Lue keskustelun säännöt.
Etunimen käyttö puhuttelussa ärsyttää
24.12.2021 |
Tulee olo, että olisin puhuttelijaa alemmalla tasolla. Työpaikalla esimerkiksi yksi harrastaa tätä, esim. Jos olemme kahdestaan tilassa niin silti "Heidi, tekisitkö seuraavan homman seuraavaksi", "Hyvää loppupäivää, Heidi", "kiitos päivästä, Heidi". Ärsyttääkö muitakin?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä siinä, tekisitkö tän homman? Hyvää viikonloppua sinä. Kyllä sillä nimen käyttämisellä on paikkansa. Helpointa kiinnittää toisen huomio.
Jos 2 kollegaa kohtaa ulko-ovella perjantaina, voi ihan hyvin sanoa: "hyvää viikonloppua" -"samoin".
Ei tartte mitään minnaa ja karia sotkea aina toivotusten perään.
Eikä kannata nimen käyttämisestä loukkaantua tai ärsyyntyä niin pahasti. Huomaan etten kuulu tähän palstan persujengiin. Bye.
Kun ei keksitä vastausta vähääkään erimieliseen kommenttiin, niin haukutaan kaikki muut aggressiivisiksi kiukuttelijapersuiksi ja heitetään palstailuväline seinään. Joulu taitaa olla todella rankkaa aikaa joillekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala! Minulle tulee tästä ketjusta ahdistus siitä, että ketähän olen tällä tavalla loukannut! En ole kyllä tarkoittanut pahalla, vaan enemmän vanhahtavana, yksilöivänä ja jopa tuttavallisena puhetapana. Joskus myös pilke silmäkulmassa. Mutta ketjua lukiessa ymmärrän kyllä, että miltä se voi kuulostaa. Johan iski morkkis!
Olen saattanut sanoa esim. "Tuula! Huomenta!" tai "Sun täytyy Janne nyt vaan jaksaa odottaa lounaaseen asti." Yleensä nämä tilanteet eivät kyllä ole kahdenkeskisiä.
Nuo esimerkit on normaalia, ei loukkaa ketään.
Hei Jorma, tuutko heittään lastit sisälle. Multa tulikin jo!
(Agrimarketin lastauslaiturilla kuultua).
Miten joulu meni, Katja? Saitko Katja kivoja lahjoja? Pääsitkö hyvin irti työmietteistä lomalla, Katja? Katjalle hyvää alkanutta vuotta. T. Stalkkeri-2022
Nimen käyttö joka toivotuksessa tai tervehdyksessä saati sitten useasti kesken normaalin keskustelun ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Eri sukupuolten välillä voi jopa aiheuttaa vääriä tulkintoja esim. tunteisiin liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän töissä nimet minimissä ja tervehdin kyllä aina, mutta pidättyvän suppeasti, esim. Huomenta, tai Viikonloppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimien käyttö firmoissa toisi lämpöä ja ehkäisisi työpaikkakiusaamista.
Kyllä ahdistaa. Ei niinkään se kun toiset tervehtivät tai puhuttelevat minua etunimellä, vaan se, kun itsellä on niin huono nimimuisti puolituttujen kohdalla, että ei tule ihan heti sillä hetkellä mieleen.
Toinen: " Hei, Kaisa ! Mitä kuuluu ?"
Minä: "Hei, ööööö ! Ihan hyvää, ööööö.... ( aivan täysi aivopysähdys)
Asun ulkomailla, missä etunimittely on ihan automaattinen asia. Välillä ihan ihmettelen mistä tuokin puolituttu mun nimen tietää ja muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulttuurien yhteentörmäys kirjoitti:
Svetlana: Moi, Tapio.
Tapio: ...menta.
S: Mitä kuuluu, Tapio?
T: Ihan ok, kohta lomalle.
S: Kaipaan sinua lomallasi, Tapio.
T: Joo.
S: Hyvää lomaa, Tapio.
T: ...tos.
Onko tämä puhdasta fiktiota vai perustuuko tositapahtumiin?
Itsekään en oikein tykkää tuosta, enkä osaa itse etenkään luontevasti käyttää tuollaista tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ahdistaa. Ei niinkään se kun toiset tervehtivät tai puhuttelevat minua etunimellä, vaan se, kun itsellä on niin huono nimimuisti puolituttujen kohdalla, että ei tule ihan heti sillä hetkellä mieleen.
Toinen: " Hei, Kaisa ! Mitä kuuluu ?"
Minä: "Hei, ööööö ! Ihan hyvää, ööööö.... ( aivan täysi aivopysähdys)
Asun ulkomailla, missä etunimittely on ihan automaattinen asia. Välillä ihan ihmettelen mistä tuokin puolituttu mun nimen tietää ja muistaa.
Sama vika. Tuo ei ole itselleni paitsi luontevaa, mutta on myös huono nimimuisti ja keskityn enemmän asioihin kuin ihmisiin. Ehkä jotkut tarkoituksellisesti opettelevat nimet, onhan se aika hieno tapa.
Etunimellä puhuttelu viestii puhuttelijan tietävän kuulijan nimen ja siten tämä kuulija on olemassa ihmisenä puhuttelijan mielessä. Ilman nimeä tapahtuva puhuttelu taas viestii paljon etäisemmästä asenteesta, ikään kuin kuulija olisi joku tuntematon ihminen, jonka kansaa pitää nyt puhua ja muulla ei väliä.
Ihmisen nimen tietäminen on ensiaskel toisen ihmisen arvostamisessa, koska sitä ei periaatteessa tarvitsisi tietää, jos haluaa vain keskustella ilman henkilökohtaisia aiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinmyyjä soittaa. Minä: "Haloo". Puhelinmyyjä:"Onko Matti puhelimessa"?
Tuossa vaiheessa nousi jo karvat pystyyn.
Sukunimellä puhuttelu työympäristössä olisi parempi käytäntö, kuten sarjakuvassa B. Virtanen. On virtasta, neiti jantusta, murikkaa, nilkeniä, ... no on siellä se topi myös, mutta se onkin firman junnu.
Vierailija kirjoitti:
Virtanen, jäät ylitöihin.
Haist sie Murikka kuule
Minua puhutellaan vain herra korpraaliksi.
No ärsyttää! Tää on tätä rapakon takaa tullutta höpötystä. Siellähän tyypit vastaa puhelimeenkin Hi xx, vaikka olisi yhteystieto eli nimi näkyy ruudulla.