Etunimen käyttö puhuttelussa ärsyttää
Tulee olo, että olisin puhuttelijaa alemmalla tasolla. Työpaikalla esimerkiksi yksi harrastaa tätä, esim. Jos olemme kahdestaan tilassa niin silti "Heidi, tekisitkö seuraavan homman seuraavaksi", "Hyvää loppupäivää, Heidi", "kiitos päivästä, Heidi". Ärsyttääkö muitakin?
Kommentit (138)
Kiva, kun kutsutaan nimellä. Niin minäkin teen. Tulee lämpöinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, kun kutsutaan nimellä. Niin minäkin teen. Tulee lämpöinen olo.
Toivottavasti pidät siitä itsekin.
Tämähän on sama kuin vajakeille puhuisi. Ihan kuin kukaan ei kahden kesken samassa tilassa nimeään ymmärtäisi. Vittuilua, mutta onneksi voi aina vittuilla takaisin. Se ei jostain syystä miellytäkään tätä nimittelijää.
Luomakunnan kruunu kirjoitti:
Hei vosu, keitäpäs meille miehille kahvit.
Se olis mukava jos sanottaisi edes vosuksi tai homoksi, mut ei , aina omalla nimellä vaan.
Jos oman nimen kuuleminen ärsyttää, voi aina vaihtaa nimen.
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten pitäisi sanoa? Rouva, neiti tai määäm vai?
Ai mikä miten pitäisi sanoa?
Yleensä sitä etunimeä ei tarvitse korvata yhtään millään.
"Käytä puhutellessasi ihmisen nimeä, sillä oma nimi on kauneinta musiikkia" opetettiin 1990-luvulla, voi että ärsytti. Olen aina inhonnut nimeäni.
Terve Jylppy. Mitä kuuluu?
Täytyy lähteä Pärnäsen korjaamolle molle molle. No hei sitten, Jylppy.
Vierailija kirjoitti:
"Käytä puhutellessasi ihmisen nimeä, sillä oma nimi on kauneinta musiikkia" opetettiin 1990-luvulla, voi että ärsytti. Olen aina inhonnut nimeäni.
Nimen voi aina vaihtaa. Eka vaihto on maksuton.
Kahta en vaihda. Nimi on se toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten pitäisi sanoa? Rouva, neiti tai määäm vai?
Nähtävästi pitäisi ottaa mallia vanhoista Suomi-filmeistään tyyliin neiti Korhonen ja herra Virtanen.
Saksaan sähköpostia edelleen tyyliin Dear Sir...
Tekisi mieli sanoa tuollaisille että ei ole tehty sinunkauppoja. Siksi en puhuttele etunimellä kuin lähipiiriä.
työpaikoilla eteläsuomessa käytetään sukunimeä pohjoisessa enemmän etunimeä.
Vierailija kirjoitti:
"Käytä puhutellessasi ihmisen nimeä, sillä oma nimi on kauneinta musiikkia" opetettiin 1990-luvulla, voi että ärsytti. Olen aina inhonnut nimeäni.
Minäkään en pidä nimestäni mutta eniten siinä ärsyttää että joku tunkeutuu liian lähelle käyttämällä nimeä. Pidän aina etäisyyteni kollegoihin ja puolituttuihin, mietin että kuka meistä teki niin läheiset kaverit että puhuttelet minua noin?
Mua taas ärsyttää kun esim.media kirjoittaa jlostain haastatellusta ja sanoo: Mattila on käynyt kurssin ! Heikkilä on innostunut maastohiihtoon jn.e. Epämiellyttävää. Myös etunimen voisi mainita.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa kulttuurissa nimen sanominen on valtasuhteen ilmaisemista ja "haltuun ottoa". Noin puhutaan alustalaisille ja palvelijoille ja lapsille jne.
Ja totta kai on myös niitä puhuttelutilanteita, joissa nimen käyttö on luontevaa ja tilannetta selkeyttävää. Mutta aikas hassua on, jos ei mukamas pysty tekemään eroa, milloin suomen kielessä nimen käyttö toimii ja milloin siitä tulee tuo ap:n tarkoittama, piikaa/renkiä käskyttävä ylhäinen sävy, joka tosiaan on todella hermoja riipivä.
Nimen haltuunotto -tyyppinen nimen käyttö haittaa itseäni esim. Amnesty Internationalin e-maileissa. Upea järjestö ja tekee upeaa työtä mutta nimen käyttö etenkin toistuvasti sielä e-mail- tekstissä ja jo otsikoinnissa on ihan väärä lähestymistapa! Se tuntuu manipulatiiviselta ja saa järjestön vaikuttamaan joltain ihme skientologiakirkolta. Tapa totta kai periytyy jostain yhdiysvaltalaisesta pääorganisaatiosta mutta suomalaisessa kulttuurissa se vaan on jotenkin vinksahtanut.
No tämä! Miten saisin tämän loppumaan, teemme molemmat samaa työtä, varmaankin samalla palkalla. Ei ole kivaa, kun joku polkee noin. En ole mikään hänen(tai kenekään muun palvelija). Mistä hän on saanut päähänsä, että on jotenkin yläpuolellani, mistä muustakaan voisi olla kyse? Voi että kun ottaa pattiin. Täysin eri esimerkiks jos tutussa ihmissuhteessa käyttää välillä puhutellessa kaverin nimeä - ja siis muutenkin toisen huomion saamiseksi.
-ap
Svetlana: Moi, Tapio.
Tapio: ...menta.
S: Mitä kuuluu, Tapio?
T: Ihan ok, kohta lomalle.
S: Kaipaan sinua lomallasi, Tapio.
T: Joo.
S: Hyvää lomaa, Tapio.
T: ...tos.
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän vanhahtava puhetapa. Jotkut käyttää ja se on kohteliaisuus mutta tänä päivänä kovin eriskummallista.
Nyt puhutaan eri asiasta.
Sinä tarkoitat sitä "ottaakos Salme lisää kahvia?" -puhuttelua. Sillä kierrettiin sitä, että olisi pitänyt joko sinutella tai teititellä. (Joskus voidaan jopa meititellä, kuten hoitolaitoksissa kuultava "mites me on tänään voitu?")
Nyt on kuitenkin kysymys tapauksista, joissa sinutellaan ja lisäksi käytetään etunimeä: "Kuule Riitta, kirjoittaisitko tämän muistion puhtaaksi vielä tänään?", tai sitten esim. tervehdykseen liitetystä etunimestä: "Huomenta, Riitta!"
Vierailija kirjoitti:
Siis ap ei varmaan tarkoittanut normaalia kohteliaisuutta.
Mulle soitti joku puhelinmyyjä ja se jankkas mun nimeä tyyliin: kuule Paula, onko sinulla Paula tätä meidän palvelua? Nyt Paula sinulla olisi mahdollisuus Paula ostaa tämä alehintaan. Paula, jos ostat tämän, niin saat Paula kolme kuukautta viiden hinnalla. Paula, miltä kuulostaa? Paula, kuulostaako houkuttelevalta? Jos Paula nyt ostat tämän, niin Paula, arvaas mitä saat kaupanpäälliseksi. Kuulostaako Paula nyt paremmalta?
Todella hirveetä.Kyllä mäkin sanon nimen joskus turhaan. Esim jos olen etsinyt työkaveria ja hän sitten tuleekin käytävällä vastaan, niin saatan huudahtaa: hei Jenni, siinähän sä oletkin... Mutta että jatkaisin sen jälkeen nimen toistelua, niin en todellakaan.
Puhelinmyyjät tuli heti mieleen aloituksesta. No moi Paula, se on *tarkoituksella epäselvä esittely* täältä *yhä epäselvää*:stä! Laitetaankin sulle Paula sitten tulemaan pluspaketti niin saat Paula sen ilmaisen lahjakortin vaikka pukinkonttiin! Mitkäs sinun yhteystiedot olikaan Paula!
No on se paljon järkevämpää kuin ”sä”. ”Voitsitsä sä kuule…” jne. On hyvätapaisempaa sanoa nimi kuin ”sätellä”. Teitittely taas olisi noissa tilanteissa ylilyönti. Aika huono itsetunto saa olla, jos kokee nimen käytön alentavana.