Etunimen käyttö puhuttelussa ärsyttää

Etunimellä puhuttelu on parempi kuin työllistetty. Toki voin sanoa muille, että käyn kysymässä neuvoa kirahvilta tai pikku mieheltä.

Ensi kerralla, kun minua kutsutaan työpaikalla työllistetyksi niin sanon, että tottakai teen työtehtävän ryppykaula.

Vierailija kirjoitti:

Etunimellä puhuttelu on parempi kuin työllistetty. Toki voin sanoa muille, että käyn kysymässä neuvoa kirahvilta tai pikku mieheltä.

Veikkaan, että ihmiset tykkäävät enemmän, että heitä kutsutaan etunimellä saatikka pitkää naista kirahviksi, lyhyttä miestä pikku mieheksi tai yli 50 - vuotiasta naista ryppykaulaksi.

Hei pippeli, miten viikonloppu meni

Vierailija kirjoitti:

Hei Kaisa, sinulla, Kaisa, on nyt pointti hieman hukassa. Mutta palataan asiaan joulunpyhien jälkeen, Kaisa. Hyvää Uutta Vuotta sinulle Kaisa!

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä tulee työsähköpostiin viesti tyylillä "Hei Kaisa,

Laittaisitko tarjouksen varastointiajalle xx.xx-xx.xx. Palataan tähän huomenna/viikonlopun jälkeen" tms.

Tai Dear Kaisa, I would like to know if you have space for our components...."

Eli täysin normaalitapa myös työelämässä!!!

No ilmeisesti. Mun kukaan tuttava, työkaveri, asiakas tai kukaan ei toistele mun nimeä perä kanaa eri lauseissa. Tyyliin "Hyvää uutta vuotta Kaisa, nähdään ensi vuonna, pidä hauskaa." Tollai mulle puhutaan.

Jorma, onko kova homma? Tarvitko Jorma apua?

Suomijuntti on siitä kumma että pienikin kohteliaisuus hämmentää ja jopa ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Myös venäläinen tapa. Hei Kalle. Huomenta Minna. Moi Jukka. Heippa Juulia. Kalskahtaa persusynseän körmyn korvaan oudolta, liian lepertelevää.

Ja saksalainen tapa. Olen asunut nuorena Saksassa ja minua ojennettiin, kun en maininnut ihmisen etunimeä tervehtiessäni. Suomalaistyylinen töksäyttelevä, ei-personoitu puhetapa on oikeastaan aika harvinainen. 

Lehtimainoksissa, olivat ne sitten kirjeitse, puhelimitse tai meilitse tulevia ärsyttää valtavasti. Ihan kuin vastaanottaja olisi niin parka ja pudokas, että sulaa välittömästi kun edes joku pitää ystävänä ja kutsuu etunimellä. Tuntuu rajojen ylittämiseltä ja omaan yksityiseen tilaan astumiselta.

Työpaikalla tai tuttujen kesken tilanteesta riippuen voi tuntua lämpimältä ja huomaavaiselta, mutta yllättäen myös esineellistävältä ja rivi-ihmiseksi alentavalta. Kaikki on sanojasta, aiheesta ja sävystä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Suomijuntti on siitä kumma että pienikin kohteliaisuus hämmentää ja jopa ärsyttää.

Juntti on se, joka ei ymmärrä, että toisen kulttuurin kohteliaisuus voi olla toisessa töykeyttä. Suomalaisessa työyhteisössä kannattaa noudattaa suomalaisia tapoja.

Terska Pirjo! Kuis pörisee?

Vierailija kirjoitti:

Hei pippeli, miten viikonloppu meni

Eli mielestäsi on kohteliaampaa käyttää nimesi paikalla sukupuolielintä. Taidat olla aika m..kku.

Etenkin pomon suusta ärsyttää. On käyty joku mba tms. missä kerrottu miten alamaisten kanssa pääsee väleihin.

Miksi ei palattaisi entisiin käytöstapoihin. Aikuista ihmistä ei sinuteltu eikä kutsuttu etunimeltä vaan teititeltiin ja käytettiin puhuttelussa sukunimeä. Kun tutustuttiin lähemmin tehtiin "sinunkaupat".

Myöskään halailu tervehdyksenä ei ollut sopivaa vaan käteltiin.

Kukaan ei pyrkinyt "iholle".

Lapsille puhutaan noin. Jos joku puhuu noin niin vastaan samalla lailla niin ehkä tajuaa itse miten tyhmältä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etunimellä puhuttelu on parempi kuin työllistetty. Toki voin sanoa muille, että käyn kysymässä neuvoa kirahvilta tai pikku mieheltä.

Veikkaan, että ihmiset tykkäävät enemmän, että heitä kutsutaan etunimellä saatikka pitkää naista kirahviksi, lyhyttä miestä pikku mieheksi tai yli 50 - vuotiasta naista ryppykaulaksi.

Olen pitkä ja vanha nainen. Vaadin, että minua kutsutaan ryppykaulakirahviksi!!

Oot sie vaan aika, Spede.

Kyllä. Tuntuu, että minulle puhutaan kuin lapselle. Tai sitten toinen käyttää vanhaa kauppamiesten kikkaa, että nimeä hokemalla toisen saa luottamaan.