Miten akateeminen mies eroaa duunarimiehestä?
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko te käytte tai haluaisitte käydä puolisonne kanssa illat pitkät keskusteluja Immanuel Kantin moraalikäsityksestä , neutronin kiihtyvyydestä tai Väyrysen vaikutuksesta keskustaan? Toisinpäin viemäriliitoksesta, betonivalusta tai kaapelinvedosta esim?
Ketä kiinnostaa oli sitten tohtori tai asentaja.
Sitäpaitsi minusta kaikki jotka ovat toisen palveluksessa eivätkä kuulu ylimpään johtoon ovat duunareita.
No ei nyt illat pitkät jatkuvasti ja aina. Mutta kyllä me keskustellaan hyvin paljon tieteestä, taiteesta, kirjallisuudesta, kulttuurista, psykologiasta, filosofiasta, politiikasta, henkisyydestä jne... Useimpina päivinä itse asiassa, ainakin jonkin verran.
Joskus ei sitten jaksa tai ei kiinnosta. Silloin jutellan vain arkisista asioista ja heitetään väsynyttä läppää. Mutta jos suhde olisi pelkästään tuota arkista jutustelua, en jaksaisi montaa viikkoa, en vaikka mies olisi maailman komein ja seksi olisi taivaallista. Kaikkein olennaisinta suhteessa ovat hyvät, monipuoliset, syvälliset keskustelut - ja tietysti huumori.
Olen itse akateeminen, mieheni ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pesee kätensä vessakäynnin jälkeen, duunari ennen käyntiä.
Eli duunari mies on automaattisesti tyhmä?
Ei yhtä tyhmä kuin sinä. Väännetään rautalangasta: jos kädet ovat koneöljyssä on pakko pestä myös ennen käyntiä
Hirvittävä alemmuudentunto myös näyttää olevan duunarimiehillä sen suhteen, etteivät akateemiset osaa käden taitoja.
No kyllä isäni osasi korjata esimerkiksi autot (ennen kun niitä vielä pystyi itse korjaamaan), ruohonleikkurit ja muut vastaavat, hän on rakentanut myös talon samoin kuin omakin mieheni. Mieheni myös osaa korjata minkä tahansa koneen ja muutenkin osaa tehdä mitä tahansa, korjata, rakentaa jne. Paremmin kuin palkattu kirvesmies eli purimme sisäkaton, jota puuseppä ei osannut tai viitsinyt tehdä monikulmaiseksi kuten piti, mies sitten teki sen oikein. Mies osaa tehdä puusepän työt siis myös, vaikkei ole koulutusta siihen. Hän osaa kaiken, se on melkein huvittavaa jo, koska hän oikeasti osaa ja tietää ihan kaiken.
Olin duunarimies melkein kolmekymppiseksi asti. Sitten kävin yliopistossa opiskelemassa diplomi-insinööriksi. En koe, että muutuin ihmisenä kauheasti.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.
Ylemmän ja alemman korkeakoulututkinnon eri aloilta suorittaneena perustuu saamani eläke työhön jonka tein ennen kaikkea käsilläni (ja tavallaan tietenkin myös jaloillani ja muulla kehollani ml. aivoni); tosin siihen työhön olisi varmaan riittänyt kiertokoulun oppimäärä (voi olla että vast'edes siihen ainakin niin sanotusti vakinaistettuna vaaditaan max. 25 v:n ikä, sopiva tohtorin oppiarvo ja ainakin viiden vuoden alan käytännön kokemus, siis siihen varsinaiseen suorittavaan työhön - kiäh - kiäh)...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko te käytte tai haluaisitte käydä puolisonne kanssa illat pitkät keskusteluja Immanuel Kantin moraalikäsityksestä , neutronin kiihtyvyydestä tai Väyrysen vaikutuksesta keskustaan? Toisinpäin viemäriliitoksesta, betonivalusta tai kaapelinvedosta esim?
Ketä kiinnostaa oli sitten tohtori tai asentaja.
Sitäpaitsi minusta kaikki jotka ovat toisen palveluksessa eivätkä kuulu ylimpään johtoon ovat duunareita.No ei nyt illat pitkät jatkuvasti ja aina. Mutta kyllä me keskustellaan hyvin paljon tieteestä, taiteesta, kirjallisuudesta, kulttuurista, psykologiasta, filosofiasta, politiikasta, henkisyydestä jne... Useimpina päivinä itse asiassa, ainakin jonkin verran.
Joskus ei sitten jaksa tai ei kiinnosta. Silloin jutellan vain arkisista asioista ja heitetään väsynyttä läppää. Mutta jos suhde olisi pelkästään tuota arkista jutustelua, en jaksaisi montaa viikkoa, en vaikka mies olisi maailman komein ja seksi olisi taivaallista. Kaikkein olennaisinta suhteessa ovat hyvät, monipuoliset, syvälliset keskustelut - ja tietysti huumori.
Olen itse akateeminen, mieheni ei.
Itse jotenkin ajattelen, että tiede, taide, kulttuuri, etiikka, kirjat, politiikka jne. ovat ihan tavallista elämää ja tietysti niistä tulee keskusteltua. Mistä muusta sitä keskustelisi? Ruokaostoksista ja naapureiden tekemisistä ja julkkisjuoruista ja tv-ohjelmista? Ei niin kauheasti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko te käytte tai haluaisitte käydä puolisonne kanssa illat pitkät keskusteluja Immanuel Kantin moraalikäsityksestä , neutronin kiihtyvyydestä tai Väyrysen vaikutuksesta keskustaan? Toisinpäin viemäriliitoksesta, betonivalusta tai kaapelinvedosta esim?
Ketä kiinnostaa oli sitten tohtori tai asentaja.
Sitäpaitsi minusta kaikki jotka ovat toisen palveluksessa eivätkä kuulu ylimpään johtoon ovat duunareita.No ei nyt illat pitkät jatkuvasti ja aina. Mutta kyllä me keskustellaan hyvin paljon tieteestä, taiteesta, kirjallisuudesta, kulttuurista, psykologiasta, filosofiasta, politiikasta, henkisyydestä jne... Useimpina päivinä itse asiassa, ainakin jonkin verran.
Joskus ei sitten jaksa tai ei kiinnosta. Silloin jutellan vain arkisista asioista ja heitetään väsynyttä läppää. Mutta jos suhde olisi pelkästään tuota arkista jutustelua, en jaksaisi montaa viikkoa, en vaikka mies olisi maailman komein ja seksi olisi taivaallista. Kaikkein olennaisinta suhteessa ovat hyvät, monipuoliset, syvälliset keskustelut - ja tietysti huumori.
Olen itse akateeminen, mieheni ei.
Itse jotenkin ajattelen, että tiede, taide, kulttuuri, etiikka, kirjat, politiikka jne. ovat ihan tavallista elämää ja tietysti niistä tulee keskusteltua. Mistä muusta sitä keskustelisi? Ruokaostoksista ja naapureiden tekemisistä ja julkkisjuoruista ja tv-ohjelmista? Ei niin kauheasti kiinnosta.
Samoin. Politiikasta keskustellaan ihan joka ikinen päivä, samoin myös lapsuudenperheessäni. Kyllä se tuntuu aika pitkälti eroavan, jos on hyvin työläistaustainen tai akateemisten perinteiden perhe: lähes jokainen asia elämäntavassa poikkeaa aika paljon: siis kulttuuri.
Mutta Suomessahan on paljon perheitä, missä akateemisten perinne ei ole kovin pitkä. Silloin yhtäläisyyttä voi ehkä olla enemmän. Jopa puhetavat voivat olla aika rajusti erilaisia ilmeisesti. Puhe "akoista" esimeriksi.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pesee kätensä vessakäynnin jälkeen, duunari ennen käyntiä.
Ennen ja jälkeen
T. Duunari m29
Jokainen tietysti on yksilö. Mutta jos tarkastelen pelkkiä mieheni kavereita niin duunarit on joko ujoja sinkkuja joille kalja maistuu liikaa tai sitten yksi on sellainen että meni 27 vuotiaana jo kolmannen kerran naimisiin, morsiot olleet 18, 21 ja 24 vuotiaat. Suhteet kestäneet avioliitto mukaanluettuna maks. 2 vuotta.
Akateemiset taas porskuttaa arkeaan. Normaaleja ihmissuhteita, perheitä, omistusasuntoja, harrastuksia.
Mutta en silti yleistäisi tämän perusteella. Uskon että kyse on enemmän luonteesta ja persoonasta kuin koulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietysti on yksilö. Mutta jos tarkastelen pelkkiä mieheni kavereita niin duunarit on joko ujoja sinkkuja joille kalja maistuu liikaa tai sitten yksi on sellainen että meni 27 vuotiaana jo kolmannen kerran naimisiin, morsiot olleet 18, 21 ja 24 vuotiaat. Suhteet kestäneet avioliitto mukaanluettuna maks. 2 vuotta.
Akateemiset taas porskuttaa arkeaan. Normaaleja ihmissuhteita, perheitä, omistusasuntoja, harrastuksia.
Mutta en silti yleistäisi tämän perusteella. Uskon että kyse on enemmän luonteesta ja persoonasta kuin koulutuksesta.
En enää palstankaan perusteella tuohon usko, että kyse on vain yksilöllisistä eroista. Ja onhan sitä tutkittukin, että eroa elämäntavoissa on. Akateemisilla on eri arvostukset, puheenaiheet, vapaa-ajanviettotavat, ruokailutottumukset jne. Jopa tässä ketjussa näkyy se, etteivät jotkut usko, että muissa perheissä voidaan aivan hyvin keskustella vaikkapa politiikasta politiikasta tai jostain filosofista arjessa eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin duunarimies melkein kolmekymppiseksi asti. Sitten kävin yliopistossa opiskelemassa diplomi-insinööriksi. En koe, että muutuin ihmisenä kauheasti.
Ystävä hyvä, sinä olit jo aikaisemmin ihminen, joka ei viihtyisi lopullisesti duunarina vaan alkaisi haikailla dippainssiksi ja onnistui sinne jatkamaankin. Ei tarvinnut muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin duunarimies melkein kolmekymppiseksi asti. Sitten kävin yliopistossa opiskelemassa diplomi-insinööriksi. En koe, että muutuin ihmisenä kauheasti.
Ystävä hyvä, sinä olit jo aikaisemmin ihminen, joka ei viihtyisi lopullisesti duunarina vaan alkaisi haikailla dippainssiksi ja onnistui sinne jatkamaankin. Ei tarvinnut muuttua.
Sekin kuuluu akateemiseen perhekulttuuriin, ettei ihmisen koulutuksella sinänsä ole väliä eli vaikka tuollaisesta perheestä tuleva ihminen olisi kirvesmies, ei hän siltikään viettäisi aikaansa kuten työläisperheestä tuleva. Ei myöskään ole tapana dissata ammattimiehiä, vaan päinvastoin arvostaisimme kovasti, jos muurari tai kirvesmies oikeasti osaisi työnsä tehdä. Kenenkään ihmisarvo ja luonne ei koulutuksella muuksi muutu, moukka on aina moukka, kyse on enemmän kahdesta eri kulttuurista eli ainakin palstalla havaitsemani erot ovat yhtä suuret kuin oman perhekulttuurini ja kiinalaisen kulttuurin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Erään edellisen duunipaikan kaffipaikalla keskustelua perjataina iltapäivällä, noin kolmekybäiset sinkkumiehet:
Sähköarska: " voe ttu ku tekkee mieli plua, jos lähtis Tallinnaan maksullisiin...:
Dippainssi: "no en mää siitä Tallinnasta niin perusta, mutta josko lähtis paikalliseen yöhön, ties vaikka kohtaisi auliin ja antavaisen hoitsun.."
Tavoite sama, asian vaan eri tavalla ilmaistu.
Eli maksullisen naisen ostaminen = naisen iskeminen yökerhossa.
Ei hyvää päivää näitä juttuja.
Työelämässä akateemiset ovat luotettavampia, koska heillä ei ole itsetunto-ongelmia eikä tarvetta painaa muita alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.
Niin. Vähän niin kuin amiksen käynyt ei oikein pysty tekemään itselleen vaikka aivoleikkausta, pakko alentua akateemisen leikattavaksi. Eikä oikein amis pysty postittelemaan someen typeryyksiä ilman kaikkia niitä akateemisia tohtoreita joita tarvitaan matematiikkaan, fysiikkaan ja niiden sovellutuksiin, että saadaan aikaan prosessoreita, tietoteknisiä laitteita ja tietoliikennettä. Ja itse asiassa itse olen akateeminen ja myös erittäin taitava monissa käytännön töissä. Usein niin, että olen joutunut korjailemaan ns. ammattimiesten tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pesee kätensä vessakäynnin jälkeen, duunari ennen käyntiä.
Eli duunari mies on automaattisesti tyhmä?
Onko se nyt fiksua paskaisilla käsillä munaan koskea? Nainen sitten ottaa sen suuhunsa ja päivän pöpöt samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.
Niin. Vähän niin kuin amiksen käynyt ei oikein pysty tekemään itselleen vaikka aivoleikkausta, pakko alentua akateemisen leikattavaksi. Eikä oikein amis pysty postittelemaan someen typeryyksiä ilman kaikkia niitä akateemisia tohtoreita joita tarvitaan matematiikkaan, fysiikkaan ja niiden sovellutuksiin, että saadaan aikaan prosessoreita, tietoteknisiä laitteita ja tietoliikennettä. Ja itse asiassa itse olen akateeminen ja myös erittäin taitava monissa käytännön töissä. Usein niin, että olen joutunut korjailemaan ns. ammattimiesten tekemisiä.
Rakentamisessa on kyllä todella heikkoa laatua nykyään. Duunariammatit ovat erittäin raskaita, nykyajan ihminen ei enää jaksa tehdä niitä, vai mistä liene kyse? Kun tekee jonkun työlään museaalisen katon yhden kerran, niin sen jaksaa tehdä kunnolla, mutta sitten palkattuna ei. Tai sitten eivät taidot riitä. Itse on pakko remontoida, tapetoida, listoittaa jne. Se vain on niin, muuten ei saa kunnollista jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pesee kätensä vessakäynnin jälkeen, duunari ennen käyntiä.
Eli duunari mies on automaattisesti tyhmä?
No tietäähän tuon nyt jokainen, etkö sinä tosiaan tiennyt?
Duunarit tykkäävät puhua enemmän ihmisistä, akateemiset tykkäävät puhua enemmän ideoista.
Kuten sanoin, niin tämän palstan perusteella vaikuttaa tuolta. Totta kai akateemisista miehistä löytyy moukkia myös, mutta en tunne sellaisia. Duunarimiehiä olen tavannut vain heidän töidensä yhteydessä, en tunne henkilökohtaisesti. Mielipide on muodostettu palstan perusteella, mikä ei vastaa kaikkia duunarimiehiä.
Täällä esimerkiksi pidetään ihan normaalina jatkuvaa ja humalahakuista dokaamista, "mitä lasissa" kysellään joka viikonloppu ja jatkuvasti painotetaan, miten "akat" eivät saa puuttua "poikien" menoihin eli vapaa-ajan vietto erillistä. Ei tuollaista vain ole koskaan ollut minun lapsuudenperheessänikään, suvussa, ei missään. Alkuun pidin sitä provoiluna, mutta ei se olekaan. Joidenkin mielestä tuo on normi. Eli ollaan vähän kuin teini-ikäiset, sukupuolet erillään ja harrastus on ryypätä itsensä tukevaan humalaan joka viikonloppu.