Miten akateeminen mies eroaa duunarimiehestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.

Tämä. Ja muutenkin usein vähän neitimäinen, jopa hintahtava….

No ainakin hän saa olla sitä vapaammin kuin teidän matalaotsaisissa duunariporukoissanne.

Oon kyllä itse akateeminen, mutta nainen. Ei pahemmin sytytä akateemiset salkkumiehet jotka puhuu kirjakieltä ja käsistä näkee ettei oikeita töitä ole tehty päivääkään. Miehen kuuluu olla fyysisesti miehekäs, kätevä, vähän ronski ja karismaattinen. Huumorintaju myös usein puuttuu akateemisilta. Enpä esimerkiksi omista työpiireistä miestä itselleni menisi valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.

Juuri näin, tietää omalta alaltaan kapean  alueen, sen millä itse työskentelee, muu on täysin tuntematon alue, varsinkin jos joku nippeli pitäisi osata vaikka kotona korjata/laittaa. Vähänkään suurmmista puhumattakaan.

Tunnen parturin joka on aina leikannut hiukseni tosi kauniisti, mutta hän väitti ettei osaa ollenkaan suunnitella lentokoneita tai edes tehdä niille virtausmallinnusta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.

Tämä. Ja muutenkin usein vähän neitimäinen, jopa hintahtava….

No ainakin hän saa olla sitä vapaammin kuin teidän matalaotsaisissa duunariporukoissanne.

Oon kyllä itse akateeminen, mutta nainen. Ei pahemmin sytytä akateemiset salkkumiehet jotka puhuu kirjakieltä ja käsistä näkee ettei oikeita töitä ole tehty päivääkään. Miehen kuuluu olla fyysisesti miehekäs, kätevä, vähän ronski ja karismaattinen. Huumorintaju myös usein puuttuu akateemisilta. Enpä esimerkiksi omista työpiireistä miestä itselleni menisi valitsemaan.

Joo, varmaan olet akateeminen nainen 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.

Tämä. Ja muutenkin usein vähän neitimäinen, jopa hintahtava….

Takes one to know one.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se akateeminen ei ole edes MIES vaan neiti. Siinähän sitä eroa jo onkin.

Ikävää että olet noin epävarma omasta maskuliinisuudestasi.

Sinullapa välähti, mutta en todellakaan haluaisi olla neiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se akateeminen ei ole edes MIES vaan neiti. Siinähän sitä eroa jo onkin.

Ikävää että olet noin epävarma omasta maskuliinisuudestasi.

Sinullapa välähti, mutta en todellakaan haluaisi olla neiti.

Haluaisi, siis siinä mielessä, että olet, mutta et halua olla?

Mun akateeminen mies rakensi autotallin akateemisen isänsä kanssa; kansakoulupohjainen raksamiesisäni ei voinut osallistua, koska ei kuulemma osaa.

Et ei ne kaikki akateemiset kädettömiä ole ja duunareissakin niitä kädettömiä löytyy.

Ihan kaikkein paras on trifecta:

-tekniikka

-taide

-talous

Ja noiden lisäksi tietenkin SYDÄMMEN SIVISTYS pitää löytyä!!

Muussa tapauksessa on ehdottomasti lisääntymiskelvoton beta cuck pyssyassbietch.

Eli hyvin varakas duunariyrittäjä, joka säveltää salanimellä esim jousikvartetille, toimii konsulttina vaikkapa energia-alalla sekä on haka sijoitusgeimissä. Haldaa datan ja sen mallinnuksen & tulkinnan. Jättikyrpæ.

Elämämkouluntieteiden maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen on usein käytännön hommissa ns. kädetön.

Juuri näin, tietää omalta alaltaan kapean  alueen, sen millä itse työskentelee, muu on täysin tuntematon alue, varsinkin jos joku nippeli pitäisi osata vaikka kotona korjata/laittaa. Vähänkään suurmmista puhumattakaan.

Hah, akateeminen mieheni on maatalosta kotoisin joten enpä tunne toista yhtä fiksua ja kädentaitoista miestä. Naurettavaa väittää että koulutus vaikuttaisi siihen osaako normihommia. Tuskinpa se autoasentajaksi opiskelukaan opettaa yhtään mitään muuta kuin auton rassaamista - jonka muuten miehenikin osaa vaikka ei ole duunari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen pesee kätensä vessakäynnin jälkeen, duunari ennen käyntiä.

Eli duunari mies on automaattisesti tyhmä?

Höhöpö. Ne on parhaita. Ja monesti hyvin siistejä, huolehtivaisia ja empaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se akateeminen ei ole edes MIES vaan neiti. Siinähän sitä eroa jo onkin.

Ikävää että olet noin epävarma omasta maskuliinisuudestasi.

Sinullapa välähti, mutta en todellakaan haluaisi olla neiti.

Haluaisi, siis siinä mielessä, että olet, mutta et halua olla?

Halua, haluat tai et, niin et sinä sille itse mitään voi että olet neiti. Sen on vaan voi, voi.

Vierailija kirjoitti:

Mun akateeminen mies rakensi autotallin akateemisen isänsä kanssa; kansakoulupohjainen raksamiesisäni ei voinut osallistua, koska ei kuulemma osaa.

Et ei ne kaikki akateemiset kädettömiä ole ja duunareissakin niitä kädettömiä löytyy.

Kiitos tästä tyhmyydestä, sain päivän parhaat 😂🤣😂🤣😂🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen akateeminen ja oma kaveripiiri koostuu enimmäkseen vähemmän koulutetuista, muutamia AMK ja osalla amistutkinto, muistaakseni yhdellä ystävällä ei ole tutkintoja ja peruskoulu jäi kesken. Asiaa harvemmin näin keski-ikäsenä tulee otettua edes esille. En kauheasti huomaa eroja ihmisten välillä mitä koulutukseen tulee. Yleisesti ottaen ehkä elämä on vapaampaa akateemisessa ammatissa, työajat, palkkaus jne.

Rasittavinta on matalasti koulutettujen alemmuuskompleksi kun he harhoissaan kuvittelevat akateemisten olevan ylimielisiä. Tämä tullut tutuksi. Olin duunarihommissa joitain vuosia kunnes hain korkeakouluun. Mikään mussa ei muuttunut mutta duunarityökamut alkoivat avoimesti halveksia. Tätä en pysty ymmärtämään.

Juuri näin. Kyllästyttää, kun joillain duunareilla on alemmuuskompleksi. Sitten on pakko kysyä jotain yksityiskohtaista nippelitietoa, jota akateeminen ei tiedä. Ja voi sitä vahingoniloista riemua, kun duunari onkin "älykkäämpi" kuin insinööri. Pyrin aina välttämään kertomasta omaa oppiarvoani.

DI

Mun iskä on valitettavasti päinvastainen. On siis kans DI koulutukseltaan ja pitää humanistialoja kuten kieliä, alempiarvoisina kuin oman kuplan koulutuksiaan. Opiskeli ammattikoulussa aikoinaan autonasentajaksi ja myöhemmin DI:ksi valmistuen joskus 36-vuotiaana. Muistan vieläkin sen valmistujaisjuhlat Otaniemessä hämärästi. Vanhin isosiskoni valmistu toissavuonna maisteriksi saksan kielestä ja kulttuurista Jyväskylän yliopistosta ja kesällä 2020 mökillä iskä sanoi että miltä se "oikea" työ on maistunut, kun mun vanhin isosisko oli sillon henkilöstöhommissa Lidlin jakelupisteessä Laukaalla. Ja on siellä osa-aikaisesti yhä edelleen. Mun oli pakko kommentoida siihen keskusteluun sillon että tuskin se Suomen vientiteollisuus kovin pitkälle pötkii ilman kielitaitoista porukkaa niillä työpaikoilla. Itse siis mun iskä on nykyään yhen ison suomalaisen kuljetusyhtiön toimitusjohtaja, mutta eipä me lapset olla silti oltu mitään lellipentuja pienenä eikä siltä heru meille nytkään hirveesti rahaa.

T: se ranskan kielen pääaineopiskelija nuorimies

Onhan se toki noinkin, että kielitaitoa tarvitaan, mutta kannattaako sitä nyt itse olla se, joka koulutttautuu alalle, jossa todennäköisyys joutua kortistoon tai hanttihommiin on erittäin korkea? Olen siis isäsi kanssa samaa mieltä. Aivan järjestöntä valita tuollainen opintopolku. Työ työnä ja harrastukset harrastuksina. 

Vierailija kirjoitti:

Mun akateeminen mies rakensi autotallin akateemisen isänsä kanssa; kansakoulupohjainen raksamiesisäni ei voinut osallistua, koska ei kuulemma osaa.

Et ei ne kaikki akateemiset kädettömiä ole ja duunareissakin niitä kädettömiä löytyy.

Niin, että kuka sanoi, ettei isäsi osaa? Jos isäsi itse, niin homma ok. Jos miehesi tai appiukkosi, niin kaikkea muuta kuin ok,

Huvittavaa yleistämistä. Monessa viestissä ajatus tuntuu pohjaavan siihen, että kun kerran on jonkun koulun käynyt niin se on siinä, sillä mennään, muuta ei enää voi oppia tai mistään muusta kiinnostua.

En ole akateeminen, se ei silti estä minua lukemasta ja tutustumasta minua kiinnostaviin asioihin. En kaipaa tutkintoa osoittamaan, että olen opiskellut psykologiaa tai olen kiinnostunut esimerkiksi maailmankaikkeudesta, ihmismielestä, terveellisistä elintavoista, liikunnasta, tietotekniikasta, sijoittamisesta, muodista ja sisustamisesta.

Teen myös mielekästä ja haastavaa työtä ja voin sanella omat työaikani ja ehtoni. Osaan tehdä kotityöt ja pikku nikkaroinnit. Toisaalta arvostan myös omaa aikaani todella korkealle ja mielelläni maksan ammattilaiselle, joka tekee asian puolestani nopeasti ja ammattitaidolla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehen pitää osata käyttää moottorisahaa, olipa miten hieno titteli tahansa.

Akateeminen ymmärtää, että erilaiset osaamisprofiilit yhteisössä luovat hyvinvointia kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen pesee kätensä vessakäynnin jälkeen, duunari ennen käyntiä.

Eli duunari mies on automaattisesti tyhmä?

Höhöpö. Ne on parhaita. Ja monesti hyvin siistejä, huolehtivaisia ja empaattisia.

Mulla on sama kokemus akateemisista miehistä, ei duunareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunari on yksinkertainen ja sivistymätön. Äly ei riitä parempaan.

Tästä olen täysin eri mieltä

Mun isäni oli sodan käynyt ja kansakoulun suorittamut köyhä duunari. Silti monessa asiassa sivistyneempi kuin koulutetut. Luki paljon, opiskeli itsekseen, opetteli kieliä, oli utelias, tutustui monenlaisiin ihmisiin (heillä oli ulkomaalaisia ystäviä jo 40- luvulla). Käytös vimpan päälle joka tilanteessa, työhaalarit vaihtui suoriin housuihin ja valkoiseen paitaan kun tuli töistä jne. Ennenkaikkea hänellä oli sydämen sivistystä mikä monelta akateemiselta puuttuu.

Ja äitini oli samanlainen. Vaikka itse olen koulutettu ja päässyt paljon pidemmälle työelämässä ja taloudellisesti paremmassa asemassa en koskaan aliarvioisi vanhempieni älykkyyttä.

Samoin minulla on ystäviä ja perheenjäseniä jotka olosuhteiden pakosta ovat luopuneet kouluttautumisesta ja menneet töihin duunariammatteihin. Älyssä ei ole mitään vikaa todellakaan

Pakko myöntää, että akateemisten ihan peruskäytöstapojen puute on järkyttänyt. Olen siis tehnyt luokkaretken enkä duunaripiireissä ole havainnut samanlaista sydämensivistyksen puutetta. Noloa on myös se, että akateemiset ihan tosissaan kuvittelevat olevansa duunareita älykkäämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen akateeminen ja oma kaveripiiri koostuu enimmäkseen vähemmän koulutetuista, muutamia AMK ja osalla amistutkinto, muistaakseni yhdellä ystävällä ei ole tutkintoja ja peruskoulu jäi kesken. Asiaa harvemmin näin keski-ikäsenä tulee otettua edes esille. En kauheasti huomaa eroja ihmisten välillä mitä koulutukseen tulee. Yleisesti ottaen ehkä elämä on vapaampaa akateemisessa ammatissa, työajat, palkkaus jne.

Rasittavinta on matalasti koulutettujen alemmuuskompleksi kun he harhoissaan kuvittelevat akateemisten olevan ylimielisiä. Tämä tullut tutuksi. Olin duunarihommissa joitain vuosia kunnes hain korkeakouluun. Mikään mussa ei muuttunut mutta duunarityökamut alkoivat avoimesti halveksia. Tätä en pysty ymmärtämään.

Juuri näin. Kyllästyttää, kun joillain duunareilla on alemmuuskompleksi. Sitten on pakko kysyä jotain yksityiskohtaista nippelitietoa, jota akateeminen ei tiedä. Ja voi sitä vahingoniloista riemua, kun duunari onkin "älykkäämpi" kuin insinööri. Pyrin aina välttämään kertomasta omaa oppiarvoani.

DI

Siinä vaiheessa, kun myös akateemisille selviää, että olen yliopistolla huippututkimuksessa tekniikan alalla, niin usein alkaa samanlainen ns. hyökkäys sanomaani asiaa kohtaan, huolimatta siitä, että en välttämättä edes puhu omasta alastani vaan aivan muusta. Jonkinlainen alemmuuden tunne on kompensoitava. Varsinkin miehillä.