Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä

Jotenkin huvittaa ajatella, että toisten mielipiteillä olisi itselle mitään väliä. Itse olen äitinä sellainen monitasoinen ihminen, joka kertakaikkiaan kieltäytyy hyväksymästä minkäänlaista syrjintää porukassa taikka ringin ulkopuolelle sulkemista. Oma räväkkä luonteeni tietysti edesauttaa asiaa, uskallan avata suuni vaikka pohjimmiltani olenkin vääränlaisesta seurasta äärimmilleni rasittuva, luova introvertti. Äitiporukoissa tykkään vähän ravistella tosiasioita, jopa suorastaan järkyttää. Nauraa käkätän sisäänpäin kun joku availee vauvansose-keskustelua leikkipuistossa, mielessäni mietin että ei jumalauta mitä paskaa, mutta suusta ulos tulevat sanat ovat ihan asiallisia. Oma lapseni ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa joten lenkkeilin vauva aikana noin 100km viikossa, kaksi lenkkiä päivässä. Kroppa kiitti ja kukoisti, mutta hellanseutu loisti tyhjyyttään. Ei tullut mieleenkään alkaa väännellä soseita itse siinä elämäntilanteessa, kuin silloin tällöin, enkä kyllä tuntenut piirun vertaa epätoivoa lasta syöttäessäni purkkiruualla, päinvastoin olin todella kiitollinen että elän maassa jossa on laadukkaita lastenruokia tarjolla! Olen sitä mieltä, että toisten äitien juttuja ei kannata ottaa niin vakavasti, ei niillä oikeasti ole mitään väliä, itse saa ja joutuu tekemään kuitenkin niinkun parhaaksi katsoo. Ilkeillyt ja juoruilut kannattaa kuitata entistä suuremmalla ystävällisyydellä, itse saan ihan sairaita kiksejä siitä että vastaan jonkun leikkikenttämamman ilkeämieliseen kommentointiin todella empaattisella ja ymmärtäväisen ystävällisellä puheella, on mielenkiintoista seurata miten keskustelun sävy muuttuu kun ei suostu ottamaan vastaan sitä ilkeilyä mitä yritetään itselle tarjota.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:23"]Olen joskus kuullut sellaisen sanonnan, että äitiys on hyvin pientä, jos on äiti vain omalle lapselle. Anteeksi kun en muista miten tuo tarkasti ottaen kuuluu tuo sanonta.

Mutta minusta kenestäkään ei tee hyvää äitiä se, että ajattelee koko ajan oman lapsen etua soseissa, ruoissa, liikunnassa, kalleimmissa vaattteissa,  kodin siisteydessä, jne.

Voiko ajatella, että parempi äiti kaikille ihmisille maailmassa on, ihan tavallinen ihmnen, joka ei aseta sitä oman lapsen etua koko ajan vaan miettii kokonaisuuksia.

Voiko parempi äiti olla lapseton ihminen, joka edesauttaa monen lapsen etua olemalla läheinen ihminen parille suomalaisele kummilapselle ja tekemällä vaikka pienipalkattua työtä, jossa tukee useampaa lasta tai tukemalla ja maksamalla monen lapsen koulutuksen jossain kauempana?

Vaikka itse olen koulutettu, en polta, en juo, jne niin mielestäni se, että alkaa avoimesti ylentää itseään tai kirjoittaa vaikka trollaavan vastauksen tähän ketjuun, jossa teeskentelee olevansa äiti, jonka mielestä on hyvä äiti jos käy ravintolassa ja vie lapsen hoitoon suunnilleen laitokselta, niin tällaiset avoimet toisten halveksiminen lisää ennakkoluuloja niitä kohtaan, jotka ovat vaikka pitäneet vahinkoraskauden, ovat nuoria jne huono-osaisia (ja huom, en puhu itsestäni, sain omat lapset keskimääräisessä lastentekoiässä), masentuneita jne. Miksi pitäisi lyödä lyötyjä? 

Minun mielestä, nelonen kuulostaa ilkeältä ja huonolta äidiltä. 

Äitiyden mitta on se, miten ymmärtää sen että oman lapsen etu ei tee kenestäkään hyvää äitiä. Se että on yhdelle lapselle maailmassa 3 vuotta kotona ja että sillä on goreteksit ja joka päivä tullaan palstalle kirjoittamaan, miten se ja se oli sellaisissa ja sellaisissa vaatteissa ja miten se ja se oli taas tupakka suussa kaupan edessä.

Itsensä ylentäminen muita alentamalla ei tee kenestäkään hyvää äitiä.
[/quote]

Miksi ei saisi olla parempi? Miksi suomessa ei saa olla hyvä, vaan aina täytyisi vähätellä ja lytätä itseään? Eihän tuo nelonen ole mitenkään edes itseään "ylentänyt", ainakaan enempää kuin muutkaan tässä ketjussa.

Minusta taas puutteista ja huonoista tavoista koskien äitiyttä pitäisi saada puhua ja huomauttaa. Jotkut äidit eivät kerta kaikkiaan näe mikä on parasta lapselle, tai eivät välitä, jaksa, tms. Jos aina vaan lässytetään sitä iänikuista "jokainen äiti on lapselleen paras äiti"-valetta, niin kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta tai parantaa tasoaan vanhempana. Lapset siitä kärsivät ja koko muukin yhteiskunta, näiden "mennään sieltä, mistä aita on matalin"- äitien lapsista kun tuppaa usein aikuisena tulemaan sitä pahemmin voivaa porukkaa. Sitä, mitä vanhempansa jo ovat.
[/quote]

Erittäin hienosti kirjoitettu. Juuri näin!

4 tässä taas. Mietitäänpäs vähän. Sain paljon kärkkäitä kommentteja, joissa minua syytettiin ahdistavaksi perfektionistiksi, jolla on emotionaalisia ongelmia, joka pitää itseään muita parempana, nostaa itsensä jalustalle ja suorittaa äitiyttä. Vihaa ja närkästystä, haukkumista ja lyttäämistä. Tarkastellaanpa vielä alkuperäistä viestiäni, joka tämän raivon nostatti, eli millä perusteilla olen edellä mainitun kaltainen: "Mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne." Mikä näistä asioista on mielestänne liikaa ja turhaa perfektionismia? Mistä olisi pitänyt luopua, jotta olisin hyväksytty muiden mammojen keskuudessa? Onko täysin mahdotonta hyväksyä, että joku tekee näitä asioita nauttien ja ilman stressiä? Kaikilla tuntuu lisäksi menneen ohi se, että en ole ketään neuvonut. En taida jatkossakaan uskaltaa, kun pelkkä kannustaminen soseiden tekemiseen otetaan hyökkäyksenä ja puolustaudutaan raivoisasti.

Miksi ihmeessä ne soseet pitäisi tehdä itse? Olen tehnyt paria sosetta vauvalleni ja eipä maistuneet. Hippin ruuat menee ja maistuu.  

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:29"]

4 tässä taas. Mietitäänpäs vähän. Sain paljon kärkkäitä kommentteja, joissa minua syytettiin ahdistavaksi perfektionistiksi, jolla on emotionaalisia ongelmia, joka pitää itseään muita parempana, nostaa itsensä jalustalle ja suorittaa äitiyttä. Vihaa ja närkästystä, haukkumista ja lyttäämistä. Tarkastellaanpa vielä alkuperäistä viestiäni, joka tämän raivon nostatti, eli millä perusteilla olen edellä mainitun kaltainen: "Mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne." Mikä näistä asioista on mielestänne liikaa ja turhaa perfektionismia? Mistä olisi pitänyt luopua, jotta olisin hyväksytty muiden mammojen keskuudessa? Onko täysin mahdotonta hyväksyä, että joku tekee näitä asioita nauttien ja ilman stressiä? Kaikilla tuntuu lisäksi menneen ohi se, että en ole ketään neuvonut. En taida jatkossakaan uskaltaa, kun pelkkä kannustaminen soseiden tekemiseen otetaan hyökkäyksenä ja puolustaudutaan raivoisasti.

Luin just tekstistäsi ton kohdan mitä olit lainannut ja peukutin siksi tekstiäsi. Ei siinä ollutmitään ylemmyyttä, mutta se kohta missä alat puhua muiden "kannustuksesta" että he pystyisivät samaan...

Menee vähän metsään sulla että miksi ajattelet omien tapojesi ja kasvatuksesi oleven se oikea tapa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:59"]

Joo. Oikeestaan se alkaa jo synnytyksestä, se miten synnytit määrittää sen millanen äiti olet ja millainen lapsesi on. Itse päätin jo raskautuessani, etten todellakaan arvostele toisten lapsia ja muita äitejä. Kasvattakoot kukin lapsensa tavallaan.

[/quote]

Miten tämä ilmenee ihan oikeasti? Siis kerro joku käytännön esimerkki, jossa sinun on todettu olevan parempi/huonompi kuin muut synnytysten perusteella. Ja ap kerro, miten tuo ilmenee käytännössä, että arvostellaan koko ajan ja aina ja kaikkialla muita äitejä? 

Minäkään en jaksa aina muita ihmisiä. En naapurin lapsetonta paria, enkä leikkipuiston muita äitejä. Mutta ei se johdu siitä että kokisin muiden määrittelevän minua sen mukaan millainen äiti olen tai miten olen synnyttänyt. En vain jaksa aina ihmisiä. Ja vanhempien kanssa en aina meinaa jaksa sitä erilaisuutta mitä lastenkasvatuksessa luonnollisesti meillä on. On tympeää, kun toinen saa ottaa kädestä ja töniä liukumäessä ja sitten pitää sanoa omalle lapselle miksi niin. Ja on toisaalta tympeää, kun joku kulkee kädet ojossa lapsensa perässä eikä lapsi saa edes leikkiä kunnolla.

Mutta, elämä on. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:44"]

4 jatkaa...Jos yhtään osaan oikein veikata, niin viestini nosti monella karvat pystyyn. Eli sitä puolustuskannalle menemistä juuri ihmettelen ja haluan nostaa asian esille. Miksi se, että joku jaksaa tehdä asiat paremmin kuin moni muu ja kehtaa vielä jopa kannustaa muitakin yrittämään, on toisille punainen vaate?

[/quote]

Minä olen vähän samanlainen kuin sinä, tosin en pitänyt sitä omana saavutuksenani että lapseni nukkuivat hyvin. Itse hoidin esikoisen kotona kun kuopus syntyi, tein molemmille itse soseet, kannoin Manducassa ja imetin sen minkä pystyin. Meilläkin on siisti koti ja minä jaksan tehdä paljon lasten kanssa. Osa tästä "tyylistäni" toki tulee esille sanomattakin, mutta ehkä meissä on se ero että minä en tee numeroa itsestäni? 

Jos joku kysyi neuvoa, neuvoin. Jos joku tilitti väsymystään koska vauva valvotti, olin hiljaa tai sanoin jotain empaattista tai jopa tarjoiduin auttamaan. Ei ole minun asiani siihen mennä kertomaan miten hyvin meillä nukutaan. Tai jos joku ei saanut imetystä toimimaan, varovasti saatoin kysyä onko hän kokeillut sitä tai tätä, ja joskus saatoin kertoa että ei se helppoa ollut minullekaan. Yleensä ihmiset haluavat vain puhua ja saada vertaistukea. Jos minulla ei ole sellaista antaa, minun kannattaa olla hiljaa. 

Opettele sinäkin.

4 vielä jatkaa pohdintaa. Miksi minun pitäisi kokea syyllisyyttä siitä, että joku kokee huonommuutta tekemisteni johdosta? En todellakaan hiero omaa "paremmuuttani" kenenkään naamaan, mutta pitäisikö minun vaieta täysin? Jos pitäisi, niin miksi? Eikö "superäidin" arvosteleminen ole aivan samalla tavalla arvostelemista, kuin muidenkin? Olisinko hyväksytympi, jos tekisin tietoisesti vähemmän lapseni eteen ja valittaisin mukana kuorossa äitiyden rankkuutta?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Tuskin superäiti. Enemmän perfektionisti jolla emotionaalisia ongelmia.
[/quote]

Täh, onko lenkillä käyminen perfektionismia? :D ei hitto mitä pullamössömammoja täällä onkaan. Tuolle vastaajalle: hyvin tehty, kuulostaa hyvältä :) hienoa, että ajattelet lastesi parasta etkä pelkää nähdä vaivaa! Sohvalla maakaavat eineksiä syövät läskit: hävetkää

Neloselle. Mielestäni on todella hienoa ja itseasiassa ihan normaalia tehdä ruoat lapselle itse. Mutta siis muita äitejä ei kannata siihen kannustaa, koska se on oikeasti joillekin ja joissain elämäntilanteissa raskasta ja ahdistaa vaan jos joku puhuu tuollaisista.

Minäkään en jaksa muita äitejä. En tosin jaksa myöskään muita isiä, lapsettomia, vanhuksia, muiden lapsia, kaupan kassoja, poliitikkoja. Valtaosa ihmisistä on umpi-idiootteja, pätee ihan kaikkiin ryhmästä riippumatta. Kun aikoinaan pääsin yliopistoon, elin hetken uskossa, että siellä olisi fiksuja ihmisiä. Ihan yhtälailla sielläkin 90% ihmisistä on rasittavia tyhmiä nalkuttajia tai vähintäänkin ääliöitä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:55"]Neloselle. Mielestäni on todella hienoa ja itseasiassa ihan normaalia tehdä ruoat lapselle itse. Mutta siis muita äitejä ei kannata siihen kannustaa, koska se on oikeasti joillekin ja joissain elämäntilanteissa raskasta ja ahdistaa vaan jos joku puhuu tuollaisista.
[/quote]

Jos elämäntilanne on sellainen, ettei pysty ruokkimaan lastaan niin ehkä kannattaisi jättää se vauva hankkimatta

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:51"]

4 vielä jatkaa pohdintaa. Miksi minun pitäisi kokea syyllisyyttä siitä, että joku kokee huonommuutta tekemisteni johdosta? En todellakaan hiero omaa "paremmuuttani" kenenkään naamaan, mutta pitäisikö minun vaieta täysin? Jos pitäisi, niin miksi? Eikö "superäidin" arvosteleminen ole aivan samalla tavalla arvostelemista, kuin muidenkin? Olisinko hyväksytympi, jos tekisin tietoisesti vähemmän lapseni eteen ja valittaisin mukana kuorossa äitiyden rankkuutta?

[/quote]

Vastaan ensin tummennettuun kohtaan: on. Olen siis tuon viestin numero 27 kirjoittaja. On aivan sama ketä arvostellaan, arvostelu itsessään kun se tehdään pelkästään oman huonon itsetunnon pohjalta ja ehkä jopa ryhmissä sitä pönkittääkseen on aina väärin. Naiset joutuvat arvostelun kohteeksi, jos ovat hyviä jossain. Tai jos ovat kauniita ja hoikkia. Tai jos heillä on hyvä mies. Tai ihan mitä vain! Se ei ole oikein, ja näin tekevät voisivat miettiä, että kyllä se arvostelu sattuu siihen "superäitiinkin". 

Minä olen jo antanut olla. Pyrin siihen, että olen oma itseni. Ja omana itsenäni en puhu muista pahaa enkä arvostele muita. Jään joskus porukoissa yksin, mutta en voi tarkalleen tietää mistä se johtuu. Joskus olen miettinyt, että saatan vaikuttaa liian täydelliseltä. En kuitenkaan pidä hyvin nukkuvia lapsia omana saavutuksenani, enkä perhe-elämään osallistuvaa miestäni parempana kuin muut. Ajattelen, että olen onnekas. Mutta myönnetään, että joskus harmittaa kun onni saa pahoja katseita. Mutta tiedän, että niin on jokaisella elämänalueella. 

Kumpa ihmiset myöntäisivät tämän... Että he arvostelevat kaunista, hyvinvoivaa äitiä ihan suotta. Ja ehkä he kuvittelevat kauniin äidin ajatukset. Ehkä kaunis äiti ei ajattele muista pahaa? 

No joo. Tuli mieleen eräs keskustelu Kaksplussalta taannoin, jossa erästä äitiä syytettiin kilpailuasetelman ylläpitämisestä, sillä hänellä oli varaa ostaa kalliita haalareita lapselleen. Se oli aivan älytön keskustelu: yksi kysyi, mitä puette lapsellenne ensi talveksi ja tämä yksi vastasi kuvan kanssa kuten muutkin. Mutta koska vaate oli kallis, hän sai kakkaa niskaansa. Että on hänen syynsä, kun eriarvoisuus kasvaa. Että on hänen vikansa, kun lapset vertailet keskenään kellä on mitäkin. Se keskustelu ainakin opetti lisää sitä hiljaa olemisen taitoa. Että on parempi olla hiljaa, kuin sanoa mitään. Puolusreaktio herättää uuden vastareaktion. Hiljaisuus saa korkeintaan muutaman ajattelemaan, että olen vain ylimielinen paska. 

Kukaan ei ole oikeasti todistanut, että itse luomusoseiden värkkääminen olisi lapselle parempaa kuin Suomessa myytävät laadukkaat lasten valmisruuat. Luomutuotteet ovat herkemmin pilaantuvia ja tuholaisten vaivaamia, niiden säilytys ja käsittely kotioloissa voi olla mitä sattuu, voi esim. saastuttaa ne rikkinäisen kynsinauhan miljoonilla stafylokokkibakteereilla tai viedä huonosti pestyissä käsissäsi niihin norovirusta. Keittäminen tuhoaa niistä vitamiinit, joita valmistuotteisiin lisätään juuri sen takia. Lapselle on oikeasti ihan sama, saako hän ruokansa kaupan purkista vai äidin itse kokkaamana, samat ravintoaineet hän niistä saa, valmisruuista jopa enemmän ja tasalaatuisempana. Vain äidille, joka tällä saa korostettua omaa pohjatonta rakkauttaan ja omistautumistaan, on väliä. Toki hän on tällöin myös Parempi Äiti. Joku tietysti tekee soseet itse hinnan takia, mutta jos sitten juostaan kaupat läpi etsimässä luomubataattia ja luomunektariinia ja luomukesäkurpitsaa, nousee hintakin aika tavalla ja ekologisuuskin on vähän niin ja näin, hiilijalanjälki on ainakin suuri. Suomalaisten lähellä tuotettujen normikasvisten käyttöä ei tarvitse luomuhössötykseen verrattuna hävetä mitenkään. 

Eli jos haluat tehdä soseet vauvalle itse, ihan ok. Lapsesi siitä ei mitenkään erityisemmin hyödy mutta jos itse tykkää ostaa ja valmistaa ja se tulee edullisemmaksi, siitä vaan. Joillekin perheille itse tekeminen ei ole Se Juttu vaan lapseen panostetaan sitten muulla tavalla, vaikka lojutaan se aika vauva kainalossa sängyssä tai lähdetään ulos vaunuilemaan. Suomessa ei valmisruokien käyttöä tarvitse mitenkään hävetä tai piilotella eikä myöskään itse tehtyjä jotenkin korostaa parempana, koska näin ei ole.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:57"]

Minäkään en jaksa muita äitejä. En tosin jaksa myöskään muita isiä, lapsettomia, vanhuksia, muiden lapsia, kaupan kassoja, poliitikkoja. Valtaosa ihmisistä on umpi-idiootteja, pätee ihan kaikkiin ryhmästä riippumatta. Kun aikoinaan pääsin yliopistoon, elin hetken uskossa, että siellä olisi fiksuja ihmisiä. Ihan yhtälailla sielläkin 90% ihmisistä on rasittavia tyhmiä nalkuttajia tai vähintäänkin ääliöitä.

[/quote]

Mä yhdyn tähän. Yhä useammin on sellainen olo ettei jaksa muiden juttuja ollenkaan. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:44"]4 jatkaa...Jos yhtään osaan oikein veikata, niin viestini nosti monella karvat pystyyn. Eli sitä puolustuskannalle menemistä juuri ihmettelen ja haluan nostaa asian esille. Miksi se, että joku jaksaa tehdä asiat paremmin kuin moni muu ja kehtaa vielä jopa kannustaa muitakin yrittämään, on toisille punainen vaate?
[/quote]

No, vaikka siksi, että sillä jonjun toisen äidin lapsella voi olla koliikki, jokin perussairaus tai on vaan vaativampi luonteeltaan. Tai siksi, että kaikkien elimistö ei palaudu samalla lailla synnytyksestä tai kaikilla ei vaan tule tarpeeksi maitoa. Jollain saattaa jopa olla enemmän kuin se yksi tyytyväinen lapsi. Ja voi olla jopa niin, että toisille koti on lapsen kasvuympäristö, jossa lapsi saa kasvaa ja kokeilla rajojaan ja leikkiä suht vapaasti, kodin ei ole tarkoituskaan olla näyttelytila.
.
Ja vaikka ei keitäkään ite luomusoseita, eikä imetä, lapsesta voi kasvaa onnellinen ja tyytyväinen (se on muuten luonnekysymyskin) ja äitikin voi olla onnellinen (mikä vaikuttaa suoraan lapseen) ilman timmiä vartaloa ja kilometrien vaunulenkkejä ja siistiä kotia. Onnellisuus koostuu niin monista tekijöistä.
.
Se, että sinun onnellisuuteesi tarvitaan luomusoseita, pitkää imetystä ja pitkiä vaunulenkkejä, ei tarkoita, että ne toisivat hyvää mieltä kaikille. Niistä saattaa tulla myös stressi, joka vaikuttaa vauvaan negatiivisesti. Kaikki eivät halua suorittaa äitiyttä tietyn kaavan mukaan, jotkut ei halua suorittaa ollenkaan vaan nauttia ihan vaan siitä, että on ite olemassa ja siinä vieressä on se itselle maailman ihanin pikkuinen (joka seuraavassa hetkessä voi olla raivostuttavin ja siltikin se rakkain) ihminen...

Mä en koskaan halunnut lähteä mihinkään hiekkalaatikon reunalle päivystämään muiden äitien kanssa ja syy on juuri tuo; en vaan kerta kaikkiaan jaksaisi kuunnella toisten jatkuvaa valitusta ja haukkumista. 

Mulle riitti jo ne kerrat kun kävin muutaman työkaverin, joilla oli samanikäisiä lapsia, kanssa kahvilla. En vaan kertakaikkiaan kaivannut sellaista juorurinkiä jossa kaikki pinkistä tytöllä ja vaaleansinisestä pojalla poikkeava oli kammottavaa. Tosin en kyllä koskaan jäänyt sanattomaksi jos jostain nousi haloo; kerran eräs näistä täydellisistä äideistä kauhisteli kun ostin tytölleni, joka oli älyttömän ihastunut merirosvoleikkeihin ja merirosvotavaroihin, merirosvosukkia. "mutta sehän on tyttö??!!" Samaisen äidin mielestä ei tytöt myöskään saaneet juosta tai kiipeillä, syynä on se että siinä vaatteet likastuu tai voi sattua. 

Ensimmäiseen "sehän on tyttö!"-lausahdukseen vastasin kysymällä että mitäs sitten? Jos ei barbit kiinnosta niin ei kiinnosta enkä tasan varmasti pakota. Ja toiseen vastasin että meillä on pesukone, heidänkin kannattaisi kokeilla sellaisen ostamista.

Joo. Mä en oo kyllä heitä kaivannut pätkääkään.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:02"]

Kukaan ei ole oikeasti todistanut, että itse luomusoseiden värkkääminen olisi lapselle parempaa kuin Suomessa myytävät laadukkaat lasten valmisruuat. Luomutuotteet ovat herkemmin pilaantuvia ja tuholaisten vaivaamia, niiden säilytys ja käsittely kotioloissa voi olla mitä sattuu, voi esim. saastuttaa ne rikkinäisen kynsinauhan miljoonilla stafylokokkibakteereilla tai viedä huonosti pestyissä käsissäsi niihin norovirusta. Keittäminen tuhoaa niistä vitamiinit, joita valmistuotteisiin lisätään juuri sen takia. Lapselle on oikeasti ihan sama, saako hän ruokansa kaupan purkista vai äidin itse kokkaamana, samat ravintoaineet hän niistä saa, valmisruuista jopa enemmän ja tasalaatuisempana. Vain äidille, joka tällä saa korostettua omaa pohjatonta rakkauttaan ja omistautumistaan, on väliä. Toki hän on tällöin myös Parempi Äiti. Joku tietysti tekee soseet itse hinnan takia, mutta jos sitten juostaan kaupat läpi etsimässä luomubataattia ja luomunektariinia ja luomukesäkurpitsaa, nousee hintakin aika tavalla ja ekologisuuskin on vähän niin ja näin, hiilijalanjälki on ainakin suuri. Suomalaisten lähellä tuotettujen normikasvisten käyttöä ei tarvitse luomuhössötykseen verrattuna hävetä mitenkään. 

Eli jos haluat tehdä soseet vauvalle itse, ihan ok. Lapsesi siitä ei mitenkään erityisemmin hyödy mutta jos itse tykkää ostaa ja valmistaa ja se tulee edullisemmaksi, siitä vaan. Joillekin perheille itse tekeminen ei ole Se Juttu vaan lapseen panostetaan sitten muulla tavalla, vaikka lojutaan se aika vauva kainalossa sängyssä tai lähdetään ulos vaunuilemaan. Suomessa ei valmisruokien käyttöä tarvitse mitenkään hävetä tai piilotella eikä myöskään itse tehtyjä jotenkin korostaa parempana, koska näin ei ole.

[/quote]

Minä olen tästä niin eri mieltä kuin olla ja voi. 

Mutta vastaa kysymykseen: jos jossain näet äidin antavan itse tehtyjä soseita lapselleen, ajatteletko automaattisesti että tämä äiti korostaa siinä omaa paremmuuttaan? Siis ihan sillä, että lämmittää vaikka hemmetti Tupperwaressa itse tehdyn soseen sinun silmien edessä. Ei sano aiheesta mitään, syöttää vain. Tuleeko sinun mieleesi tuo ylläoleva teollisen ruoan puolustus ja ajattelet tästä äidistä pahaa? 

Vähän sama, kuin että ei tarvitse kuin imettää jossain missä on muita äitejä, niin joukossa on ainakin yksi joka ajattelee sen olevan jotain muuta kuin lapsen ruokkimista äidin omalla tissillä :(

Että tämmöinen pääsiäisprovo.

Jotkut ihmiset ovat perseestä, toiset taas eivät. Jotkut kuvittelevat olevansa parempia kuin muut, toiset elävät ja antavat elää. Riippumatta siitä, onko kyseessä nainen, mies, lapsi, nuori, suomalainen, ulkomaalainen, äiti, isä, isovanhempi, vela, turkistarhaaja tai mihin ryhmään kuuluva tahansa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:59"]

Joo. Oikeestaan se alkaa jo synnytyksestä, se miten synnytit määrittää sen millanen äiti olet ja millainen lapsesi on. Itse päätin jo raskautuessani, etten todellakaan arvostele toisten lapsia ja muita äitejä. Kasvattakoot kukin lapsensa tavallaan.

[/quote]

Siinä on vain se pointti, että ne muiden lapset ovat sun lapsesi kavereita, ja kaverit ovat suuressa roolissa lapsen elämässä. Kavereita matkitaan ja ihannoidaan kun halutaan kuulua joukkoon, kavereilta saadaan virikkeitä. Mielestäni ei ole ihan sama, miten ne mun lapsen kaverit on kasvatettu (tai jätetty kasvattamatta), se kun vaikuttaa vahvasti myös meidän perheen elämään. Itse kannatan vahvasti "koko kylä kasvattaa"-ideologiaa.