Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:26"]

Ei mua mitenkään häiritse, jos joku ottaa laukusta omat Tupperi-soseet kaupan purkin sijaan, tosin vähän huolettaa, onko se itse keitetty, pakastettu, sulatettu ja  puoli päivää laukussa kulkenut sose enää kovin turvallista lapselle. Bakteeripitoisuuksia kun näistä omista soseista ei kukaan mittaa, saati niiden ravintoarvoja tai koostumuksen sopivuutta.

[/quote]

Eikä tarvitsekaan mitata. Lapsi ei yleensä kuole siihen, että ruoka on hetken pois kylmästä. Ja soseisiin harvemmin käytetään maitotuotteita tai raakaa kalaa, jonka kanssa pitäisi olla varovainen. 

Voi herrantuuteli oikeasti! Siis ravintokoostumuksen mittausta itse tehdyille soseille? Mietipä tätä: ostat kaupasta vihanneksia ja juureksia ja marinoimatonta lihaa. Peset vihannekset ja juurekset hyvin, ja osan keität, osan soseutat sellaisenaan ja lihan valmistat kuten itsellesikin. Ei niistä kaikki vitamiinit katoa, eikä ravintoaineet, toisin kuin teollisessa ruoassa johon ne pitää uudestaan lisätä. Mutta jälkimmäinen on sinusta ihan ok, koska ... niin, miksi? Eikö sinua koskaan mietityä, että annat lapsellesi ruokaa joka säilyy vaikka tuomiopäivään asti? Ruokaa, joka ei näytä normaalilta ruoalta? Eikä myöskään tuoksu siltä. Ja joka ei ole mistään kohtaa tuoretta, ja jonka valmistusta et itse ole seurannut.

Ei ne tehtaat mitään bakteerittomia taivaita ole. 

Toivottavasti et myöskään ruoki lastasi järkyttävällä määrällä sokeria ja suolaa: valmisruoat, maustetut jugurtit ja viilit, murot, nakit, makkarat ... Niistä on terveellisyys kaukana. Paitsi sinun mielestäsi :D
[/quote]
Näinhän se on. Ollaan olevinaan kannustavia ja ei missään nimessä arvostelevia :D , mutta sitten kun joku tuo esille jonkin toisen näkökulman siihen asiaan mitä itse pitää parempana, niin heti vedetään luomuherne nenuliin. :DDD
T. äiti joka teki kyllä soseita myös itse, mutta jota ei kiinnostanut arvottaa toisia äitejä sen mukaan mitä he tekivät

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:26"] Ei mua mitenkään häiritse, jos joku ottaa laukusta omat Tupperi-soseet kaupan purkin sijaan, tosin vähän huolettaa, onko se itse keitetty, pakastettu, sulatettu ja  puoli päivää laukussa kulkenut sose enää kovin turvallista lapselle. Bakteeripitoisuuksia kun näistä omista soseista ei kukaan mittaa, saati niiden ravintoarvoja tai koostumuksen sopivuutta. [/quote] Eikä tarvitsekaan mitata. Lapsi ei yleensä kuole siihen, että ruoka on hetken pois kylmästä. Ja soseisiin harvemmin käytetään maitotuotteita tai raakaa kalaa, jonka kanssa pitäisi olla varovainen.  Voi herrantuuteli oikeasti! Siis ravintokoostumuksen mittausta itse tehdyille soseille? Mietipä tätä: ostat kaupasta vihanneksia ja juureksia ja marinoimatonta lihaa. Peset vihannekset ja juurekset hyvin, ja osan keität, osan soseutat sellaisenaan ja lihan valmistat kuten itsellesikin. Ei niistä kaikki vitamiinit katoa, eikä ravintoaineet, toisin kuin teollisessa ruoassa johon ne pitää uudestaan lisätä. Mutta jälkimmäinen on sinusta ihan ok, koska ... niin, miksi? Eikö sinua koskaan mietityä, että annat lapsellesi ruokaa joka säilyy vaikka tuomiopäivään asti? Ruokaa, joka ei näytä normaalilta ruoalta? Eikä myöskään tuoksu siltä. Ja joka ei ole mistään kohtaa tuoretta, ja jonka valmistusta et itse ole seurannut. Ei ne tehtaat mitään bakteerittomia taivaita ole.  Toivottavasti et myöskään ruoki lastasi järkyttävällä määrällä sokeria ja suolaa: valmisruoat, maustetut jugurtit ja viilit, murot, nakit, makkarat ... Niistä on terveellisyys kaukana. Paitsi sinun mielestäsi :D [/quote] Näinhän se on. Ollaan olevinaan kannustavia ja ei missään nimessä arvostelevia :D , mutta sitten kun joku tuo esille jonkin toisen näkökulman siihen asiaan mitä itse pitää parempana, niin heti vedetään luomuherne nenuliin. :DDD T. äiti joka teki kyllä soseita myös itse, mutta jota ei kiinnostanut arvottaa toisia äitejä sen mukaan mitä he tekivät

[/quote]

Minä en sanonutkaan että olen niitä, jotka ei arvostele. Eikö vastaan saa sanoa? Heti, kun minä esitin mielipiteeni teollisesta ruoasta, olen herneen nenään vetänyt luomuäiti. 

Jännä juttu, mistä se tuollainen reaktio tuli? 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:44"]

4 jatkaa...Jos yhtään osaan oikein veikata, niin viestini nosti monella karvat pystyyn. Eli sitä puolustuskannalle menemistä juuri ihmettelen ja haluan nostaa asian esille. Miksi se, että joku jaksaa tehdä asiat paremmin kuin moni muu ja kehtaa vielä jopa kannustaa muitakin yrittämään, on toisille punainen vaate?

[/quote]

Minä olen vähän samanlainen kuin sinä, tosin en pitänyt sitä omana saavutuksenani että lapseni nukkuivat hyvin. Itse hoidin esikoisen kotona kun kuopus syntyi, tein molemmille itse soseet, kannoin Manducassa ja imetin sen minkä pystyin. Meilläkin on siisti koti ja minä jaksan tehdä paljon lasten kanssa. Osa tästä "tyylistäni" toki tulee esille sanomattakin, mutta ehkä meissä on se ero että minä en tee numeroa itsestäni? 

Jos joku kysyi neuvoa, neuvoin. Jos joku tilitti väsymystään koska vauva valvotti, olin hiljaa tai sanoin jotain empaattista tai jopa tarjoiduin auttamaan. Ei ole minun asiani siihen mennä kertomaan miten hyvin meillä nukutaan. Tai jos joku ei saanut imetystä toimimaan, varovasti saatoin kysyä onko hän kokeillut sitä tai tätä, ja joskus saatoin kertoa että ei se helppoa ollut minullekaan. Yleensä ihmiset haluavat vain puhua ja saada vertaistukea. Jos minulla ei ole sellaista antaa, minun kannattaa olla hiljaa. 

Opettele sinäkin.
[/quote]

4 vastaa. Miksihän moni on saanut sen käsityksen, että tekisin jotenkin numeroa itsestäni? Näin ei asia ole lainkaan, vaan olen hyvin samantyyppinen kuin sinä. En jaa neuvoja kysymättä, en esittele suorituksiani, parisuhdettani ja lastani somessa, iloitsen muiden kanssa heidän elämäänsä kuuluvista onnellisista asioita, lohdutan ja kuuntelen vaikeuksissa olevia tyrkyttämättä mielipiteitäni. Olen todella onnellinen ja pidän itseäni onnekkaana. Osaan arvostaa kaikkea mitä olen saanut ja tiedän, ettei monikaan asia ole omaa ansiotani.
Moni tarttui mainitsemaani "kannustamiseen" huomaamatta, että tiedustelin vain, olisiko sitä täysin mahdotonta tehdä. En siis ole kannustanut juuri siksi, että oletan vastaanoton olevan negatiivinen. Olettamukseni vahvistui tässä ketjussa. Todennäköisesti kävi niin, että muodostitte minusta muutaman väärinymmärretyn ilmaisun perusteella stereotyyppisen käsityksen itseään muita parempana pitävästä, neuroottisesti suorittavasta superäidistä. Juuri tämä on minusta surullista.
[/quote]
No kun sä meinaat että miten voisi kannustaa toisia PAREMPAAN tapaan, niin tulet samalla arvottaneesi oman tapasi paremmaksi ja itsesi toisten yläpuolelle. Ja se on se, mikä hieman tuntuu luotaan työntävältä. Noin niinku vinkkisi tuleviin äitikohtaamisiin.

Onhan tämä itsensä korostaminen vähän huvittavaa. Kovaan ääneen toitotetaan, siis miten meillä lapsi on kantoliinassa ja perhepeti käytössä yms. Yms. Aivan kun nämä nyt jotain pätemisen aiheita olisivat. Mulla oli lapsi kantoliinassa, koska kädet väsyivät kantelusta, ja vieressä nukkuu koska oli nopeempi yöllä imettää. Purkkiruokaa on meillä syöty, koska en suhtaudu muutenkaan ruokaan mitenkään intohimoisesti. Sotkuinen olen myös, joten kahden lapsen äitinä voi arvata että meillä usein sotkuista. Mutta onko siis siisteyskin nykyään joku paremmuuden mittari? Minulla on onnelliset lapset, joten olen hyvä äiti. :) Äitiys ei ole minulle mikään harrastus tai suoritus, vaan luonnollinen osa elämääni.

En ole koskaan istunut hiekkalaatikolla enkä puistoissa vertailemassa lapsia ja kehumassa omaani. Perhekerhossa kävin kerran ja se riitti sitä lajia. Imetin jokaista lastani noin puoli vuotta. Tein niille itse soseita, mutta perhana soikoon kun ne piltit vaan maistui paremmin. Jokaisen kanssa on ollut kertakäyttövaipat. Lapset eivät ole saanut minua unohtamaan omaa elämääni. Lapset on tärkeintä mitä mulla on, mutta ehdin myös harrastaa ja nähdä kavereitani -heilläkin on lapsia mutta puhutaan muustakin kuin lapsista. Heistäkin, toki, muttta ei kilpailuhenkisesti vertailla kenen lapsi on paras, kaunein ja taitavin. Tavataan perheinä ja vietetään aikaa yhdessä, mutta tavataan myös ilman lapsia ja juodaan alkoholia ja poltellaan sikareita. Oon käynyt matkoilla laten kanssa esim. rantalomalla Kreetalla, mutta olen itsekkäästi jättänyt lapseni myös mummille ja ukille ja lähtenyt kuljeskelemaan Dublinin kaduille, hurmaantunut kuin lapsi karkkikaupassa kun hämyisissä pikku pubeissa on useita oluthanoja herkullisia mallasjuomia, viskiä myös. Mulla on 14-v tytär jonka kanssa mulla on läheiset ja lämpimät välit, hän voi kertoa mulle paljon asioita. Tiedän että paljon jättää myös kertoomatta, mutta so, hän on teini ja mun ei kaikkea tarvii tietää? Ja niin kauan kun ei jää kiinni mistään, mulla ei ole syytä olla luottamatta. Mulla on 10-v poika joka pelailee jalkapalloa, ihan omasta halustaan ja en ole koskaan ollut mikään soccer-mama jonka elämä olisi jalkapallokentän laidalla. Ei täällä tosin olekaan ihan sellaista joukkuetta, joka vaatisi kamalaa panostusta, lähin tosissaan-pelailu löytyy 60 km päästä ja ei, siihen ei riitä aika eikä voimavarat. Ja poju on onnellinen tuosta, että pelaillaan ja pidetään kivaa, eikä ole verenmaku suussa. Sen lapsuus on vapaata, kaverien kanssa oloa, pelaamista, pleikkaria myös saa pelata ja koneet kiinnostaa. Sit mulla on tuo 7-v ekaluokkalainen, temperamenttinen 0-100 sekunnissa kiihtyjä, jonka kanssa on sitten joutunutkin vähän lujemmalle. Mutta ihan yhtä ihana hänkin on, hassu ja huumorintajuinen tyyppi, jonka kanssa vaan opetellaan mielenhallintaa enemmän kuin noiden muitten kanssa.

Mutta joo. Ajatuksenvirtani sanoma yrittää olla, ettei vanhemmuus ole suoritus eikä lapsi ole mikään oman erinomaisuuden jatke. Jokainen lapsi on arvokas ja jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Jokainen lapsi ansaiotsee rakkauden ja rajat. Mutta se, mitä rakkauden ja rajojen sisällä on, on laaja käsite ja ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. Minä olen tehnyt näin, mutta se, että toiset kestoilee ja liinailee ja luomuilee ja niin edelleen, se on heidän asia. Kunhan se ei ole oman erinomaisuuden ja "minä olen sinua perempi vanhempi" -kilpailun meriitti. Koska ei ole kilpailua siinä asiassa.

Miksi ette kerro esimerkkejä siitä arvostelusta? Monta kertaa olen kysynyt mutta kukaan ei vastaa. No yksi tuossa sanoo että kovaan ääneen kerrotaan miten heillä tehdään. No, se on vain yksi näkemys. Jospa ihminen on innoissaan siitä, miten heillä tehdään? 

Edelleen, mistä te tiedätte mikä on itsensä korostamista ja mikä on vain teidän omaa kuvitelmaa? 

Minä olen tehnyt näin, mutta se, että toiset kestoilee ja liinailee ja luomuilee ja niin edelleen, se on heidän asia. Kunhan se ei ole oman erinomaisuuden ja "minä olen sinua perempi vanhempi" -kilpailun meriitti. 

^Niin milloin siitä tulee kilpailua? Minä teen monessa asiassa eri tavalla kuin muut, mutta en kilpaile vanhemuudessa. Onko pelkkä "erilaisuus" kilpailuun osallistumista? Kallis haalari? Kestovaipat? Kantoliinailu? 

Mitä se kilpailu konkreettisin esimerkein on? Vastaukseksi ei kelpaa, että vain näet toisen äidin tekevän toisin ja luulet että hän ylpeilee sillä. 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:29"]

Syy kaikkeen: Olette akkoja. Se on perusbiologiaanne, ette pysty olemaan juoruamatta ja haukkumatta selän takana vaikka haluaisitte. Antaa mennä vaan, ämmät.

[/quote]Siinä tapauksessa taidat itsekin olla akka.

Mutta oletteko huomanneet ? Tämä vertailu, arvosteleminen ja itsekkyys on arkipäivää kaikessa ! Kaupan jonossa kiroillaan ja nakellaan niskoja jos jono ei liiku, miettimättä mitään syitä sille, koska itsellä on "kiire" ja ärsyttää. Arvostellaan ja ihmetellään toisen henkilön pukeutumista kadulla "Miten se tuollaisia kehtaa laittaa päälleen ? Eikö ole varaa parempiin..." Salilla katsotaan olan yli toisen nostotekniikkaa "Ei jumalauta miten noloa, nostaa ihan päin pers-." Ruokakaupassa kurkitaan muiden kärryihin ja koreihin "No huh huh eineksiä ja karkkia ? Kyllä minä ainakin kotona teen it-...." Blogeja ja vlogeja ruoditaan ja raaditaan nykyisin enemmän kuin koskaan. Reality- sarjoja on A:sta Ö:hön, koska on niin mukavaa tuntea ylemmyyden tunnetta ja naureskella muille. On instagramia ja facebookia ja twitteriä missä kyylätä muita ihmisiä ja sitten arvostella. Juoruiltu ja arvosteltu on aina, nii surullista ja rasittavaa kuin se onkin. Lapsien ja kasvatuksen puiminen on ikisuosikki, koska niin moni voi samaistua siihe ja pönkittää omaa ylemmyydentunnetta. Se on kait ihmisen luonnossa tämä vitsaus.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:44"] 4 jatkaa...Jos yhtään osaan oikein veikata, niin viestini nosti monella karvat pystyyn. Eli sitä puolustuskannalle menemistä juuri ihmettelen ja haluan nostaa asian esille. Miksi se, että joku jaksaa tehdä asiat paremmin kuin moni muu ja kehtaa vielä jopa kannustaa muitakin yrittämään, on toisille punainen vaate? [/quote] Minä olen vähän samanlainen kuin sinä, tosin en pitänyt sitä omana saavutuksenani että lapseni nukkuivat hyvin. Itse hoidin esikoisen kotona kun kuopus syntyi, tein molemmille itse soseet, kannoin Manducassa ja imetin sen minkä pystyin. Meilläkin on siisti koti ja minä jaksan tehdä paljon lasten kanssa. Osa tästä "tyylistäni" toki tulee esille sanomattakin, mutta ehkä meissä on se ero että minä en tee numeroa itsestäni?  Jos joku kysyi neuvoa, neuvoin. Jos joku tilitti väsymystään koska vauva valvotti, olin hiljaa tai sanoin jotain empaattista tai jopa tarjoiduin auttamaan. Ei ole minun asiani siihen mennä kertomaan miten hyvin meillä nukutaan. Tai jos joku ei saanut imetystä toimimaan, varovasti saatoin kysyä onko hän kokeillut sitä tai tätä, ja joskus saatoin kertoa että ei se helppoa ollut minullekaan. Yleensä ihmiset haluavat vain puhua ja saada vertaistukea. Jos minulla ei ole sellaista antaa, minun kannattaa olla hiljaa.  Opettele sinäkin. [/quote] 4 vastaa. Miksihän moni on saanut sen käsityksen, että tekisin jotenkin numeroa itsestäni? Näin ei asia ole lainkaan, vaan olen hyvin samantyyppinen kuin sinä. En jaa neuvoja kysymättä, en esittele suorituksiani, parisuhdettani ja lastani somessa, iloitsen muiden kanssa heidän elämäänsä kuuluvista onnellisista asioita, lohdutan ja kuuntelen vaikeuksissa olevia tyrkyttämättä mielipiteitäni. Olen todella onnellinen ja pidän itseäni onnekkaana. Osaan arvostaa kaikkea mitä olen saanut ja tiedän, ettei monikaan asia ole omaa ansiotani. Moni tarttui mainitsemaani "kannustamiseen" huomaamatta, että tiedustelin vain, olisiko sitä täysin mahdotonta tehdä. En siis ole kannustanut juuri siksi, että oletan vastaanoton olevan negatiivinen. Olettamukseni vahvistui tässä ketjussa. Todennäköisesti kävi niin, että muodostitte minusta muutaman väärinymmärretyn ilmaisun perusteella stereotyyppisen käsityksen itseään muita parempana pitävästä, neuroottisesti suorittavasta superäidistä. Juuri tämä on minusta surullista.

[/quote]Ainakaan itse en löytänyt mitään kannustavaa tekstistäsi. Sinun ja tuon yllä lainaamasi äidin asenteissa on valovuosien mittainen ero.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:52"]

Onhan tämä itsensä korostaminen vähän huvittavaa. Kovaan ääneen toitotetaan, siis miten meillä lapsi on kantoliinassa ja perhepeti käytössä yms. Yms. Aivan kun nämä nyt jotain pätemisen aiheita olisivat. Mulla oli lapsi kantoliinassa, koska kädet väsyivät kantelusta, ja vieressä nukkuu koska oli nopeempi yöllä imettää. Purkkiruokaa on meillä syöty, koska en suhtaudu muutenkaan ruokaan mitenkään intohimoisesti. Sotkuinen olen myös, joten kahden lapsen äitinä voi arvata että meillä usein sotkuista. Mutta onko siis siisteyskin nykyään joku paremmuuden mittari? Minulla on onnelliset lapset, joten olen hyvä äiti. :) Äitiys ei ole minulle mikään harrastus tai suoritus, vaan luonnollinen osa elämääni.

[/quote]

Jos suhtaudun ruokaan intohimoisesti, onko se sinun kanssasi kilpailua?

Jos olen siisti ihminen, onko se sinun kanssa kilpailua? 

Jos molemmat yllämainitut ovatkin luonnollinen osa minun elämääni, miksi on ok että sinä teet siitä omat päätelmäsi? Jos jotain olen huomannut niin sen, että siisti ei saa olla - lapsiperheessä siisti koti on merkki rakkaudettomuudesta ja äidin neuroottisuudesta. Minä en vain voi olla nopea korjaamaan jälkiäni ja kuitenkin rento ja hyvää seuraa :(

66, joko olet itse tälläinen äiti etkä siis tajua toimintaasi, tai sit et ole tavannut kyseistä äitityyppiä. Tai isä, mutta äidit on enemmistö. Kuvittele sellainen tietty äänensävy ja äänenpaino ja nainen kertomassa "Siis MEIDÄN Nico-Petteri oppi puhumaan jo 7 kk iässä ja nyt 2-vuotiaana se jo lukee pikkusiskolleen (joka, btw on siis niinku maailman kaunein ja fikssuin 1 kk ikäinen), no, tää MEIDÄN LASTEN fiksuus johtuu varmasti siitä että MÄ tarjoan heille vain luomuruokaa ja teen itse kaiken ja annan virikkeitä siis MEILLÄ lapsille luetaan joka päivä 3 tuntia ja ulkoillaan säällä kuin säällä -onneks on (kalleimma mahdolliset) gore-tex vaatteet ja yms yms." Kärjistetty esimerkki, mutta äänenpainoissa ja puheissa korostuu MEIDÄN LAPSI ja MINÄMINÄMINÄ, ei se lapsen isäkään niin mitään osaa mutta kun MINÄÄÄÄÄÄ oon niin hyvä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:02"]Kukaan ei ole oikeasti todistanut, että itse luomusoseiden värkkääminen olisi lapselle parempaa kuin Suomessa myytävät laadukkaat lasten valmisruuat. Luomutuotteet ovat herkemmin pilaantuvia ja tuholaisten vaivaamia, niiden säilytys ja käsittely kotioloissa voi olla mitä sattuu, voi esim. saastuttaa ne rikkinäisen kynsinauhan miljoonilla stafylokokkibakteereilla tai viedä huonosti pestyissä käsissäsi niihin norovirusta. Keittäminen tuhoaa niistä vitamiinit, joita valmistuotteisiin lisätään juuri sen takia. Lapselle on oikeasti ihan sama, saako hän ruokansa kaupan purkista vai äidin itse kokkaamana, samat ravintoaineet hän niistä saa, valmisruuista jopa enemmän ja tasalaatuisempana. Vain äidille, joka tällä saa korostettua omaa pohjatonta rakkauttaan ja omistautumistaan, on väliä. Toki hän on tällöin myös Parempi Äiti. Joku tietysti tekee soseet itse hinnan takia, mutta jos sitten juostaan kaupat läpi etsimässä luomubataattia ja luomunektariinia ja luomukesäkurpitsaa, nousee hintakin aika tavalla ja ekologisuuskin on vähän niin ja näin, hiilijalanjälki on ainakin suuri. Suomalaisten lähellä tuotettujen normikasvisten käyttöä ei tarvitse luomuhössötykseen verrattuna hävetä mitenkään. 

Eli jos haluat tehdä soseet vauvalle itse, ihan ok. Lapsesi siitä ei mitenkään erityisemmin hyödy mutta jos itse tykkää ostaa ja valmistaa ja se tulee edullisemmaksi, siitä vaan. Joillekin perheille itse tekeminen ei ole Se Juttu vaan lapseen panostetaan sitten muulla tavalla, vaikka lojutaan se aika vauva kainalossa sängyssä tai lähdetään ulos vaunuilemaan. Suomessa ei valmisruokien käyttöä tarvitse mitenkään hävetä tai piilotella eikä myöskään itse tehtyjä jotenkin korostaa parempana, koska näin ei ole.
[/quote]

Niissä steriiliksi kuumennetuissa "ruoka"mössöissä on ravintoarvot nollan luokkaa.
Ihan vaan off topic, ottamatta muuten kantaa. särähti vaan korvaan.

Olen aina pitänyt naisten äitiyteen ja kodinhoitoon liittyvää nokittelua ja pätemistä todella ällöttävänä asiana. Nyt netin ja kaiken maailman blogien myötä tuntuu että tämän tyyppinen omakehu on räjähtänyt käsiin. En todellakaan haluaisi olla nuori äiti tänä aikana. Sanoisin kaikille äidille, jotka epävarmana hakee hyväksyntää tällaisilta omakehun täyttämiltä äitipiireiltä, että ei kannata. Eläkää omaa elämäänne ja nauttikaa vauva- ja pikkulapsiajasta siten kun itse haluatte. Se aika menee kuitenkin yllättävän nopeasti. Pudottakaa elämästänne ikävät ja energiaa vievät ihmiset ja hankkikaa aitoja ystäviä. Sellaisia jotka tukee ja kannustaa ilman että heidän täytyy samalla nostaa itseään jalustalle ja painaa toisia alaspäin.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:57"]

Miksi ette kerro esimerkkejä siitä arvostelusta? Monta kertaa olen kysynyt mutta kukaan ei vastaa. No yksi tuossa sanoo että kovaan ääneen kerrotaan miten heillä tehdään. No, se on vain yksi näkemys. Jospa ihminen on innoissaan siitä, miten heillä tehdään? 

Edelleen, mistä te tiedätte mikä on itsensä korostamista ja mikä on vain teidän omaa kuvitelmaa? 

Minä olen tehnyt näin, mutta se, että toiset kestoilee ja liinailee ja luomuilee ja niin edelleen, se on heidän asia. Kunhan se ei ole oman erinomaisuuden ja "minä olen sinua perempi vanhempi" -kilpailun meriitti. 

^Niin milloin siitä tulee kilpailua? Minä teen monessa asiassa eri tavalla kuin muut, mutta en kilpaile vanhemuudessa. Onko pelkkä "erilaisuus" kilpailuun osallistumista? Kallis haalari? Kestovaipat? Kantoliinailu? 

Mitä se kilpailu konkreettisin esimerkein on? Vastaukseksi ei kelpaa, että vain näet toisen äidin tekevän toisin ja luulet että hän ylpeilee sillä. 

[/quote]Se muuttuisi kilpailuksi siinä hetkessä jolloin nostat nuo asiat esiin esimerkkeinä siitä, miten hyvä äiti olet, kuten tuo nro 4 tuolla keskustelun alkupäässä teki. Tosin moni äiti ei halua lähteä mukaan tuollaiseen kilpailuun.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:05"]

66, joko olet itse tälläinen äiti etkä siis tajua toimintaasi, tai sit et ole tavannut kyseistä äitityyppiä. Tai isä, mutta äidit on enemmistö. Kuvittele sellainen tietty äänensävy ja äänenpaino ja nainen kertomassa "Siis MEIDÄN Nico-Petteri oppi puhumaan jo 7 kk iässä ja nyt 2-vuotiaana se jo lukee pikkusiskolleen (joka, btw on siis niinku maailman kaunein ja fikssuin 1 kk ikäinen), no, tää MEIDÄN LASTEN fiksuus johtuu varmasti siitä että MÄ tarjoan heille vain luomuruokaa ja teen itse kaiken ja annan virikkeitä siis MEILLÄ lapsille luetaan joka päivä 3 tuntia ja ulkoillaan säällä kuin säällä -onneks on (kalleimma mahdolliset) gore-tex vaatteet ja yms yms." Kärjistetty esimerkki, mutta äänenpainoissa ja puheissa korostuu MEIDÄN LAPSI ja MINÄMINÄMINÄ, ei se lapsen isäkään niin mitään osaa mutta kun MINÄÄÄÄÄÄ oon niin hyvä.

[/quote]

Olen tavannut tuollaisia hyvin vähän, ja niistä muutamasta en ole välittänyt. Tunnen myös sinun kaltaisia ihmisiä, jotka näkevät minäminää myös siellä, missä sitä ei ole. 

Siksi halusin haastaa jotkut teistä miettimään, että mikä on omaa kuvitelmaa ja mikä vaikka puhdasta intoa omasta elämästä. Tai jopa ylpeyttä, kamalaa! 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Minä voin kertoa oman kantani. Minusta vaikutat suorittajalta ja pätijältä joka keskittyy äitiydessä epäolennaiseen. Sellaisena sinua pitäisin, en superäitinä. Vaan äitinä jolla on vielä vähän kokemusta ja paljon opittavaa.  Minulla on 7 lasta joista kaksi jo aikuisia joten perspektiiviä löytyy. Lapsia on syntynyt erilaisissa elämäntilanteissa,  olen ollut alle 20v äiti, kolmikymppinen äiti, nelikymppinen äiti,  yksinhuoltaja, uusperheellinen. Elämässä on ollut ihan oikeita vaikeuksia ja haasteita, todella vaikeitakin asioita. Kaltaisesi soseilla pätijä ihan oikeasti vain hieman huvittaa.

Asenteestasi paistaa omahyväisyytesi ja ylenkatse muita kohtaan. Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. Muistan miten tuoreena äitinä moni asia oli paljon suurempi haaste kuin nykyään. Siksi en ylenkatsokaan ketään, ymmärrän ihmisten erilaiset luonteet, elämäntilanteet, voimavarat. En halua antaa muille neuvoja miten heidän pitäisi elämäänsä elää tai olla äiti. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Jos joku kysyy niin kerron, mutta en usko että juuri minun tapani elää sopisi välttämättä jollekulle toiselle. Olen ollut väsynyt, poikki, suorittaja, superäiti, syöttänyt lapsille luomua ja eineksiä. Ja oppinut että ei tällaisilla asioilla ole oikeasti niin suurta merkitystä kuin mitä moni niille antaa. Lopputulos ratkaisee, ei yksityiskohdat matkan varrella. 

Usko pois, jokainen hyvä äiti pyrkii tekemään parhaansa lastensa eteen. Se voi olla jotain muuta kuin sinun arvostamasi asiat. Edes lapsesi ei välttämättä aikuisenakaan arvosta kaikkia ponnistelujasi hänen hyvinvointinsa eteen. Lapsesi arvomaaima voi olla erilainen kuin omasi. Lapsi ei muista soseita, hän muistaa kodin ilmapiirin, sen rakkauden tai rakkaudettomuuden, vanhempien kannustuksen, arvostuksen, hyväksynnän. Kuunteliko äiti mitä minä haluan ja tarvitsen? Oliko äiti läsnäoleva ja rakastava vai pingottava suorittaja jolle luomuruoka ja siisti koti meni kaiken muun edelle?  Jokainen tekee omat ratkaisunsa jotka takaavat juuri tällä hetkellä parhaat olosuhteet. Ne olosuhteet voi taata vaikka sotkujen jättäminen lojumaan ja kaupan ruokapurkki - tai siisti koti ja itsetehty luomuruoka. Pääasia että koko perhe voi hyvin ja se on sitten jokaisen oma asia miten arki parhaiten hoituu.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:57"]

Miksi ette kerro esimerkkejä siitä arvostelusta? Monta kertaa olen kysynyt mutta kukaan ei vastaa. No yksi tuossa sanoo että kovaan ääneen kerrotaan miten heillä tehdään. No, se on vain yksi näkemys. Jospa ihminen on innoissaan siitä, miten heillä tehdään? 

Edelleen, mistä te tiedätte mikä on itsensä korostamista ja mikä on vain teidän omaa kuvitelmaa? 

Minä olen tehnyt näin, mutta se, että toiset kestoilee ja liinailee ja luomuilee ja niin edelleen, se on heidän asia. Kunhan se ei ole oman erinomaisuuden ja "minä olen sinua perempi vanhempi" -kilpailun meriitti. 

^Niin milloin siitä tulee kilpailua? Minä teen monessa asiassa eri tavalla kuin muut, mutta en kilpaile vanhemuudessa. Onko pelkkä "erilaisuus" kilpailuun osallistumista? Kallis haalari? Kestovaipat? Kantoliinailu? 

Mitä se kilpailu konkreettisin esimerkein on? Vastaukseksi ei kelpaa, että vain näet toisen äidin tekevän toisin ja luulet että hän ylpeilee sillä. 

[/quote]Se muuttuisi kilpailuksi siinä hetkessä jolloin nostat nuo asiat esiin esimerkkeinä siitä, miten hyvä äiti olet, kuten tuo nro 4 tuolla keskustelun alkupäässä teki. Tosin moni äiti ei halua lähteä mukaan tuollaiseen kilpailuun.

[/quote]

Miten nostaisin? Voiko normaalissa keskustelussa edes mainita omista tavoistaan vai onko sekin jo itsensä jalustalle nostamista? Jos kerron ihan tavallisella äänellä, että meillä ongelmaan X auttoi se, että teimme niin ja näin niin onko se jo kilpailua? 

Minä nimittäin olen paljon nähnyt sellaista, että jo tavallinen teko on jonkun silmissä leijumista ja ylpeilyä ja siksi haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Imetyskeskustelut on hyvä esimerkki tästä, ja joskus myös synnytyksistä kertovat - netissä siis. Ei tarvitse kuin sanoa, että oma synnytys meni nopeasti ja hyvin ja toipuminen oli nopeaa, ja sitten voi katsoa kuinka alapeukkuja satelee. 

Se on minusta kummallista. Ja surullista. 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"]Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. [/quote]

En ole nelonen, mutta tämäkö sitten ei ole itsensä jalustalle nostamista ja asioiden korostamista? 

Minusta tuo on yksi tyypillisimmistä äitien kompastuskivistä: jos yhden tai kahden äiti sanoo jotakin, hän ei seitsemän lapsen äidin mielestä voi tietää mistään mitään. Minusta tämän äidin kommentti ei eronnut nelosen kommenteista millään tavalla, ellei sitten niin että on jopa pahempi. 

Ja jos nyt analysoidaan purkkiruoka - itsetehty ruoka - kilpailua, niin minusta siinä on enemmän kyse ravintoarvoista ja siitä, mitä lapsen suuhun laittaa kuin siitä, kuinka paljon aikaa tai vaivaa asian eteen näkee. 

70, Ei se että suhtaudut ruokaan intohimoisesti ruokaan ole minun kanssani kilpailua, tai että kotisi on siisti. Ihmiset vain ovat erilaisia. Mutta olen törmännyt ihmisiin (enimmäkseen netissä), jotka nostavat itsensä halustalle, ja tuntevat ylemmyyttä noiden asioiden takia. Päivitellään kovaan ääneen miten muut ovat niin laiskoja, ja eivät ajattele lapsensa parasta, kun minä kyllä teen soseet itse yms. vaikka olen tosi väsynyt yö valvomisista. Eli ei siis tuoda neutraalisti esille että teen näin ja näin, vaan se tuodaan niin että se olisi joku valtava suoritus jolla sitten ylpeillään. Minusta nuo ovat vain erilaisia tapoja elää elämää, ei muuta.