Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:48"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:10"]Kyllähän jokainen vanhempi joka on ollut lapsensa kanssa puistossa, muskarissa tms. paikassa tunnistaa "superäidin". Jonka tärkein olemassa olon tarkoitus on olla äiti ja elämän tehtävä on elää lapsensa kautta. Esim. itse törmäsin tyyppiin joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Juteltiin niitä näitä ja sitten hän kysyi kuinka kauan aion olla kotona lapsen kanssa. Sanoin että yrittäjänä en voi töistä olla pois kovin kauaa. Ennen kuin ehdin edes kertoa että lapstani hoitaa työpäivinäni mummu ja pappa kotihoidontuella, alkoi tämä superäidiksi paljastunut henkilö paasata kovaan ääneen miten hänen mielestään on tärkeää lapsen saada olla kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, kuinka se on ehdoton edellytys lapsen normaalille kehitykselle. Ja kuinka hän on sen kolme vuotta jokaisen lapsensa kanssa kotona. No itseä lähinnä huvitti, mutta voin arvata että joku mahdollisesti omista valinnoistaan epävarmempi äiti olisi voinut hyvinkin pahoittaa mielensä kyseisen henkilön sanavalinnoista ja äänensävystä. Ja sehän hänellä ehkä tarkoitus olikin. Tämän tyyppisiin tilanteisiin törmäsin kyllä usein, vaikka en pikkulapsiaikana niin kauheasti kulkenutkaan paikoissa, joissa törmäsin muihin vieraisiin äiteihin. Eli kyllä tämä ilmiö on olemassa. Itsestä on jotenkin myös surullista että naiset alkavat päteä lastenhoidolla. Kun ei siinä oikeasti ole mitään pätemisen aihetta. [/quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta. [/quote] Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ...  blaablaablaa! Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki.  [/quote] :D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;) [/quote] Kiitos päivän parhaista nauruista! :DDDD Vai on tällainen sanailu mielestäsi diskurssianalyysiä.. Voi hyvät hyssykät. :DDD [/quote] http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen. [/quote] Kuule olen käyttänyt kyseistä menetelmää niin opinnäytetyssäni kuin muutamassa muussakin tutkimuksessani, joten menetelmä on tuttu ;) , eikä sitä todellakaan käytetä siten, että otetaan muutama lause asiayhteydestään ja sitten mututuntumalla päätellään mitä mahdollisesti sanoja on tarkoittanut! :DDD

[/quote]

Miksi itse sitten juurikin käytit sitä niin kuten sitä ei nimenomaan pidä käyttää? Itsehän sinä siellä aikaisemmin irrotit lauseen puolikkaan asiayhteydestä. Siellä aikaisemmin et jaksanut edes lainata kyseistä vietiä pidemmällä, koska ko. tavalla aloitettu lause on kuulemma vain yritys lytätä toinen. Jos olisit nimenomaan lukenut sen koko viestin, johon siellä vastasi, olisit ymmärtänyt sen pointinkin. 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Minä voin kertoa oman kantani. Minusta vaikutat suorittajalta ja pätijältä joka keskittyy äitiydessä epäolennaiseen. Sellaisena sinua pitäisin, en superäitinä. Vaan äitinä jolla on vielä vähän kokemusta ja paljon opittavaa.  Minulla on 7 lasta joista kaksi jo aikuisia joten perspektiiviä löytyy. Lapsia on syntynyt erilaisissa elämäntilanteissa,  olen ollut alle 20v äiti, kolmikymppinen äiti, nelikymppinen äiti,  yksinhuoltaja, uusperheellinen. Elämässä on ollut ihan oikeita vaikeuksia ja haasteita, todella vaikeitakin asioita. Kaltaisesi soseilla pätijä ihan oikeasti vain hieman huvittaa.

Asenteestasi paistaa omahyväisyytesi ja ylenkatse muita kohtaan. Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. Muistan miten tuoreena äitinä moni asia oli paljon suurempi haaste kuin nykyään. Siksi en ylenkatsokaan ketään, ymmärrän ihmisten erilaiset luonteet, elämäntilanteet, voimavarat. En halua antaa muille neuvoja miten heidän pitäisi elämäänsä elää tai olla äiti. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Jos joku kysyy niin kerron, mutta en usko että juuri minun tapani elää sopisi välttämättä jollekulle toiselle. Olen ollut väsynyt, poikki, suorittaja, superäiti, syöttänyt lapsille luomua ja eineksiä. Ja oppinut että ei tällaisilla asioilla ole oikeasti niin suurta merkitystä kuin mitä moni niille antaa. Lopputulos ratkaisee, ei yksityiskohdat matkan varrella. 

Usko pois, jokainen hyvä äiti pyrkii tekemään parhaansa lastensa eteen. Se voi olla jotain muuta kuin sinun arvostamasi asiat. Edes lapsesi ei välttämättä aikuisenakaan arvosta kaikkia ponnistelujasi hänen hyvinvointinsa eteen. Lapsesi arvomaaima voi olla erilainen kuin omasi. Lapsi ei muista soseita, hän muistaa kodin ilmapiirin, sen rakkauden tai rakkaudettomuuden, vanhempien kannustuksen, arvostuksen, hyväksynnän. Kuunteliko äiti mitä minä haluan ja tarvitsen? Oliko äiti läsnäoleva ja rakastava vai pingottava suorittaja jolle luomuruoka ja siisti koti meni kaiken muun edelle?  Jokainen tekee omat ratkaisunsa jotka takaavat juuri tällä hetkellä parhaat olosuhteet. Ne olosuhteet voi taata vaikka sotkujen jättäminen lojumaan ja kaupan ruokapurkki - tai siisti koti ja itsetehty luomuruoka. Pääasia että koko perhe voi hyvin ja se on sitten jokaisen oma asia miten arki parhaiten hoituu.
[/quote]

Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin siitä, miten moni muodosti minusta stereotyyppisen kuvan. Annoin lapselleni teollisten soseiden sijaan oikeaa ruokaa (hui kauhistus, että kehtaankin tämän sanoa!), mutta ennen kaikkea olen lämmin, rakastava, kuunteleva ja läsnäoleva äiti, jolla on onnellinen ja terve 2-vuotias lapsi. Uskomatonta, kuinka helposti täällä kärjistetään ja lyödään ihmisiä stereotyyppisiin muotteihin.
[/quote]

Minua ärsyttää jostain syystä sinun tyylisi ilmaista asiat. Olen kamppaillut melkein 2v. moniallergisen lapsen kanssa jolle PITÄÄ valmistaa kaikki itse. Miten monesti olen toivonut, että voisin turvautua valmissoseisiin esim. matkoilla ollessa. Lapsi ei voi syödä juuri mitään, joten aina tehtävä omat ruuat. Hän ei ole hyrissyt tyytyväisenä ponnistelujemme eteen, vaan oikeutetusti itkenyt huonoa oloaan. Et varmaan pysty kuvittelemaan tilannetta, ettei yövalvomisten, usean tunnin kipeän vauvan kantamisen ja lohduttelun, isomman lapsen tarpeista huolehtimisen jne. jälkeen jaksa kotihommat kiinnostaa. Teimme kotitöistä sen, mikä oli välttämätöntä ja koen, että tein taatusti kaikkeni lasten hyvinvoinnin eteen, vaikka kämppä joskus olikin enemmän sekaisin. Halusin vain sanoa, että vaikka äitinä ja vanhempana tekisit minimi- tai maksimisuorituksen, se ei takaa helppoa arkea tai tyytyväistä lasta. Minäkin halusin tyytyväiset ja ns. helpot vauvat, mutta sain 2 allergista. Olen ikionnellinen heistä ja siitä, että haleja ja hymyjä satelee päivittäin itkujen ja vaivojen lomasta.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:41"]Olen viimeisen 8 vuoden aikana tavannut paljon paljon äitejä, lapseni kavereiden vanhempia. Hiekkalaayikolla jo alkoi se muiden öitien mollaamimen ja omien lasten kehuminen ja vertailu muihin lapsiin. Sama meno jatkuu koko ajan. Miesten ollessa lasten kanssa ei tällaista ole. Ovat paljon rennommin. Puistotreffit muiden äitien kanssa on aina samaa lapsista ja niiden osaamisista jaaruttelua, eikö joskus voisi puhua jotain muuta! Sitten vielä arvostellaan suoraan päin naamaa, jos oma 7v lapsi leikkii miekkailua tai pyssyleikkejä, ettei se ole normaalia. Käsittääkseni on, ainakin Sinkkosen ja Keijo Tahkokallion mielestä. Voi kun löytäisi jostain jonkun öidin, joka ei alkaisi sitä muiden haukkumista selän takana ja toisten lasten haukkumista ja arvistelua, vaikka aihetta olisikin, miksei voi pitää mölyjä mahassaan!
[/quote]Täällä täysin samat ajatukset!

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:51"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan. Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti?  [/quote] Vaikka että sanoisit että tuon täytyy olla rankkaa ja että itselläsi ei ole kokemusta asiasta ja että mistä hän on hakenut apua tilanteeseen. Ei aina tarvitse neuvoa, varsinkaan jos ei itsellä ole kokemusta tai tietoa asiasta. Voi vain kuunnella ja olla tukena. [/quote] En tarkoittanut pahaa, pitikö minulle nauraa päin naamaa siksi? Missä sen koliikkiäidin ymmärrys muita kohtaan on?  [/quote] Luulen, että ko. äiti on saanut kuunnella typeriä neuvoja ihan tarpeeksi. Jokaisella kun tuntuu olevan mielipide siitä miksi vauva huutaa. Tämä on varmaan juuri klassinen esimerkki tilanteesra, missä toinen väsyneenä avautuu ja saa palkinnoksi v***n typerän neuvon, oikea ratkaisu oli ollut se, että kuuntelet ja osoitat empatiaa.

[/quote]

Tarkoitin hyvää, annoin vitun typerän neuvon jolle saa nauraa päin naamaa? Kiva, kiitos ja hei. Luulin, että käytöstavat koskee kaikkia. Olisin voinut pyytää anteeksi sitä, että neuvoni oli turha mutta ei tehnyt siinä enää mieli. 

[/quote]

Haloo, ei kai tuo nyt noin maailmanluokan ongelma ole :D Ja todellakin, jos annat jollekin aivan vitun typerän neuvon, niin kuvitteletko ihan vilpittömästi hänen kiittävän neuvosta lämpimästi ja selittävän rauhallisesti miten sitä on jo kokeiltu? 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"] Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut. [/quote] Minä voin kertoa oman kantani. Minusta vaikutat suorittajalta ja pätijältä joka keskittyy äitiydessä epäolennaiseen. Sellaisena sinua pitäisin, en superäitinä. Vaan äitinä jolla on vielä vähän kokemusta ja paljon opittavaa.  Minulla on 7 lasta joista kaksi jo aikuisia joten perspektiiviä löytyy. Lapsia on syntynyt erilaisissa elämäntilanteissa,  olen ollut alle 20v äiti, kolmikymppinen äiti, nelikymppinen äiti,  yksinhuoltaja, uusperheellinen. Elämässä on ollut ihan oikeita vaikeuksia ja haasteita, todella vaikeitakin asioita. Kaltaisesi soseilla pätijä ihan oikeasti vain hieman huvittaa. Asenteestasi paistaa omahyväisyytesi ja ylenkatse muita kohtaan. Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. Muistan miten tuoreena äitinä moni asia oli paljon suurempi haaste kuin nykyään. Siksi en ylenkatsokaan ketään, ymmärrän ihmisten erilaiset luonteet, elämäntilanteet, voimavarat. En halua antaa muille neuvoja miten heidän pitäisi elämäänsä elää tai olla äiti. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Jos joku kysyy niin kerron, mutta en usko että juuri minun tapani elää sopisi välttämättä jollekulle toiselle. Olen ollut väsynyt, poikki, suorittaja, superäiti, syöttänyt lapsille luomua ja eineksiä. Ja oppinut että ei tällaisilla asioilla ole oikeasti niin suurta merkitystä kuin mitä moni niille antaa. Lopputulos ratkaisee, ei yksityiskohdat matkan varrella.  Usko pois, jokainen hyvä äiti pyrkii tekemään parhaansa lastensa eteen. Se voi olla jotain muuta kuin sinun arvostamasi asiat. Edes lapsesi ei välttämättä aikuisenakaan arvosta kaikkia ponnistelujasi hänen hyvinvointinsa eteen. Lapsesi arvomaaima voi olla erilainen kuin omasi. Lapsi ei muista soseita, hän muistaa kodin ilmapiirin, sen rakkauden tai rakkaudettomuuden, vanhempien kannustuksen, arvostuksen, hyväksynnän. Kuunteliko äiti mitä minä haluan ja tarvitsen? Oliko äiti läsnäoleva ja rakastava vai pingottava suorittaja jolle luomuruoka ja siisti koti meni kaiken muun edelle?  Jokainen tekee omat ratkaisunsa jotka takaavat juuri tällä hetkellä parhaat olosuhteet. Ne olosuhteet voi taata vaikka sotkujen jättäminen lojumaan ja kaupan ruokapurkki - tai siisti koti ja itsetehty luomuruoka. Pääasia että koko perhe voi hyvin ja se on sitten jokaisen oma asia miten arki parhaiten hoituu. [/quote] Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin siitä, miten moni muodosti minusta stereotyyppisen kuvan. Annoin lapselleni teollisten soseiden sijaan oikeaa ruokaa (hui kauhistus, että kehtaankin tämän sanoa!), mutta ennen kaikkea olen lämmin, rakastava, kuunteleva ja läsnäoleva äiti, jolla on onnellinen ja terve 2-vuotias lapsi. Uskomatonta, kuinka helposti täällä kärjistetään ja lyödään ihmisiä stereotyyppisiin muotteihin.

[/quote]

"Oikeaa ruokaa"! Etkö itse huomaa tuota piikittelyäsi vai mistä kiikastaa?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:07"]

--

Minä voin kertoa. Minun esikoisen synnytys kesti 24 tuntia ja oli muutenki vaikea, vauvan sydänäänet romahtivat ja meinattiin leikata, mutta matkalla leikkaussaliin aukesi lopulta kokonaan ja synnytin leikkaussalin pöydällä imukupin avulla. Eräs monesta syystä entinen ystäväni taas synnytti 4 tunnissa ja voi, et olen saanut kuulla tästä. Kuinka hän on niin hyvä synnyttämään kun vaan 4 tuntia meni. Enkä vain kuvittele hän sanoi minulle juuri noin. Oltiin sitten sopivasti raskaana samaa aikaa kun molemmat odottivat kuopustaan ja koko raskausajan sain kuulla taas siitä kuinka hän on niin hyvä synnyttämään. "Ei Pekan(nimi muutettu) varmaan edes tarvii kauaa olla mun synnytyksessä mukana kun oon niin nopea synnyttämään.", "Pitää varmaan muuttaa sairaalaan viereen et ehtii sairaalaan, kun oon niin nopea synnyttämään.", "Voisin synnyttää vaikka joka päivä kun se on niin helppoa ja oon niin nopea synnyttämään." ja niin edes päin. Luojan kiitos ei tarvitse olla enää kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä ja ilmeisesti Karma iski, kun toinen synnytys ei sitten ollutkaan niin helppo ja nopea ja arvaten saatiin sitten kuullaa koko ajan kuinka rankkaa hänellä oli. Yllätys mulla ei siinä kohtaa riittänyt enää empatia.

[/quote]

Hyvä tietää, että myös synnytys on urheilulaji... Ei vaan, ymmärrettäväähän se on, että se on naisen elämässä merkittävä hetki, mutta tuollainen mainostus kyllä kuulostaa vähän... oudolta. :D

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:51"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan. Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti?  [/quote] Vaikka että sanoisit että tuon täytyy olla rankkaa ja että itselläsi ei ole kokemusta asiasta ja että mistä hän on hakenut apua tilanteeseen. Ei aina tarvitse neuvoa, varsinkaan jos ei itsellä ole kokemusta tai tietoa asiasta. Voi vain kuunnella ja olla tukena. [/quote] En tarkoittanut pahaa, pitikö minulle nauraa päin naamaa siksi? Missä sen koliikkiäidin ymmärrys muita kohtaan on?  [/quote] Luulen, että ko. äiti on saanut kuunnella typeriä neuvoja ihan tarpeeksi. Jokaisella kun tuntuu olevan mielipide siitä miksi vauva huutaa. Tämä on varmaan juuri klassinen esimerkki tilanteesra, missä toinen väsyneenä avautuu ja saa palkinnoksi v***n typerän neuvon, oikea ratkaisu oli ollut se, että kuuntelet ja osoitat empatiaa.

[/quote]

Tarkoitin hyvää, annoin vitun typerän neuvon jolle saa nauraa päin naamaa? Kiva, kiitos ja hei. Luulin, että käytöstavat koskee kaikkia. Olisin voinut pyytää anteeksi sitä, että neuvoni oli turha mutta ei tehnyt siinä enää mieli. 

 
[/quote]

Väsymys ei ole syy huonoon käytökseen. Valvoin melkein 1,5v. allergiasta ja refluksioireista kärsivän lapsen kanssa. Olen varmasti ollut joskus kärkäs ja piikikäs ottamaan neuvoja vastaan, kun en ole muulla tavoin osannut ilmaista itseäni. Minusta ikävimpiä olivat ne, jotka kommentoivat joka ainoaan asiaan: "Ei meillä ole ollut tuollaista, "onneksi ei ole tarvinnut kokea tuota, en varmaan selviäisi siitä". Jatka siinä keskustelua sitten. Välillä tuntui, ettei väsymyksestä saa puhua ja jos puhui, fb oli em. kaltaista. Neuvoja tai ikäviä kommentteja en olisi kaivannut, vaan kuuntelijaa ja pientä myötäelämistä. Onneksi vähemmistö kohtaamisista oli tätä luokkaa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:55"]Neloselle. Mielestäni on todella hienoa ja itseasiassa ihan normaalia tehdä ruoat lapselle itse. Mutta siis muita äitejä ei kannata siihen kannustaa, koska se on oikeasti joillekin ja joissain elämäntilanteissa raskasta ja ahdistaa vaan jos joku puhuu tuollaisista. [/quote] Jos elämäntilanne on sellainen, ettei pysty ruokkimaan lastaan niin ehkä kannattaisi jättää se vauva hankkimatta

[/quote]

Jos sinä et ymmärrä lukemaasi niin tarkoitin lähinnä tuota soseisen tekemistä itse alusta loppuun ja vielä useimmiten luomuaineksista. Yleensä pikkuvauvavaiheessa se on helpottavampaa ostaa vaan kaupasta pilttejä. Tiedätkö kun ihmiset ovat erilaisia ja joillakin jokin elämäntilanne voi olla alkuun todella haastava, eivät kaikki synny superäideiksi. On opeteltava jotta voisi olla edes riittävän hyvä äiti. Ja sekin riittää. Täällä ei syntyisi vauvoja jos kriteerinä lapsenteolle olisi täydellisen seesteinen elämäntilanne ja täydellisen kaikkitietävä äiti. En usko että nelonen sitä kirjoituksessaan todellakaan hakikaan, mutta mitähän sinä hait?

Naisvaltaisilla työpaikoilla huomaa tämän ketjun mentaliteetin. Jos olet hoikka, kaunis, teet työsi hyvin, harrastat liikuntaa, saat kuulla todella törkeää vähättelyä läskeiltä, laiskoilta, tupakoivilta ja muutenkin "epäonnistuneilta" naisilta. Vihataan sitä pärjääjää ja sitä, joka jaksaa tehdä elämänsä eteen muutakin, kuin valittaa.

Sama lasten kanssa. Kun kerhoon tulee itsestään huolta pitävä, lasten kanssa puuhaava äiti, se pitää saada heti latistettua supermammaksi, jota voidaan selän takana porukalla haukkua ja samalla raapia hompsuista ja rasvaista tukkaa ja tunkea pullaa sille huonostikasvatetulle pennulle suuhun.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:48"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:10"]Kyllähän jokainen vanhempi joka on ollut lapsensa kanssa puistossa, muskarissa tms. paikassa tunnistaa "superäidin". Jonka tärkein olemassa olon tarkoitus on olla äiti ja elämän tehtävä on elää lapsensa kautta. Esim. itse törmäsin tyyppiin joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Juteltiin niitä näitä ja sitten hän kysyi kuinka kauan aion olla kotona lapsen kanssa. Sanoin että yrittäjänä en voi töistä olla pois kovin kauaa. Ennen kuin ehdin edes kertoa että lapstani hoitaa työpäivinäni mummu ja pappa kotihoidontuella, alkoi tämä superäidiksi paljastunut henkilö paasata kovaan ääneen miten hänen mielestään on tärkeää lapsen saada olla kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, kuinka se on ehdoton edellytys lapsen normaalille kehitykselle. Ja kuinka hän on sen kolme vuotta jokaisen lapsensa kanssa kotona. No itseä lähinnä huvitti, mutta voin arvata että joku mahdollisesti omista valinnoistaan epävarmempi äiti olisi voinut hyvinkin pahoittaa mielensä kyseisen henkilön sanavalinnoista ja äänensävystä. Ja sehän hänellä ehkä tarkoitus olikin. Tämän tyyppisiin tilanteisiin törmäsin kyllä usein, vaikka en pikkulapsiaikana niin kauheasti kulkenutkaan paikoissa, joissa törmäsin muihin vieraisiin äiteihin. Eli kyllä tämä ilmiö on olemassa. Itsestä on jotenkin myös surullista että naiset alkavat päteä lastenhoidolla. Kun ei siinä oikeasti ole mitään pätemisen aihetta. [/quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta. [/quote] Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ...  blaablaablaa! Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki.  [/quote] :D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;) [/quote] Kiitos päivän parhaista nauruista! :DDDD Vai on tällainen sanailu mielestäsi diskurssianalyysiä.. Voi hyvät hyssykät. :DDD [/quote] http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen. [/quote] Kuule olen käyttänyt kyseistä menetelmää niin opinnäytetyssäni kuin muutamassa muussakin tutkimuksessani, joten menetelmä on tuttu ;) , eikä sitä todellakaan käytetä siten, että otetaan muutama lause asiayhteydestään ja sitten mututuntumalla päätellään mitä mahdollisesti sanoja on tarkoittanut! :DDD

[/quote]

Miksi itse sitten juurikin käytit sitä niin kuten sitä ei nimenomaan pidä käyttää? Itsehän sinä siellä aikaisemmin irrotit lauseen puolikkaan asiayhteydestä. Siellä aikaisemmin et jaksanut edes lainata kyseistä vietiä pidemmällä, koska ko. tavalla aloitettu lause on kuulemma vain yritys lytätä toinen. Jos olisit nimenomaan lukenut sen koko viestin, johon siellä vastasi, olisit ymmärtänyt sen pointinkin. 
[/quote]
Ensinnäkin en ole aiemmin kommentoinut. Ensimmäinen viestini oli tuo missä jaoin huvittuneisuuteni. Toiseksi en ole täällä tekemässä diskurssianalyysiä. Jo koko ajatus että pystyttäisiin tieteellisiä johtopäätöksiä tekemään yhden keskustelupalstalla olevan kommentin tai edes kahden perusteella on aivan absurdi. Jokainen joka on ollut tutlimuksen kanssa vähääkään tekemisissä tajuaa asian. Joten anteeksi vain mutta naurattaa vieläkin.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:04"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:48"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:10"]Kyllähän jokainen vanhempi joka on ollut lapsensa kanssa puistossa, muskarissa tms. paikassa tunnistaa "superäidin". Jonka tärkein olemassa olon tarkoitus on olla äiti ja elämän tehtävä on elää lapsensa kautta. Esim. itse törmäsin tyyppiin joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Juteltiin niitä näitä ja sitten hän kysyi kuinka kauan aion olla kotona lapsen kanssa. Sanoin että yrittäjänä en voi töistä olla pois kovin kauaa. Ennen kuin ehdin edes kertoa että lapstani hoitaa työpäivinäni mummu ja pappa kotihoidontuella, alkoi tämä superäidiksi paljastunut henkilö paasata kovaan ääneen miten hänen mielestään on tärkeää lapsen saada olla kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, kuinka se on ehdoton edellytys lapsen normaalille kehitykselle. Ja kuinka hän on sen kolme vuotta jokaisen lapsensa kanssa kotona. No itseä lähinnä huvitti, mutta voin arvata että joku mahdollisesti omista valinnoistaan epävarmempi äiti olisi voinut hyvinkin pahoittaa mielensä kyseisen henkilön sanavalinnoista ja äänensävystä. Ja sehän hänellä ehkä tarkoitus olikin. Tämän tyyppisiin tilanteisiin törmäsin kyllä usein, vaikka en pikkulapsiaikana niin kauheasti kulkenutkaan paikoissa, joissa törmäsin muihin vieraisiin äiteihin. Eli kyllä tämä ilmiö on olemassa. Itsestä on jotenkin myös surullista että naiset alkavat päteä lastenhoidolla. Kun ei siinä oikeasti ole mitään pätemisen aihetta. [/quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta. [/quote] Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ...  blaablaablaa! Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki.  [/quote] :D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;) [/quote] Kiitos päivän parhaista nauruista! :DDDD Vai on tällainen sanailu mielestäsi diskurssianalyysiä.. Voi hyvät hyssykät. :DDD [/quote] http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen. [/quote] Kuule olen käyttänyt kyseistä menetelmää niin opinnäytetyssäni kuin muutamassa muussakin tutkimuksessani, joten menetelmä on tuttu ;) , eikä sitä todellakaan käytetä siten, että otetaan muutama lause asiayhteydestään ja sitten mututuntumalla päätellään mitä mahdollisesti sanoja on tarkoittanut! :DDD [/quote] Miksi itse sitten juurikin käytit sitä niin kuten sitä ei nimenomaan pidä käyttää? Itsehän sinä siellä aikaisemmin irrotit lauseen puolikkaan asiayhteydestä. Siellä aikaisemmin et jaksanut edes lainata kyseistä vietiä pidemmällä, koska ko. tavalla aloitettu lause on kuulemma vain yritys lytätä toinen. Jos olisit nimenomaan lukenut sen koko viestin, johon siellä vastasi, olisit ymmärtänyt sen pointinkin.  [/quote] Ensinnäkin en ole aiemmin kommentoinut. Ensimmäinen viestini oli tuo missä jaoin huvittuneisuuteni. Toiseksi en ole täällä tekemässä diskurssianalyysiä. Jo koko ajatus että pystyttäisiin tieteellisiä johtopäätöksiä tekemään yhden keskustelupalstalla olevan kommentin tai edes kahden perusteella on aivan absurdi. Jokainen joka on ollut tutlimuksen kanssa vähääkään tekemisissä tajuaa asian. Joten anteeksi vain mutta naurattaa vieläkin.

[/quote]

No käväisepä sitten lukemassa se kohta, josta tässä keskustellaan, niin ymmärrät sitten sinäkin mistä olet puhumassa. Ja kuka täällä on ollut jotain tieteellisiä johtopäätöksiä tekemässä? Ko. menetelmää käytetään paljon muuhunkin kuin oppareiden kirjoittamiseen.

Draamakanava päällä. Popparit takertuu kurkkuun. Ootte kaikki ihania äitejä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:35"]

Naisvaltaisilla työpaikoilla huomaa tämän ketjun mentaliteetin. Jos olet hoikka, kaunis, teet työsi hyvin, harrastat liikuntaa, saat kuulla todella törkeää vähättelyä läskeiltä, laiskoilta, tupakoivilta ja muutenkin "epäonnistuneilta" naisilta. Vihataan sitä pärjääjää ja sitä, joka jaksaa tehdä elämänsä eteen muutakin, kuin valittaa.

Sama lasten kanssa. Kun kerhoon tulee itsestään huolta pitävä, lasten kanssa puuhaava äiti, se pitää saada heti latistettua supermammaksi, jota voidaan selän takana porukalla haukkua ja samalla raapia hompsuista ja rasvaista tukkaa ja tunkea pullaa sille huonostikasvatetulle pennulle suuhun.

Tämä tuli mieleen kun Kaunis pieni elämä-blogia aikanaan arvosteltiin solkenaan, itse antaisin vaikka peukalon että jaksaisi/osaisin olla Annen kaltainen äiti lapsilleni. [/quote]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.
[/quote]

no olet jaksanut juu hoitaa lapsesi, muttet miestäsi! Muistappa antaa pillua kanssa!

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 16:05"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.
[/quote]

no olet jaksanut juu hoitaa lapsesi, muttet miestäsi! Muistappa antaa pillua kanssa!
[/quote]

Hahaa, joillekin se miehen menettämisen pelko ajaa lasten hyvinvoinnin edelle :D Tärkeintä on pitää junttimies tyytyväisenä, lapsista viis.

Ps. On olemassa miehiä, joille lasten hyvinvointi on tärkeintä. Eivät lähde vieraisiin, vaikkei "muijalta saisi pildeä joka viikko".

Huvittava ketju kaikkinensa. Joillekin on nähtävästi kova paikka, kun toinen onnistuu äitinä paremmin eivätkä kaikki olekaan yhtä hyviä äityleitä :D

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:04"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:48"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"] /quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta. [/quote] Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ...  blaablaablaa! Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki.  [/quote] :D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;) [/quote] Kiitos päivän parhaista nauruista! :DDDD Vai on tällainen sanailu mielestäsi diskurssianalyysiä.. Voi hyvät hyssykät. :DDD [/quote] http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen. [/quote] Kuule olen käyttänyt kyseistä menetelmää niin opinnäytetyssäni kuin muutamassa muussakin tutkimuksessani, joten menetelmä on tuttu ;) , eikä sitä todellakaan käytetä siten, että otetaan muutama lause asiayhteydestään ja sitten mututuntumalla päätellään mitä mahdollisesti sanoja on tarkoittanut! :DDD [/quote] Miksi itse sitten juurikin käytit sitä niin kuten sitä ei nimenomaan pidä käyttää? Itsehän sinä siellä aikaisemmin irrotit lauseen puolikkaan asiayhteydestä. Siellä aikaisemmin et jaksanut edes lainata kyseistä vietiä pidemmällä, koska ko. tavalla aloitettu lause on kuulemma vain yritys lytätä toinen. Jos olisit nimenomaan lukenut sen koko viestin, johon siellä vastasi, olisit ymmärtänyt sen pointinkin.  [/quote] Ensinnäkin en ole aiemmin kommentoinut. Ensimmäinen viestini oli tuo missä jaoin huvittuneisuuteni. Toiseksi en ole täällä tekemässä diskurssianalyysiä. Jo koko ajatus että pystyttäisiin tieteellisiä johtopäätöksiä tekemään yhden keskustelupalstalla olevan kommentin tai edes kahden perusteella on aivan absurdi. Jokainen joka on ollut tutlimuksen kanssa vähääkään tekemisissä tajuaa asian. Joten anteeksi vain mutta naurattaa vieläkin.

[/quote]

No käväisepä sitten lukemassa se kohta, josta tässä keskustellaan, niin ymmärrät sitten sinäkin mistä olet puhumassa. Ja kuka täällä on ollut jotain tieteellisiä johtopäätöksiä tekemässä? Ko. menetelmää käytetään paljon muuhunkin kuin oppareiden kirjoittamiseen.
[/quote]
No itsehän otit koko diskurssianalyysin esiin. Ja valistit sitä yhtä kirjoittajaa että keskustelupalstalla toisten kommenttien analysointi on diskurssianalyysiä. Ja minä huvituin siitä. Kun se ei ole ja kun se sopi tähän yhteyteen yhtä hyvin kuin lehmälle satula. Mutta mikä vain tekee tyytyväiseksi. Käytä vain käsitettä tällä tavoin! Mutta älä sitten suutu jos toisia naurattaa.

Onneksi olen jo kauan aikaa sitten jättänyt taakseni hormonihuuruiset vuodet ja mammakerhoilut. Ei sen puolen, ei kukaan ole ikinä tullut minulle tyrkyttämään neuvojaan tai kritisoimaan toimintaani. Palstoilla meno on ollut paljon hurjempaa kuin mitä se on ikinä IRL ollut. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin makuasioista tms mielipiteistä kiistely.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 15:12"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"] Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut. [/quote] Minä voin kertoa oman kantani. Minusta vaikutat suorittajalta ja pätijältä joka keskittyy äitiydessä epäolennaiseen. Sellaisena sinua pitäisin, en superäitinä. Vaan äitinä jolla on vielä vähän kokemusta ja paljon opittavaa.  Minulla on 7 lasta joista kaksi jo aikuisia joten perspektiiviä löytyy. Lapsia on syntynyt erilaisissa elämäntilanteissa,  olen ollut alle 20v äiti, kolmikymppinen äiti, nelikymppinen äiti,  yksinhuoltaja, uusperheellinen. Elämässä on ollut ihan oikeita vaikeuksia ja haasteita, todella vaikeitakin asioita. Kaltaisesi soseilla pätijä ihan oikeasti vain hieman huvittaa. Asenteestasi paistaa omahyväisyytesi ja ylenkatse muita kohtaan. Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. Muistan miten tuoreena äitinä moni asia oli paljon suurempi haaste kuin nykyään. Siksi en ylenkatsokaan ketään, ymmärrän ihmisten erilaiset luonteet, elämäntilanteet, voimavarat. En halua antaa muille neuvoja miten heidän pitäisi elämäänsä elää tai olla äiti. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Jos joku kysyy niin kerron, mutta en usko että juuri minun tapani elää sopisi välttämättä jollekulle toiselle. Olen ollut väsynyt, poikki, suorittaja, superäiti, syöttänyt lapsille luomua ja eineksiä. Ja oppinut että ei tällaisilla asioilla ole oikeasti niin suurta merkitystä kuin mitä moni niille antaa. Lopputulos ratkaisee, ei yksityiskohdat matkan varrella.  Usko pois, jokainen hyvä äiti pyrkii tekemään parhaansa lastensa eteen. Se voi olla jotain muuta kuin sinun arvostamasi asiat. Edes lapsesi ei välttämättä aikuisenakaan arvosta kaikkia ponnistelujasi hänen hyvinvointinsa eteen. Lapsesi arvomaaima voi olla erilainen kuin omasi. Lapsi ei muista soseita, hän muistaa kodin ilmapiirin, sen rakkauden tai rakkaudettomuuden, vanhempien kannustuksen, arvostuksen, hyväksynnän. Kuunteliko äiti mitä minä haluan ja tarvitsen? Oliko äiti läsnäoleva ja rakastava vai pingottava suorittaja jolle luomuruoka ja siisti koti meni kaiken muun edelle?  Jokainen tekee omat ratkaisunsa jotka takaavat juuri tällä hetkellä parhaat olosuhteet. Ne olosuhteet voi taata vaikka sotkujen jättäminen lojumaan ja kaupan ruokapurkki - tai siisti koti ja itsetehty luomuruoka. Pääasia että koko perhe voi hyvin ja se on sitten jokaisen oma asia miten arki parhaiten hoituu. [/quote] Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin siitä, miten moni muodosti minusta stereotyyppisen kuvan. Annoin lapselleni teollisten soseiden sijaan oikeaa ruokaa (hui kauhistus, että kehtaankin tämän sanoa!), mutta ennen kaikkea olen lämmin, rakastava, kuunteleva ja läsnäoleva äiti, jolla on onnellinen ja terve 2-vuotias lapsi. Uskomatonta, kuinka helposti täällä kärjistetään ja lyödään ihmisiä stereotyyppisiin muotteihin.

[/quote]

"Oikeaa ruokaa"! Etkö itse huomaa tuota piikittelyäsi vai mistä kiikastaa?
[/quote]

Nelonen tässä. Onpa ketju kehittynyt pitkäksi. Kertoo siitä, että asia herättää voimakkaita mielipiteitä. Kommentoin nyt vain tähän, myöhemmin ehkä vielä lisää. Minulle purkkiruoka ei ole oikeaa ruokaa, koska se on steriloitua ja kuollutta. Käytin sitä silti tarvittaessa lapselleni mahantäytteenä esim. matkoilla. Käytän ilmaisua "oikeaa ruokaa" ilman, että piikittelen sillä kenenkään äitiyttä. Mutta tietysti ne, joilla on huono omatunto purkkiruoan syöttämisestä, kokevat sen piikittelynä. Itse käytin lapsellani kertakäyttövaippoja, mutta en ottanut itseeni, jos joku kestovaippailija ylisti kestovaippojen paremmuutta. Seuraavalla lapsellani voisin kokeillakin, jos vaikka joku saisi minut oikeasti vakuutettua siitä, ettei paskan kanssa joudu juuri enempää tekemisiin.

Vai että diskurssianalyysiä täällä...! Miljoonannen kerran jaksan ihmetellä, miten joku ottaa sellaisia käsitteitä ja asioita esiin, mistä ei edes ymmärrä mitään! Eikö tule mieleen miten hölmö on :-DDD Tyhmyys huipussaan :-DDD

Niin juuri 4, seuraava lapsi opettaa kyllä sinuakin. :D Yleensä nämä pahimmat olen_maailman_paras_äiti-tyypit rauhoittuvat toisen lapsen synnyttyä. Toivottavasti saat lisää lapsia, opit ehkä hieman itsestäsikin.