Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.
[/quote]

Kannustaa tekemään soseet itse. Voi luoja kuinka ärsyttävälle kuulostat

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:06"]

Mä olisin sellainen äiti joka ei vertaile tai kilpaile, tai puhu selän takana ja juoruile muiden asioista, mutta en koskaan ala äidiksi. Voin erittäin helposti kuvitella helvetin esikartanoiksi nuokin naiskerääntymät. Elämänilo katoaa tuollaisissa naisporukoissa täysin, jo pelkkä ajatuskin tuntuu kamalalta.

[/quote]

Sama ja aion kans pysyä lapsettomana

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:58"]

Hyvin usein ärsyyntymisessä ja suuttumuksessa on kyse oman minän suojelusta. Eli omien negatiivisten puolien kohtaaminen on niin vaikeaa, että "hyökkäykset" niiden paljastamiseksi torjutaan raivokkaasti. Oma minäkuva halutaan luonnollisesti rakentaa positiiviseksi koetuista asioista ("olen ihana ja rento äiti, en ota stressiä turhasta" vs. "olen laiska ja itsekäs äiti, annoin taas lasteni katsoa telkkaria puoli päivää karkkia syöden, jotta sain itse roikkua av:lla").

[/quote]

Olen eri mieltä! Suorittajaäidit vain itse ajattelevat kuten sinä! Minä ajattelen, että sinun vinkkisi ei aina toimi meillä, koska lapset ovat erilaisia, myös perheet. On arkoja vauvoja, herkästi nukkuvia, toiset nukkuvat kuin tukki ja syövät mitä vaan. Lapset ovat ERILAISIA, myös ÄIDIT. Se, mikä toimii toisella, ei toimi välttämättä toisella ollenkaan!  Äiti, joka on pirteä, koska saa nukuttua yönsä, jaksaa myös puuhastella kaikkea ylimääräistä. Sitten äiti, jonka lapsi on esim. pitkäaikaissairas, tai lapsi huono nukkumaan, niin sellaiselle äidille parasta tukea vinkkien sijaan on henkinen tuki, tai jopa auttaminen arjessa esim. käy toiselle kaupassa samalla kun käy itselle. Ne arjen voimavarat voivat vaihdella suurestikin! Tiedän äidin, jonka mies kuoli auto-onnettomuudessa, ja äidillä oli tosi raskasta jäädä pienen vauvan kanssa kaksistaan. Siinä ei luomu-sosereseptivinkit juuri auta, päin vastoin. Parasta olisi olla vaan tukena, ja apuna jos sitä pyydetään. Ymmärrys, ja hyväksyntä. Sitä naiset sisimmissään kaipaa, eikä mitään "minä tässä sulle nyt sanon, miten kannattaa tää juttu hoitaa".-

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:56"]Kuule nelonen... kaltaisesi ihminen ei halua tuolla kannustaa, vaan nostaa itseään jalustalle, kun tuollaista puhuu väsyneelle äidille ja tuntee paremmuutta toisen huonommuuden edessä. Kukaan, ei todellakaan kukaan, ole niin kiinnostunut muiden ihmisten hyvinvoinnista, että haluaisi kannjstaa ja antaa ystävällisessä mielessä tuollaisia luomusose -vinkkejä. Ei siellä hiekkalaatikolla viereisen äidin hyvinvointi ketään kiinnosta, on vaan kiva saada vöhän aikuisseuraa lasten leikkiessä ja toisilla tuoda lmia ja lastensa saavutuksia kovaan ääneen julki.
[/quote]

4 vastaa. Juuri tällaisia karvat pystyyn -vastareaktioita tarkoitin. Miksi aina oletetaan, että toinen tuntee ylemmyyttä ja paremmuutta, jos itse tuntee alemmuutta ja huonommuutta? Ja kysymykseeni "onko täysin mahdotonta esim. kannustaa muitakin tekemään soseet itse?" olenkin saanut aika selvän vastauksen jo monilta. Eli on. Kun otetaan huomioon se, miten vähän moni täysin jaksava äiti tulee ajatelleeksi ruoan merkitystä lapselle, on vastaus surullinen. Se on juuri sitä äitien välistä taistelua, että syytetään jotakuta itsensä nostamisesta jalustalle. Taistelua, jossa tärkeimmät, eli lapset, unohtuvat.
P.s. Jos olisin emotionaalisia ongelmia omaava perfektionisti, en varmaankaan nauttisi äitinä olemisesta näin suuresti.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:58"]Hei nelonen, en ajattele sinua superäitinä vaan ahdistavan perfektionistina. Kaikilla ei imetys onnistu vaikka miten yrittäisi, jotkut ovat niin väsyneitä ettei jaksa tehdä soseita itse, vaunulenkit voivat tuntua raskailta ja paikkoihin sattua. Siivotakaan ei ehdi kunnolla.

Silti voi olla hyvä äiti ja ajatella lapsensa parasta. Jos imetys ei onnistu ei yritetä väkisin. Jos ei jaksa tehdä soseita itse niin pääasia että ruokaa tarjotaan. Jos ei ole aikaa siivota kunnolla niin sitten ei vaan ole. Tärkeintä on kuitenkin rakastaa lastaan, kuulostella hänen tarpeitaan ja olla läsnä.
[/quote]

4 vastaa. Kaikki paitsi ensimmäinen lause olivat itsestäänselvyyksiä, joista olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Up

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 17:56"]Nelonen tässä taas.
Hirveän monille tässäkin ketjussa äitiys on kilpailu, jossa pahimmat vastustajat ovat ne muut äidit. Ja kilpailun palkintona on Superäidin titteli. Minähän en itseäni tuolla nimityksellä kutsunut, te sen teitte. Ivallisesti, kuten oletinkin. Äitiys on kyllä minullekin kilpailu, mutta pahin vastustajani löytyy peilistä. Ja palkintona on lapseni onnellisuus ja hyvinvointi.

En tehnyt soseita itse siksi, että tuntisin olevani parempi äiti kuin muut. Tein ne siksi, että halusin tarjota lapselleni alusta asti mielestäni parasta mahdollista ruokaa. Ymmärrän, ettei moni jaksa, vaikka haluaisikin. Sitä en ymmärrä, miksi minä en saisi puhua aiheesta.

En imettänyt vuoden ajan siksi, että halusin leijua ylemmyydentunnossani pulloäitien rinnalla. Imetin siksi, että halusin antaa lapselleni suosituksen mukaisen ajan äidinmaitoa. Ymmärrän, että moni pulloäitikin haluaisi, muttei kertakaikkiaan pysty. Sitä en ymmärrä, että minun pitäisi tuntea onnistumisestani syyllisyyttä.
[/quote]

...imetys-suositus on kyllä kaksi vuotta. ;)
[/quote]

Suomessa 1v, Who 2v.