Lue keskustelun säännöt.
Kirsta Kiuru saa vauvan, talven ihana ihme!
22.12.2021 |
Tulen ihan kamalan onnelliseksi hänen puolestaan. Onnea Krista!
Kommentit (1112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.
Ehkäpä Kiurulla on lapsen hoitoon osallistuva mies, toisin kuin yyhoosiiderilähärimammoilla.
Aika monella ihan normaali-ikäisellä äidillä on lapsen hoitoon osallistuva mies, sellaisen saadakseen ei tarvitse olla ministeri eikä mummoäiti.
Miksi sitten oletus oli, että vain äiti hoitaa, valvoo ja juoksee lapsen perässä?
Ja kyllä erittäin moni nuori äiti on yh, sano mitä sanot. Iäkkäämmät eivät eroa läheskään yhtä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vanhana alkoi sitten vauvaa tekemään. Näyttää olen trendinä tehdä keinohedelmöityksellä lapsia viisikymppisenä. Ei ole ihan helppo nakki raskaus enää tuossa iässä , saati valvomiset ja sairaan lapsen hoitamiset yms. Kolmekymppisenäkin kysyy välillä hyvää kuntoa.
Hän on 47 vuotias ja hän on 10 vuotta yrittänyt. Ei siis ole 5-kymppinen.
Ei ole kyllä 4-kymppinenkään, turha sitä ikää on kaunistella, fakta mikä fakta.
Lähempänä viittäkymppiä joten lasketaan jo viisikymppiseksi. Sorry. Oletko saman ikäinen ja vaivaako ikäkriisi?
Ei, kun olen 71-vuotias. Ei vaivaa ikäkriisi, vaan se miten ilkeämielisesti ihmiset kirjoittelevat. Olen häpeissäni, jos kirjoittajat ovat aikuisia ihmisiä. Miten teistä on tullut noin pahoja ja ilkeitä?
Hieno juttu tuo ministerin raskaus, toivotan hänelle sydämestäni kaikkea hyvää, vaikka en demareita äänestäkään.
Eikö sinua vaivaa ministerin toiminta tässä vale Covidin valehtelussa? Yrittää piikittäjä kaikki myrskyllä olematonta virusta vastaan. Kytkökset selviää ja jos on aihetta mitä seuraa? Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Ei toki tarvitse olla rytmisen kilpavoimistelun olympiafinalisti kunnoltaan mutta kyllä viisikymppiset ovat jo energiatasoltaan aivan toista kuin kuin nuoret kolmekymppiset vanhemmat. Ne krempat valitettavasti vaivaavat viisikymppisiä hyväkuntoisiakin aika ikävästi, Tulee kulumaa ja vaivaa väkisin, siihen sitten vielä vauva. Ei kovin hyvä yhtälö, ei todellakaan. Saahan sitä toki itseään huijata ikuisesta nuoruudesta ja hyväkuntoisuudesta. Tuon ikäisenä palautuminen jo raskaudesta on rankkaa hommaa.[/quote
Merkillistä, miten oma huono vointi tai tutun huono vointi tarkoittaa että niin täytyy käydä kaikkien kohdalla. Pakosti tulee kremppaa, kulumaa sun muuta. Noin ei ole kaikkien kohdalla.
Ihmiset jotka ovat huolehtineet kunnostaan pysyvät myös kunnossa kuin nuoremmat kanssasisarensa.
Itsellä on nivelrikkoja, leikattukin on eli tekonivelet polvissa, silti liikun ja kuntoilen ja olen varmasti parempikuntoinen kuin moni kymmeniä vuosia nuorempi. Sen lääkärikin on todennut. Käsien puristusvoima on viisikymppisen, kävelen lenkkeilen ja askelia tulee 10 000 - 25 000 / pv. Ikää 76v kohta. Ottakaa mallia vaan. Ja nuorin lapsi on vähän päälle 30v eikä ole koskaan minua hävennyt.
Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Eikä hän todellakaa ole ainoa laatuaan, tiedän vaikka kuinka monta viisikymppisiä jotka ovat aivan romuna monella tavalla. Kuvittelepa siihen vielä pieni vilkas lapsi hoidettavaksi. Ja Krista ei todellakaan näytä kovin sporttiselta ja hyväkuntoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Juu. Mun serkku taas ei ole.
Tämä keskustelu on aivan absurdi.
Minkä ikäinen vain voi sairastua, kuolla, vammautua, tulla hulluksi tai alkoholisoitua. Annetaan jo olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin elämän huippukohta on tulla 16 vuotiaana raskaaksi ja elää loppuelämä tukien varassa.
Ei sen parempaa kuin tehdä lapsia viisikymppisenä.
Ps. Tiedän erään nuoren äidin, joka ei ole koskaan elänyt tukien varassa. Kouluttautui myöhemmin ihan hyvään ammattiin. Huolimatta siitä, että jotkut mummoäidit katsoivat nenänvartta pitkin. Toki nuoruuden hehkeys ja kauneus rapautuvia mummoäitejä kiukuttaa.
Kenen elämän prioriteetti enää tuossa vaiheessa on hehkeys ja kauneus, ihmettelen vaan. Aika lapsellisia argumentteja eräillä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Ei toki tarvitse olla rytmisen kilpavoimistelun olympiafinalisti kunnoltaan mutta kyllä viisikymppiset ovat jo energiatasoltaan aivan toista kuin kuin nuoret kolmekymppiset vanhemmat. Ne krempat valitettavasti vaivaavat viisikymppisiä hyväkuntoisiakin aika ikävästi, Tulee kulumaa ja vaivaa väkisin, siihen sitten vielä vauva. Ei kovin hyvä yhtälö, ei todellakaan. Saahan sitä toki itseään huijata ikuisesta nuoruudesta ja hyväkuntoisuudesta. Tuon ikäisenä palautuminen jo raskaudesta on rankkaa hommaa.
Minulla on ollut kaksi superallergista koliikkivauvaa, ja olen nyt hiukan Kiurua vanhempi. On siis pohjaa kommentoida.
Tässä iässä on puolensa ja puolensa. Valvominen olisi raskasta, mutta oli se sitä nuorempanakin. Tietyn pisteen jälkeen se väsymys on ihan samanlaista kaikilla.
Kremppaa ei vielä ole lapsenhoidon kannalta merkittävästi (harvalla on tässä iässä ja heillä on usein ollut jo nuorempanakim), ja lapsen hoidon fyysinen puoli ehtii kyllä mennä mitä todennäköisimmin ohi ennen kuin tuleekaan. Siis kun eihän se taaperovaihe kestä kuin hetken, eikä kouluikäisiä enää tarvitse nostella eikä juosta perässä.
Toisaalta olemme nyt varsin varakkaita ja rahalla saa paljon apua, jos haluaa. Olemme myös sellaisessa asemassa työelämässä, että on kenelle delegoida, jos ei ehdi itse tehdä. Voimme suunnitella lomat sun muut ja olla etätöissä kun haluamme.
Sanoisin siis, että nyt olisi helpompaa pienen lapsen kanssa kuin oli kolmekymppisenä, kun oli ruuhkavuodet meneillään. Lähinnä tässä on ollut se, että kun toivottu lapsiluku on jo täynnä ja pikkulapsivaiheeseen on jo itse kertaalleen käyttänyt vuosia elämästään, sitä ei ihan laiskuuttaan enää viitsi toistaa. Lisäksi myt on ihanaa harrastaa yhdessä aikuistuvien lasten kanssa. Ensimmäisen lapsen kanssa olisi toisin, kun silloin takana olisi todellakin riittävä määrä lapsettomia vuosia ja pikkulapsiaikakin olisi kiinnostavaa vaihtelua, ihan uusi juttu elämään, eikä siinä menettäisi aikaa vanhempien lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Tästä muistui mieleen nuoruuteni ystävä, jolla oli iäkkäät vanhemmat, olisivat käyneet hänen isovanhemmistaan. Häpesi asiaa niin, että juksutti meitä muita kertomalla, miten hänet olisi adoptoitu nuoremmilta, oikeilta vanhemmiltaan.
Myöhemmällä iällä vasta myönsi asian.
Mitä sitten? Minä juksasin että olen oikeasti prinsessa ja vahingossa joutunut eroon oikeista vanhemmistani (klassikkotarina). Yhtä kaveria juksasin että käsivarressani ollut läikikäs iho oli tulipalossa saatuja arpia, kun kävin pelastamassa ihmisiä tulipalosta 😄
Narrailu ja satujen keksiminen on ihan normaalia lapsen kehityksessä.
Nyt ei ollut kyse lapsesta, vaan nuoresta naisesta, joka häpesi iäkkäitä vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Eikä hän todellakaa ole ainoa laatuaan, tiedän vaikka kuinka monta viisikymppisiä jotka ovat aivan romuna monella tavalla. Kuvittelepa siihen vielä pieni vilkas lapsi hoidettavaksi. Ja Krista ei todellakaan näytä kovin sporttiselta ja hyväkuntoiselta.
Ei kaikkien äitien tarvitse olla sporttisia. Ja lapsella on isäkin, aika hyväkuntoisen näköinen ja muutaman vuoden Kristaa nuorempi.
Kyllä niitä valaan näköisiä lyllertäviä mammoja on nuorissakin, enemmän kuin koskaan ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Juu. Mun serkku taas ei ole.
Tämä keskustelu on aivan absurdi.
Minkä ikäinen vain voi sairastua, kuolla, vammautua, tulla hulluksi tai alkoholisoitua. Annetaan jo olla.
Nämä riskit vaan yleensä kasvavat iän myötä. Toki aina on poikkeuksia, ja varmaan Kiurukin on sellainen, tuskinpa muuten olisi edes tullut raskaaksi noin vanhana. Eikä ulkonäkö aina kerro kaikkea. Vaikka ihminen voi näyttää ylipainoiselta, voi silti olla hyvässä kunnossa. Ja varmasti Kiurulla on hyvät työpaikkaedut kuntoiluun, joten voi olla silkkaa rautaa pehmeän kuoren alla. Ja ehkä se lapsi jotenkin jo raskauden aikana mukautuu äidin kuntoon. Itse olen ollut huomaavinani, että monesti terveiden ja reippaiden äitien lapsetkin ovat vilkkaita ja aktiivisia, ja vähemmän timmissä kunnossa olevilla äideillä on hitaammat lapset. Jotenkin luonto sen osaa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi tulla raskaaksi vaikka 70-vuotiaana lahjoitetuilla munasoluilla.
Ja niitähän tuolla maailmalla löytyy. Ryppyisiä mummoja, joilla lapsia. Meilläkin Suomessa 54- vuotias raskaana ollut julkisuudessa. Voi näiden lapsiparkoja.
No mikäs sillä Lindtmanin ja Stormbomin lapsella on hätänä, kun ihan lapsiparka on?
Äiti lähes seitsemänkymppinen, kun lapsi teini-iässä. Lapsenlapsia tuskin kannattaa odottaa näkevänsä.
No Antin vaimo on niin timmissä kunnossa, että elää varmasti vielä 90 -vuotiaana. Ja ko henkilöllä on lapsi aiemmasta liitosta.
Ei kenestäkään voi sanoa elääkö hän vanhaksi. Oma äitini oli erittäin hyväkuntoinen 70- vuotiaaksi ja hups, aggressiivinen syöpä vei hetkessä. Onneksi en ollut 16 -vuotias vaan äitini oli saanut minut normaalin ikäsenä.
Olen samaa mieltä, mutta kirjoitin tuon edellä siksi, kun maalattiin tuolle Lindmanin lapselle niin synkkää tulevaisuutta. Emme tiedä tulevaa, siksi ei pidä yleistää. On erittäin hyväkuntoisia 5-kymppisiä ja rapakuntoisia 3-kymppisiä ja päinvastoin. Olen iloinen Kiurun puolesta, kun pitkäaikainen toive täyttyy. Turhaa sitä on tuonkaan lapsen tulevaisuutta maalailla niin mustaksi.
Rakastavat ja lapselleen omistautuvat vanhemmat ovat se mitä lapsi tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Tästä muistui mieleen nuoruuteni ystävä, jolla oli iäkkäät vanhemmat, olisivat käyneet hänen isovanhemmistaan. Häpesi asiaa niin, että juksutti meitä muita kertomalla, miten hänet olisi adoptoitu nuoremmilta, oikeilta vanhemmiltaan.
Myöhemmällä iällä vasta myönsi asian.
Mitä sitten? Minä juksasin että olen oikeasti prinsessa ja vahingossa joutunut eroon oikeista vanhemmistani (klassikkotarina). Yhtä kaveria juksasin että käsivarressani ollut läikikäs iho oli tulipalossa saatuja arpia, kun kävin pelastamassa ihmisiä tulipalosta 😄
Narrailu ja satujen keksiminen on ihan normaalia lapsen kehityksessä.Nyt ei ollut kyse lapsesta, vaan nuoresta naisesta, joka häpesi iäkkäitä vanhempiaan.
Voi hirveetä! Elämä pilalla!
Jospa hän sen jälkeen jossain vaiheessa aikuistui ja ymmärsi hävetä omaa typeryyttään? Vai eikö ole vieläkään ymmärtänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella sen unelman, kun lokoilen rauhallisena aamuna sängyllä ja alaston Krista Kiuru pötköttää vieressä. Ah sitä lantion kaarta ja läskikerroksia ja todella iso läskinen perse! Kulli sojottaa täydessä mitassa jo ajatuksestakin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Juu. Mun serkku taas ei ole.
Tämä keskustelu on aivan absurdi.
Minkä ikäinen vain voi sairastua, kuolla, vammautua, tulla hulluksi tai alkoholisoitua. Annetaan jo olla.Nämä riskit vaan yleensä kasvavat iän myötä. Toki aina on poikkeuksia, ja varmaan Kiurukin on sellainen, tuskinpa muuten olisi edes tullut raskaaksi noin vanhana. Eikä ulkonäkö aina kerro kaikkea. Vaikka ihminen voi näyttää ylipainoiselta, voi silti olla hyvässä kunnossa. Ja varmasti Kiurulla on hyvät työpaikkaedut kuntoiluun, joten voi olla silkkaa rautaa pehmeän kuoren alla. Ja ehkä se lapsi jotenkin jo raskauden aikana mukautuu äidin kuntoon. Itse olen ollut huomaavinani, että monesti terveiden ja reippaiden äitien lapsetkin ovat vilkkaita ja aktiivisia, ja vähemmän timmissä kunnossa olevilla äideillä on hitaammat lapset. Jotenkin luonto sen osaa hoitaa.
Lapsella on isäkin. Eiköhän vanhemmat yhdessä ja lähipiirin tuella saa lapsensa hoidettua. Hoidetaan me omat asiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Tästä muistui mieleen nuoruuteni ystävä, jolla oli iäkkäät vanhemmat, olisivat käyneet hänen isovanhemmistaan. Häpesi asiaa niin, että juksutti meitä muita kertomalla, miten hänet olisi adoptoitu nuoremmilta, oikeilta vanhemmiltaan.
Myöhemmällä iällä vasta myönsi asian.
Mitä sitten? Minä juksasin että olen oikeasti prinsessa ja vahingossa joutunut eroon oikeista vanhemmistani (klassikkotarina). Yhtä kaveria juksasin että käsivarressani ollut läikikäs iho oli tulipalossa saatuja arpia, kun kävin pelastamassa ihmisiä tulipalosta 😄
Narrailu ja satujen keksiminen on ihan normaalia lapsen kehityksessä.Nyt ei ollut kyse lapsesta, vaan nuoresta naisesta, joka häpesi iäkkäitä vanhempiaan.
Niin? Häpeän tunne ei ole mikään maailmanloppu kuitenkaan. Kyllä on kuulkaa hävetty mm. juoppoja vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella sen unelman, kun lokoilen rauhallisena aamuna sängyllä ja alaston Krista Kiuru pötköttää vieressä. Ah sitä lantion kaarta ja läskikerroksia ja todella iso läskinen perse! Kulli sojottaa täydessä mitassa jo ajatuksestakin..
Voi, unelmaksi se jääkin. Et sinä koskaan ministeriä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Ei toki tarvitse olla rytmisen kilpavoimistelun olympiafinalisti kunnoltaan mutta kyllä viisikymppiset ovat jo energiatasoltaan aivan toista kuin kuin nuoret kolmekymppiset vanhemmat. Ne krempat valitettavasti vaivaavat viisikymppisiä hyväkuntoisiakin aika ikävästi, Tulee kulumaa ja vaivaa väkisin, siihen sitten vielä vauva. Ei kovin hyvä yhtälö, ei todellakaan. Saahan sitä toki itseään huijata ikuisesta nuoruudesta ja hyväkuntoisuudesta. Tuon ikäisenä palautuminen jo raskaudesta on rankkaa hommaa.[/quote
Merkillistä, miten oma huono vointi tai tutun huono vointi tarkoittaa että niin täytyy käydä kaikkien kohdalla. Pakosti tulee kremppaa, kulumaa sun muuta. Noin ei ole kaikkien kohdalla.
Ihmiset jotka ovat huolehtineet kunnostaan pysyvät myös kunnossa kuin nuoremmat kanssasisarensa.
Itsellä on nivelrikkoja, leikattukin on eli tekonivelet polvissa, silti liikun ja kuntoilen ja olen varmasti parempikuntoinen kuin moni kymmeniä vuosia nuorempi. Sen lääkärikin on todennut. Käsien puristusvoima on viisikymppisen, kävelen lenkkeilen ja askelia tulee 10 000 - 25 000 / pv. Ikää 76v kohta. Ottakaa mallia vaan. Ja nuorin lapsi on vähän päälle 30v eikä ole koskaan minua hävennyt.
Päinvastoin.Totta kai olet, niinpä tietysti. Tee nyt sitten vielä vauva siihen, kun noin jaksava olet😅 Oikeasti olet vauvasta haaveileva plus nelikymppinen, joka tekeytyy maailman vahvimmaksi vanhukseksi osoittaakseen että on Ok tehdä lapsia viisikymppisenä😅
Päättäjänä oleminen ilmeisesti takaa hedelmällisyyden.
Onhan sillä lapsella vanhemmat ihan siinä kuin muillakin.