Miksi vanhemmat eivät auta toisiaan? Haaveillaan isovanhempien tai lapsettomien avusta
Ollaanko vanhemmuudessakin jo niin kilpailuhenkisiä ja herkillä että ei uskalleta ottaa vertaisilta neuvoja ja apuja, ei siedetä niitä tai haluta hoitaa ja välittää toisten ihmisten lapsista?
Kommentit (92)
Tietenkin vanhemmat hyödyntää vertaistukea jatkuvasti. Mistä ihmeestä sinä puhut???
Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta.
Vierailija wrote:
Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta.
MITEN sinä sen muka tiedät?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta.
MITEN sinä sen muka tiedät?
Anteeksi? No ihan osallistumalla heidän itsensä johtamaan keskusteluun aiheesta.
Sama muissakin asioissa. Esim. vanhusten kannattaisi vaikka vuokrata iso asunto ja jakaa sopivalla ryhmällä asumiskuluja ja saada samalla seuraa ja turvaakin toisistaan. Ja saada apua hankittua yhdessä arjen asioihinsa.
Vierailija wrote:
Sama muissakin asioissa. Esim. vanhusten kannattaisi vaikka vuokrata iso asunto ja jakaa sopivalla ryhmällä asumiskuluja ja saada samalla seuraa ja turvaakin toisistaan. Ja saada apua hankittua yhdessä arjen asioihinsa.
Vanhukset tarvitsee apua kaikkeen eikä lomaa itse valitusta elämästään. Huono vertaus.
Vierailija wrote:
Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta.
On ihmisiä, joilla yksi lapsi ja kavereilla useampi. Vastavuoroisuus ei oikein toteudu. Sitten on ihmisiä, jotka tarvitsevat koko ajan apua. Olemme molemmat töissä ja viikonlopun hoitoringot ei oikein innosta.
-ohis
Vierailija wrote:
Sama muissakin asioissa. Esim. vanhusten kannattaisi vaikka vuokrata iso asunto ja jakaa sopivalla ryhmällä asumiskuluja ja saada samalla seuraa ja turvaakin toisistaan. Ja saada apua hankittua yhdessä arjen asioihinsa.
Riittää kun asuu naapurustossa. Muutoin tulee eripuraa. Yksi tekee ja muut vaan nauttii.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta.
On ihmisiä, joilla yksi lapsi ja kavereilla useampi. Vastavuoroisuus ei oikein toteudu. Sitten on ihmisiä, jotka tarvitsevat koko ajan apua. Olemme molemmat töissä ja viikonlopun hoitoringot ei oikein innosta.
-ohis
No varmasti näin varsinkin jos et itse ole silti vaatimassa että teitä pitäisi auttaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta.
On ihmisiä, joilla yksi lapsi ja kavereilla useampi. Vastavuoroisuus ei oikein toteudu. Sitten on ihmisiä, jotka tarvitsevat koko ajan apua. Olemme molemmat töissä ja viikonlopun hoitoringot ei oikein innosta.
-ohis
Onko apu nollasummapeliä? Miten vastavuoroista on se, että vaikka lapsettoman tai isovanhemman odotetaan auttavan?
Ja luulisi että kun lapsilla on seuraa toisistaan niin auttaminen menee ihan omalla painollaan, oli niitä toisia kaksi tai viisi.
Jotkut eivät perheen sisälläkään pysty organisoimaan vastavuoroista systeemiä, jossa jokainen saa joskus nukkua rauhassa, olla yksin kotona tai lähteä kotoaan omille menoilleen.
Pahimmillaan tätäkin itketään juuri sattumoisin naispuolisille sukulaisille ja ystäville.
Mä oon tarjoutunut auttamaan kaverien/tuttavien lasten hoitamisessa, sillä taka-ajatuksella että saisin joskus itsekin apua. Meillä on yksi mukava ja helppo lapsi, vaan ei tukiverkkoja lähellä. Ei vaan ole apu kelvannut kavereille vaan pyytävät mieluummin isovanhempia, vaikka aiemmin jo olisivat sanoneet että eivät päässeet hoitamaan kun kysyttiin. En tiedä sitten, eikö porukka halua jäädä kiitollisuuden velkaan vai mistä on kyse?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Käyn välillä kummilapsen synttäreillä ja siellä on varmaan 3-5 samanikäisten lasten perhettä jotka on vanhempien ystäviä. Kukaan näistä ei koskaan ole ottanut toistensa lapsia hoitoon. Musta todella kummallista. Ja tosiaan valitetaan kun ”kukaan” ei auta.
On ihmisiä, joilla yksi lapsi ja kavereilla useampi. Vastavuoroisuus ei oikein toteudu. Sitten on ihmisiä, jotka tarvitsevat koko ajan apua. Olemme molemmat töissä ja viikonlopun hoitoringot ei oikein innosta.
-ohis
Eikö aika lailla kaikki vanhemmat ole molemmat töissä?
Vierailija wrote:
Mä oon tarjoutunut auttamaan kaverien/tuttavien lasten hoitamisessa, sillä taka-ajatuksella että saisin joskus itsekin apua. Meillä on yksi mukava ja helppo lapsi, vaan ei tukiverkkoja lähellä. Ei vaan ole apu kelvannut kavereille vaan pyytävät mieluummin isovanhempia, vaikka aiemmin jo olisivat sanoneet että eivät päässeet hoitamaan kun kysyttiin. En tiedä sitten, eikö porukka halua jäädä kiitollisuuden velkaan vai mistä on kyse?
Kiitollisuudenvelka on varmaan yksi. Voiko olla myös epävarmuutta omista tavoista tms, jotain pelkoa huonommuudesta. Tai että nykyään tuommoinen on jo liian intiimiä että joku muu kuin lähipiiri hoitaa lasta?
Samaa olen miettinyt minäkin ja jostain syystä esim yksinäisyys on tosi yleistä lapsellisilla, vaikka luulisi, että juuri he hengaisivat keskenään. Mutta ei, kukin omissa oloissaan ja sitten ei päästä minnekään ja uuvutaan siellä kotona.
Luulisi just että vuorottelisivat keskenään, että kukin hoitaisi muitten lapsia välillä, kun lapsellisilla esim viikonloput muutenkin menee sen lapsen ehdoilla, niin miksi ei ottaa siihen kurjuuteen sitä kaverin lasta myös, niin kaveri saisi hengähtää.
Ja kaikki synttärikemut ja muut kauheudet lapsiperheet vois viettää keskenään.
Vanhemmat tai siis äidit, ovat myös tosi epäsolidaarisia toisilleen. Aina ollaan määkymässä, että mitä se toinen äiti tekee väärin. Jotkut ei halua lapsia just tuon takia. Ihmeporukkaa!
Miksi lapsia itselleen vapaaehtoisesti hankkivat ihmiset tarvitsevat lapsivapaata?
Olen myös törmännyt ihmisiin jotka pitää kotia tip top, järjestää väriteemasynttärit, selostaa Ainoista Oikeista Lastenkasvatustavoista ja sitten valittaa kun kukaan ei auta.
Mihin täydelliset tarvitsee apua?
Tätä olen itsekin ihmetellyt että miksi ei verkostoiduta toisten vanhempien kanssa ja järjestellä jokaiselle lapsivapaata vuorotellen.