Kirsta Kiuru saa vauvan, talven ihana ihme!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Tästä muistui mieleen nuoruuteni ystävä, jolla oli iäkkäät vanhemmat, olisivat käyneet hänen isovanhemmistaan. Häpesi asiaa niin, että juksutti meitä muita kertomalla, miten hänet olisi adoptoitu nuoremmilta, oikeilta vanhemmiltaan.

Myöhemmällä iällä vasta myönsi asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.

Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.

No eipä ne vaivat ja krempat ole suorassa yhteydessä ikään. Minulla ei ole kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja, kun ei ole yhtäkään. Minä olen 55 eikä mitään vaivaa saati lääkitystä. Ei myöskään 3 v vanhemmalla miehelläni.

Paras ystäväni on 11 v nuorempi kuin minä, ja hänellä on neljä pysyvää lääkitystä ja mojovasti ylipainoa.

Samoin, ei minulla ole myöskään mitään sairauksia ja olen 55-vuotias. En edes tiedä, mitä kremppoja minulla pitäisi olla? Toki olen kiitollinen, siitä että olen terve. Ja samoin, minulla on nuorempia työkavereita, joilla on migreeniä, verenpainetta, selkävaivoja, diabetestä ja vaikeita kuukautiskipuja jne. jne.

Ei minulla ole mitään noista, vaikka olen vanhempi.

Joidenkin hölmöjen mielestä ei voisi naiset luoda uraa ollenkaan jos haaveissa on perhe jossakin vaiheessa. Sehän olisikin hienoa jättää korkeakouluopinnot väliin ja mennä marketin kassalle töihin, että jos mahdollisesti saa lapsia joskus. Sitten ei saakaan koskaan lapsia.

Ei ole kyllä joillekin järkeä annettu pahemmin.

Odotus aikana ei saisi olla stressaantunut, vaikuttaa vauvaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Tästä muistui mieleen nuoruuteni ystävä, jolla oli iäkkäät vanhemmat, olisivat käyneet hänen isovanhemmistaan. Häpesi asiaa niin, että juksutti meitä muita kertomalla, miten hänet olisi adoptoitu nuoremmilta, oikeilta vanhemmiltaan.

Myöhemmällä iällä vasta myönsi asian.

Mitä sitten? Minä juksasin että olen oikeasti prinsessa ja vahingossa joutunut eroon oikeista vanhemmistani (klassikkotarina). Yhtä kaveria juksasin että käsivarressani ollut läikikäs iho oli tulipalossa saatuja arpia, kun kävin pelastamassa ihmisiä tulipalosta 😄

Narrailu ja satujen keksiminen on ihan normaalia lapsen kehityksessä.

Onnellinen toistenkin puolesta kirjoitti:

Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja aina hyvin iloinen, kun toiset saavat toivomiaan lapsia. Minun valintani oli ja on edelleen nyt yli 50-vuotiaana minulle oikea, mutta en koskaan lähtisi arvottamaan toisten ratkaisuja omien arvojeni/valintojeni mukaan (tämä koskee siis tietysti asioita, jotka ovat nimenomaan henkilökohtaisia - kyllä minä vaikkapa väkivaltaisuuden toki tuomitsen). Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että joku toinen toimii eri tavalla kuin itse toimii?

MN: "Ministeri Krista Kiurun haaveesta on tulossa totta. – Tämä lapsi on ihana yllätys, luonnon antama lahja. Voi sanoa, että ihme." Voisiko tästä päätellä, että kyseessä on ns. luomuraskaus? Olkoon miten tahansa, olen iloinen Krista Kiurun onnesta ja toivon hänelle perheineen kaikkea hyvää. 

Kerrankin järkevä kommentti tällä palstalla. Älykkään ihmisen ajatuksella 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi tulla raskaaksi vaikka 70-vuotiaana lahjoitetuilla munasoluilla.

Ja niitähän tuolla maailmalla löytyy. Ryppyisiä mummoja, joilla lapsia. Meilläkin Suomessa 54- vuotias raskaana ollut julkisuudessa. Voi näiden lapsiparkoja.

No mikäs sillä Lindtmanin ja Stormbomin lapsella on hätänä, kun ihan lapsiparka on?

Äiti lähes seitsemänkymppinen, kun lapsi teini-iässä. Lapsenlapsia tuskin kannattaa odottaa näkevänsä.

Mä olen nyt 42v, täytän kesällä 43. Mies täyttää ensi vuonna 58. Ehkäisy ei ole käytössä ja lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ei yrittämällä yritetä, mutta eipä ole ehkäisyäkään. Mulla ennestään 18v lapsi ja miehellä kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Ei ole ollut mun oma valinta, että lapsia ei ole enempää. Se on niin helppo huudella ja aukoa päätään jos on itse saanut lapsiluvustaan täyteen 30v ikään mennessä. Yleensä nämä viisastelijat on useamman lapsen vanhempia eikä ole ollut vaikeuksia saada raskauksia alulle.

Tiesin jo teininä, että haluan ison perheen, mutta sellaista ei ole mulle suotu. Sitä surua ja sen määrää tästä asiasta ei voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut. Olen onnellinen ainoasta lapsestani, mutta ei se suru ja kaipuu mihinkään ole poistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Lapsen häpeäntunteella vanhemmistaan ei ole kyllä mitään merkitystä, sillä kaikki lapset häpeää vanhempiaan, se on normaalia eli kuuluu asiaan. Myös kateus toisten (muka) coolimmista vanhemmista on täysin tavallista ja normaalia.

Eikä kaikki nuoretkaan vanhemmat jaksa ja ehdi touhuta lastensa kanssa. On uraputkea, parisuhdekriisiä, työkriisejä, tavoitteellisia harrastuksia, tyttöjen iltoja, miesten saunailtoja, kuntosaleja jne jne. Vanhemmilla vanhemmilla on elämä usein jo huomattavasti tasaisempaa ja tasapainoisempaa, ne omat menot ja oma aika ei ole enää niin tärkeitä, parisuhde vakiintunut ja talous kunnossa. On paremmin aikaa lapselle ja malttia myös viettää sitä lapsen kanssa.

Tuota varten on olemassa isovanhemmat😊 Tietty elämänmeno vaan kuuluu siihen normaaliin elämään, ei väsymys ja kaikki on takana päin fiilis. En ikinä haluaisi tuota omille lapsilleni.

Monen isovanhemmat eivät asu lähelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.

Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.

Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.

Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.

Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.

Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.

Ei toki tarvitse olla rytmisen kilpavoimistelun olympiafinalisti kunnoltaan mutta kyllä viisikymppiset ovat jo energiatasoltaan aivan toista kuin kuin nuoret kolmekymppiset vanhemmat. Ne krempat valitettavasti vaivaavat viisikymppisiä hyväkuntoisiakin aika ikävästi, Tulee kulumaa ja vaivaa väkisin, siihen sitten vielä vauva. Ei kovin hyvä yhtälö, ei todellakaan. Saahan sitä toki itseään huijata ikuisesta nuoruudesta ja hyväkuntoisuudesta. Tuon ikäisenä palautuminen jo raskaudesta on rankkaa hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.

Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.

Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.

Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.

Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.

Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.

Tämä. Kiitos että täällä on muitakin tervejärkisiä realistisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhana alkoi sitten vauvaa tekemään. Näyttää olen trendinä tehdä keinohedelmöityksellä lapsia viisikymppisenä. Ei ole ihan helppo nakki raskaus enää tuossa iässä , saati valvomiset ja sairaan lapsen hoitamiset yms. Kolmekymppisenäkin kysyy välillä hyvää kuntoa.

Hän on 47 vuotias ja hän on 10 vuotta yrittänyt. Ei siis ole 5-kymppinen.

Ei ole kyllä 4-kymppinenkään, turha sitä ikää on kaunistella, fakta mikä fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi tulla raskaaksi vaikka 70-vuotiaana lahjoitetuilla munasoluilla.

Ja niitähän tuolla maailmalla löytyy. Ryppyisiä mummoja, joilla lapsia. Meilläkin Suomessa 54- vuotias raskaana ollut julkisuudessa. Voi näiden lapsiparkoja.

No mikäs sillä Lindtmanin ja Stormbomin lapsella on hätänä, kun ihan lapsiparka on?

Äiti lähes seitsemänkymppinen, kun lapsi teini-iässä. Lapsenlapsia tuskin kannattaa odottaa näkevänsä.

Onhan hänellä isompikin lapsi. Hyvin voi ehtiä nähdä lapsenlapsia.

Joskaan en usko, että mahdolliset lapsenlapset on tässä ollenkaan se tärkein pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69.   Teini -iässä  äiti on  vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen. 

Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat.  Saa hävetä iäkästä ätiään.

Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa.  Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus. 

Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.

Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.

Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.

Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.

Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .

Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.

Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.

Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.

No Kristat ja Laurat ja keitä näitä nyt on muuttavat tuon kuvion. Ovat sitten sekä omien kremppojemsa että pienten lasten takia pois töistä koko ajan. Eläköön nykyaika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhana alkoi sitten vauvaa tekemään. Näyttää olen trendinä tehdä keinohedelmöityksellä lapsia viisikymppisenä. Ei ole ihan helppo nakki raskaus enää tuossa iässä , saati valvomiset ja sairaan lapsen hoitamiset yms. Kolmekymppisenäkin kysyy välillä hyvää kuntoa.

Hän on 47 vuotias ja hän on 10 vuotta yrittänyt. Ei siis ole 5-kymppinen.

Ei ole kyllä 4-kymppinenkään, turha sitä ikää on kaunistella, fakta mikä fakta.

Turha sen merkitystä on myöskään liioitella ja kauhistella, saati säälitellä "lapsiparkaa".

Joillakin elämän huippukohta on tulla 16 vuotiaana raskaaksi ja elää loppuelämä tukien varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhana alkoi sitten vauvaa tekemään. Näyttää olen trendinä tehdä keinohedelmöityksellä lapsia viisikymppisenä. Ei ole ihan helppo nakki raskaus enää tuossa iässä , saati valvomiset ja sairaan lapsen hoitamiset yms. Kolmekymppisenäkin kysyy välillä hyvää kuntoa.

Hän on 47 vuotias ja hän on 10 vuotta yrittänyt. Ei siis ole 5-kymppinen.

Ei ole kyllä 4-kymppinenkään, turha sitä ikää on kaunistella, fakta mikä fakta.

Lähempänä viittäkymppiä joten lasketaan jo viisikymppiseksi. Sorry. Oletko saman ikäinen ja vaivaako ikäkriisi?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt 42v, täytän kesällä 43. Mies täyttää ensi vuonna 58. Ehkäisy ei ole käytössä ja lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ei yrittämällä yritetä, mutta eipä ole ehkäisyäkään. Mulla ennestään 18v lapsi ja miehellä kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Ei ole ollut mun oma valinta, että lapsia ei ole enempää. Se on niin helppo huudella ja aukoa päätään jos on itse saanut lapsiluvustaan täyteen 30v ikään mennessä. Yleensä nämä viisastelijat on useamman lapsen vanhempia eikä ole ollut vaikeuksia saada raskauksia alulle.

Tiesin jo teininä, että haluan ison perheen, mutta sellaista ei ole mulle suotu. Sitä surua ja sen määrää tästä asiasta ei voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut. Olen onnellinen ainoasta lapsestani, mutta ei se suru ja kaipuu mihinkään ole poistunut.

No mäkin olen saanut yhden, mutta olisin enemmän halunnut, mutta täytyy olla tyytyväinen, kun on yhdenkin saanut hoidoilla, kylläkin omilla munasoluilla.