Olen raskaana ja harkisten adoptioon antamista, kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:47"]Olen 24-vuotias ja huomenna alkaa 10. raskausviikko. Lapsen isä on tietoinen tilanteesta, olen keskustellut hänen kanssaan ja hän tukee minua mihin päätökseen päädynkään.

Adoptiovaihtoehto on pyörinyt mielessä heti raskauden tiedostamisesta lähtien, mutta olen harkinnut yksin ja ammattilaisten kanssa myös muita vaihtoehtoja. Lähipiirissäni on (ja on ollut?) lapsettomuutta, mikä osaltaan varmasti vaikuttaa haluuni antaa lapsi adoptioon. Ei lähipiiriin tai tutuille, mutta jollekin niistä monista suomalaisista perheistä joissa on jo äiti ja isä, muttei lasta.

Suomessa ei vuosittain anneta montaa lasta adoptioon, mutta onko täällä ketään joka on sen tehnyt tai harkinnut tekevänsä? :)
[/quote]Mahtavaa ettet vienyt toiselta elämää. Arvostan sinua ja ajatusmaailmaasi suunnattomasti!

Jatkan vielä. Mietin joskus näitä keskusteluja lukiessa myös näitä lapsensa pois antavia äitejä. Ap on erittäin selväjärkinen ja hyvässä tilanteessa verrattuna moneen muuhun. Mutta hänenkin raskaus on vasta alussa. Hän itse ei tunne sitä, kukaan muu ei näe sitä. Kun raskaus sitten alkaa näkyä, se myös tuntuu kun vauva potkii ja liikkuu sisässä. Ap näkee muitakin raskaanaolevia, perheitä, lastenvaunuja, äitejä ja vauvoja. Asia ehkä konkretisoituu hänelle silloin. Sanon ehkä, koska enhän minä häntä tunne. 

Sitten muutkin alkavat nähdä, ja kysellä. Joillain on jopa ärsyttävä tapa tunkea iholle ja silittää mahaa. Koska on laskettu aika? Onko se tyttö vai poika? Miten olet voinut? Jäätkö pitkäksi aikaa pois opiskeluista? Yliopistolla ihmiset näkevät, sukulaiset näkevät - ja sitten eräänä päivänä ei ole mahaa eikä ole vauvaa. Vaikka ap:n lapsen olisi parempi olla muualla, kuka huolehtii ap:sta? Erään gradun lukeneena ja muutaman hiljaa kuiskitun tarinan kuulleena voin kertoa, että ei välttämättä kukaan. Lapsen pois antaminen on edelleen sosiaalinen häpeä eikä sitä katsota hyvällä vaikka näistä nettikeskusteluista voisi muuta luulla. Siinä, missä lapsi näyttäytyy pelastavana esineenä lapsettomalle pariskunnalle, lapsen biologinen äiti lakkaa olemasta sinä hetkenä kun lapsi syntyy. Jos ap tai kuka vain tätä lukeva päädyt adoptioon, varmista jo etukäteen itsellesi kaikki mahdollinen tuki ja lepää synnytyksen jälkeen, käy asia läpi. Vaadi itsellesi kuuntelija, joka on ammattilainen. Älä kiellä itseltäsi mitään tunnetta. 

 Lapsen olisi voinut haluta tuntea myös tämän isovanhemmat. Ihmisillä herää kysymyksiä ja osa kysyy niitä, osa ei, mutta moni puhuu asiasta. Vaikka jokainen täällä päättää omasta elämästään, lapsen kohdalla päätetään monen muunkin ihmisen puolesta. Toivottavasti näihin ratkaisuihin ei päädytä kevyin mielin, sillä se on raskas taakka (ei mahdoton, mutta raskas) sekä äidin että lapsen kantaa. 

Kaikkea hyvää niin biologisille äideille kuin adoptoiduillekin, oli tarinanne millainen tahansa. t. 119

PORVoO ja hymiöt perässä.

En missään nimessä vertaa ap:tä kehenkään surulliseen tekoon päätyneeseen lööppitapaukseen, mutta onhan tää nyt sinänsä vaan aika ristiriitainen foorumi. Siis esim Eerikaa tai perhesurmia käsittelevissä ketjuissa kaikki kilvan jeesustelevat, että kannattaisi se lapsi antaa pois jos ei siitä pysty tai halua huolehtia. No nyt kun joku on noudattamassa tätä neuvoa, niin saa vaan haukkuja :D Ei sitten kelpaa av kalkkunoille mikään.

Sanonpa vaan tämän: oma lapsi on paras asia maailmassa. Jos olisin antanut oman lapseni adoptoitavaksi en olisi voinut elää itseni kanssa. Olisin miettinyt joka helvetin hetki onko sillä kaikki kunnossa, millaiseen kotiin joutui, ei kait vaan kaltoin kohdella. Kyllä ehdit sen gradun parin vuoden päästäkin tehdä. Ota vastuu teoistasi. Jos annat lapsen adoptoitavaksi tulet katumaan sitä loppuelämäsi joka ikinen päivä.

ehkä tässä tapauksessa adoptioon antamista ei kannateta, koska annetut syyt adoptiolle näyttää kilpistyvän aloittajan haluun suorittaa opintonsa loppuun ensin, ja on lähdetty pidempiaikaiseen pelkkään seksisuhteeseen hupimielessä. Kyseessä siis ilmeisesti kumminkin ihminen, joka pystyy korkeakouluopintoihin ja siten olisi kykyjä huolehtia lapsesta - toisin kuin vaikka päihdeongelmaisilla tai psyykkisesti vakavasti sairailla ihmisillä. Toki ap:lläkin voi olla mitä tahansa sellaista taustalla, ettei hänestä olisi riittävän hyväksi äidiksi, ja silloin tosiaan adoptioon antaminen on lapsen kannalta parempi ratkaisu mahdollisista ratkaisuista. 

Ehkä on parempi että sp antaa lapsen adoptioon. Kukaan päästään terve aikuinen nainen ei suhtaudu noin kevyesti lapsensa poisantamiseen, ei kukaan. Vielä oikein hymiöiden kera. Kun vähän fuckbuddyn kanssa hässittiin ja juu ehkäisyäkin käytettiin. Ihan sairasta settiä. Lapsen paras on tosiaan se adoptio tässä tapauksessa. Eli sairas ap, anna todellakin lapsi adoptioon.

onko teillä kaikilla oikeasti ongelmia luetun ymmärtämisessä kun paasatte siitä kuinka gradun voi tehdä myöhemminkin? tässä on ap jo aika monta kertaa sanonut, ettei gradu ole syy adoption/abortin harkitsemiseen.

itseäni kiinnostaa onko sinulla ap haaveissa lasta? ei nyt, ei vuoden päästä vaan ylipäätään elämässä? haluatko olla äiti jossain vaiheessa elämääsi?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:33"]

onko teillä kaikilla oikeasti ongelmia luetun ymmärtämisessä kun paasatte siitä kuinka gradun voi tehdä myöhemminkin? tässä on ap jo aika monta kertaa sanonut, ettei gradu ole syy adoption/abortin harkitsemiseen.

itseäni kiinnostaa onko sinulla ap haaveissa lasta? ei nyt, ei vuoden päästä vaan ylipäätään elämässä? haluatko olla äiti jossain vaiheessa elämääsi?

[/quote]

jatkan vielä, että jotenkin vastauksista ja olemuksista tuli mieleen että olisit ehkä vela?

En ole adoptoitu enkä lastani adoptioon antanut, mutta oli pakko silti tulla kirjoittamaan ap:lle tsemppiviesti näiden paskamyrskyviestien takia. Tiedät itse, mikä on lapsellesi ja sinulle paras vaihtoehto. :) Voimia ap, mitä sitten päätätkin tehdä.

Voi luoja tätä av:ta oikeesti... Minusta adoption harkitseminen osoittaa vastuullisuutta ja selkärankaa, eikä päätös varmasti ole helppo. Mutta niin vain koko palsta on täällä saman tien syyttävä sormi ojossa tuomitsemassa, vaikkei tiedä ap:n elämästä tai tilanteesta juuri mitään. Jos ap olisi kertonut aloituksessa harkitsevansa aborttia niin varmasti kaikki mammat olisivat olleet siinäkin tapauksessa syyttelemässä ja määkimässä, että anna lapsi adoptioon. Tämän tekopyhän sakin silmissä ei voi kukaan tehdä mitään oikein ja jos jossakin haistetaan pienikin mahdollisuus lytätä toiset ja tuntea ylemmyydentuntoa niin se kyllä käytetään. Hävetkää!

(Onneksi aina välillä tulee vastaan kivojakin ihmisiä, muuten en kyllä jaksaisi roikkua täällä ja nytkin on jo aika hilkulla.)

Viestiketjun aloittaja laittaisitko viestiä tulemaan minulle s.postina. haluaisin mielelläni keskustella kanssasi aiheesta! ^^ eemiliii@hotmail.com

up

Kiitos että et päätynyt aborttiin! <3
Adoptio on hyvä vaihtoehto jos et halua lasta. Huolehdi jatkossa ehkäisystä, jooko.

Mammojen mielestä abortti on murha ja väärä ratkaisu, Kuitenkin myös adoptio on väärä ratkaisu. Jos harkitsisin adoptiota, niin tämän ketjun perusteella tekisin abortin vain ihan periaatteesta! :)

Meille tuli vauva parin kuukauden iässä. Oli ollut jo kolmessa paikassa ennen sitä. Kysyin lääkäriltä voiko lapsi kärsiä ihan ensimmäisten viikkojen siirroista ja tapahtumista. Hän sanoi, että olisi mahdollista vain, jos olisi kokenut kaltoinkohtelua. Silloin voisi jäädä jotain vaurioita. Muuten noin pieni ei muista . Ja eipä nyt jo iso lapsi tiedä mistään muusta kuin meillä olosta. Kyllä hän tietää, että ei ole minun synnyttämä. Ei siitä mitään isoa numeroa ole tehty eikä voivoteltu mistään hylkäämisestä. Tuntee äitinsä ja lapsen tason mukaan vähitellen kerrottu sitä miksi kasvaa meidän lapsena. Kyllä on aina parempi antaa lapsi toiseen perheeseen kuin abortoida.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 10:49"]

Meille tuli vauva parin kuukauden iässä. Oli ollut jo kolmessa paikassa ennen sitä. Kysyin lääkäriltä voiko lapsi kärsiä ihan ensimmäisten viikkojen siirroista ja tapahtumista. Hän sanoi, että olisi mahdollista vain, jos olisi kokenut kaltoinkohtelua. Silloin voisi jäädä jotain vaurioita. Muuten noin pieni ei muista . Ja eipä nyt jo iso lapsi tiedä mistään muusta kuin meillä olosta. Kyllä hän tietää, että ei ole minun synnyttämä. Ei siitä mitään isoa numeroa ole tehty eikä voivoteltu mistään hylkäämisestä. Tuntee äitinsä ja lapsen tason mukaan vähitellen kerrottu sitä miksi kasvaa meidän lapsena. Kyllä on aina parempi antaa lapsi toiseen perheeseen kuin abortoida.

[/quote]

Ei teidän tarvitsekaan voivotella mitään hylkäämisestä, vaan lapselle voi tulla se mieleen ihan itsenäisesti. Varautukaa siihen, ja älkää torjuko mitään lapsen esittämää tunnetta. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 10:54"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 10:49"]

Meille tuli vauva parin kuukauden iässä. Oli ollut jo kolmessa paikassa ennen sitä. Kysyin lääkäriltä voiko lapsi kärsiä ihan ensimmäisten viikkojen siirroista ja tapahtumista. Hän sanoi, että olisi mahdollista vain, jos olisi kokenut kaltoinkohtelua. Silloin voisi jäädä jotain vaurioita. Muuten noin pieni ei muista . Ja eipä nyt jo iso lapsi tiedä mistään muusta kuin meillä olosta. Kyllä hän tietää, että ei ole minun synnyttämä. Ei siitä mitään isoa numeroa ole tehty eikä voivoteltu mistään hylkäämisestä. Tuntee äitinsä ja lapsen tason mukaan vähitellen kerrottu sitä miksi kasvaa meidän lapsena. Kyllä on aina parempi antaa lapsi toiseen perheeseen kuin abortoida.

[/quote]

Ei teidän tarvitsekaan voivotella mitään hylkäämisestä, vaan lapselle voi tulla se mieleen ihan itsenäisesti. Varautukaa siihen, ja älkää torjuko mitään lapsen esittämää tunnetta. 
[/quote]

Emme torju, mutta emme myöskään provosoi.

Juurien etsiminen joko mielessään tai konkreettisesti on normaalia, ja tulee usein murrosiässä viimeistään esiin. Toisille nuorille se on erittäin rankkaa. Tähän ei tosiaan välttämättä liity mitenkään kodin antama rakkaus, vaan ihminen hakee biologiaansa, kun on tiedostanut sen.

Äänestän abortin puolesta.