Olen raskaana ja harkisten adoptioon antamista, kokemuksia?

Mitä helkuttia mä luen? Täällä "kato mä oon semmonen parempi ihminen" -mammat huutaa kurkku suorana että lapsi on pidettävä ja on paha jos ei pidä jne jne jne. Se on aika harva nainen, joka adoptioon lähtee ja mielestäni erittäin ihailtavaa. Tätä ratkaisuahan tarjotaan aina abortille vaihtoehtona, ja nyt se ei kelpaakaan?

Luulen, että iän myötä tulet katumaan sekä adoptiota että aborttia.

Tämä tulee vaivaamaan sinua alitajuisesti. Sitten kun olisit ehkä valmis lapsien tekoon,

a) et ehkä tapaa oikeaa miestä kuitenkaan,

b) kulissit ei ole kunnossa kuitenkaan,

c) eroat lapsesi isästä, kun lapsi on 2-v.

Usko tai älä, mutta "puhtoista elämää" ei ole, ja asiat ei reaalimaailmassa ole unelmien tasolla.

Pidä lapsesi ja iloitse siitä. Löydät tämän hyvän tekosi siivittämänä vielä rakkauden mieheen. Rakkaus omaan lapseen on oikeasti suurinta.

Anna rakkauden ohjata päätöksiäsi elämässä.

(En ole uskovainen, mutta uskon rakkauteen elämän pääasiana, joka on pohja ja perusta.)

NIin, tulevasta ei voi koskaan tietää - oletko viisikymppisenä katkera ja masentunut, lapseton nainen, kun ensiraskauden jälkeen et sitten koskaan tullutkaa saaneeksi uutta tilaisuutta tulla raskaaksi. Kaduttaako silloin, että päädyit ensimmäisen raskauden kanssa aborttiin tai adoptioon. Kukaan ei voi tietää, voitko enää tulle raskaaksi, tai tuleeko siihen muutoin mahdollisuutta. Kannattaa miettiä siis huolellisesti erilaisia vaihtoehtoja ja sitä, millaisia toiveita sinulla on tulevaisuudelle. Tiedän muutamankin tyypin, joka päätyi nuorena keskeyttämään raskauden, eikä uutta mahdollisuutta enää tullutkaan, ja keski-iässä lapsettomuus on ollut hyvin vaikea taakka ja masennuksen paikka. Tutkimusten mukaan adoptioon lapsen antaminen on myös erittäin psyykkisesti kuormittavaa. 

Kun joku miettii aborttia, on paha ihminen ja ehdotetaan adoptiota. Kun joku miettii adoptiota, on paha ihminen ja ehdotetaan aborttia. Jos ap ei ole valmis äidiksi ja ei halua aborttia, on adoptio loistava vaihtoehto. Musta on kaunis ajatus, että ap haluaa antaa lapsen jollekin lapsettomalle. Ap, olet selvästi miettinyt asiaa ja tee mikä on sulle, isälle ja sun mielestä lapselle paras ratkaisu. :)

Vaikka ap:n lapsen olisi parempi olla muualla, kuka huolehtii ap:sta? Erään gradun lukeneena ja muutaman hiljaa kuiskitun tarinan kuulleena voin kertoa, että ei välttämättä kukaan. Lapsen pois antaminen on edelleen sosiaalinen häpeä eikä sitä katsota hyvällä vaikka näistä nettikeskusteluista voisi muuta luulla. Siinä, missä lapsi näyttäytyy pelastavana esineenä lapsettomalle pariskunnalle, lapsen biologinen äiti lakkaa olemasta sinä hetkenä kun lapsi syntyy. Jos ap tai kuka vain tätä lukeva päädyt adoptioon, varmista jo etukäteen itsellesi kaikki mahdollinen tuki ja lepää synnytyksen jälkeen, käy asia läpi. Vaadi itsellesi kuuntelija, joka on ammattilainen. Älä kiellä itseltäsi mitään tunnetta."

Lainasin tuon jonkun kirjoituksen. Kannattaa miettiä asiaa myös tuolta kannalta. Adoptioon lapsensa antaneesta äidistä ei kukaan ole kiinnostunut sen "rakkauden teon jälkeen". Todella monelle syntyy vaikeita mielenterveyden ongelmia ja suuri katumus, joka kestää eliniän. Adoptiota ei voi perua. Biologinen äiti on usein se, joka häviää eniten (lapsen lisäksi). Olen varma, että ap ei ole tosissaan. Kukaan ei lasta adoptioon ilman isoja ongelmia ja pakkotilannetta, kyse on normaalisti erittäin vaikeasta tilanteesta, joka tässä tapauksessa ei näy. Ap:n hymiöin kuorrutetut viestit lähinnä oksettavat tässä asiayhteydessä. Huomaa, ettei tämän provon tekijällä ole oikeasti mitään kokemusta adoptiosta, kuin ehkä adoptiojonossa lasta kuumeisesti odottelevana.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:46"]Kun joku miettii aborttia, on paha ihminen ja ehdotetaan adoptiota. Kun joku miettii adoptiota, on paha ihminen ja ehdotetaan aborttia. Jos ap ei ole valmis äidiksi ja ei halua aborttia, on adoptio loistava vaihtoehto. Musta on kaunis ajatus, että ap haluaa antaa lapsen jollekin lapsettomalle. Ap, olet selvästi miettinyt asiaa ja tee mikä on sulle, isälle ja sun mielestä lapselle paras ratkaisu. :)
[/quote]

"Kaunis ajatus?" Lapsi ei ole mikään tavara, joka annetaan haluavalle. Eikö lapsen tunteilla ole mitään väliä? Onko tärkeintä se, että lapsettomuudesta kärsivä saa pakonomaisesti sen, mitä on jäänyt vaille? Entä adoptioon lapsensa antanut äiti? Onko sillä väliä, että hän todennäköisesti kärsii koko loppuelämänsä sen takia, että antoi lapsensa pois?

Yksi vaihtoehto on sijaisperhe. Ja sukuun sijoittaminen parasta, koska silloin side omiin vanhempiin voidaan säilyttää. Tätä suosittelen sukulaissijaisvanhempana.