Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja harkisten adoptioon antamista, kokemuksia?
03.04.2015 |
Olen 24-vuotias ja huomenna alkaa 10. raskausviikko. Lapsen isä on tietoinen tilanteesta, olen keskustellut hänen kanssaan ja hän tukee minua mihin päätökseen päädynkään.
Adoptiovaihtoehto on pyörinyt mielessä heti raskauden tiedostamisesta lähtien, mutta olen harkinnut yksin ja ammattilaisten kanssa myös muita vaihtoehtoja. Lähipiirissäni on (ja on ollut?) lapsettomuutta, mikä osaltaan varmasti vaikuttaa haluuni antaa lapsi adoptioon. Ei lähipiiriin tai tutuille, mutta jollekin niistä monista suomalaisista perheistä joissa on jo äiti ja isä, muttei lasta.
Suomessa ei vuosittain anneta montaa lasta adoptioon, mutta onko täällä ketään joka on sen tehnyt tai harkinnut tekevänsä? :)
Kommentit (147)
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:26"]
En vain voi käsittää miten aikuinen ihminen kykenee luopumaan lapsesta. Itselleni rakkaus lapsiin on syntynyt jo odotusaikana ja voi että sitä tunnetta kun saa lapsen syliinsä ja rinnoilleen syntymän jälkeen.
Et vielä tunne lastasi, et hänen potkujaan jne. Luulen että raskauden edetessä tulet kypsymään äitiyteen. Raskaushormonit tekevät vielä tehtävänsä.
[/quote]
Oletko samaa mieltä myös sijaissynnyttäjistä? Ovat.tunteettomia ämmiä kun eivät tunne mitään sidettä kantamaansa lapseen? Monia sijaissynnyttäjien haastatteluja lukiessani olen monesti törmännyt siihen kun raskaana oleva kertoo "ettei tunne lapseen äiti-lapsi-sidettä koska hän tietää ettei tule olemaan lapsen äiti, vaan antaa hänelle vain mahdollisuuden elämään". Näin sanovat myös he joilla jo omia lapsiakin on. Uskon että samoja tuntemuksia käyvät läpi myös adoptioon päätyneet, biologista lastaan kantavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:53"]
No parempi antaa adobtioon vanhemmille jotka rakastaa kun antaa tollasteb vastuuttomien tulla äidiks ja isäks. Kertoo ihmisestä hyvin paljon jos miettii adobtiota. Lapsi saa paljon rakkautta varmasti ei niin omien vanhempien luona.
[/quote]
Enkä tarkoittanut siis loukata ap:ta. Tuen adobtioon antamista jos ihmisestä vaan siltä tuntuu ettei kykene/halua ottamaan ite vastuuta. Ehkä sanoin aika kärkkäästi. Kato ku ite olen ihminen joka ei ikimaailmassa voisi tehä aborttia tai antaa lasta adobtioon
[/quote]
Se mua kiinnostaa, että miksi olet niin vitun tyhmä, että kirjoitat toistuvasti "adobtioon" vaikka näet muiden kirjoittaneen oikeakielisesti "adoptioon"? Oletko sokea? Jännästi nämä typeryydestä ja sivistystason alhaisuudesta kielivät kirjoitusvirheet linkkautuvat yhteen typerien, suvaitsemattomien ja empatiakyvyttömien argumenttien kanssa, kuten sinunkin tapauksessasi. Tuliko nyt hyvä mieli, kun sait syyllistää AP:ta?
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:26"]
En vain voi käsittää miten aikuinen ihminen kykenee luopumaan lapsesta. Itselleni rakkaus lapsiin on syntynyt jo odotusaikana ja voi että sitä tunnetta kun saa lapsen syliinsä ja rinnoilleen syntymän jälkeen.
Et vielä tunne lastasi, et hänen potkujaan jne. Luulen että raskauden edetessä tulet kypsymään äitiyteen. Raskaushormonit tekevät vielä tehtävänsä.
[/quote]
Oletko samaa mieltä myös sijaissynnyttäjistä? Ovat.tunteettomia ämmiä kun eivät tunne mitään sidettä kantamaansa lapseen? Monia sijaissynnyttäjien haastatteluja lukiessani olen monesti törmännyt siihen kun raskaana oleva kertoo "ettei tunne lapseen äiti-lapsi-sidettä koska hän tietää ettei tule olemaan lapsen äiti, vaan antaa hänelle vain mahdollisuuden elämään". Näin sanovat myös he joilla jo omia lapsiakin on. Uskon että samoja tuntemuksia käyvät läpi myös adoptioon päätyneet, biologista lastaan kantavat.
[/quote]
Ainakaan suomalaiset adoptioon päätyneet äidit eivät yleensä tunne noin. Kyse on usein erittäin epätoivoisesta ja ongelmallisesta tilanteesta. Äiti saattaa päätyä siihen esim. siksi, ettei hänelle anneta edes tilaisuutta koittaa olla äiti (tai hän ei siihen kykenekään), ajattelee että lapsi huostaanotetaan joka tapauksessa sen synnyttyä.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:35"]Taas sellaista adoption vastaista probagandaa että huh huh. Eivät kaikki adoptoidut ole traumatisoitineita epäonnistujia, jotka olisivat mieluummin kuolleita. Itse olen adoptoitu. Olen tiemnyt sen aina, minulle on kerrottu heti kun jostain jotain olen ymmärtänyt. Ikinä, en ikinä, ole kokenut tarvetta tietää biologisista "vanhemmistani". Minulla on äiti ja isä. Maailman parhaat vanhemmat. Ihan sama vaikka en äitini kohdussa ole sitä 9 kuukautta kasvanut, kun 24 vuotta nyt jo olen. Ihan vanhempanikin ovat kysyneet haluanko ottaa selvää biologisesta synnyttäjästäni (en puhuisi edes biologisista vanhemmista, koska mikä vanhempi se on kun vain 9kk siinä kropassa olen kehittynyt). Ikinä en ole halunnut. Miksi haluaisin? Olen onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni näin. Minulla on vain yhdet oikeat vanhemmat, he kenen kanssa olen elämäni elänyt. Heistä haluen tehdä jonain päivänä isovanhemmat. Eli ei se adoptio mikään helvetti ole kaikille. Paljon vaikuttaa miten siihen suhtaudutaan suvussa, perheessä ja itse.
[/quote]
Tämä aloitus on kyllä adoptiomyönteistä propagandaa, sen tarkoituksena on saada äidit tuosta noin vain antamaan lapsensa adoptioon. Vaikkapa opintojen tai nuoren iän takia, tai muun turhan syyn. Aloittaja on se sama lapsettomuudesta kärsivä tyyppi, joka säännöllisesti trollaa palstalla tästä samasta aiheesta, ja rinnastaa abortin murhaan. Säälittävää.
Adoptio voi olla hyvä ratkaisu, minusta on rohkeaa pohtia myös sitä vaihtoehtoa. Itselle on siunaantunut omia lapsia, mutta lähipiiristä olen seurannut lapsettomuuden tuskaa ja hoitojen epäonnistumista. Soisin näille pareille adoptiomahdollisuuden.
Olet selvästi asiaan jo vähän perehtynyt ja on totta, että kotimaisia adoptioita on vähän. Ulkomaillekin pitkät jonot. Useimmilla jo takana vuosien toive lapsesta.
Nykyään adoptio neuvonta on eri tasolla kuin 20 tai 40 vuotta sitten. Se on ilmaista adoptioon antavalle ja tosiaan pitää sisällä kahden kuukauden harkinta-ajan lapsen syntymästä.
On totta, että kaikilla lapsilla, jotka annetaan adoptioon (riippumatta syystä), on "hylkäämisen kokemus", koska varhainen kiintymyssuhde ei synny/häiriintyy. Tämä on asia on kuitenkin hyvin tiedostettu ja sitä pohditaan paljon adoptioneuvonnassa. Adoptioon ryhtyvillä pareilla tulisi siis olla valmiudet kiintymyssuhteen luomiseen.
Yhtälailla kiintymyssuhde voi olla häiriintynyt ydinperheen/yksinhuoltaja perheiden lapsilla eli ei siitä kannatta tehdä kynnyskysymystä. Eri asia olisi jo tehtailisi vauvoja adoptioon, mutta jos on epäonnisesti raskautunut, niin hienoa että adoptio voisi olla ratkaisu!
Tsemppiä sulle kovasti, voimia tarvitse lähipiirille ja ehkä omille vanhemmille selittäessä, mutta tee oma ratkaisu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:20"]Syy miksi täällä mammat raivoavat lapsen pitämisen puolesta on se, että he eivät kykene tekemään elämällään mitään muuta, kuin antamaan äidin rakkautta omille mukeloillensa. Kaiken ajattelu sen ulkopuolelta on siis täysin mahdotonta. Ei se lapsen pitäminen tee parempaa vanhempaa, joskus jopa päinvastoin! Lapsen synnyttäminen ja vieläpä pois antaminen, koska ei itse tunnu kykenevän hoitamaan lasta on sellaista äidin rakkautta, että harvalla siihen riittää edes ymmärrystä. Sen sijaan lasten teko tarkoituksella tilanteisiin, joissa omat resurssit (aika, raha jne) eivät riitä niistä huolehtimiseen on kaikkea muuta paitsi rakkautta. [/quote] Olet adoptiovanhempi, eikö niin? Ei se lapsen adoptoiminenkaan tee kenestään parempaa vanhempaa, joskus jopa päinvastoin. Erittäin itsekästä ainakin. Yksi maailman tärkeimmistä asioista on juurikin biologisen äidin (ja isän) rakkaus omaa lasta kohtaan.
[/quote]
Minulla ei ole lapsia - omia tai muiden tekemiä. Haluaisin sanoa, että adoptiovanhemmat ovat ihan yhtä hyviä, eivät siis parempia eivätkä huonompia, kuin biologiset vanhemmat. Valitettavati jos itse päättää tehdä lapsensa, niin siihen ei ole samanlaista karsintaa ja testailua kuin adoptioon hakeutumisessa.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:26"]On totta, että kaikilla lapsilla, jotka annetaan adoptioon (riippumatta syystä), on "hylkäämisen kokemus", [/quote]
Ja jos kaikilla tämä on niin miten se ilmenee tai miten se on todettu? Itse en ole ikinä tällaista kokenut? -adoptoitu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:35"]Taas sellaista adoption vastaista probagandaa että huh huh. Eivät kaikki adoptoidut ole traumatisoitineita epäonnistujia, jotka olisivat mieluummin kuolleita. Itse olen adoptoitu. Olen tiemnyt sen aina, minulle on kerrottu heti kun jostain jotain olen ymmärtänyt. Ikinä, en ikinä, ole kokenut tarvetta tietää biologisista "vanhemmistani". Minulla on äiti ja isä. Maailman parhaat vanhemmat. Ihan sama vaikka en äitini kohdussa ole sitä 9 kuukautta kasvanut, kun 24 vuotta nyt jo olen. Ihan vanhempanikin ovat kysyneet haluanko ottaa selvää biologisesta synnyttäjästäni (en puhuisi edes biologisista vanhemmista, koska mikä vanhempi se on kun vain 9kk siinä kropassa olen kehittynyt). Ikinä en ole halunnut. Miksi haluaisin? Olen onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni näin. Minulla on vain yhdet oikeat vanhemmat, he kenen kanssa olen elämäni elänyt. Heistä haluen tehdä jonain päivänä isovanhemmat. Eli ei se adoptio mikään helvetti ole kaikille. Paljon vaikuttaa miten siihen suhtaudutaan suvussa, perheessä ja itse. [/quote] Tämä aloitus on kyllä adoptiomyönteistä propagandaa, sen tarkoituksena on saada äidit tuosta noin vain antamaan lapsensa adoptioon. Vaikkapa opintojen tai nuoren iän takia, tai muun turhan syyn. Aloittaja on se sama lapsettomuudesta kärsivä tyyppi, joka säännöllisesti trollaa palstalla tästä samasta aiheesta, ja rinnastaa abortin murhaan. Säälittävää.
[/quote]
Opinnot ja nuori ikä turhia syitä olla pitämättä lapsi?
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:35"]Taas sellaista adoption vastaista probagandaa että huh huh. Eivät kaikki adoptoidut ole traumatisoitineita epäonnistujia, jotka olisivat mieluummin kuolleita. Itse olen adoptoitu. Olen tiemnyt sen aina, minulle on kerrottu heti kun jostain jotain olen ymmärtänyt. Ikinä, en ikinä, ole kokenut tarvetta tietää biologisista "vanhemmistani". Minulla on äiti ja isä. Maailman parhaat vanhemmat. Ihan sama vaikka en äitini kohdussa ole sitä 9 kuukautta kasvanut, kun 24 vuotta nyt jo olen. Ihan vanhempanikin ovat kysyneet haluanko ottaa selvää biologisesta synnyttäjästäni (en puhuisi edes biologisista vanhemmista, koska mikä vanhempi se on kun vain 9kk siinä kropassa olen kehittynyt). Ikinä en ole halunnut. Miksi haluaisin? Olen onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni näin. Minulla on vain yhdet oikeat vanhemmat, he kenen kanssa olen elämäni elänyt. Heistä haluen tehdä jonain päivänä isovanhemmat. Eli ei se adoptio mikään helvetti ole kaikille. Paljon vaikuttaa miten siihen suhtaudutaan suvussa, perheessä ja itse.
[/quote]
Tämä aloitus on kyllä adoptiomyönteistä propagandaa, sen tarkoituksena on saada äidit tuosta noin vain antamaan lapsensa adoptioon. Vaikkapa opintojen tai nuoren iän takia, tai muun turhan syyn. Aloittaja on se sama lapsettomuudesta kärsivä tyyppi, joka säännöllisesti trollaa palstalla tästä samasta aiheesta, ja rinnastaa abortin murhaan. Säälittävää.
[/quote]
Ei taida olla probagandaa kirjoittaa yksi vastakommentti kymmenen haukkumis- ja syyttelykommentin perään, joissa julistetaan suurinpiirtein kaikkien adoptoitujen olevan elämäänsä inhoavia ja henkisesti rikkinäisiä itsemurhakandidaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"onks tässä taustalla raiskaus koska jos on niin abortti. ei ole kenellekkään hyvä kasvattaa raiskaajan jälkeläistä. miksi lapsi saisi elää kun ei saisi isäkään"
"Itse olisin harkinnut ehkäisyä..hurjalta kuulostaa jos juttu totta oikein hymiöiden kera kirjoitetaan?..huhu!"
"Olitteko kolmen promillen kännissä vai? Oletko sinä sitten läski tyhmyyden lisäksi?"
"Mitä mieltä lapsen isä, voisiko hän ryhtyä lapsen lähihuoltajaksi?"
Taustalla ei ole raiskausta eikä yhden illan juttu, mutta ei myöskään parisuhteesta. Emme myöskään olleet humalassa. Isä on sanonut tukevansa minua päätöksessä kuin päätöksessä, mutta kumpikaan meistä ei ole valmiita vanhemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:06"] [quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:02"] Masentavaa, että mammat tulee heti tänne haukkumaan ap:tä! Mun mielestä adoptio on fiksu ja epäitsekäs ratkaisu, oon itsekin miettinyt et jos raskautuisin vahingossa, se voisi olla ainakin varteenotettava vaihtoehto. [/quote] Adoptiolapsena sanoisin, että on äärimmäisen itsekästä antaa lapsensa pois ja katkaista lapselta kaikki siteet biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin. Ja äidistä eroon joutuminen on vauvalle aina paha, paha paikka ja trauma voi olla elinikäinen. Siinä ei ole rakkauden kanssa enää mitään tekemistä. [/quote] Ajatteletko siis niin, että olisi ollut parempi, jos olisit jäänyt syntymättä? Onko elämäsi tosiaan niin onnetonta vain siksi, että olet adoptoitu? [/quote] Itse adoptoituna vastaan, että kyllä. Olisin mielummin jäänyt syntymättä. Ei syntymättä jäämistä voisi mitenkään katua. Tehkää mielummin abortti heti alkuraskaudessa, kun että annatte lapsen adoptioon. Kiitos. Lapsen ei pitäisi olla mikään kauppatavara tai perusoikeus jokaiselle, itsekästä ajatella noin.
[/quote]
Oletko kertonut adoptiovanhemmillesi mitä mieltä olet? Olivatko he sittenkin juoppoja, narsisteja vai miksi tunnet noin? Suurin osa adoptiovanhemmista on ihan normaaleja. Surullista, jos sinulle osui seulan läpäisseet vanhemmiksi sopimattomat ihmiset, jotka kohtelivat sinua kaltoin. Sitten ymmärrän tunteesi.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:55"]Kumma palsta. Kun joku kertoo harkitsevansa aborttia, niin moni kehottaa antamaan adoptioon. Ja nyt joku kertoo antavansa lapsen adoptioon, niin sekään ei kelpaa... [/quote] Ei ole tullut mieleen, että kirjoittajia on monia ja kaikilla eri mielipiteet? Abortti on ok jos sen tekee ajoissa. Jos joku sen tuomitsee, niin tuomitkoon, aivan sama. Abortti on paljon pienempi paha kuin adoptio, jossa lapsi syntyy kärsimään ja äidillekin se on sosiaalinen itsemurha ja koko loppuelämän trauma.
[/quote]
Tuli mieleen. Sinä taas et näköjään osaa erottaa kärjistettyjä kommentteja muista.
Muutenkin kommenttisi on täyttä paskaa, jolla osoitit kommenttini oikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:49"]eikö itse pitäminen ole vaihtoehto?? moraalitonta pitää huvi ja antaa vastuu toisille
[/quote]
Raskausko on sun mielestä huvia??? Ennemmin nä hoitaisin vaikka kymmenen vauvaa, kun olen enää kertaakaan raskaana (tällä hetkellä toinen ja viimeinen raskaus menossa...)
Tai sitten ap lapsesi joutuu perheeseen jossa häntä ei rakasteta
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:39"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:06"] [quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:02"] Masentavaa, että mammat tulee heti tänne haukkumaan ap:tä! Mun mielestä adoptio on fiksu ja epäitsekäs ratkaisu, oon itsekin miettinyt et jos raskautuisin vahingossa, se voisi olla ainakin varteenotettava vaihtoehto. [/quote] Adoptiolapsena sanoisin, että on äärimmäisen itsekästä antaa lapsensa pois ja katkaista lapselta kaikki siteet biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin. Ja äidistä eroon joutuminen on vauvalle aina paha, paha paikka ja trauma voi olla elinikäinen. Siinä ei ole rakkauden kanssa enää mitään tekemistä. [/quote] Ajatteletko siis niin, että olisi ollut parempi, jos olisit jäänyt syntymättä? Onko elämäsi tosiaan niin onnetonta vain siksi, että olet adoptoitu? [/quote] No onpa järjetön kysymys. Ei tuollaiseen voi vastata ei, elämä on kallisarvoinen vaikka olisi millaiset lähtökohdat. Kirjoittaja vain kuvasi tosiasian, mikä on seurausta adoptiosta. Vauvan erottaminen äidistään jättää pysyvän trauman, se vaan on niin. Toki adoptio on hyvä juttu, jos biologisella äidillä ei vain ole mitään mahdollisuutta pitää lasta mutta silloin pitää olla oikeasti muut vaihtoehdot poissuljetut, adoptiossa on kyse lapsen koko elämästä eikä siihen noin vain voi päätyä kovin kevyin perustein.
[/quote]
Tuskin yksikään lasta 9kk kantanut antaa lastaan adoptioon kevein perustein.
Minusta tuo kysymys ei ole ollenkaan järjetön. Yleensä tilanteessa, jossa lapsi annetaan adoptioon, äidillä on mielessään kaksi vaihtoehtoa. Yksi on abortti ja toinen adoptio.
Uskon, että lapsi, joka elää biologisten juoppovanhempiensa kanssa, asiat ovat huonommin kuin normaalissa adoptioperheessä. Uskon, että adoptiolapsi voi oireilla, mutta parempiko se abortti sitten olisi ollut?
[/quote]Abortti on paras vaihtoehto. Silloin ei edes synny ongelmaa. Vastustan adoptiota lapsen kantilta katsottuna. Vain poikkeustapauksissa on pakko hyväksyä adoptio silloin kun raskaus on liian pitkällä ja aborttia ei voida suorittaa, ja tulevasta naisesta ei ole tulevan lapsensa huolehtijaksi lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 13:22"]Totean itse että en olisi millään voinut antaa omaa vauvaa adoptioon. Mikäli sun tilanne on se mikä on niin onhan se ihan järkevää ja aina parempi kun abortti.
[/quote]järkevintä on abortti
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:53"]
No parempi antaa adobtioon vanhemmille jotka rakastaa kun antaa tollasteb vastuuttomien tulla äidiks ja isäks. Kertoo ihmisestä hyvin paljon jos miettii adobtiota. Lapsi saa paljon rakkautta varmasti ei niin omien vanhempien luona.
[/quote]
Enkä tarkoittanut siis loukata ap:ta. Tuen adobtioon antamista jos ihmisestä vaan siltä tuntuu ettei kykene/halua ottamaan ite vastuuta. Ehkä sanoin aika kärkkäästi. Kato ku ite olen ihminen joka ei ikimaailmassa voisi tehä aborttia tai antaa lasta adobtioon
[/quote]olet yksinkertainen ikimaailmoisinesi.Mikä laillisessa abortissa kaivelee? Silloinhan estetään koko vastentahtoinen lapsen syntyminen naiselle,joka ei jostain syistä halua äitiytyä. Inhoan ylikaiken omien lastensa hylkääviä ja lastensa heittelijöitä muiden hoiviin.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 08:02"]
Tai sitten ap lapsesi joutuu perheeseen jossa häntä ei rakasteta
[/quote]
Minä jouduin tällaiseen perheeseen. En ole asiasta enää katkera enkä traumatisoitunut, mutta elämänmittainen suru on seuranani siitä, että edes adoptioperheessä ei riittänyt minulle rakkautta eikä hoivaa. Minulla ei elämässäni ole ketään ns. aikuista ihmistä johon voisin luottaa ja joka olisi minun puolellani (ja terapeuttia ei ihan voi laskea tähän ryhmään). Minut adoptoitiin 80-luvulla, Suomesta suomalaiseen perheeseen.
En ole adoption puolestapuhuja enkä sitä vastaan. Joskus se on ainoa oikea vaihtoehto, joskaan ei koskaan kivuton. Toisaalta oma biologinen perheeni olisi näillä nykyajan tukitoimilla päässyt jaloilleen, ja ystäväni taas (samana vuonna syntynyt kuin minä) adoptoitiin koska perheen isä ei jaksanut neljättä lasta. Aina ei siis ole kyse narkomaaneista tai moniongelmaisista vaikka se niin tahdotaan nähdä. Nykyään tilanne ehkä on toisin, myönnän, etten nyky tilannetta niin tunne.
Me adoptiolapset jotka emme saaneet hyvää kotia, tulemme aika usein hiljennetyiksi - myös muiden adoptiolasten toimesta. Olen yrittänyt miettiä mistä se todella johtuu, että oma kokemukseni elämästä saattaa ihan ärsyttää toisia ja nostaa toisilla puolustusmekanismit päälle: ei minulla vaan, kyllä nyt yleensä katsotaan tarkkaan kelle lapsia annetaan jne. Monilta unohtuu se, että elämä muuttaa asioita myös adoption jälkeen. Hyvästä voikin tulla paha: oma adoptioäitini joi ja pahoinpiteli minua, ja kummankaan puolen suku ei pitänyt minua oikeana sukulaisenaan. Minua ei satuta se, että muita on rakastettu ottolapsitausta huolimatta vaan se, että minua ei haluta kuunnella.
Oli miten oli, adoptio on aina raskasta ainakin jollekin osapuolelle. Lapsi on siinä (Suomessa ainakin) vielä hyvin pieni ja ymmärtämätön, joten hänet nähdään usein osapuolena joka kärsii vähiten. Ja hänet nähdään lahjana joillekin jotka eivät voi saada lasta. Ihmiselämästä siinä kuitenkin on kyse, eikä kenelläkään ole velvollisuutta synnyttää lasta jollekin toiselle kuin esinettä, jolla ei itse tee mitään.
Taas sellaista adoption vastaista probagandaa että huh huh. Eivät kaikki adoptoidut ole traumatisoitineita epäonnistujia, jotka olisivat mieluummin kuolleita. Itse olen adoptoitu. Olen tiemnyt sen aina, minulle on kerrottu heti kun jostain jotain olen ymmärtänyt. Ikinä, en ikinä, ole kokenut tarvetta tietää biologisista "vanhemmistani". Minulla on äiti ja isä. Maailman parhaat vanhemmat. Ihan sama vaikka en äitini kohdussa ole sitä 9 kuukautta kasvanut, kun 24 vuotta nyt jo olen. Ihan vanhempanikin ovat kysyneet haluanko ottaa selvää biologisesta synnyttäjästäni (en puhuisi edes biologisista vanhemmista, koska mikä vanhempi se on kun vain 9kk siinä kropassa olen kehittynyt). Ikinä en ole halunnut. Miksi haluaisin? Olen onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni näin. Minulla on vain yhdet oikeat vanhemmat, he kenen kanssa olen elämäni elänyt. Heistä haluen tehdä jonain päivänä isovanhemmat. Eli ei se adoptio mikään helvetti ole kaikille. Paljon vaikuttaa miten siihen suhtaudutaan suvussa, perheessä ja itse.