Perhe-elämän kamalimmat puolet?

Ainainen kiire töistä hakemaan lapset päiväkodista. Se satunnainen ärsytys kun vaikka keskellä päivää ei voi lukea viisi tuntia kirjaa putkeen. Väliaikaista kaikki on vain - pääosin olen erittäin onnellinen. 

Ei saa nukkua, käninä ja muu melu, oman ajan vähyys, sotku, kasvatuskiistat

Kun on itse kipeänä ja kaipaisi vaan unta, mutta on pakko valvoa vauvan kanssa.

Hieman vanhempien lapsen äitinä vastaan: rahan meno!!! (lapset 15v, 14v ja 10v).

Vauvan kanssa yöheräämiset.. Siinä se sitten olikin :D

Väsymys. Oman ajan puute. En muista milloin viimeksi olen ollut kotona yksin. Rahat on tiukilla ja vastuu valtava, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Oman ajan puute ja jatkuva sotku.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:33"]Se, kun olet raskaana ja päällä on jumalaton raskausajan totaaliuupumus ja matala hemoglobiini, ja työt ja isompien lasten hoito pitää silti hoitaa eikä miehestä ole tarpeeksi apua.. yhdistä tähän liitoskivut/hormonaalinen unettomuus öisin/vatsatauti/younameit ja koko pakka tuntuu oikeasti kaatuvan.
[/quote]

Kuulostaa tutulta :D

- Vauva-aikana yöheräilyt

- Vapaa-ajan "aikatauluttaminen", eli pitää tarkemmin miettiä koska voi mennä ja kuinka.

- Rahaa ei voi käyttää omiin tarperisiin samalla tavalla.

Mutta onhan ne muksut kivoja kuitenkin :)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 08:55"]

Jokaisessa asiassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Tuskin sinkunkaan elämä on aina yhtä juhlaa. Kamalinta on varmaan ihan pienen lapsen kanssa repaleiset yöunet.

[/quote]

Parasta kai onkin kahden aikuisen lapseton parisuhde. Kummallista miten taas unohdettiin sekin mahdollisuus, ja vedettiin esiin sama "joko lapsiperhe TAI sinkku" -vertailu.

Sairastelukierteet ja se, miten pahalta tuntuu, kun oma lapsi sairastaa... Vauvojen kohdalla on huolestunut ja isompien kohdalla harmittaa, kun aina pitää arvioida, pitääkö joku suunniteltu meno peruuttaa vai ovatko kaikki kolme sopivasti terveenä. Minulla on kolme lasta ja joskus tuntuu siltä, että jos ei olisi korvatulehduksia ja ainaisia flunssia, eikä Suomen talvea, niin voisin haluta vaikka kuusi lasta! En koe, että lapset rajoittavat elämääni, mutta niissä asuvat pöpöt kyllä.

Jatkuva riittämättömyydentunne ja syyllisyys, kun ei jaksa eikä osaa olla maailman ihanimmalle lapselle niin hyvä äiti kuin haluaisi.

Omat negatiiviset tunteet. Miten ei itse kaiken väsymyksen keskellä pysty olemaan yhtään sen parempi vanhempi kuin ne joita lapsettomana itse arvosteli ja vannoi, että minä en ikinä. Se tunne, kun tajuaa huutavansa ja kiroilevansa päivä- ja yökaudet itkeneelle pienelle vauvalle jostain niinkin merkityksellisestä asiasta kuin soseiden heittämisestä lattialle. Mä oon normaalisti hillitty ja mukava tyyppi. Ikinä en ole vihannut itseäni niinkuin nyt vauvavuonna!

T: masentunut ja tukiverkoton kohtalaisen vaativan vauvan yh-äiti

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 08:55"]

Jokaisessa asiassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Tuskin sinkunkaan elämä on aina yhtä juhlaa. Kamalinta on varmaan ihan pienen lapsen kanssa repaleiset yöunet.

[/quote]

Parasta kai onkin kahden aikuisen lapseton parisuhde. Kummallista miten taas unohdettiin sekin mahdollisuus, ja vedettiin esiin sama "joko lapsiperhe TAI sinkku" -vertailu.
[/quote]
Miten niin parasta? Kummallista miten taas unohdettiin ettei sama tyyli ole kaiklle paras.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 08:55"] Jokaisessa asiassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Tuskin sinkunkaan elämä on aina yhtä juhlaa. Kamalinta on varmaan ihan pienen lapsen kanssa repaleiset yöunet. [/quote] Parasta kai onkin kahden aikuisen lapseton parisuhde. Kummallista miten taas unohdettiin sekin mahdollisuus, ja vedettiin esiin sama "joko lapsiperhe TAI sinkku" -vertailu. [/quote] Miten niin parasta? Kummallista miten taas unohdettiin ettei sama tyyli ole kaiklle paras.

[/quote]

No muotoillaan sitten niin, että kahden aikuisen parisuhteesta puuttuvat sekä sinkkuelämän että lapsiperhe-elämän kamalimmat puolet. Siinä mielessä parasta = vähiten kamalimpia puolia.

Mulla on kaikissa elämänvaiheissa ollut huonojakin puolia, toki myös niitä hyviä. Olin sinkku ja asuin yksin 3 vuotta ja sen jälkeen olin etäsuhteessa 3 vuotta ennen yhteenmuuttoa mieheni kanssa. Kaksi vuotta ehdimme asua kahdestaan ennen esikoistamme. Välillä on ikävä kaikkia vanhoja aikoja, mutta loppujenlopuksi nyt tämä lapsiperhe-elämä on minun mielestäni tähän asti parasta. :) Olen onnellinen.

Tällä hetkellä tämä V*TUN sotku. Vaikka siivoat lähestulkoon kaiken kotonaoloaikasi, kämppä on kuin ydinpommi olisi valinnut putoamispaikakseen juuri meidän tönön.

Likaisia vaatteita, pölyä, koiran-ja ihmisenkarvoja, kaikki tavarat niille kuulumattomilla paikoilla, vessan peili ja kaikki ikkunat muutenkin lääpitty, eteisessä kuraa ja hiekkaa ja sekalainen kasa kenkiä.

Raivostutavinta että kukaan muu ei saa niitä saatanan tavaroitra paikoilleen kuin minä!! Aamulla siivosin melkein kaksi tuntia kämppää ennen töihin lähtöä, mies jäi laittamaan lapset tarhaan. Nyt onkin sitten ruokiksella mun ihana tulla kotiin. Astiat altaassa ja kone huutaa tyhjyyttään, kahvinporot keittimessä, vaatetta, hiusharjoja, vittu henkareita oöytätasot täynnä.

AMPUKAA MUT!

Meillä on perheessä vauva ja kaksi koiraa ja sanoisin, että tää aikataulun mukaan eläminen on puuduttavaa, ei nyt sentään kamalinta ikinä. Koiria pitää lenkittää kolme kertaa päivässä, siinä välissä syötät ja hoidat vauvaa, käyt kaupassa, teet ruokaa...oot heränny 5 kertaa yöllä itkuun ja aamulla haisee eteisessä paska kun koiralla ripuli. En osaa vielä kuvitella, minkälainen rumba siitä tulee, kun molemmat vanhemmat ollaan töissä. Just se kiire kotiin, kauppaan ja koirien hoito. Ei voi vaan käydä jossain spontaanisti.

Ehkä se, kun joskus harvoin haluaisi olla useamman tunnin iiihan yksin KOTONA, katsoa vaikka jotain typerää leffaa ja syödä jotain mättöä, mutta se pitäisi suunnitella etukäteen+mies ei lasten kanssa esim mummolassa vieraile kuin max 2h (eikä edes kerran kuussa..).

Väsymys. Krooninen väsymys on jotain ihan kamalaa. Omalle harrastukselle olisi kyllä aikaa, mutta aika usein on liian väsynyt lähtemään, kun yöt on edelleen rikkonaisia. Lapsi 20kk.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 08:55"]Mun mielestä stressaavinta oli kun päiväkoti-ikäiset lapset olivat koko ajan kipeinä ja töiden teosta ei tullut mitään. Ekana päiväkotitalvena en ollut yhtään ehjää viikkoa töissä. Työstäni ei ole helppo olla pois ja työt kasaantuvat.
[/quote]

Mulla sama, 1-2 viikkoa lapset terveenä ja taas joku flunssa, mahatauti tai rokko.