Perhe-elämän kamalimmat puolet?

Yöunien puute ja jatkuva väsymys, sekä se, kun lapsi on levoton vieressä.

Sitovuus. Arjen rautainen kiertokulku arkisin: mihinkään väliin ei juuri mahdu mitään ylimääräistä. Päivärytmi aina sama. Mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Mihinkään ei voi lähteä ex tempore. Työ, kotitöitä, lapsen hoitoa, unta, muutama tunti vapaata aikaa viikossa.

Jatkuva sekasotku, jatkuva pyykki- ja astiavuori, jatkuva "pienten kotihommien" suma, joka odottaa purkamista.

Rahanmeno. Jo pakolliset, kuukausittaiset menot on suuret, sitten vielä kaikkia ylimääräisiä pikku yllätyksiä.

Seksille ei ole kunnolla aikaa ja paikkaa, korkeintaan rättiväsyneenä illalla, itkuhälytintä jatkuvasti kuunnellen.

Siinä ne sitten tulikin. Muuten on ihan mukavaa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:10"]

Jatkuva sotku ja oman ajan puute. Valvominen. 

[/quote]

Se on ihan itsestä kiinni. Olet itse valinnut tuon tavan elää. Olisit voinut valita jotain muutakin. Jatkuva sotku ja oman ajan puute on selkärangattomuutta. Valvominenkin on lähinnä organisoinnista kiinni.

Mies77

Vastaan vähän eri kantilta kuin moni muu: miehen sukulaiset. Eli minusta tässä elämässä pahinta on se, että joutuu sietämään ihmisiä omassa kotonaan vaikka ei tahtoisi. Siis sellaisia ihmisiä, joita ei muuten koskaan valitsisi osaksi omaa elämäänsä mutta joita on pakko sietää, koska ne ovat puolisolle tärkeitä. 

Minua ei niinkään haittaa rahanmeno, se oli tiedossa jo ennen lapsia. Eikä haittaa yöheräilyt, sillä ne kestää oikeastaan aika lyhyen ajan. Eikä haittaa oman ajan puute, koska minulle omaa aikaa on ihan hyvin (johtuen lähinnä siitä että teen osan ajasta töitä kotona omassa rauhassani). Omat lapset eivät ole (toistaiseksi!) sairastelleet paljoa, mutta jos olisivat olisin sanonut että se on pahinta. Mutta nyt vastaan että ihmiset, joita en halua nähdä. 

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:58"]

Ehkä se, kun joskus harvoin haluaisi olla useamman tunnin iiihan yksin KOTONA, katsoa vaikka jotain typerää leffaa ja syödä jotain mättöä, mutta se pitäisi suunnitella etukäteen+mies ei lasten kanssa esim mummolassa vieraile kuin max 2h (eikä edes kerran kuussa..).

[/quote]

Ohis, mutta olisi kannattanut valita toinen mies. Itse voisin käydä pidemmilläkin lomilla lasken kanssa, mutta kun rouva änkeää aina joka paikkaan mukaan. Ei ilmeisesti "oma aika" kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:10"]

Jatkuva sotku ja oman ajan puute. Valvominen. 

[/quote]

Se on ihan itsestä kiinni. Olet itse valinnut tuon tavan elää. Olisit voinut valita jotain muutakin. Jatkuva sotku ja oman ajan puute on selkärangattomuutta. Valvominenkin on lähinnä organisoinnista kiinni.

Mies77

[/quote]

Pakko vastata näin perheellisenä, että monen ongelmana on nimenomaan organisointikyvyn puute ja asenneongelmat.

Miten niin moni ei muka voi lähteä ex tempore mihinkään? Miten se pyykkivuori on niin iso ongelma? Meilläkin on pyykkiä kolmelta lapselta ja kahdelta aikuiselta, mutta en minä muuta odottanutkaan. Suurin osa vaatteista menee kuivuriin ja mies silittää omat kauluspaitansa. Moni vaate ei silitystä edes tarvitse. Ja moni äiti hoitaa kaiken itse kun ei voi pyytää muilta apua tai muiden työnjälki ei kelpaa. Isoja lapsia passataan ja sitten itketään kun ei ole omaa aikaa.

Tai se lähteminen. Miksi ette vain lähde? Tai miten niin lasten kanssa ei voi tehdä mitään? Ei voi syödä ravintolassa? No ei, jos et ole kasvattanut lastasi siihen. Huokaus. Ja niitä harrastuksia ei tarvitse olla viisi per lapsi, jos se uuvuttaa vanhemman zombie-tasolle.

Vauvavuodesta en pitänyt, se meni onneksi nopeasti ohi (yksi lapsi). Sen jälkeen ei ole mitään kamalaa ollut.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:17"]

Tällä hetkellä tämä V*TUN sotku. Vaikka siivoat lähestulkoon kaiken kotonaoloaikasi, kämppä on kuin ydinpommi olisi valinnut putoamispaikakseen juuri meidän tönön.

Likaisia vaatteita, pölyä, koiran-ja ihmisenkarvoja, kaikki tavarat niille kuulumattomilla paikoilla, vessan peili ja kaikki ikkunat muutenkin lääpitty, eteisessä kuraa ja hiekkaa ja sekalainen kasa kenkiä.

Raivostutavinta että kukaan muu ei saa niitä saatanan tavaroitra paikoilleen kuin minä!! Aamulla siivosin melkein kaksi tuntia kämppää ennen töihin lähtöä, mies jäi laittamaan lapset tarhaan. Nyt onkin sitten ruokiksella mun ihana tulla kotiin. Astiat altaassa ja kone huutaa tyhjyyttään, kahvinporot keittimessä, vaatetta, hiusharjoja, vittu henkareita oöytätasot täynnä.

AMPUKAA MUT!

[/quote]

Suurin osa tästä on kasvatuksesta (tai sen puutteesta) kiinni. Tottakai lapset sokevat ja eivät osaa ja muista kaikkea aina laittaa paikalleen, mutta kummasti ne oppivat uusia asioita ja sotkunkin määrään voi vähentää tätä kautta.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:43"]

Tai se lähteminen. Miksi ette vain lähde?

[/quote]

Tähän sen verran, että jos vaimo on esimerkiksi jumpalla, niin en voi noin vain lähteä jonnekin pois, koska meidän lapset eivät vielä pärjää keskenään.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:29"]

Yöunien puute ja jatkuva väsymys, sekä se, kun lapsi on levoton vieressä.

Sitovuus. Arjen rautainen kiertokulku arkisin: mihinkään väliin ei juuri mahdu mitään ylimääräistä. Päivärytmi aina sama. Mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Mihinkään ei voi lähteä ex tempore. Työ, kotitöitä, lapsen hoitoa, unta, muutama tunti vapaata aikaa viikossa.

Jatkuva sekasotku, jatkuva pyykki- ja astiavuori, jatkuva "pienten kotihommien" suma, joka odottaa purkamista.

Rahanmeno. Jo pakolliset, kuukausittaiset menot on suuret, sitten vielä kaikkia ylimääräisiä pikku yllätyksiä.

Seksille ei ole kunnolla aikaa ja paikkaa, korkeintaan rättiväsyneenä illalla, itkuhälytintä jatkuvasti kuunnellen.

Siinä ne sitten tulikin. Muuten on ihan mukavaa.

[/quote]

Eli kaikki on kamalas, kuten jo ekassa viestissäni sanoin. 

-2

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:42"]

Meillä on perheessä vauva ja kaksi koiraa ja sanoisin, että tää aikataulun mukaan eläminen on puuduttavaa, ei nyt sentään kamalinta ikinä. Koiria pitää lenkittää kolme kertaa päivässä, siinä välissä syötät ja hoidat vauvaa, käyt kaupassa, teet ruokaa...oot heränny 5 kertaa yöllä itkuun ja aamulla haisee eteisessä paska kun koiralla ripuli. En osaa vielä kuvitella, minkälainen rumba siitä tulee, kun molemmat vanhemmat ollaan töissä. Just se kiire kotiin, kauppaan ja koirien hoito. Ei voi vaan käydä jossain spontaanisti.

[/quote]

Juuri tämä on se syy, että meille ei koiraa tule :)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:10"]

Jatkuva sotku ja oman ajan puute. Valvominen. 

[/quote]

Se on ihan itsestä kiinni. Olet itse valinnut tuon tavan elää. Olisit voinut valita jotain muutakin. Jatkuva sotku ja oman ajan puute on selkärangattomuutta. Valvominenkin on lähinnä organisoinnista kiinni.

Mies77

[/quote]

Pakko vastata näin perheellisenä, että monen ongelmana on nimenomaan organisointikyvyn puute ja asenneongelmat.

Miten niin moni ei muka voi lähteä ex tempore mihinkään? Miten se pyykkivuori on niin iso ongelma? Meilläkin on pyykkiä kolmelta lapselta ja kahdelta aikuiselta, mutta en minä muuta odottanutkaan. Suurin osa vaatteista menee kuivuriin ja mies silittää omat kauluspaitansa. Moni vaate ei silitystä edes tarvitse. Ja moni äiti hoitaa kaiken itse kun ei voi pyytää muilta apua tai muiden työnjälki ei kelpaa. Isoja lapsia passataan ja sitten itketään kun ei ole omaa aikaa.

Tai se lähteminen. Miksi ette vain lähde? Tai miten niin lasten kanssa ei voi tehdä mitään? Ei voi syödä ravintolassa? No ei, jos et ole kasvattanut lastasi siihen. Huokaus. Ja niitä harrastuksia ei tarvitse olla viisi per lapsi, jos se uuvuttaa vanhemman zombie-tasolle.
[/quote]

Samaa mieltä. Me ollaan organisoitu arki niin, että homma sujuu kohtuu jouhevasti ja extempore-reissut onnistuvat helposti. Toki meillä on vain yksi helppo lapsi, joka sekin on tottunut vauvasta saakka matkustamaan ja käymään ravintolassa. Mutta pyykit siivoamiset ym. ei kasaannu tai ole ongelma, jos ne organisoi fiksusti.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:43"]

Tai se lähteminen. Miksi ette vain lähde?

[/quote]

Tähän sen verran, että jos vaimo on esimerkiksi jumpalla, niin en voi noin vain lähteä jonnekin pois, koska meidän lapset eivät vielä pärjää keskenään.

[/quote]

No tarkoitinkin että vaikka koko perhe. Tai sinä ja lapset. Niin monelle se tekeminen on vain omaa tekemistä yksin tai omien kavereiden kanssa. Lasten kanssa ollaan kotona, muiden kanssa "eletään elämää".

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:10"]Jatkuva sotku ja oman ajan puute. Valvominen. 
[/quote]
Nämä!!!!

Vatsataudit (ei riitä että vain itse olet kipeänä, vaan pari muutakin oksentelee samaan syssyyn...)

Kun katson nykylapsiperhe-elämää, niin aika monilla tuntuu olevan koti aina kauheassa kaaoksessa (paitsi silloin kun siivotaan eli järjestetään että siivooja mahtuu siivoamaan). Silloin kun minä olin lapsi (70-luvulla) ei vaan todellakaan ollut selllaista vaihtoehtoa, että olisin tullu pihalta sisälle ja heitellyt vaatteet pitkin eteistä. Nykyään lapsiperheissä tuntuu vielä koululaisetkin tulevan kotiin niin, että kengät, hanskat, pipot, takit, reppu putoaa (leviää) pitkin eteisen lattiaa ja sitten kun äiti tulee töistä se kerää ne siitä paikoilleen. Ei kuulkaa tullut minun lapsuudessani kuuloonkaan tuollainen käytös lapsilta! Se sotku on siis ihan teidän itse harrastamastanne kasvatuspolitiikasta kiinni.

Kaksivuotiaan uhma. Oman ajan puute. Jälkimmäisenkin saa korjattua kun vaan jaksaa järkätä sitä omaa aikaa. Mutta tuo uhma.. Huoh. Se jatkuva huuto ja minäminäminä/eieiei-asenne. Niin rakas, mutta niin hankala.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 07:01"]

Mitkä ovat (lapsi)perhe-elämän kamalimmat puolet?

[/quote]

1. Lapset. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta kotonani. Nautin elämästämme kahdestaan, enkä halua meille asumaan ketään muita. Jo viikonloppuvieras syö hermojani. En halua olla elinikäisessä vastuussa kenestäkään toisesta. En nauti hoivaamisesta enkä ole kiinnostunut seuraamaan kenenkään kasvua vauvasta teiniksi.

2. Helpon ja mukavan elämän menettäminen. Olemme järjestäneet elämämme sellaiseksi kuin haluamme. Meillä on hyvin vähän stressiä, runsaasti vapaa-aikaa, tarpeeksi rahaa matkusteluun ja harrastuksiin, kiva pieni asunto kaupungin keskustassa sekä vapaus tulla ja mennä halujemme mukaan.

3. Terveys. En kaipaa lapsiperheiden ainaisia sairastelukierteitä yhtäään enempää kuin raskauden ja synnytyksen vaurioitakaan.

Ikuinen pelko lapsen kuolemasta ennen itseä. Ikuinen huoli siitä jos joku satuttaa lapsiani. Se tuska kun haluaisi antaa kauniin maailman, mutta tietää ettei pysty siihen.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 07:01"]

Mitkä ovat (lapsi)perhe-elämän kamalimmat puolet?

[/quote]

1. Lapset. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta kotonani. Nautin elämästämme kahdestaan, enkä halua meille asumaan ketään muita. Jo viikonloppuvieras syö hermojani. En halua olla elinikäisessä vastuussa kenestäkään toisesta. En nauti hoivaamisesta enkä ole kiinnostunut seuraamaan kenenkään kasvua vauvasta teiniksi.

2. Helpon ja mukavan elämän menettäminen. Olemme järjestäneet elämämme sellaiseksi kuin haluamme. Meillä on hyvin vähän stressiä, runsaasti vapaa-aikaa, tarpeeksi rahaa matkusteluun ja harrastuksiin, kiva pieni asunto kaupungin keskustassa sekä vapaus tulla ja mennä halujemme mukaan.

3. Terveys. En kaipaa lapsiperheiden ainaisia sairastelukierteitä yhtäään enempää kuin raskauden ja synnytyksen vaurioitakaan.

[/quote]

Puit ajatukseni sanoiksi paremmin kuin itse olisin osannut!

-2

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:04"]

Kun katson nykylapsiperhe-elämää, niin aika monilla tuntuu olevan koti aina kauheassa kaaoksessa (paitsi silloin kun siivotaan eli järjestetään että siivooja mahtuu siivoamaan). Silloin kun minä olin lapsi (70-luvulla) ei vaan todellakaan ollut selllaista vaihtoehtoa, että olisin tullu pihalta sisälle ja heitellyt vaatteet pitkin eteistä. Nykyään lapsiperheissä tuntuu vielä koululaisetkin tulevan kotiin niin, että kengät, hanskat, pipot, takit, reppu putoaa (leviää) pitkin eteisen lattiaa ja sitten kun äiti tulee töistä se kerää ne siitä paikoilleen. Ei kuulkaa tullut minun lapsuudessani kuuloonkaan tuollainen käytös lapsilta! Se sotku on siis ihan teidän itse harrastamastanne kasvatuspolitiikasta kiinni.

[/quote]

No en ota kantaa muiden koteihin mutta tuntuu että omalla kohdalla ei kaaosta edes liiemmin ollut vaikka en mikään himosiivooja olekaan. Lapsille opetettiin pienestä pitäen minne takit kuuluu ja minne hanskat, pipot ja kengät laitetaan ja olen itsekin luonteeltani sellainen että laitan tavarat aina takaisin paikoilleen (ehkä se on esimerkin voima, en tiedä). Pahin kaaos taisi olla ihan se pikkulapsi-aika kun olin vielä kotona lasten kanssa, mutta en muista että sekään olisi kamalasti häirinnyt.