Perhe-elämän kamalimmat puolet?

Mulle pahinta on ollut se, että ihan kaikki asiat vaatii muiden huomioonottamisen jollain tavalla, moni asi mitä ennen tehtiin spontaanisti, vaatii nyt suunnittelua. Jo mainitut pienet jutut: en mä voi lukea rauhassa kirjaa, ei me voida miehen kanssa molemmat nukkua pitkään yhdessä, ei voida lähteä mihinkään yksin tai kahdestaan extempore jos siltä vaan tuntuu. Mun omat menot vaatii sen, että mies on lasten kanssa ja toisinpäin. Tai pitää olla lapsenvahti sovittuna - ei niin spontaania.

Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta monesti ärsyttävää. Onneksi tältä osin helpottaa kun lapset kasvaa ja ne voi jättää hetkeksi yksin ja ihan kotonakin osaavat toimia ilman vanhempien jatkuvaa huomiota. Nyt meillä on siis 1- ja 3-vuotiaat.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 07:01"]

Mitkä ovat (lapsi)perhe-elämän kamalimmat puolet?

[/quote]

1. Lapset. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta kotonani. Nautin elämästämme kahdestaan, enkä halua meille asumaan ketään muita. Jo viikonloppuvieras syö hermojani. En halua olla elinikäisessä vastuussa kenestäkään toisesta. En nauti hoivaamisesta enkä ole kiinnostunut seuraamaan kenenkään kasvua vauvasta teiniksi.

2. Helpon ja mukavan elämän menettäminen. Olemme järjestäneet elämämme sellaiseksi kuin haluamme. Meillä on hyvin vähän stressiä, runsaasti vapaa-aikaa, tarpeeksi rahaa matkusteluun ja harrastuksiin, kiva pieni asunto kaupungin keskustassa sekä vapaus tulla ja mennä halujemme mukaan.

3. Terveys. En kaipaa lapsiperheiden ainaisia sairastelukierteitä yhtäään enempää kuin raskauden ja synnytyksen vaurioitakaan.

[/quote]

Muuten ymmärrän näkemyksesi, mutta tuo kolmoskohta on erittäin yksilöllistä. Toki pahimmillaan tulee isojakin vaurioita, mutta isolle osalle ei tule mitään.

Ja ykköskohdan perusteella on kyllä hyvä, ettei lapsia ole edes suunnitteilla :)

[/quote]

Onpa tyhmä ja alentuva kommentti. Luuletko tosiaan, ettei kommentoimasi ihminen tiedä ihan itsekin, kannattaako hänen hankkia lasta vai ei?

[/quote]

Siis mitä? Jos kerran viikonloppuvuoraat tuovat älyttömän stressin, niin eiköhän siinä kohtaa ole luonnollista ettei hanki "ylimääräisiä" ihmisiä kotiin. No ihmiset ovat erilaisia ja suotakoon se heille. Enkä edes väittänyt, että tuon viestin kirjoittaja harkitsisi lapsen tekemistä, vaan tuntuu olevan päättäväinen olemaan lapseton ja hyvä näin.

Joten kaiva sinä se hiekka pois pillustasi ;)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:21"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:17"]

 Yritän kovasti olla avoimin mielin (vela kun olen itsekin) mutta sinua en vaan tajua. Miten voi olla noin ahdasmielinen ajattelutapa? Väistämättä mietityttää että olet varmasti itse kohdannut sitä sairautta, kärsimystä ja ahdistusta ihan liikaa. Osanottoni siitä.

[/quote]

Tämän takia tavisten kanssa ei voi keskustella loogisesti.

Kaikki on aina henkilökohtaista, kaikesta tulee paha mieli, kaikki kannanotot perustuu tunteisiin jne. Kaikki moraali on vain emotivismia tavikselle, ja yleensä lopputulos niiden päätöksista on sen mukainen.

Ihan sama yrittääkö keskustella taviksen kanssa spesismista, rasismista, lisääntymisen etiikasta, ihan sama mistä, niin lopputulos on aina sama.
[/quote]

Ja säkö et ole itse ilmeisesti tavis?

Moneen asiaan osasin varautua; sitovuuteen, siihen että asiat vaatii enemmän suunnittelua, yöheräilyihin.. Sotkuisuuteen pystyn hyvin itse vaikuttamaan kasvatuksella.

Vanhin lapseni on 10-vee ja tähän asti on ollut vaikeinta:

-yhden lapsen ensimmäiset kuukaudet, jolloin oli vain pelkkää huutoa ja oma toimintakyky unipuutteen jälkeen täysin nollassa.

- pelot siitä, että yhtä lastani koulukiusataan ja näiden tilanteiden selvittely. Se, miten sydäntä raastaa pelkkä ajatuskin siitä, että omaa lastani kohdellaan tavalla, joka on epäreilu ja satuttava.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:11"]Ikuinen pelko lapsen kuolemasta ennen itseä. Ikuinen huoli siitä jos joku satuttaa lapsiani. Se tuska kun haluaisi antaa kauniin maailman, mutta tietää ettei pysty siihen.
[/quote]

Lisään tähän nyt vielä, että totta kai tiedän olevani itsekäs, koska synnytin ja tulen synnyttämään vielä tänä vuonna. Toivon sydämeni pohjasta, että omat lapseni tulevat olemaan onnellisia ja eivät koe elämää yhtä tuskaisena polkuna kuin tämä "ei-tavis vaan filosofiaa opiskellut." Ihmiset nyt vaan ovat aina olleet itsekkäitä, oman edun tavoittelijoita niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Näen sen niin että kyllä siitä itsekkyydestä myös maksetaan.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 08:57"]

Oma koti ei olekaan enää oma vaan siellä liikkuu muiden silmiä ja käsiä tonkimassa omia tavaroita. :(

[/quote]

Jotain voisi varmaan jättää työpaikan kaappiin tai vaikka tallelokeroon, jos kotona ei ole lukittavaa kaappia.

Kamalinta oli puolison kuoleminen. Lapset pieniä ja elämän piti vasta alkaa. Siitä asti onkin yritetty vain selviytyä.

KAIKKI taudit tulevat perheeseen tarhasta/koulusta! ennen lapsia oli kerran vuodessa flunssa.
Lomamatka t on suunniteltava lasten ehdoilla ja sitten tylsistyy itse kuoliaaksi jossain eläinpuisto. .

Jos nyt ei lasketa näitä perinteisiä arjen ongelmia eli sairasteluita, huolehtimista ym. niin...

Se, kun ei ymmärrä omaa lastaan, joka on neurologisesti poikkeava. Kun periaatteessa rakastat häntä kyllä ja hän on yksi elämäsi tärkeimmistä ihmisistä, mutta samaan aikaan ajattelet hänestä negatiivisesti ja vanhenet ennenaikaisesti hänen käytöksensä takia. Kun joudut tekemään sen kipeän päätöksen, että teidän kahden on parempi asua jatkossa eri osoitteissa.

Aina sanotaan että pitää valmistautua mihin tahansa kun saa lapsen, mutta ei ole realistista odottaa että kukaan tajuaisi, mitä voi olla edessä.

Se kun olet kipeä, etkä voi olla vaan ja maata koko päivää ilman, että joku pyytää koko ajan jotain ja pitää tehdä välttämättömät hommat. 

Terveisin oksennustaudissa oleva äiti...mieskin on samassa taudissa joten kukaan ei ole apuna. Lapset terveitä ja villejä. Kipeänä hekin olisivat väsyneitä, mutta näin päin ei toimi.