Perhe-elämän kamalimmat puolet?

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 07:01"]

Mitkä ovat (lapsi)perhe-elämän kamalimmat puolet?

[/quote]

1. Lapset. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta kotonani. Nautin elämästämme kahdestaan, enkä halua meille asumaan ketään muita. Jo viikonloppuvieras syö hermojani. En halua olla elinikäisessä vastuussa kenestäkään toisesta. En nauti hoivaamisesta enkä ole kiinnostunut seuraamaan kenenkään kasvua vauvasta teiniksi.

2. Helpon ja mukavan elämän menettäminen. Olemme järjestäneet elämämme sellaiseksi kuin haluamme. Meillä on hyvin vähän stressiä, runsaasti vapaa-aikaa, tarpeeksi rahaa matkusteluun ja harrastuksiin, kiva pieni asunto kaupungin keskustassa sekä vapaus tulla ja mennä halujemme mukaan.

3. Terveys. En kaipaa lapsiperheiden ainaisia sairastelukierteitä yhtäään enempää kuin raskauden ja synnytyksen vaurioitakaan.

[/quote]

Puit ajatukseni sanoiksi paremmin kuin itse olisin osannut!

-2

[/quote]

Kiva kuulla. :) Luulen, että meitä samalla tavalla ajattelevia on aika paljon. -52

Huonoimmat puolet ajoittuivat siihen, kun lapsi oli vielä päiväkodissa. Jatkuva kellon kanssa eläminen ja minuuttiaikataulu töissä, että lapsen päivät eivät olisi venyneet kohtuuttoman pitkiksi. Sekin oli aika ajoin tosi rasittavaa, kun aina oli pakko olla toisen kotona jos toinen oli poissa vaikka 10 minuuttia. Nyt kun lapsi on isompi, elämä on mukavaa ja perhe-elämäss ei juuri ole ärsyttäviä puolia. Meille yksilapsisuus oli tietoinen valinta, sillä lähipiirissä on useita erittäin huonoja esimerkkejä useamman lapsen perheestä. Siinä elämässä ei ole mitään sellaista mikä sopisi minulle. Jos sietää huonosti aikatauluja, vähäisiä unia, sotkua, sairastelukierteitä, rahapulaa yms. (kuten minä) kannattaa tehdä maksimissaan yksi lapsi. Silloin arki ja sen haasteet ovat kohtuullisen helposti hallittavissa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:43"]Jatkuva riittämättömyydentunne ja syyllisyys, kun ei jaksa eikä osaa olla maailman ihanimmalle lapselle niin hyvä äiti kuin haluaisi.

Omat negatiiviset tunteet. Miten ei itse kaiken väsymyksen keskellä pysty olemaan yhtään sen parempi vanhempi kuin ne joita lapsettomana itse arvosteli ja vannoi, että minä en ikinä. Se tunne, kun tajuaa huutavansa ja kiroilevansa päivä- ja yökaudet itkeneelle pienelle vauvalle jostain niinkin merkityksellisestä asiasta kuin soseiden heittämisestä lattialle. Mä oon normaalisti hillitty ja mukava tyyppi. Ikinä en ole vihannut itseäni niinkuin nyt vauvavuonna!

T: masentunut ja tukiverkoton kohtalaisen vaativan vauvan yh-äiti
[/quote]

Samastun tähän. Voimia sulle! Ajan kanssa toivottavasti helpottaa.

T. Vaikean vauvan äiti

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:10"]

Jatkuva sotku ja oman ajan puute. Valvominen. 

[/quote]

Se on ihan itsestä kiinni. Olet itse valinnut tuon tavan elää. Olisit voinut valita jotain muutakin. Jatkuva sotku ja oman ajan puute on selkärangattomuutta. Valvominenkin on lähinnä organisoinnista kiinni.

Mies77
[/quote]

Ääliömäinen kommentti.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:17"]Tällä hetkellä tämä V*TUN sotku. Vaikka siivoat lähestulkoon kaiken kotonaoloaikasi, kämppä on kuin ydinpommi olisi valinnut putoamispaikakseen juuri meidän tönön.

Likaisia vaatteita, pölyä, koiran-ja ihmisenkarvoja, kaikki tavarat niille kuulumattomilla paikoilla, vessan peili ja kaikki ikkunat muutenkin lääpitty, eteisessä kuraa ja hiekkaa ja sekalainen kasa kenkiä.

Raivostutavinta että kukaan muu ei saa niitä saatanan tavaroitra paikoilleen kuin minä!! Aamulla siivosin melkein kaksi tuntia kämppää ennen töihin lähtöä, mies jäi laittamaan lapset tarhaan. Nyt onkin sitten ruokiksella mun ihana tulla kotiin. Astiat altaassa ja kone huutaa tyhjyyttään, kahvinporot keittimessä, vaatetta, hiusharjoja, vittu henkareita oöytätasot täynnä.

AMPUKAA MUT!
[/quote]

Lohdullista kuulla että muillakin on tällaista! Meillä vasta 6-viikkoinen vauva joka ei siis vielä itse sotke, mutta kämppä jostain syystä ihan rähjähtänyt koko ajan.. Ei vaan ole enää samalla tavalla aikaa pitää paikkoja siistinä kuin ennen vauvaa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 08:55"]

Jokaisessa asiassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Tuskin sinkunkaan elämä on aina yhtä juhlaa. Kamalinta on varmaan ihan pienen lapsen kanssa repaleiset yöunet.

[/quote]

Parasta kai onkin kahden aikuisen lapseton parisuhde. Kummallista miten taas unohdettiin sekin mahdollisuus, ja vedettiin esiin sama "joko lapsiperhe TAI sinkku" -vertailu.
[/quote]

Jos mä pistän järjestykseen, niin mun elämässä on ollut parasta aikaa:

1. Perhe-elämä kaksin lapsen kanssa
2. Sinkkuus
3. Parisuhteet

Toki joku ideaalinen unelmaparisuhde voisi voittaa, mutta mulla ei ole sellaisia ollut. Ja toisaalta, jos mietin lapsetonta unelmaparisuhdetta vs. unelmaperhe-elämää (sitoutunut hyvä kumppani joka kasvaa hyvään isyyteen, mahtavat tukiverkot, terveet hyväuniset perushyväntuuliset helpot lapset) niin taitaisin noistakin valita ennemmin perhe-elämän kuin kahden aikuisen lapsettoman parisuhteen.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:43"]

Tai se lähteminen. Miksi ette vain lähde?

[/quote]

Tähän sen verran, että jos vaimo on esimerkiksi jumpalla, niin en voi noin vain lähteä jonnekin pois, koska meidän lapset eivät vielä pärjää keskenään.

[/quote]

No tarkoitinkin että vaikka koko perhe. Tai sinä ja lapset. Niin monelle se tekeminen on vain omaa tekemistä yksin tai omien kavereiden kanssa. Lasten kanssa ollaan kotona, muiden kanssa "eletään elämää".

[/quote]

No kyllähän perheenä (tai vain lasten kanssa) voi ja lähdetäänkin ihan ex tempore. Mutta jos vertaa aikaan ennen parisuhdetta tai lapsia, niin siinä mielessä tilanne on muuttunut. On kuitenkin paljon paikkoja ja tilanteita, jotka eivät ole sopivia pienille lapsille. Jos tulee esimerkiksi tilanne, että voisi käydä moikkaamassa äijiä tallilla ja ihmettelemässä uusimipia muutoksia heidän moottoripyöriin, ja vaimo on juuri silloin jumpalla, niin jää reissu tekemättä. Eihän tämä nyt maailmaa kaada, mutta yksi esimerkki.

Käymme kyllä paljon lasten kanssa erilaisissa paikoissa ja ravintoloissa yms. useahkosti. Ovat pienestä pitäen tottuneet siihen ja osaavat kyllä käyttäytyä asiallisesti. Pari kertaa vuodessa ovat käyneet myös ulkomailla ja sekään ei ollut mikään ongelma.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 08:55"] Jokaisessa asiassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Tuskin sinkunkaan elämä on aina yhtä juhlaa. Kamalinta on varmaan ihan pienen lapsen kanssa repaleiset yöunet. [/quote] Parasta kai onkin kahden aikuisen lapseton parisuhde. Kummallista miten taas unohdettiin sekin mahdollisuus, ja vedettiin esiin sama "joko lapsiperhe TAI sinkku" -vertailu. [/quote] Jos mä pistän järjestykseen, niin mun elämässä on ollut parasta aikaa: 1. Perhe-elämä kaksin lapsen kanssa 2. Sinkkuus 3. Parisuhteet Toki joku ideaalinen unelmaparisuhde voisi voittaa, mutta mulla ei ole sellaisia ollut. Ja toisaalta, jos mietin lapsetonta unelmaparisuhdetta vs. unelmaperhe-elämää (sitoutunut hyvä kumppani joka kasvaa hyvään isyyteen, mahtavat tukiverkot, terveet hyväuniset perushyväntuuliset helpot lapset) niin taitaisin noistakin valita ennemmin perhe-elämän kuin kahden aikuisen lapsettoman parisuhteen.

[/quote]Lapseton parisuhde on tutkimusten mukaan onnellisin, stressittömin että taloudellisesti vakain perhemuoto. Sen vuoksi lasten hankinta lykkäytyy nykyisin niin helposti pidemmälle aikuisuuteen. Ihmisten kynnys huonontaa elämänlaatuaan lapsihaaveiden vuoksi on nykyisin aika korkea. -52

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:06"]Kaksivuotiaan uhma. Oman ajan puute. Jälkimmäisenkin saa korjattua kun vaan jaksaa järkätä sitä omaa aikaa. Mutta tuo uhma.. Huoh. Se jatkuva huuto ja minäminäminä/eieiei-asenne. Niin rakas, mutta niin hankala.
[/quote]

Tuohon kun vielä yhdistää huutavan vauvan ja sen että vanhemmat nukkuu vuorotellen ja molemmat on aina ihan poikki. Kavereilla on juuri tuo tilanne eikä käy kateeksi. Kesällä ehkä jaksaisi mutta tällä kelillä on raskasta kun ulkona vaan sataa räntää, uhmis parkuu ja vauva huutaa ja tietää itse että ehkä 6h päästä saat nukkua tunnin.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:29"]

Yöunien puute ja jatkuva väsymys, sekä se, kun lapsi on levoton vieressä.

Sitovuus. Arjen rautainen kiertokulku arkisin: mihinkään väliin ei juuri mahdu mitään ylimääräistä. Päivärytmi aina sama. Mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Mihinkään ei voi lähteä ex tempore. Työ, kotitöitä, lapsen hoitoa, unta, muutama tunti vapaata aikaa viikossa.

Jatkuva sekasotku, jatkuva pyykki- ja astiavuori, jatkuva "pienten kotihommien" suma, joka odottaa purkamista.

Rahanmeno. Jo pakolliset, kuukausittaiset menot on suuret, sitten vielä kaikkia ylimääräisiä pikku yllätyksiä.

Seksille ei ole kunnolla aikaa ja paikkaa, korkeintaan rättiväsyneenä illalla, itkuhälytintä jatkuvasti kuunnellen.

Siinä ne sitten tulikin. Muuten on ihan mukavaa.

[/quote]

Siis onko teillä yksi lapsi? Jos näin on, niin nuo asiavat ovat kyllä ihan itsestä kiinni. Meilläkään ei ole "kuin" kaksi lasta, mutta ei meidän perheessä kyllä tuollaista ole.

Eivät lapset rajoita menemistä, kotitöitä ei nyt valtavasti sen enempää ole. En ymmärrä miten jotkut saavat noin ison stressin jostain pyykinpesusta tai astioista.

Rahaa toki menee enemmän, mutta se ei nyt mikään yllätys ollut.

Seksiä ei voi ihan samaan malliin harrastaa, mutta kyllä sillekin aika ja paikka löytyy jos halua on.

Hieman tuntuu turhalta riukuttamiselta tuollainen avautuminen.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 18:14"]

Minua ärsyttää nämä jatkuvat "oma valinta"-jankutukset mutta toisaalta kyllä aika paljon pystyy siihen omaan elämään vaikuttamaan. Jos tuntee itsensä ja tiedostaa omat voimavaransa ja muut resurssit, ei varmasti joudu tilanteeseen, jossa ihmettelee, miksi arki on raskasta, lapset kiukuttelee, rahaa ei ole mihinkään ja tekisi mieli vain kuolla pois. Yllätyksiä elämä on täynnä eikä kaikkeen pysty varautumaan, mutta osaan aivan varmasti.

[/quote]

Henosti kirjoitettu. Olen täsmälleen samaa mieltä. -52

Se kun ei saa koskaan olla rauhassa. Kun tulee väsyneenä töistä kotiin ja haluaa levätä, lapset pyytää palveluksia, tappelee ja sotkee. Lapset 7 ja 4.

Jatkuva huoli ja murhe teinistä ja rahasta sekä omasta terveydestä.

Sen tajuaminen että on perustanut perheen täysin väärän ihmisen kanssa. Yöheräämiset, uhmaiät, oksennustaudit ja rahapulan kestäisi vaikka päällä seisten, jos vierellä olisi rakastava, vastuunsa kantava kumppani.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 07:01"]

Mitkä ovat (lapsi)perhe-elämän kamalimmat puolet?

[/quote]

1. Lapset. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta kotonani. Nautin elämästämme kahdestaan, enkä halua meille asumaan ketään muita. Jo viikonloppuvieras syö hermojani. En halua olla elinikäisessä vastuussa kenestäkään toisesta. En nauti hoivaamisesta enkä ole kiinnostunut seuraamaan kenenkään kasvua vauvasta teiniksi.

2. Helpon ja mukavan elämän menettäminen. Olemme järjestäneet elämämme sellaiseksi kuin haluamme. Meillä on hyvin vähän stressiä, runsaasti vapaa-aikaa, tarpeeksi rahaa matkusteluun ja harrastuksiin, kiva pieni asunto kaupungin keskustassa sekä vapaus tulla ja mennä halujemme mukaan.

3. Terveys. En kaipaa lapsiperheiden ainaisia sairastelukierteitä yhtäään enempää kuin raskauden ja synnytyksen vaurioitakaan.

[/quote]

Muuten ymmärrän näkemyksesi, mutta tuo kolmoskohta on erittäin yksilöllistä. Toki pahimmillaan tulee isojakin vaurioita, mutta isolle osalle ei tule mitään.

Ja ykköskohdan perusteella on kyllä hyvä, ettei lapsia ole edes suunnitteilla :)

Kyllä se nyt viime kuukaudet on ollut yksiselittisesti kuravaatteet ja kaikki niihin liittyvä. Muutoin kamalinta on se kiireessä kadonnut toinen lapanen.

Väsymys, sotku ja ainaiset tiski- ja pyykkivuoret.
Ja jatkuva huoli.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:19"]

Jos sietää huonosti aikatauluja, vähäisiä unia, sotkua, sairastelukierteitä, rahapulaa yms. (kuten minä) kannattaa tehdä maksimissaan yksi lapsi. Silloin arki ja sen haasteet ovat kohtuullisen helposti hallittavissa.

[/quote]

Melko mustavalkoinen näkemys. Meillä on kaksi lasta melko pienellä ikäerolla ja ainoa mikä oli erilaista, oli pitkä "vauva-aika". Tämän jälkeen on ollut itseasiassa jopa helpompaa, koska lapset tulevat erittäi hyvin toimeen keskenään.

Ei toinen lapsi vaikuta juurikaan mihinkään aikatauluihin, uniin, sotkuun, tai rahapulaan. Sairastelua saattaa olla enemmän, mutta sekin on niin lapsesta kiinni.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 07:01"]

Mitkä ovat (lapsi)perhe-elämän kamalimmat puolet?

[/quote]

1. Lapset. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta kotonani. Nautin elämästämme kahdestaan, enkä halua meille asumaan ketään muita. Jo viikonloppuvieras syö hermojani. En halua olla elinikäisessä vastuussa kenestäkään toisesta. En nauti hoivaamisesta enkä ole kiinnostunut seuraamaan kenenkään kasvua vauvasta teiniksi.

2. Helpon ja mukavan elämän menettäminen. Olemme järjestäneet elämämme sellaiseksi kuin haluamme. Meillä on hyvin vähän stressiä, runsaasti vapaa-aikaa, tarpeeksi rahaa matkusteluun ja harrastuksiin, kiva pieni asunto kaupungin keskustassa sekä vapaus tulla ja mennä halujemme mukaan.

3. Terveys. En kaipaa lapsiperheiden ainaisia sairastelukierteitä yhtäään enempää kuin raskauden ja synnytyksen vaurioitakaan.

[/quote]

Muuten ymmärrän näkemyksesi, mutta tuo kolmoskohta on erittäin yksilöllistä. Toki pahimmillaan tulee isojakin vaurioita, mutta isolle osalle ei tule mitään.

Ja ykköskohdan perusteella on kyllä hyvä, ettei lapsia ole edes suunnitteilla :)

[/quote]

Onpa tyhmä ja alentuva kommentti. Luuletko tosiaan, ettei kommentoimasi ihminen tiedä ihan itsekin, kannattaako hänen hankkia lasta vai ei?

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:49"]

Ei toinen lapsi vaikuta juurikaan mihinkään aikatauluihin, uniin, sotkuun, tai rahapulaan. Sairastelua saattaa olla enemmän, mutta sekin on niin lapsesta kiinni.

[/quote]

Jaa että toinen lapsi vaatettaa itse itsensä, ei syö mitään (tai varastaa puolet vanhemmalta sisarukseltaan), ei harrasta mitään maksullista, ei tarvitse koskaan kyytiä eri aikaan kuin sisaruksensa, on täydellisen siisti eikä (toisin kuin sisaruksensa) aiheuta koskaan mitään murheita vanhemmilleen?

Enpä ole vähään aikaan nähnyt esimerkkiä räikeämmästä itsepetoksesta.