En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

Joka paikassa ja suvussa on YHTEISÖ joka pyrkii häätämään eri tavalla ajattelevat pois. Ihan samoin toimii uskon yhteisöt. Yhteisöön kuulumattomalla pitää olla valtavan voimakas omanarvontunne ettei tarvitse tehdä niin taikka näin toisten perässä vaan voi käyttää ihan omia aivojaan. Silloin pitää erottautua lähiomaisistaankin vaikka kuinka kipeää tekisi jos kaikki heidän tekonsa ovat omia periaatteita vastaan.

On ällöttävää hommata lapsia urakalla vain siksi että saa tukirahoja ja sitten sen takia pilkata kaikkia lapsettomia jotka EIVÄT nosta ja elä tukirahoilla! kaikki eivät toki näin tee mutta minun sukulaiseni kyllä

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:57"]Älä turhaan sääli, toisille se vaan on onnellisempaa elämää lapsettomana. Esim. itse olen monta kertaa nähnyt painajaista että oon raskaana enkä ehdi enää tehdä aborttia, ja herännyt oikeasti kylmässä hiessä ja tuntenut kuinka kivi vierähtää sydämeltä kun tajuaa että se oli painajaista. Lapsettomuus vain tuntuu toisille ihan yhtä oikealta kuin toisille lasten hankinta. 
[/quote]
Mutta ei tasapainoinen onnellinen ihminen tunne noin. Elämässä pakko olla jotain kriisejämminkä vuoksi tulee tuollaiset tunteet ja paniikki. Säälittäväähän se on.

Sääli on mielensairautta. Älä sie ittees ylennä. T

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:37"]

Olisi kiva kuulla lapsettomien yli 60 vuotiaiden eläkeläisten mielipiteitä asiaan liittyen.Ovatko vielä tyyryväisiä ratkaisuunsa? Onko heillä tiivis ystäväpiiri tms, onko puolisoa?Miltä tuntuu oma vanheneminen jos ei ole sukulaisia elossa. Itse muuten kiertelin maailmaa ja asuin ulkomailla 10 vuotta.Nyt olen äiti.Suurin osa ei edes halua lapsia alle 30 vuotiaana mikä on hienoa.Ehtii kartuttaa elämänkokemustaan muutenkin kuin lasten kautta.Mun mielestä ei ole olemassa alle 30 vuotiasta velaa.Se on normaalia siinä iässä.

[/quote]

Olen sitten yli 60:senä tyytyväinen tai en, niin en missään nimessä koe oikeudekseni tehdä lapsia itseäni viihdyttämään tai yksinäisyyttäni lievittämään vanhuuden päivien varalle. Jos jään leskeksi, niin pidän täysin mahdollisena, että tunnen vanhana yksinäisyyttä. Sen kanssa on vain elettävä ja pyrittävä olemaan mahdollisimman aktiivinen mahdollisimman pitkään. Kotiin linnoittautuminen ei kannata kenenkään kohdalla. Yksinäinen vanhuus voi olla edessä monilla lapsiakin tehneellä, en usko että kerran pari vuodessa tapahtuva vierailu ihan hirveästi lohduttaa jos muuten ei osaa itselleen sosiaalista elämää hankkia.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:14"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:00"]

Vanhustyöntekijänä en ole kyllä törmännyt yhteenkään lapsettomaan onnelliseen... 

Onnettomia on kyllä kummassakin ryhmässä -- niin lapsia saaneissa kuin lapsettomissa. Mutta ero on selvä. Lapsettomuus katkeroittaa viime kädessä. 

Moni nelikymppinen, viisikymppinen ja jopa kuusikymppinen voi kuvitella, että elämänsisältö tulee omaan hyvinvointiinsa keskittyen, harrastuksissa, matkaillessa ja manikyyrissa käyden. 

Mutta, jos Luoja suo ja ikää vielä kertyy, on se kertakaikkinen tyhjyys edessä. 

[/quote]

Mulle on joskus opetettu että lapsia EI PIDÄ TEHDÄ vain sen takia että pelkää yksinäistä vanhuutta, se on väärä syy. Ja ne lapset kun ei välttämättä pahemmin käy katsomassa vaikka niitä olisikin, on tosi paljon yksinäisiä vanhuksia joilla on lapsia.
[/quote]Juuri näin. Ei kaikista lapsista tule vanhempiaan kunnioittavia aikuisia. Eksyvät väärille poluille, niin siinä on sitten mummoilla huolta lopun elämää.

2

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:50"]Lapsettomuus on aivan yhtä ok valinta elämässä kuin vanhemmuuskin, mutta en voi sille mitään että tunteen tasolla koen vähän samoin kuin ap. En siis suoranaisesti sääli lapsettomia mutta...esimerkiksi tää idea, että äidit sankoin joukoin kadehtisivat lapsettomia naisia on kyllä niin kaukana mun kokemusmaailmasta kuin olla ja voi.
Ja juu, en ikinä sanoisi tätä ääneen live-elämässä.
[/quote]

Juu ja päinvastoin. Ei tällainen lapsetonkaan kyllä kadehdi äitejä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:29"]

Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta. Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa.

[/quote]

Outo aloitus. Todella outo. Minulla on lapsia mutta ne eivät ole koskaan olleet mikään elämnän tarkoitus tai koko elämä, kun tapasimme miehen kanssa, niin mietimme, että ehkä teemme lapsia. 

Minä kyllä näin aikuisiällä olen taipuvainen uskomaan, että aika moni kadehtii lapsettomia. Sen perusteella, mitä olen itse kokenut asuinalueella.

Lapsettomat ovat aina kohteliaita ja mukavia ihmisiä, sen sijaan lapsiperheelliset eivät. Itselleni sattui todella uskomattoman huono tuuri, eli naapuriksi okt-alueelle sattui psykopaatti, ihminen jolla ei ole empatiaa kuin itseään kohtaan, sadistinen, nauttii kun saa aikaan riitoja ja saa katsoa kun joku kärsii.

Aloitti yhteisövainoamisen /jengivärväämisen/gang stalkingin ja tarkoituksen häiriköidä minua aina, tauotta. Tähän sai niin helposti lapset ja lapsiperheelliset mukaan. Meidän talon edessä on ollut vuosikausia jatkuva karjuminen autotiellä, pelejä, lyödään kivia ja palloja autoon ja pihaan, ym ilkeyttä, kaikki me väsymme mpikkulapsiaikana ja haluamme pääasiassa omaa rauhaa, tämä on yrittänyt värvätä porukkaa parhaansa mukaan leikkipuistoista ja oman talon rajaavasta metsäsät meidän tontin rajalle, ihmisiä saanut häiriköimään tahallisesti ja osallistumaan mustamaalaus, juoruilu ym kampanjoihin. Vaimonsa on aikuinen koulukiusaaja, katsoo koko ajan tarkasti mitä muut tekevät ja joko jäljittelee tai nauraa ja menee supisemaan toisista.

Jos lapsiperheelliset olisivat onnellisia, niin kyllä he eivät tällaiseen ryhtyisi, aivan selvästi sairaan perheen värväämänä,vaan nauttisivat itse perhe-elämästään ja lapsistaan.

On siis päättänyt että kaikesta muusta metelistä voi valittaa, mutta herranterttujen ei. On jumala ja kuningas asuinalueellaan. Lapsensa ovat jumalia, jotka saavat tehdä mitä haluavat.

Olen jo 65v. ja tuntemani lapsettomat vaikuttavat onnellisilta johonkin asti mutta sitten minun ikäisenä vaikuttavat jotenkin pinnallisilta ja onnettomilta. Ihan kuin joku elämän suurin syvyys olisi jäänyt kokematta. Heillä on yleensä paljon enemmän rahaa sattuneesta syystä mutta kun ovat jo saavuttaneet suuren luksustalonsa ja matkustaneet minne haluavat niin se elämä on jotenkin siinä. Hurahtavat koiriinsa ja eivät osaa olla iloisia muiden isovanhemmuudesta.  Riippuu tietysti ovatko vapaaehtoisesti lapsettomia tai ei. 

Elin itse lähes 40-vuotiaaksi lapsettomana ja siinäkin oli monet hyvät puolensa. Mulla ei ole ollut koskaan voimakasta vauvakuumetta, joten uskoisin, että eläisin lapsettomanakin ihan onnellisena. Lapsien teko ei ole mikään elämän itsetarkoitus.

Olen myös huomannut, että sellaiset ihmiset jotka vouhkaavat, että lapset ovat elämäni tärkäin asia ja mikään ei ole niin hienoa kuin saada lapsi ovt useimmin niitä, jotka elävät lapsiensa kautta. He kun ovat saattaneet lapsen tähän maailmaan on lapsen tarkoitus elää juuri niin kuin he olisivat eläneet ilman lasta.

Hyvä!

Luulen, että hänkään ei kadehdi sinua.

Jo se, että pitää tällainen aloitus tehdä, kertoo paljon elämästäsi.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:26"]

Vai semmoista mietit. Minä, kuulepas, en pidä lapsista ollenkaan, joten olen pysynyt niistä aika sujuvasti loitolla näin viisikymppiseksi asti.

Mistä nuo ajatuksesi säälin ja kateuden tunteista oikein ovat lähtöisin? Minä en muista säälineeni enkä kadehtineeni muiden ihmisten tavallista elämää sen monissa muodoissa, koska minä olen rakentanut omastani juuri sellaisen kuin olen halunnut. Onko joku käynyt lällättämässä sinulle, että hän on onnellisempi kuin sinä, ja pahoittanut sillä mielesi? Vai kutkuttaako sinua salaa ajatus siitä, että saattaisit olla onnellisempi kuin jotkut muut, ja voisiko kutkutuksen aiheuttajana olla sellainenkin mielihyvä, että sinulla onkin ja muilla ei ole..?

Kokeilepa ajatusleikkiä: ajattele hetkinen ihmistä, jolla ei ole lapsia. Säälittääkö? Kyllä säälittää. Kadehditko? Et kadehdi. Seuraavaksi mieti hetkinen sitä, että tuo ihminen ei missään tapauksessa ole edes halunnut lapsia ja on siis pitänyt ehkäisystä tiukasti huolta vuosikausia. Miltä nyt tuntuu? Säälittääkö? Ei säälitä, vaan olet pikkuisen loukkaantunut ja sinun tekee mieli kirjoittaa keskustelupalstalle, että nyt harmittaa, kun muut eivät ymmärrä, kuinka sinun maailmasi keskipiste voikin olla sinulle niin tärkeä asia. Eihän sitä kuitenkaan noin suoraan voi sanoa, joten naamioit hiertyneet tunteesi sääliksi ja rakensit ehkä tietämättäsikin oikein otsikkoon olkiukon kateudesta, jota sinulla siis ei ole.

Rohkeasti vain: huuda ulko-ovesta ulos, että olet onnellinen perheenäiti ja piru vieköön ne luopiot, jotka saavat onnensa ja onnistumisensa jostain muusta!

[/quote]

Juuri näin!

Tässä se on se ap:n ajatus. Ihailen oivalluskykyäsi, että käsität mistä on kyse, vaikka et ole joutunut tuollaista paskaa kokemaan.

Oma naapurini on tällainen ihminen kuin ap, on yrittänyt vuosikausia pakottaa omat lapsensa meidän tontin rajalle, vaikka ei ole rajanaapuri, ja värvännyt alueen lapsia kiusantekoon. Aivan sairas ihminen näiden lastensa kanssa, miehensä on samanlainen, heillä ei ole mitään muuta elämää, vuosikausia yrittäneet värvätä kaikkia kiusantekoon lisäksi eivät poistu kotoaan kuin vuorotellen, jotta kiusa jatkuva. 

Itselleni on päivänselvä asia, että lapseni ovat vain minulle tärkeät eikä minua kukaan niiden takia kadehdi tod.

Yleensä katkerat itseensä ja elämäänsä tyytymättömät ylentävät itseään mitä merkillisimmillä tavoilla ja purkavat siten omaa pahaa oloaan. Esimerkiksi jos tällainen henkilö on itse laiha, hän paasaa ylipainosta ja kuinka ylipainoiset ovat kaikin puolin säälittäviä/halveksuttavia. Jos hänellä on rahaa, paasaa hän "köyhistä" ja "sossupummeista". Joillakin ei ole oikein muuta "kehuttavaa" kuin lapset, ja heidän katkeruutensa purkautuukin sitten lapsettomia, varsinkin vapaaehtoisesti sellaisia, kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:17"]

Minä rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Lisäksi olen niin itsekäs etten osaa kuvitella laittavani jatkuvasti toisen ihmisen tarpeita omieni edelle. Ikää mulla on jo 39v mutta eipä näy ulospain koska pidän itsestäni niin hyvää huolta.

Teen mielelläni vapaaehtoistyätä ja autan muutenkin ihmisiä mutta oman tilan tarve on suuri eikä siihen mahdu tällä hetkellä edes miestä lapsista puhumattakaan.

Erilaisuus on ihana asia. Olisi aivan hirveetä että kaikki tehtäis täällä saman mallin mukaan

[/quote]

Pakko vastata. Minä olin juuri laisesi ihminen, rauha, siisteys ja harmonia on kotona todella tärkeää. Minulla on myös paljon henkisiä ja älyllisiä harrastuksia ja ambitioita. En edes erityisemmin välittänyt lapsista ennen kuin sain omia, hoivavietti on minulla naiseksi todella alhainen.

Mutta lapset tuppaa monesti olemaan samantyylisiä kuin vanhempansa. Sain kaksi todella rauhallista, miellyttävää ja älykästä tytärtä. Heidän kanssaan miltei pikkulapsivaiheesta asti kotona on ollut oikein seesteistä ja onnellista. Ei se lasten saaminen jotenkin yht`äkkiä räjäytä kaikkea raastavaksi kaaokseksi, tai ehkä hetkeksi korkeintaan.

Ja kumma juttu, olen myöskin hyvin itsellinen ihminen, mutta omat lapset eivät ole jotain ulkopuolista, jota kohtaan pitäisi taipua. Minusta se että teen asioita lasteni vuoksi, teen ikäänkuin myös itseni vuoksi. Se tekee minut onnelliseksi ihan itsekkäästäkin näkökulmasta katsottuna. Ikinä koskaan ei ole ollut tunnetta että jotenkin uhrautuisin lasten vuoksi.

Ja lapset on lapsia vain hetken. Hyvin pian niiden omien lasten kanssa voi keskustella ja toteuttaa monenlaisia "aikuisempiakin" harrasteita. Käydä matkoilla ja teatterissa, keskustella kirjallisuudesta ja politiikasta..

Ei se tilanne mene niin että elämä muuttuu pysyvästi joksikin vaipanvaihtokaruselliksi ja vaihtoehtona on hyvä elämä ilman lapsia. Itse en ainakaan koe että olisin jäänyt tasan mistään paitsi tai elämässäni olisi mitään enemmän ilman lapsia.

[/quote]

typeriä stereotypioita, t kahden tytön äiti myös

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:37"]

Olisi kiva kuulla lapsettomien yli 60 vuotiaiden eläkeläisten mielipiteitä asiaan liittyen.Ovatko vielä tyyryväisiä ratkaisuunsa? Onko heillä tiivis ystäväpiiri tms, onko puolisoa?Miltä tuntuu oma vanheneminen jos ei ole sukulaisia elossa. Itse muuten kiertelin maailmaa ja asuin ulkomailla 10 vuotta.Nyt olen äiti.Suurin osa ei edes halua lapsia alle 30 vuotiaana mikä on hienoa.Ehtii kartuttaa elämänkokemustaan muutenkin kuin lasten kautta.Mun mielestä ei ole olemassa alle 30 vuotiasta velaa.Se on normaalia siinä iässä.

[/quote]

Olen sitten yli 60:senä tyytyväinen tai en, niin en missään nimessä koe oikeudekseni tehdä lapsia itseäni viihdyttämään tai yksinäisyyttäni lievittämään vanhuuden päivien varalle. Jos jään leskeksi, niin pidän täysin mahdollisena, että tunnen vanhana yksinäisyyttä. Sen kanssa on vain elettävä ja pyrittävä olemaan mahdollisimman aktiivinen mahdollisimman pitkään. Kotiin linnoittautuminen ei kannata kenenkään kohdalla. Yksinäinen vanhuus voi olla edessä monilla lapsiakin tehneellä, en usko että kerran pari vuodessa tapahtuva vierailu ihan hirveästi lohduttaa jos muuten ei osaa itselleen sosiaalista elämää hankkia.

[/quote]

Meitäon neljä sisarusta ja äitimme (82v) ainakin sanoi, että onneksi on lapsia, hän olisi tosi yksinäinen ilman meitä. On ollut 10vuotta leskenä ja asuu yksin. On kertonut ystävästään, joka jäi lapsettomaksi ja miehensä kuoltua on todella yksinäinen, kun kukaan ei välitä. Äitimme luona käy joku meistä sisaruksista useammankin kerran viikossa. Itsekin soittelen kolmisen kertaa viikossa ja käyn muutaman kerran kuukaudessa ja lomilla olen pidempiä aikoja. Tänäkin viikonloppuna on veljeni vaimonsa kanssa äitimme luona.

Kyllä oikeasti 40-vuotiasta lapsetonta naista kadehditaan, mutta kukaan ei kehtaa sanoa ääneen :D On vapaus mennä, harrastaa kiihkeää seksiä monta kertaa viikossa ja monta kertaa päivässä. Mieskin pysyy uskollisena, kun saa seksiä useasti, eikä ole lapset häiritsemässä elämää. Saamme matkustella koska haluamme ja rahaa riitää ja meillä on aikaa hemmotella toisiamme.

Moni miehen kaveri varsinkin on sanonut olevansa kateellinen lapsettomasta vaimostaan eli minusta ja siitä, että voimme seksustella koska haluamme ja nauttia viinistä ja hyvästä ruoasta ja lähteä baariin, koska haluamme. Miehet oikein tihkuvat kateudesta, koska olen säilynyt timminä, enkä ole venynyt ja vanunut, kuin kotimammat :)

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:10"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:50"]Lapsettomuus on aivan yhtä ok valinta elämässä kuin vanhemmuuskin, mutta en voi sille mitään että tunteen tasolla koen vähän samoin kuin ap. En siis suoranaisesti sääli lapsettomia mutta...esimerkiksi tää idea, että äidit sankoin joukoin kadehtisivat lapsettomia naisia on kyllä niin kaukana mun kokemusmaailmasta kuin olla ja voi.
Ja juu, en ikinä sanoisi tätä ääneen live-elämässä.
[/quote]

Juu ja päinvastoin. Ei tällainen lapsetonkaan kyllä kadehdi äitejä.
[/quote]

Juu uskon tämän tietenkin ja hyvä näin. Mä en vaan oikein jaksaisi tätä joidenkin lapsettomien "kaikki ovat kateellisia minulle" meininkiä (tuossa yllä oli taas hyvä esimerkki).

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:52"]

Olkoon syy sitten mikä tahansa siihen lapsettomuuten joka tapauksessa tuo ihminen ei pysty kokemaan sitä mieletöntä tunnetta, jonka minä tunnen lapsiani kohtaan. Ja TUOSTA olen pahoillani hänen puolestaan.

[/quote]

Miksi olet pahoillasi? Ei kukaan meistä pysty tuntemaan toisen ihmisen tunteita. Sinäkään et pysty tavoittamaan minun rakkauttani taiteita kohtaan, lintujen pelkoani tai turhautumistani siitä, kun toinen ei ymmärrä. Jokaisen meistä on tyytyminen siihen, mitä tunteita oma mielemme sattuu tuottamaan.

En ymmärrä miksi tästä asiasta pitää jatkuvasti vääntää. Kaikki on omia valintoja ja jokainen tekee ne itse. Lukuunottamatta tietysti niitä, jotka lapsia eivät voi saada. Onnellinen voi olla lapsilla tai ilman lapsia. I rest my case. Terveisin säälittävä yli 40 v lapseton:D