En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:17"]

Minä rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Lisäksi olen niin itsekäs etten osaa kuvitella laittavani jatkuvasti toisen ihmisen tarpeita omieni edelle. Ikää mulla on jo 39v mutta eipä näy ulospain koska pidän itsestäni niin hyvää huolta.

Teen mielelläni vapaaehtoistyätä ja autan muutenkin ihmisiä mutta oman tilan tarve on suuri eikä siihen mahdu tällä hetkellä edes miestä lapsista puhumattakaan.

Erilaisuus on ihana asia. Olisi aivan hirveetä että kaikki tehtäis täällä saman mallin mukaan

[/quote]

heh, ei mahdu miestä ja lapsia, vai et löydä miestä etkä siis ehdi saada lapsiakaan? ;)

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:01"]

Hyvä ap. Miksi aina oletetaan, että lapsiperheet ovat köyhiä? Mekin asumme Helsingin keskustassa isossa asunnossa ja kummankin tulot yli 100t vuodessa. Lasten kanssa voi myös matkustaa ja elää luxuselämää halutessaan.

[/quote]

Me taas asutaan Manhattanilla ja kummankin tulot yli miljoona dollaria vuodessa. Ettäs tiedätte! Eletään luxuselämää! :)

[/quote]

jos olisit oikeasti onnellinen et tuntisi tarvetta rehvastella vauvapalstalla sieltä luxuselämästäsi, aika läpinäkuvää sun onnettomuus ;)

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:24"]

En lukenut ketjua mutta kommentoin tähän että mielestäni ikäisissäni (40) eroa ei juurikaan huomaa (korkeintaan fyysisissä ominaisuuksissa mutta nehän ei vät tässä mittarissa paina) mutta hyvä ihme kun lähennytään viittäkymppiä (tai kuutta!) niin lapsettomat naiset around 55 v taantuvat ikäänkuin uudestaan jonnekin teinitasolle ajatusmaailmassaan. Globaalit asiat eivät nappaa mutta ällöksen tilaustuotteet tai pentikin alennusmyynti voivat kattaa elämästä aivan käsittämättömän ison kiintiön. Samoin esitetään olevansa hyvin asiantuntevia lapsenkasvattajia kun taas ikäisiään äiti-ihmisiä ei lastenkasvatus enää tuossa elämänvaiheessa kiinnosta viiden pennin vertaa. Tunnen muutaman tällaisen viisivitosen lapsettoman naisihmisen rakennekynsiongelmineen ;) enkä voi sanoa arvostavani heitä kovin korkealle ihmisinä.

[/quote]

Viiskymppisenä erottaa velan äidistä siitä, että velalla on harmaa naama tupakanpolton aiheuttamana ja sidukan polttama ääni.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:36"]

Onhan noita "ainutlaatuisia tunteita" herättäviä asioita vaikka kuinka, ja valinnan tekeminen johonkin suuntaan on jonkin toisen mahdollisuuden sulkemista pois. Suurperheen äiti ei tiedä mitään riippumattoman maailmanympärimatkaajan kokemuksista ja toisinpäin. Downshiftaaja ei tiedä mainetta ja kunniaa niittävän uraohjuksen elämästä ja niin edelleen. En ymmärrä, miksi vanhemmuuden erityisyyttä pitäisi elämänvalintojen joukossa erityisesti korostaa. Siltä varalta, että kommenttini herättää lukijoissa velaviboja, kerron jo etukäteen, että olen itse perheellinen. En vain pidä omia valintojani sen erityisempinä tai parempina kuin muiden.

[/quote]

Miten niin ei tiedÄ? Esikoisen sain 32 vuotiaana ja sen jälkeen vielä 4 lasta. Ehdin hyvin reppumatkailla ja muutenin matkailla. Olen pitänyt välivuoden töistä ja keskittynyt taiteen tekemiseen. Nyt olen 53v ja aikaa on taas matkailla miehen kanssa ja jään vuorotteluvapaalle syksyllä. Kumma käsitys lapsettomilla, että jos on tehnyt lapsia, ei ole ehtinyt koskaan tehdä mitään ja lapset roikkuu kahdenksankymppisiksi lahkeessa.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:24"]

En lukenut ketjua mutta kommentoin tähän että mielestäni ikäisissäni (40) eroa ei juurikaan huomaa (korkeintaan fyysisissä ominaisuuksissa mutta nehän ei vät tässä mittarissa paina) mutta hyvä ihme kun lähennytään viittäkymppiä (tai kuutta!) niin lapsettomat naiset around 55 v taantuvat ikäänkuin uudestaan jonnekin teinitasolle ajatusmaailmassaan. Globaalit asiat eivät nappaa mutta ällöksen tilaustuotteet tai pentikin alennusmyynti voivat kattaa elämästä aivan käsittämättömän ison kiintiön. Samoin esitetään olevansa hyvin asiantuntevia lapsenkasvattajia kun taas ikäisiään äiti-ihmisiä ei lastenkasvatus enää tuossa elämänvaiheessa kiinnosta viiden pennin vertaa. Tunnen muutaman tällaisen viisivitosen lapsettoman naisihmisen rakennekynsiongelmineen ;) enkä voi sanoa arvostavani heitä kovin korkealle ihmisinä.

[/quote]

Viiskymppisenä erottaa velan äidistä siitä, että velalla on harmaa naama tupakanpolton aiheuttamana ja sidukan polttama ääni.
[/quote] Niin totta. Säännölliset elintavat ja terve hormonitoiminta pitää naisen nuorena.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 20:10"]

Harmittaa ettei kukaan ole vastannut kysymykseeni sitä millainen se "onnentunne" on.

[/quote]

Subjektiivisesti vastaan. Mä rakastan lastani niin, että tekisi mieli pussata koko nassikka puhki ja halia koko ajan. Hän on vain ihaninta, mitä tiedän. Tunne on voimakas lämpö, autuus, iloisuus. Ja ennen kaikkea ikinä en ole pystynyt elämään näin kiinni hetkessä. Kun leikin lapseni kanssa, olen täysin siinä hetkessä. Aiemmin vain haahuilin, mietin mennyttä ja tulevaa. Mulla ei ole kiire mihinkään, nautin vain lapseni seurasta. Elämä on jotenkin täyteläistä ja uutta päivää odottaa aina riemulla. Tätä se onni on mulle.

[/quote]

Miksi alapeukut? En ole ap, en sääli ketään. Kukin tehkööt valintansa. Vastasin vain kysymykseen. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 18:17"]

Minä rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Lisäksi olen niin itsekäs etten osaa kuvitella laittavani jatkuvasti toisen ihmisen tarpeita omieni edelle. Ikää mulla on jo 39v mutta eipä näy ulospain koska pidän itsestäni niin hyvää huolta.

Teen mielelläni vapaaehtoistyätä ja autan muutenkin ihmisiä mutta oman tilan tarve on suuri eikä siihen mahdu tällä hetkellä edes miestä lapsista puhumattakaan.

Erilaisuus on ihana asia. Olisi aivan hirveetä että kaikki tehtäis täällä saman mallin mukaan

[/quote]

Pakko vastata. Minä olin juuri laisesi ihminen, rauha, siisteys ja harmonia on kotona todella tärkeää. Minulla on myös paljon henkisiä ja älyllisiä harrastuksia ja ambitioita. En edes erityisemmin välittänyt lapsista ennen kuin sain omia, hoivavietti on minulla naiseksi todella alhainen.

Mutta lapset tuppaa monesti olemaan samantyylisiä kuin vanhempansa. Sain kaksi todella rauhallista, miellyttävää ja älykästä tytärtä. Heidän kanssaan miltei pikkulapsivaiheesta asti kotona on ollut oikein seesteistä ja onnellista. Ei se lasten saaminen jotenkin yht`äkkiä räjäytä kaikkea raastavaksi kaaokseksi, tai ehkä hetkeksi korkeintaan.

Ja kumma juttu, olen myöskin hyvin itsellinen ihminen, mutta omat lapset eivät ole jotain ulkopuolista, jota kohtaan pitäisi taipua. Minusta se että teen asioita lasteni vuoksi, teen ikäänkuin myös itseni vuoksi. Se tekee minut onnelliseksi ihan itsekkäästäkin näkökulmasta katsottuna. Ikinä koskaan ei ole ollut tunnetta että jotenkin uhrautuisin lasten vuoksi.

Ja lapset on lapsia vain hetken. Hyvin pian niiden omien lasten kanssa voi keskustella ja toteuttaa monenlaisia "aikuisempiakin" harrasteita. Käydä matkoilla ja teatterissa, keskustella kirjallisuudesta ja politiikasta..

Ei se tilanne mene niin että elämä muuttuu pysyvästi joksikin vaipanvaihtokaruselliksi ja vaihtoehtona on hyvä elämä ilman lapsia. Itse en ainakaan koe että olisin jäänyt tasan mistään paitsi tai elämässäni olisi mitään enemmän ilman lapsia.

"En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta. Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa."

Sun elämä hymyilee nyt ja luulet kaikilla vanhemmilla käyneen näin. Ikävä kyllä se on harhaa, sillä elämä ei aina kohtele vanhempiakaan silkkihansikkain, vaan ihan toisin.

Jos lapset ovat terveitä, usein pienten lasten vanhemmat elävät omaa unelmaansa ja kuvittelevat onnen jatkuvan ikuisesti, mutta näin ei suinkaan aina ole,  vaan oma vanhemmuus voi tuoda myös paljon tuskaa ja voimattomuutta, johon ei voi edes itse vaikuttaa, vaan lapsi menee omia polkujaan, puhumattakaan jos lasta kohtaa vakava sairaus. 

Ja sekin on harhaa, jos kuvittelee onnen ja ilon tulevan kaikille samoista asioista. Ei se niin vaan mene, vaan sen rakentaa jokainen itse niissä olosuhteissa ja ympäristössä  ja ajassa missä elää.

Ja mitä tulee sääliin, niin se on ainoastaan sun omien korvien välissä ja se on ainoastaan sinun yksipuolinen tunne, ei muuta.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:36"]

Onhan noita "ainutlaatuisia tunteita" herättäviä asioita vaikka kuinka, ja valinnan tekeminen johonkin suuntaan on jonkin toisen mahdollisuuden sulkemista pois. Suurperheen äiti ei tiedä mitään riippumattoman maailmanympärimatkaajan kokemuksista ja toisinpäin. Downshiftaaja ei tiedä mainetta ja kunniaa niittävän uraohjuksen elämästä ja niin edelleen. En ymmärrä, miksi vanhemmuuden erityisyyttä pitäisi elämänvalintojen joukossa erityisesti korostaa. Siltä varalta, että kommenttini herättää lukijoissa velaviboja, kerron jo etukäteen, että olen itse perheellinen. En vain pidä omia valintojani sen erityisempinä tai parempina kuin muiden.

[/quote]

Miten niin ei tiedÄ? Esikoisen sain 32 vuotiaana ja sen jälkeen vielä 4 lasta. Ehdin hyvin reppumatkailla ja muutenin matkailla. Olen pitänyt välivuoden töistä ja keskittynyt taiteen tekemiseen. Nyt olen 53v ja aikaa on taas matkailla miehen kanssa ja jään vuorotteluvapaalle syksyllä. Kumma käsitys lapsettomilla, että jos on tehnyt lapsia, ei ole ehtinyt koskaan tehdä mitään ja lapset roikkuu kahdenksankymppisiksi lahkeessa.
[/quote]

Luepa tekstini uudestaan. Kerroin selvästi olevani itse perheellinen. En myöskään väittänyt, ettei ihminen voisi eri elämänsä vaiheessa kokea eri asioita. Nimenomaan eri asioiden toteuttaminen yhtaikaa ei onnistu. Sinäkin kerroit matkustelleesi ENNEN lasten saamista ja tekeväsi näin, kunhan lapset ovat isompia. On siis pitkä jakso, jolloin matkustelu riippumattomana ei ole mahdollista. Kyllä se minusta ihan valintojen tekemiseltä ja toisten valintojen poissulkemiselta kuulostaa. Ihan vapaasti voit valita eläväsi näin, mutta hyväksy se, että joku muu arvottaa asioita eri tavalla ja silti elää hyvän, kiinnostavan elämän. Kyllä minä arvotan vaikka 15 vuoden maapallon kiertelyn vähintään yhtä kiinnostavaksi elämäntavaksi kuin viisipäisen lapsikatraan kasvattamisen.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:36"] Onhan noita "ainutlaatuisia tunteita" herättäviä asioita vaikka kuinka, ja valinnan tekeminen johonkin suuntaan on jonkin toisen mahdollisuuden sulkemista pois. Suurperheen äiti ei tiedä mitään riippumattoman maailmanympärimatkaajan kokemuksista ja toisinpäin. Downshiftaaja ei tiedä mainetta ja kunniaa niittävän uraohjuksen elämästä ja niin edelleen. En ymmärrä, miksi vanhemmuuden erityisyyttä pitäisi elämänvalintojen joukossa erityisesti korostaa. Siltä varalta, että kommenttini herättää lukijoissa velaviboja, kerron jo etukäteen, että olen itse perheellinen. En vain pidä omia valintojani sen erityisempinä tai parempina kuin muiden. [/quote] Miten niin ei tiedÄ? Esikoisen sain 32 vuotiaana ja sen jälkeen vielä 4 lasta. Ehdin hyvin reppumatkailla ja muutenin matkailla. Olen pitänyt välivuoden töistä ja keskittynyt taiteen tekemiseen. Nyt olen 53v ja aikaa on taas matkailla miehen kanssa ja jään vuorotteluvapaalle syksyllä. Kumma käsitys lapsettomilla, että jos on tehnyt lapsia, ei ole ehtinyt koskaan tehdä mitään ja lapset roikkuu kahdenksankymppisiksi lahkeessa. [/quote] Luepa tekstini uudestaan. Kerroin selvästi olevani itse perheellinen. En myöskään väittänyt, ettei ihminen voisi eri elämänsä vaiheessa kokea eri asioita. Nimenomaan eri asioiden toteuttaminen yhtaikaa ei onnistu. Sinäkin kerroit matkustelleesi ENNEN lasten saamista ja tekeväsi näin, kunhan lapset ovat isompia. On siis pitkä jakso, jolloin matkustelu riippumattomana ei ole mahdollista. Kyllä se minusta ihan valintojen tekemiseltä ja toisten valintojen poissulkemiselta kuulostaa. Ihan vapaasti voit valita eläväsi näin, mutta hyväksy se, että joku muu arvottaa asioita eri tavalla ja silti elää hyvän, kiinnostavan elämän. Kyllä minä arvotan vaikka 15 vuoden maapallon kiertelyn vähintään yhtä kiinnostavaksi elämäntavaksi kuin viisipäisen lapsikatraan kasvattamisen.

[/quote]

Jotkut saa kummatkin. Kiertelee 15 vuotta maailmaa ja saa lapsia. Toisaalta, oikeasti harva lapseton kiertää 15 vuotta maailmaa. Tuntemani lapsettomat naiset tekevät pienipalkkaista vuorotyötä lähihoitajina tai ovat kauppojen kassalla tai jossain toimistossa. Harva lapseton ihan oikeasti kiertelee 15 vuotta maailmaa, vaan käy ihan tavistöissä ja kesälomalla jossain Thaimaassa ja talvilomalla laskettelukeskuksessa ja muut ajat tekee töitä, keittää kaurapuuroa aamulla ja perjantaina korkkaa viinipullon. Aika moni lapseton elää keski-iässä yksin jostain syystä. Parisuhteet eivät ole kestäneet. Vain yksi tuntemani lapseton vela (hänkin yritti tulla raskaaksi ikävuosien 35-40 välillä, mutta saanut lapsia) on naimisissa. Hänen elämänsisältö on hoitotyö ja jatkuva burnout ja uupumus ja oman vanhan äitinsä hoito. Niin hohdokasta se oikeasti on.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:50"]

Minä säälin Anneli Aueria, joka on joutunut istumaan syyttömänä vuosia vankeudessa. Sillä välin hänen veljensä ja tämän vaimo omivat kolme hänen lapsistaan. He käänsivät nämä lapset pelon voimalla omaa äitiä ja sisartaan vastaan.

http://anneliauer.com

Pelkkä ajatus siitä, että joku vie lapseni, saa minut voimaan pahoin.

[/quote]

YLE:n Areenassa on katsottavissa ilmaiseksi vielä parin viikon ajan Ulvilan murhamysteeri dokumentti. Siitä näkee miten viranomaiset voivat pilata kallisarvoisten lastesi ja Sinun elämäsi.

Dokumenttiprojekti: Ulvilan murhamysteeri.

http://areena.yle.fi/tv/2689828

Pikku-Eerikan elämän nämä tollot onnistuivat pilaamaan vielä perusteellisemmin.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:36"] Onhan noita "ainutlaatuisia tunteita" herättäviä asioita vaikka kuinka, ja valinnan tekeminen johonkin suuntaan on jonkin toisen mahdollisuuden sulkemista pois. Suurperheen äiti ei tiedä mitään riippumattoman maailmanympärimatkaajan kokemuksista ja toisinpäin. Downshiftaaja ei tiedä mainetta ja kunniaa niittävän uraohjuksen elämästä ja niin edelleen. En ymmärrä, miksi vanhemmuuden erityisyyttä pitäisi elämänvalintojen joukossa erityisesti korostaa. Siltä varalta, että kommenttini herättää lukijoissa velaviboja, kerron jo etukäteen, että olen itse perheellinen. En vain pidä omia valintojani sen erityisempinä tai parempina kuin muiden. [/quote] Miten niin ei tiedÄ? Esikoisen sain 32 vuotiaana ja sen jälkeen vielä 4 lasta. Ehdin hyvin reppumatkailla ja muutenin matkailla. Olen pitänyt välivuoden töistä ja keskittynyt taiteen tekemiseen. Nyt olen 53v ja aikaa on taas matkailla miehen kanssa ja jään vuorotteluvapaalle syksyllä. Kumma käsitys lapsettomilla, että jos on tehnyt lapsia, ei ole ehtinyt koskaan tehdä mitään ja lapset roikkuu kahdenksankymppisiksi lahkeessa. [/quote] Luepa tekstini uudestaan. Kerroin selvästi olevani itse perheellinen. En myöskään väittänyt, ettei ihminen voisi eri elämänsä vaiheessa kokea eri asioita. Nimenomaan eri asioiden toteuttaminen yhtaikaa ei onnistu. Sinäkin kerroit matkustelleesi ENNEN lasten saamista ja tekeväsi näin, kunhan lapset ovat isompia. On siis pitkä jakso, jolloin matkustelu riippumattomana ei ole mahdollista. Kyllä se minusta ihan valintojen tekemiseltä ja toisten valintojen poissulkemiselta kuulostaa. Ihan vapaasti voit valita eläväsi näin, mutta hyväksy se, että joku muu arvottaa asioita eri tavalla ja silti elää hyvän, kiinnostavan elämän. Kyllä minä arvotan vaikka 15 vuoden maapallon kiertelyn vähintään yhtä kiinnostavaksi elämäntavaksi kuin viisipäisen lapsikatraan kasvattamisen.

[/quote]

Jotkut saa kummatkin. Kiertelee 15 vuotta maailmaa ja saa lapsia. Toisaalta, oikeasti harva lapseton kiertää 15 vuotta maailmaa. Tuntemani lapsettomat naiset tekevät pienipalkkaista vuorotyötä lähihoitajina tai ovat kauppojen kassalla tai jossain toimistossa. Harva lapseton ihan oikeasti kiertelee 15 vuotta maailmaa, vaan käy ihan tavistöissä ja kesälomalla jossain Thaimaassa ja talvilomalla laskettelukeskuksessa ja muut ajat tekee töitä, keittää kaurapuuroa aamulla ja perjantaina korkkaa viinipullon. Aika moni lapseton elää keski-iässä yksin jostain syystä. Parisuhteet eivät ole kestäneet. Vain yksi tuntemani lapseton vela (hänkin yritti tulla raskaaksi ikävuosien 35-40 välillä, mutta saanut lapsia) on naimisissa. Hänen elämänsisältö on hoitotyö ja jatkuva burnout ja uupumus ja oman vanhan äitinsä hoito. Niin hohdokasta se oikeasti on.

[/quote]

Ei lasten hankkimisen vastakohtana ole mikään läpi elämän jatkuva matkustelu. Ihan normaalia elämää elän ja aion elää jatkossakin. Lasten hankkiminen vaan ei voisi vähempää houkuttaa, hankkikoot ne jotka jotain järkeä ja pointtia siinä näkevät.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:36"] Onhan noita "ainutlaatuisia tunteita" herättäviä asioita vaikka kuinka, ja valinnan tekeminen johonkin suuntaan on jonkin toisen mahdollisuuden sulkemista pois. Suurperheen äiti ei tiedä mitään riippumattoman maailmanympärimatkaajan kokemuksista ja toisinpäin. Downshiftaaja ei tiedä mainetta ja kunniaa niittävän uraohjuksen elämästä ja niin edelleen. En ymmärrä, miksi vanhemmuuden erityisyyttä pitäisi elämänvalintojen joukossa erityisesti korostaa. Siltä varalta, että kommenttini herättää lukijoissa velaviboja, kerron jo etukäteen, että olen itse perheellinen. En vain pidä omia valintojani sen erityisempinä tai parempina kuin muiden. [/quote] Miten niin ei tiedÄ? Esikoisen sain 32 vuotiaana ja sen jälkeen vielä 4 lasta. Ehdin hyvin reppumatkailla ja muutenin matkailla. Olen pitänyt välivuoden töistä ja keskittynyt taiteen tekemiseen. Nyt olen 53v ja aikaa on taas matkailla miehen kanssa ja jään vuorotteluvapaalle syksyllä. Kumma käsitys lapsettomilla, että jos on tehnyt lapsia, ei ole ehtinyt koskaan tehdä mitään ja lapset roikkuu kahdenksankymppisiksi lahkeessa. [/quote] Luepa tekstini uudestaan. Kerroin selvästi olevani itse perheellinen. En myöskään väittänyt, ettei ihminen voisi eri elämänsä vaiheessa kokea eri asioita. Nimenomaan eri asioiden toteuttaminen yhtaikaa ei onnistu. Sinäkin kerroit matkustelleesi ENNEN lasten saamista ja tekeväsi näin, kunhan lapset ovat isompia. On siis pitkä jakso, jolloin matkustelu riippumattomana ei ole mahdollista. Kyllä se minusta ihan valintojen tekemiseltä ja toisten valintojen poissulkemiselta kuulostaa. Ihan vapaasti voit valita eläväsi näin, mutta hyväksy se, että joku muu arvottaa asioita eri tavalla ja silti elää hyvän, kiinnostavan elämän. Kyllä minä arvotan vaikka 15 vuoden maapallon kiertelyn vähintään yhtä kiinnostavaksi elämäntavaksi kuin viisipäisen lapsikatraan kasvattamisen.

[/quote]

Jotkut saa kummatkin. Kiertelee 15 vuotta maailmaa ja saa lapsia. Toisaalta, oikeasti harva lapseton kiertää 15 vuotta maailmaa. Tuntemani lapsettomat naiset tekevät pienipalkkaista vuorotyötä lähihoitajina tai ovat kauppojen kassalla tai jossain toimistossa. Harva lapseton ihan oikeasti kiertelee 15 vuotta maailmaa, vaan käy ihan tavistöissä ja kesälomalla jossain Thaimaassa ja talvilomalla laskettelukeskuksessa ja muut ajat tekee töitä, keittää kaurapuuroa aamulla ja perjantaina korkkaa viinipullon. Aika moni lapseton elää keski-iässä yksin jostain syystä. Parisuhteet eivät ole kestäneet. Vain yksi tuntemani lapseton vela (hänkin yritti tulla raskaaksi ikävuosien 35-40 välillä, mutta saanut lapsia) on naimisissa. Hänen elämänsisältö on hoitotyö ja jatkuva burnout ja uupumus ja oman vanhan äitinsä hoito. Niin hohdokasta se oikeasti on.

[/quote]

Minun tuttavapiirissäni taas lapsettomien avioliitot ja suhteet ovat kestäviä, kun taas useimmilla lapsia hankkineilla on uusperhe nro x menossa, eikä ennuste suoraan sanottuna näytä kovin lupaavalta siinäkään liitossa.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:12"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:36"] Onhan noita "ainutlaatuisia tunteita" herättäviä asioita vaikka kuinka, ja valinnan tekeminen johonkin suuntaan on jonkin toisen mahdollisuuden sulkemista pois. Suurperheen äiti ei tiedä mitään riippumattoman maailmanympärimatkaajan kokemuksista ja toisinpäin. Downshiftaaja ei tiedä mainetta ja kunniaa niittävän uraohjuksen elämästä ja niin edelleen. En ymmärrä, miksi vanhemmuuden erityisyyttä pitäisi elämänvalintojen joukossa erityisesti korostaa. Siltä varalta, että kommenttini herättää lukijoissa velaviboja, kerron jo etukäteen, että olen itse perheellinen. En vain pidä omia valintojani sen erityisempinä tai parempina kuin muiden. [/quote] Miten niin ei tiedÄ? Esikoisen sain 32 vuotiaana ja sen jälkeen vielä 4 lasta. Ehdin hyvin reppumatkailla ja muutenin matkailla. Olen pitänyt välivuoden töistä ja keskittynyt taiteen tekemiseen. Nyt olen 53v ja aikaa on taas matkailla miehen kanssa ja jään vuorotteluvapaalle syksyllä. Kumma käsitys lapsettomilla, että jos on tehnyt lapsia, ei ole ehtinyt koskaan tehdä mitään ja lapset roikkuu kahdenksankymppisiksi lahkeessa. [/quote] Luepa tekstini uudestaan. Kerroin selvästi olevani itse perheellinen. En myöskään väittänyt, ettei ihminen voisi eri elämänsä vaiheessa kokea eri asioita. Nimenomaan eri asioiden toteuttaminen yhtaikaa ei onnistu. Sinäkin kerroit matkustelleesi ENNEN lasten saamista ja tekeväsi näin, kunhan lapset ovat isompia. On siis pitkä jakso, jolloin matkustelu riippumattomana ei ole mahdollista. Kyllä se minusta ihan valintojen tekemiseltä ja toisten valintojen poissulkemiselta kuulostaa. Ihan vapaasti voit valita eläväsi näin, mutta hyväksy se, että joku muu arvottaa asioita eri tavalla ja silti elää hyvän, kiinnostavan elämän. Kyllä minä arvotan vaikka 15 vuoden maapallon kiertelyn vähintään yhtä kiinnostavaksi elämäntavaksi kuin viisipäisen lapsikatraan kasvattamisen.

[/quote]

Jotkut saa kummatkin. Kiertelee 15 vuotta maailmaa ja saa lapsia. Toisaalta, oikeasti harva lapseton kiertää 15 vuotta maailmaa. Tuntemani lapsettomat naiset tekevät pienipalkkaista vuorotyötä lähihoitajina tai ovat kauppojen kassalla tai jossain toimistossa. Harva lapseton ihan oikeasti kiertelee 15 vuotta maailmaa, vaan käy ihan tavistöissä ja kesälomalla jossain Thaimaassa ja talvilomalla laskettelukeskuksessa ja muut ajat tekee töitä, keittää kaurapuuroa aamulla ja perjantaina korkkaa viinipullon. Aika moni lapseton elää keski-iässä yksin jostain syystä. Parisuhteet eivät ole kestäneet. Vain yksi tuntemani lapseton vela (hänkin yritti tulla raskaaksi ikävuosien 35-40 välillä, mutta saanut lapsia) on naimisissa. Hänen elämänsisältö on hoitotyö ja jatkuva burnout ja uupumus ja oman vanhan äitinsä hoito. Niin hohdokasta se oikeasti on.
[/quote]

Aivan samoin kuin moni perheen perustanut elää sisällötöntä oravanpyöräelämää. Ei lasten tekeminenkään mikään kaikkia kaikissa olosuhteissa autuaaksi tekevä asia ole. On kuitenkin totta, että mainittu maailmanmatkaajan elämäntyyli on harvinainen. Suurin osa ihmisistä, sekä perheellisistä että perheettömistä, elää lopulta aika tavallista elämää. Halusin vain ottaa kantaa ap:n kärkkääseen väitteeseen siitä, ettei yhdenkään yli 40-vuotiaan lapsettoman elämä voisi olla kadehdittavaa. Väite on mielestäni absurdi. On eri asia sanoa, että suurin osa kuin ei kukaan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:29"]Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta. Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa. [/quote] Mä kadehdin, just tällanen nainen on mun unelmamiehen kanssa. Miehellä lapsia, halus lapsettoman naisen kun edelliset uusperhekuviot oli menny pahasti pieleen.

[/quote]

Olen huomannut sinkkuna olessani, miten miehet ovat kertakaikkiaan loppu JOSKUS näitä vaimojaan ja perhe-elämää, katketoituneita, panostavat paljon perheeseen, mutta mikään ei tunnu riittävän pikku-rouville, vaimot elävät jossakin ihme kuplassa Monet eroavat, enkä ihmettele ollenkaan. Nyt saan tietenkin kuraa niskaan, että viettelisin varattuja. Se ei kuulu tapoihin, miehet kertovat vain paljon näistä asioista jo ammattinikin puolesta Toisaalta vapaa-ajallakin on yritetty iskeäkin lukuisia kertoja, monet mieht elävät täysin seksittömässä liitossa, kun naista ei enää kiinnosta seksi joskus, kun on saanut lapsia.

Olisi kiva kuulla lapsettomien yli 60 vuotiaiden eläkeläisten mielipiteitä asiaan liittyen.Ovatko vielä tyyryväisiä ratkaisuunsa? Onko heillä tiivis ystäväpiiri tms, onko puolisoa?Miltä tuntuu oma vanheneminen jos ei ole sukulaisia elossa.
Itse muuten kiertelin maailmaa ja asuin ulkomailla 10 vuotta.Nyt olen äiti.Suurin osa ei edes halua lapsia alle 30 vuotiaana mikä on hienoa.Ehtii kartuttaa elämänkokemustaan muutenkin kuin lasten kautta.Mun mielestä ei ole olemassa alle 30 vuotiasta velaa.Se on normaalia siinä iässä.

Kiistely aiheesta, kumman elämä on parempaa, lapsettoman vai lapsia saaneen, on yhtä typerää kuin uskonasioista tai makuasioista kiistely. Voi jösses. Hyvähän se vaan on, ettei ap kadehdi lapsettomia, kun niitä lapsia on tullut hankkineeksi. Minä taas en kadehdi niitä, joilla lapsia on. Hyvä näin, koska olen itse jättänyt ne hankkimatta.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:29"]

Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta. Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa.

[/quote]

Minkä takia sinun pitäisi sääliä ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä? Jos sinulle itsellesi ovat lapset kaikkein tärkein asia elämässä, minkä takia sen pitäisi olla kaikkein tärkeintä ja suurinta kaikille muillekin?

Suon kyllä lapsia hankkineille heidän onnensa, mutta heidän käsityksensä siitä, että he ja vain he tietävät, mikä on joka ainoalle muullekin ihmisille parasta, käy kyllä hermoon. Miksette halua antaa jokaisen itse elää omaa elämäänsä?

Mun äiti on aina katunut sitä että hankki lapsia, on sanonut sen suoraan. Ois halunnut mielummin olla lapseton. Oli tätä mieltä vielä silloinkin, kun me lapset olimme jo aikuisia.

Lapsettomuus on aivan yhtä ok valinta elämässä kuin vanhemmuuskin, mutta en voi sille mitään että tunteen tasolla koen vähän samoin kuin ap. En siis suoranaisesti sääli lapsettomia mutta...esimerkiksi tää idea, että äidit sankoin joukoin kadehtisivat lapsettomia naisia on kyllä niin kaukana mun kokemusmaailmasta kuin olla ja voi.
Ja juu, en ikinä sanoisi tätä ääneen live-elämässä.