Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä
27.03.2015 |
Vaikka olisi kuinka hieno ja onnellinen elämä, niin silti säälin lapsettomia ihmisiä. Aina. Poikkeuksetta.
Itselläni on kaikki mitä maailmassa haluan ja silti mikään ei voita vanhemmuuden tuomaa onnea ja iloa.
Kommentit (315)
Ap hyvä,
Miltä sinusta tuntuisi tällainen väite:
Säälin ihmisiä, jotka eivät ole yhtä älykkäitä kuin minä. Heiltä jää kokematta maailmasta monta sellaista ulottuvuutta (esim. taiteiden ja tieteiden aloilta), jotka minä pystyn kokemaan ja ymmärtämään, ja jotka antavat minulle suunnatonta tyydytystä, mutta itseäni vähemmän älykkäät eivät sinne yllä. Eivät vaikka kuinka yrittäisivät.
En oikeasti ajattele näin, sillä uskon että elämä voi olla täyttä monella tavalla. Ja tuollainen ylemmyyttä täynnä oleva sääliasenne on jotenkin sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppukohtaus elokuvasta "Tuomari Martta" (1943)
Ohjaaja: Hannu Leminen
Suomen Filmiteollisuus Oy
Moderni ja kunnianhimoinen uranainen, lainoppinut Martta Kaataja (Helena Kara) työskentelee tuomarin sijaisen virassa maaseudulla. Hän joutuu palaamaan työkiireidensä keskeltä Helsinkiin, jossa hänen poikansa on loukkaantunut vakavasti. Onnettomuudesta selvitään säikähdyksellä, mutta se saa Martan arvioimaan uraansa uudessa valossa.
Martta tulkitsee työnsä vaarantaneen hänen perheensä onnen ja hyvinvoinnin. Elokuvan päätösrepliikin -- paatoksellisen kotiäitiyden ilosanoman julistuksen -- aikana Martan näyttelijä Helena Kara kääntää katseensa kohti kameraa ja puhuttelee katsojaa suoraan.
Huomionarvoisen tästä repliikistä tekee se, että koko elokuvan alusta asti Martta ja hänen anoppinsa Ilona ovat henkeen ja vereen puolustaneet naisen mahdollisuutta tehdä töitä ja rakentaa uraa ilman omantunnontuskia. Päätösrepliikki sotii täydellisesti tätä ajatusmaailmaa vastaan.
Ohjaaja Hannu Leminen oli repliikin käyttöä vastaan, mutta tuottaja T. J. Särkkä runnoi sen läpi valkokankaalle.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:45"]
Voi luoja mitä idiootteja. Kaikki ei tahdo lapsia ja jotkut eivät pidä lapsista. Se vanhemmuus voi olla täyttä helvettiä joillekin.
[/quote]
Jos ei ole koskaan kaivannut lapsia eikä ole niitä hankkinut, ei tiedä siitä onnesta, joka niiden kautta tulee, joten ei hätää. Ei tarvitse sääliä niitä. Voivat olla ihan onnellisia ja antaa olla niin.
[/quote]
Jep. Etenki kun lapset eivät tuottaisi minulle kuitenkaan onnea vaan kärsimystä.
Lasten hankkiminen ei tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta. Onnellisuus lisääntyy joka tapauksessa iän myötä, joten lapsia hankkineetkin kokevat olevansa onnellisempia kuin ennen lapsia.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:02"]
Subjektiivisesti vastaan. Mä rakastan lastani niin, että tekisi mieli pussata koko nassikka puhki ja halia koko ajan. Hän on vain ihaninta, mitä tiedän. Tunne on voimakas lämpö, autuus, iloisuus. Ja ennen kaikkea ikinä en ole pystynyt elämään näin kiinni hetkessä. Kun leikin lapseni kanssa, olen täysin siinä hetkessä. Aiemmin vain haahuilin, mietin mennyttä ja tulevaa. Mulla ei ole kiire mihinkään, nautin vain lapseni seurasta. Elämä on jotenkin täyteläistä ja uutta päivää odottaa aina riemulla. Tätä se onni on mulle.
[/quote]
Minulla on juuri tällaista onnea ja elämää, vain ilman lapsia. Elän kiinni hetkessä, ei ole kiire ja odotan uutta päivää riemulla.
[/quote]
Siskollani on lapsia, ja hän ei ole onnellinen. Minä olen onnellinen mutta en siltikään odota innolla uutta päivää. Turha selittää persoonallisuuden piirteitä lisääntymisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:11"]
261 jatkaa viela, etta on ihan hienoa kun nykyaan on lapsettomuus ihan jees. Talla pienella pallolla on jo liikaa ihmisia. Pitaa tosin myos muistaa, etta monet jotka sanovat, ettei ikina lapsia, muttavat mielensa jossain vaiheessa (ja se on ihan ok). Itsellani naiskollega joka on vuosia toittottanut ettei halua ikina lapsia ja nyt on 36v ja haluaakin vauvan. Miehensa jolle on toitottanut lapsettomuudesta vuosi kaudet ei ole viela innostunut. Mitenhan kay?
[/quote]Tämä juttu mielen muuttamisesta on myytti. Ne, jotka ovat tarpeeksi varmoja hankkiakseen pysyvän ehkäisyn, eivät muuta mieltään. Tästä on ihan tutkittua tietoa, niin ei tarvitse arvailla.
Ei oikein nappaa hankkia lapsia. Ehkä ylimaallisen suuri onni jää kokematta, mutta niin jää myös yhtä suuri menettämisen pelko ja ne surun ja vihan tunteet kun lapsen elämä ei välttämättä menekään niin kuin oli tarkoitus: jos lapsi sairastuu, joutuu koulukiusatuksi, masentuu, alkaa käyttämään huumeita, joutuu puolisonsa pahoinpitelemäksi, tulee teiniäidiksi tai mitä tahansa kamalaa, mitä voi ihmiselle sattua. Lapset eivät myöskään ole tae siitä etteikö vanhuus olisi kuitenkin yksinäinen, eikä yksinäisen vanhuuden pelko pitäisi koskaan olla syy hankkia lapsia. Pyyteetöntä rakkautta taas saan ihan tarpeeksi koiralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokohan uskaltaisitte vilkaista http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on muuten tosi, että lapsettomat parit pysyvät yhdessä, mutta lapselliset eroaa ja on taas uusi mies ja uusperhe ja taas erotaan ja taas on uusi mies ja ja ja..
Miehelle seksi ja visuaalinen virike ovat tärkeitä. Kuka mies ei lähtisi etsimään toista naista, jos kotona on rasvatukkainen ja riipputissinen velttopillu, kuka ei jaksa seksiä koskaan, koska ripustautuu lapsiinsa.
En tunne yhtään lapsetonta paria, jotka ovat eronneet, koska miehillä on kotona kaikki, mitä haluavat. Kukaan mies ei oikeasti halua lapsia pilaamaan parisuhdettaan.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:37"]Jokohan uskaltaisitte vilkaista http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0
[/quote]
Niin ja monien tutkimusten mukaan juuri perheelliset ovat onnellisimpia. Tutkimuksia on monenlaisia. Riippuu miten tutkitaan. Esim. Millaisilla kysymyksillä onnellisuutta lähestytään ja miten sitä mitataan.
Sanoisin että pikkulapsiperhe-elämä on rankkaa. Se syö varmasti yhdenlaista onnellisuutta. Mutta omalla kohdallani joku "ylemmän tason" onnellisuus on noussut. Elämä voi olla vaikeaa, mutta sillä on syvä merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:36"]
Ei oikein nappaa hankkia lapsia. Ehkä ylimaallisen suuri onni jää kokematta, mutta niin jää myös yhtä suuri menettämisen pelko ja ne surun ja vihan tunteet kun lapsen elämä ei välttämättä menekään niin kuin oli tarkoitus: jos lapsi sairastuu, joutuu koulukiusatuksi, masentuu, alkaa käyttämään huumeita, joutuu puolisonsa pahoinpitelemäksi, tulee teiniäidiksi tai mitä tahansa kamalaa, mitä voi ihmiselle sattua. Lapset eivät myöskään ole tae siitä etteikö vanhuus olisi kuitenkin yksinäinen, eikä yksinäisen vanhuuden pelko pitäisi koskaan olla syy hankkia lapsia. Pyyteetöntä rakkautta taas saan ihan tarpeeksi koiralta.
[/quote] Jutteletko koirasi kanssa pitkiäkin keskusteluja, siis yksinpuhelua koiralle, joka ei koskaan vastaa puhumalla sanoin sulle päin. Eihän kukaan vanhemmista voi ennustaa lapsensa tulevaisuutta, kun emme voi ennustaa omaammekaan, mutta oma lapsi on kuitenkin oma ja ainutlaatuinen, jota rakastaa myös syvästi, tuli siitä lapsestaan sitten millainen tahansa.
http://www.vauva.fi/keskustelu/4307503/ketju/loin_lastani
En ikinä kadehdi ketään kenellä on lapsia.
Iloinen voin olla toisten puolesta jos saavat onnensa lisääntymisestä, ei siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen on itse tehtävä ratkaisunsa.
Minulla on pieniä lapsia. Elämä on varmasti rankempaa ja jollain tavalla onnettomampaa kuin lapsettomalla. Mutta so what? Vierivä kivi ei sammaloidu. Haluan elämältä kaiken. Haluan valloittaa vuoren huiput sinkkuna, haluan vajota syviin vesiin vauvan valvottamana. Olen tutkinut polkuja yksinäni, nyt lapsieni kanssa. Joskus taas yksin. Sitä haluan elämäni olevan. Joku muu valitkoon tois
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:37"]
Jokohan uskaltaisitte vilkaista http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0
[/quote]Tuossa aineistossa on kaksi ongelmaa. Ensinnäkään se ottaa huomioon vain vanhemman ja ei-vanhemman iän, ei elämäntilannetta. Keski-ikäiset (40+) vanhemmat eivät ole sen onnellisempia kuin ei-vanhemmat, jos heillä on kotona asuvia lapsia. Vasta lasten muutettua pois kotoa alkaa onnellisuuskuilu lapsettomiin nähden kuroutua umpeen. Toinen ongelma on se, ettei aineistossa ole erotettu toisistaan vapaaehtoista ja ei-vapaaehtoista lapsettomuutta. Omasta halustaan lapsettomia on kaikista lapsettomista vain vähemmistö. Tällaisessa yksioikoisessa vertailussa katkerien lapsettomien onnettomuus peittää alleen vapaaehtoisesti lapsettomien onnellisuuden.
Onnellisuustutkimus on kyllä tavattoman mielenkiintoinen tieteenala. Valitettavasti siitä ei oikein löydy tukea vanhemmuuden valitsemiselle.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:47"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:37"]Jokohan uskaltaisitte vilkaista http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0 [/quote] Niin ja monien tutkimusten mukaan juuri perheelliset ovat onnellisimpia. Tutkimuksia on monenlaisia. Riippuu miten tutkitaan. Esim. Millaisilla kysymyksillä onnellisuutta lähestytään ja miten sitä mitataan. Sanoisin että pikkulapsiperhe-elämä on rankkaa. Se syö varmasti yhdenlaista onnellisuutta. Mutta omalla kohdallani joku "ylemmän tason" onnellisuus on noussut. Elämä voi olla vaikeaa, mutta sillä on syvä merkitys.
[/quote]
Ihmisten, jotka kokevat jo elämänsä merkitykselliseksi, ei kannatakaan hankkia lapsia.
Voisin kirjoittaa paljonkin tähän ketjuun siitä, miten upeaa on lasten kanssa. En vain halua enää loukata enempää teitä veloja, tai muuten vain lapsettomia. Tunnen hyvin syvää myötätuntoa teitä kohtaan, useimmat ovat lapsettomia tai perheettömiä ilman omaa tahtoaan. Minusta on ilkeää että täällä hehkutetaan selvästi katkeroituneille ihmisille omaa tilannetta. Sillä onhan se totta, että jos olet varakas, kaunis, hoikka ja sinulla on hyvä parisuhde ja lapset - sehän on ihan täydellistä onnea!
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:50"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 00:36"]
Ei oikein nappaa hankkia lapsia. Ehkä ylimaallisen suuri onni jää kokematta, mutta niin jää myös yhtä suuri menettämisen pelko ja ne surun ja vihan tunteet kun lapsen elämä ei välttämättä menekään niin kuin oli tarkoitus: jos lapsi sairastuu, joutuu koulukiusatuksi, masentuu, alkaa käyttämään huumeita, joutuu puolisonsa pahoinpitelemäksi, tulee teiniäidiksi tai mitä tahansa kamalaa, mitä voi ihmiselle sattua. Lapset eivät myöskään ole tae siitä etteikö vanhuus olisi kuitenkin yksinäinen, eikä yksinäisen vanhuuden pelko pitäisi koskaan olla syy hankkia lapsia. Pyyteetöntä rakkautta taas saan ihan tarpeeksi koiralta.
[/quote] Jutteletko koirasi kanssa pitkiäkin keskusteluja, siis yksinpuhelua koiralle, joka ei koskaan vastaa puhumalla sanoin sulle päin. Eihän kukaan vanhemmista voi ennustaa lapsensa tulevaisuutta, kun emme voi ennustaa omaammekaan, mutta oma lapsi on kuitenkin oma ja ainutlaatuinen, jota rakastaa myös syvästi, tuli siitä lapsestaan sitten millainen tahansa.
[/quote]
Kyllä juttelen ja vaikka puhumaan tuo kaveri ei ole oppinut, niin eleet kuitenkin kertovat että tämä kuuntelee vaikka ei paljoa aina ymmärtäisikään. Tietenkin lapsi on tärkeä ja ainutlaatuinen äidilleen (vaikka on niitäkin poikkeuksia, jotka eivät lapsistaan välitä), mutta minä valitsen mielummin tämän tien johon olen itse tyytyväinen. Pidän todella paljon tästä tavallisesta elämästäni johon kuuluu tavallisia asioita kuten työt, ystävät, koira ja runsaasti omaa aikaa, ei edes mitään maailman ympäri matkaamista, vaan arkiset asiat tuovat minulle onnen. Oma aikani on minulle niin arvokasta, etten usko että pitäisin elämääni läheskään yhtä miellyttävänä jos matkassa olisi lapsi. Onneksi on olemassa monenlaista onnea!
Jep, kyllä vaan lapsista on pelkkää iloa ja sateenkaaria, onhan sen tältäkin foorumilta huomannut!
http://www.vauva.fi/keskustelu/4307503/ketju/loin_lastani
Voi että, kun kaikki eivät pääse kokeilemaan oman pinnansa venyvyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Ap hyvä,
Miltä sinusta tuntuisi tällainen väite:
Säälin ihmisiä, jotka eivät ole yhtä älykkäitä kuin minä. Heiltä jää kokematta maailmasta monta sellaista ulottuvuutta (esim. taiteiden ja tieteiden aloilta), jotka minä pystyn kokemaan ja ymmärtämään, ja jotka antavat minulle suunnatonta tyydytystä, mutta itseäni vähemmän älykkäät eivät sinne yllä. Eivät vaikka kuinka yrittäisivät.
En oikeasti ajattele näin, sillä uskon että elämä voi olla täyttä monella tavalla. Ja tuollainen ylemmyyttä täynnä oleva sääliasenne on jotenkin sairas.