En ikinä kadehdi yli 40-vuotiasta lapsetonta ihmistä

Jätän mielelläni väliin, kiitos vain. Säälisi on merkityksetöntä, mutta jos se saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi, niin siitä vain.

Itse inhoan sellaista "perusperheidylliä". Ajatuskin lapsista ja ylipäätään vastuusta saa minut kananlihalle. Jos joku haluaa siihen perheleikkiin ryhtyä, niin toivotan onnea, mutta kaltaiseni, joita ei yksinkertaisesti kiinnosta parisuhteet, tai ihmiset ylipäätään, saavat minusta elää elämäänsä aivan oman halunsa mukaan. En tuomitse ketään, enkä kaipaa sääliä.

Jos (monessakin mielessä) lapsellisten perustelut omalle ylemmyydentunteelleen ovat tosiaan näin heikoilla kantimilla, aiempi teoriani projisoinnista tuli siis todeksitodistetuksi. taas kerran. ei tällä ole mitään tekemistä lapsien kanssa. näiden vanhempien "minä" on niin heikoilla kantimilla, että lapset nähdään saavutuksena joka jokaisen pitää "saada" ennenkuin voidaan laskea ihmiseksi. 

sen sijaan, että jälkikasvu on rakastettu ja toivottu tulokas, hän on vain jatkumon täydennystä: asuntolaina, x määrä autoja, heteroavioliitto, akateeminen työ, omia lapsia ennenkuin tietty ikä heilahtaa mittariin. tätä se on.

Lapset ovat hieno asia jos siltä tuntuu. Jos tulokas on toivottu, ja suunniteltu niin se on parhaimmillaan jotain hyvin kaunista. hänellä on paikka rakastavassa perheessä. kaunis ajatus minusta.

sitten on nämä "ammattilaisvanhemmat" jotka projisoivat omia puutteitaan lapsiinsa.  heidän "tulokkaansa" eivät koskaan tule elämään täysin vapaata lapsuutta koska he ovat vain statisteja siinä fiktiivisessä perhekokonaisuudessa jonka jokaisen tulee heidän mielestään saavuttaa ennen tiettyä ikää. OMG! KOKO PERHE ON PUETTAVA SAMAAN KUOSIIN KOSKA EMME MUUTEN OLE PERHE!

Minusta tämä on käsittämättömän surullista.

-m35

Kiva, että e kadehdi! Toivottavasti olet rehellinen siinä! Tiedätkö mitä: Minäkään en kadehdi yhtään sinua. Elän ihanassa suhteessa ja miehellä on edellisen kumppanin kanssa lapset tehtynä. Kaikki toimii. Olen onnellinen ja uskon, että rakkautemme kestää ja vanhenemme yhdessä. Jos tutustuisit elämääni, ehkä huomaisit, että siinä on paöljon asioita, joita voisit arvostaa. Minulla on esimerkiksi lämmin ja rakastava suhde kumppanini lapsiin ja hyvät välit heidän äitinsä kanssa. Kaikkea hyvää sulle!

Jotenkin katkeralta vaikuttava aloitus... Eiköhän hyvät ja huonot puolet löydy kummastakin :)

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:01"]

Jos kadehtii tai paheksuu toisen valintoja, on se merkki siitä, että on tyytymätön omiin valintoihinsa.

[/quote]Kadehtimisen voisin uskoakin johtuvan ainakin osittain mainitsemastasi syystä, mutta paheksunnan en missään tapauksessa. Vegaani ei paheksu lihansyöntiä koska haluaisi itse syödä lihaa eikä salikissa sohvaperunaa koska katuu itse liikunnallisuuttaan. On luonnollista paheksua asioita, jotka ovat voimakkaasti omien arvojen vastaiset. Paheksunnasta huolimatta pitäisi kuitenkin osata käyttäytyä.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 20:43"]

Jotenkin katkeralta vaikuttava aloitus... Eiköhän hyvät ja huonot puolet löydy kummastakin :)

[/quote]

Mitä huonoja puolia lapsettomuudessa muka on?

AP on trolli,seuraava aloitus jonka hän teki, oli otsikoitu: "en jaksa enää tätä perhe-elämää". niinpä, tätä se teidän uhrielämänne on!

Nej tack!

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:34"]Mä en sääli lapsettomia, on hyvä että lapsetomia ihmisiäkin on varsinkin työelämässä. Niille voi sysätä tyhjänpäiväiset työreissut, huonot loma-ajankohdat, ylityöt jne. nehän voi joustaa kun ei ole lapsia.
[/quote]
Itse asiassa ei voi :) Meillä ainakin lomat jaetaan tasaisesti. Tosin mä lapsettomana mielelläni olen esim joulun töissä, en ole koskaan mikään jouluihminen ollut. Sitten taas esim juhannuksen olen vapaalla.

Olen mies, yli 40 ja lapseton. En ole koskaan halunnut saada lapsia. Ja minä olen säälittävä ?  Säälin viestin alottajaa joka ei luultavasti osaa muuta kuin lisääntyä ? Kerropa muuten mikä koulutus sinulla on. Fiksut ei kirjoita tuollaisia viestejä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 19:04"]

Enpä ole vielä yhtään äitiä nähnyt, joka ei kitisisi miten on rankkaa elämä lasten kanssa. Ei pysty tekemään sitä ei tätä jne

[/quote]

Minä voin sanoa että rankkaa oli kun lapset olivat 0-3-vuotiaita, nyt ovat alakoululaisia enkä ole enää moniin vuosiin kokenut lapsiperhe-elämää rankkana, päinvastoin se on todella palkitsevaa. Lapset antavat sisältöä elämään niin paljon.

[/quote]

Harmi, ettei se sisältö ole mitään, mistä tykkäisin. Tai eihän tuo mikään harmi oikeasti ole. Lapsiperhe-elämä ottaa ihmiseltä niin paljon enemmän kuin lapseton elämä, että onneksi ei ole sitä tyypillistä pakkomiellettä saada lapsia.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 19:49"]

Missä kaikki miehet ovat tästä keskustelusta? Isät, sinkkumiehet, lapsettomassa parisuhteessa elävät? Miksi he eivät riitele tällä lailla? Miksi moni mies jättää perheensä? Eikö miehille se oman lapsen saaminen olekaan niin suuri täyttymys, että pitää sääliä lapsettomia?

[/quote]

Minä olen mies. En vain katso tarpeelliseksi mainita joka viestissä, että MINULLA ON MUUTEN KIVEKSET.

En olisi vammaista lasta halunnut. Niin vammaista, että kun itse tästä maailmasta lähden, ei lapsi yksin pärjää. Koko aikuinen elämä mennyt lasta ruokkiessa, pestessä ja pukiessa. Ei vanhemmuus ole aina onni. Onni on terve lapsi, joka kasvaa ja aikuistuu ja kykenee vastavuoroisuuteen.

Vanhemmat kovin usein korostavat sitä, miten heidän rakkautensa lapseen on kaikkein suurinta. Mielestäni korostus johtuu joskus siitä, että niin on pakko ajatella - lasta ei pääse pakoon, tilanne on lopullisesti muuttunut, ja tuo itselle hyvä olon, kun korostaa rakkautensa tärkeyttä yli muiden elämän.

Terveidenkin lasten vanhemmista jotkut ovat rehellisesti sanoneet, että rakastavat kyllä lastaan, mutteivät rooliaan vanhempana. Kukaan (normaaleilla tunteilla varustettu) ei toivo pois jo syntynyttä lasta, mutta vielä siittämätön lapsi on vain ajatus, ja jos siihen voisi palata, niin toivoisin vanhemmuuteni pois.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:45"]

Voi luoja mitä idiootteja. Kaikki ei tahdo lapsia ja jotkut eivät pidä lapsista. Se vanhemmuus voi olla täyttä helvettiä joillekin.

[/quote]

Oletko itse vähän heikkolahjainen? Olkoon syy sitten mikä tahansa siihen lapsettomuuten joka tapauksessa tuo ihminen ei pysty kokemaan sitä mieletöntä tunnetta, jonka minä tunnen lapsiani kohtaan. Ja TUOSTA olen pahoillani hänen puolestaan. Se tunne vain on jotain mitä mikään muu asia elämässä ei pysty tuottamaan.

[/quote]

Tiedän ihmisen, jolle vanhemmuus olisi pelkkä taakka ja mahdollisesti se voisi tuhota hänen elämänsä täysin. Kyseessä on paras ystäväni.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:37"]

Olisi kiva kuulla lapsettomien yli 60 vuotiaiden eläkeläisten mielipiteitä asiaan liittyen.Ovatko vielä tyyryväisiä ratkaisuunsa? Onko heillä tiivis ystäväpiiri tms, onko puolisoa?Miltä tuntuu oma vanheneminen jos ei ole sukulaisia elossa. Itse muuten kiertelin maailmaa ja asuin ulkomailla 10 vuotta.Nyt olen äiti.Suurin osa ei edes halua lapsia alle 30 vuotiaana mikä on hienoa.Ehtii kartuttaa elämänkokemustaan muutenkin kuin lasten kautta.Mun mielestä ei ole olemassa alle 30 vuotiasta velaa.Se on normaalia siinä iässä.

[/quote]

Olen sitten yli 60:senä tyytyväinen tai en, niin en missään nimessä koe oikeudekseni tehdä lapsia itseäni viihdyttämään tai yksinäisyyttäni lievittämään vanhuuden päivien varalle. Jos jään leskeksi, niin pidän täysin mahdollisena, että tunnen vanhana yksinäisyyttä. Sen kanssa on vain elettävä ja pyrittävä olemaan mahdollisimman aktiivinen mahdollisimman pitkään. Kotiin linnoittautuminen ei kannata kenenkään kohdalla. Yksinäinen vanhuus voi olla edessä monilla lapsiakin tehneellä, en usko että kerran pari vuodessa tapahtuva vierailu ihan hirveästi lohduttaa jos muuten ei osaa itselleen sosiaalista elämää hankkia.
[/quote]
Minkä ikäinen olet? En muuten tainnut sanoa että tein lapsen sitä varten että vanhana on seuraa.Tarkoitan sitä että kun silloin ollaan elämän ehtoopuolella ja miettii valintojaan onko tyytyväinen että eli perheettömänä edes yrittämättä? En tiedä.Ajattelen olevani onnekas saadessani elää monentyyppistä elämää.Olin vela kunnes 37 vuotiaana tulin raskaaksi.
En usko kenenkään lapsellisen rakentavan elämäänsä vain lasten varaan vaikka lapsettomat tuntuvat niin ajattelevan.
Olen tuntenut läheisesti monia vanhuksi ja jutellut heidän kanssaan paljonkin.Moni on onnellinen ja iloinen ajatelessaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan vaikka he asuisivat toisella puolella maailmaa.Esittelevät kuvia jne.En tiedä, tuntuvat vain olevan onnellisia että lapset ja ehkä lapsenlapset ovat olemassa Tuoko se jotain lohtua ja alkukantaisen tunteen siitä, että elämä jatkuu? En tiedä.Hwillä voi silti olla ystäviä joiden kanssa pelata korttia tai käydä kylässä, onhan sitä elämää siihen mennessä ehditty elää jo vuosia /vuosikymmen niin että lapset ovat jo aikuisia ja heillä on ehkä omat perheet.

Sille, joka surkutteli vanhoja lapsettomia: ne vasta surkuteltavia vanhuksia ovatkin, joilla on lapsia, jotka eivät juurikaan vanhuksistaan välitä eivätkä käy heitä katsomassa, ja näitä tapauksia on MONIA. Älkää olko niinkään varmoja, että lasten rakkaus vanhempiinsa on yhtä vahvaa kuin vanhempien lapsiinsa. Luonnonlain takia vanhmpien on lapsiaan rakastettava, koska muuten eivät pitäisi huolta lapsistaan.

Onnellisimmat ovat ne vanhat ihmiset, joilla on ystäviä, joiden kanssa jakavat vanhuutensa, lämmöllä ja toinen toistaan tukien ja arvostaen.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:15"]Sille, joka surkutteli vanhoja lapsettomia: ne vasta surkuteltavia vanhuksia ovatkin, joilla on lapsia, jotka eivät juurikaan vanhuksistaan välitä eivätkä käy heitä katsomassa, ja näitä tapauksia on MONIA. Älkää olko niinkään varmoja, että lasten rakkaus vanhempiinsa on yhtä vahvaa kuin vanhempien lapsiinsa. Luonnonlain takia vanhmpien on lapsiaan rakastettava, koska muuten eivät pitäisi huolta lapsistaan.

Onnellisimmat ovat ne vanhat ihmiset, joilla on ystäviä, joiden kanssa jakavat vanhuutensa, lämmöllä ja toinen toistaan tukien ja arvostaen.
[/quote]
Miksi luulet että lapsellisilla vanhuksilla ei voisi olla ystäviä?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:37"] Olisi kiva kuulla lapsettomien yli 60 vuotiaiden eläkeläisten mielipiteitä asiaan liittyen.Ovatko vielä tyyryväisiä ratkaisuunsa? Onko heillä tiivis ystäväpiiri tms, onko puolisoa?Miltä tuntuu oma vanheneminen jos ei ole sukulaisia elossa. Itse muuten kiertelin maailmaa ja asuin ulkomailla 10 vuotta.Nyt olen äiti.Suurin osa ei edes halua lapsia alle 30 vuotiaana mikä on hienoa.Ehtii kartuttaa elämänkokemustaan muutenkin kuin lasten kautta.Mun mielestä ei ole olemassa alle 30 vuotiasta velaa.Se on normaalia siinä iässä. [/quote] Olen sitten yli 60:senä tyytyväinen tai en, niin en missään nimessä koe oikeudekseni tehdä lapsia itseäni viihdyttämään tai yksinäisyyttäni lievittämään vanhuuden päivien varalle. Jos jään leskeksi, niin pidän täysin mahdollisena, että tunnen vanhana yksinäisyyttä. Sen kanssa on vain elettävä ja pyrittävä olemaan mahdollisimman aktiivinen mahdollisimman pitkään. Kotiin linnoittautuminen ei kannata kenenkään kohdalla. Yksinäinen vanhuus voi olla edessä monilla lapsiakin tehneellä, en usko että kerran pari vuodessa tapahtuva vierailu ihan hirveästi lohduttaa jos muuten ei osaa itselleen sosiaalista elämää hankkia. [/quote] Minkä ikäinen olet? En muuten tainnut sanoa että tein lapsen sitä varten että vanhana on seuraa.Tarkoitan sitä että kun silloin ollaan elämän ehtoopuolella ja miettii valintojaan onko tyytyväinen että eli perheettömänä edes yrittämättä?

Sinähän et voi tietää, kuka on yrittänyt ja miten monta kertaa ja miten monella tavalla. Ja toisaalta monella sellaisella on lapsia, jotka niitä eivät ole sen kummemmin yrittäneet. Maailmassa on liikaa lapsia, aivan liikaa siihen nähden, miten heistä on kykyä huolehtia. Kannattaa arvostaa niitä ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia tässä tilanteessa säälin sijaan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 15:37"] Olisi kiva kuulla lapsettomien yli 60 vuotiaiden eläkeläisten mielipiteitä asiaan liittyen.Ovatko vielä tyyryväisiä ratkaisuunsa? Onko heillä tiivis ystäväpiiri tms, onko puolisoa?Miltä tuntuu oma vanheneminen jos ei ole sukulaisia elossa. Itse muuten kiertelin maailmaa ja asuin ulkomailla 10 vuotta.Nyt olen äiti.Suurin osa ei edes halua lapsia alle 30 vuotiaana mikä on hienoa.Ehtii kartuttaa elämänkokemustaan muutenkin kuin lasten kautta.Mun mielestä ei ole olemassa alle 30 vuotiasta velaa.Se on normaalia siinä iässä. [/quote] Olen sitten yli 60:senä tyytyväinen tai en, niin en missään nimessä koe oikeudekseni tehdä lapsia itseäni viihdyttämään tai yksinäisyyttäni lievittämään vanhuuden päivien varalle. Jos jään leskeksi, niin pidän täysin mahdollisena, että tunnen vanhana yksinäisyyttä. Sen kanssa on vain elettävä ja pyrittävä olemaan mahdollisimman aktiivinen mahdollisimman pitkään. Kotiin linnoittautuminen ei kannata kenenkään kohdalla. Yksinäinen vanhuus voi olla edessä monilla lapsiakin tehneellä, en usko että kerran pari vuodessa tapahtuva vierailu ihan hirveästi lohduttaa jos muuten ei osaa itselleen sosiaalista elämää hankkia. [/quote] Minkä ikäinen olet? En muuten tainnut sanoa että tein lapsen sitä varten että vanhana on seuraa.Tarkoitan sitä että kun silloin ollaan elämän ehtoopuolella ja miettii valintojaan onko tyytyväinen että eli perheettömänä edes yrittämättä? En tiedä.Ajattelen olevani onnekas saadessani elää monentyyppistä elämää.Olin vela kunnes 37 vuotiaana tulin raskaaksi. En usko kenenkään lapsellisen rakentavan elämäänsä vain lasten varaan vaikka lapsettomat tuntuvat niin ajattelevan. Olen tuntenut läheisesti monia vanhuksi ja jutellut heidän kanssaan paljonkin.Moni on onnellinen ja iloinen ajatelessaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan vaikka he asuisivat toisella puolella maailmaa.Esittelevät kuvia jne.En tiedä, tuntuvat vain olevan onnellisia että lapset ja ehkä lapsenlapset ovat olemassa Tuoko se jotain lohtua ja alkukantaisen tunteen siitä, että elämä jatkuu? En tiedä.Hwillä voi silti olla ystäviä joiden kanssa pelata korttia tai käydä kylässä, onhan sitä elämää siihen mennessä ehditty elää jo vuosia /vuosikymmen niin että lapset ovat jo aikuisia ja heillä on ehkä omat perheet.

[/quote]

Varmaan tuo alkukantainen tunne jatkaa sukua onkin monella syy lisääntyä. Itse en tuota tunnetta koe, eikä siinä ole mielestäni mitään järkeä. Meistä kenestäkään ei jää jäljelle yhtään mitään, kuten ei jälkikasvustammekaan. Elämä on yksi silmänräpäys, ja lopulta tämä kaikki (ihmiskunta, maapallo ja viimein koko maailmankaikkeus) tulee katoamaan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 22:12"]

Tarkoitan sitä että kun silloin ollaan elämän ehtoopuolella ja miettii valintojaan onko tyytyväinen että eli perheettömänä edes yrittämättä?

[/quote]

Kysyin tätä jo aiemmin, "edes yrittämättä" mitä? Mitä pitäisi yrittää? Elän erittäin onnellisessa pitkäkestoisessa avioliitossa, jonka uskallan koska tahansa luvata jatkuvan niin kauan kun henki pihisee. Lasken meidät mitä suuremmissa määrin perheeksi ilman lapsiakin.

. [/quote] Miksi luulet että lapsellisilla vanhuksilla ei voisi olla ystäviä?

[/quote]

Enhän sanonut luulevani niin. Sanoin, että vanhukselle tärkeää on arvostava mukana kulkeva ystävyys. Niin siis, oli hänellä lapsia tai ei. Ystävät, jotka ovat aidosti elämässä rinnalla mukana elämän ehtoossa, jos ja kun omat lapset eivät aikaansa anna. Ystävyys on onnen lähde, sitä ystävyyttä voi olla myös kumppani.