Lue keskustelun säännöt.
Mies halusi lapsen, minä en, erohan siitä tuli
17.12.2021 |
En nyt tiedä, mitä tällä aloituksella haen, mutta olen erosta niin rikki. Meillä molemmilla on kaksi lasta aiemmista suhteista ja olemme nelikymppisiä. Mies halusi kovasti lapsen, mutta minä en ollut enää niin innokas. Varsinkin kun miehellä oli toistuvia rahaongelmia ja edellisenkin vaimon kanssa on ollut hirveät taistelut elareista ja kuka maksaa ja mitä. Kaiken lisäksi miehellä on tosi epäsäännölliset työajat ja tiedän, että hän ei olisi jäänyt lapsen kanssa kotiin ja olisin kuitenkin joutunut hoitamaan lapsen todella pitkälti yksin. Emme siis edes asuneet yhdessä ja olin todella epäuskoinen, että mies pystyisi sellaiseen perhe-elämään, jota uusi lapsi vaatisi. Olen selittänyt hänelle tuhansia kertoja, että tähän tilanteeseen ei mitenkään voi tehdä lasta ennen kuin nämä asiat näyttävät edes jotenkin olevan tasapainossa ja hallinnassa. Olen myös kysynyt moneen kertaan, miten hän ajattelisi, että se toimisi, niin hän ei vastaa mitään muuta kuin että kyllä asiat sitten aikanaan järjestyvät.
Nyt mies sitten jätti minut ja sanoo syyksi, että haluaa sen lapsen eikä sitä minun kanssani tule saamaan. Olen ihan rikki enkä voi ymmärtää miehen järjenjuoksua. Onhan tuo tavallaan hyvä syy eroon, jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, mutta en ihan oikeasti ymmärrä vieläkään, millainen se hänen toiveensa lapsesta oli. En ymmärrä, miten hän kuvittelee, että lapsi tekee hänen elämänsä onnelliseksi, kun nytkään ei ole vapaa-aikaa eikä rahaa mihinkään. Milloin ja millä rahalla hän aikoo sen lapsen hoitaa ja kasvattaa. Kaiken lisäksi kuviossa on jo neljä lasta, joiden elämä mullistuisi myös uuden lapsen myötä täysin.
Ero on todella kipeä asia ja haluaisin jotenkin vain selittää hänelle, että hänen unelmassaan ei ole mitään järkeä. Vai olenko itse jotenkin hullu, kun en näe tuossa hänen unelmassaan mitään hyvää vaan ainoastaan suuren painolastin, joka ennen pitkää joka tapauksessa johtaisi eroon? Olisin ehkä voinut tehdäkin vielä lapsen, mutta taloudellinen tilanne ja aiemmat lapset olivat minulle suurin syy siihen, että en pysty sitä vaihtoehtoa edes ajattelemaan.
Ja tässä vaiheessa jo pyydän, että ei tultaisi mitätöimään ja haukkumaan tätä suhdettamme ja vihjailemaan, että mies kuitenkin on pettänyt jo kauan ja on ties mikä roisto. Olen tarpeeksi rikki tässä jo muutenkin niin haluaisin vain selkeyttää ajatuksiani tähän lapsiasiaan liittyen.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Kiitä onneasi, että pääsit tuollaisesta eroon. Hän vaikuttaa todella epätasapainoiselta. Ei minkäänlaista realismia raha-asioista, mutta sinusta olisi saanut elättäjän itselleen. Elareitahan häneltä et olisi koskaan saanut. Miksi kaipaisit tuollaista ongelmatapausta? Oletkohan vähän läheisriippuvainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
Ei ne rahaongelmat ja ongelmat lasten elatuksen kanssa ole mitään irrallisia ongelmia vaan osa persoonaa.
Jos mies olisi hyväsydäminen, hän keskittyisi aidosti siihen, että pystyy elättämään edes ne olemassaolevat lapsensa ja olisi heille hyvä isä. Sinnikkyyttä ei ole se, että jatkaa tuhoisalla holtittomalla linjallaan.
Lojaali ja hyväsydäminen ihminen ei aiheuta läheisilleen sellaista kärsimystä kuin hän.
Sinä puhut kuin naiset, joita kumppani pahoinpitelee. "Se on hyvä ja pohjimmiltaan empaattinen mies eikä pienet ongelmat (kuten nyrkin heiluminen) siihen vaikuta."
Siis et kai ihan tosissasi vertaa ihmisen rahaongelmia VÄKIVALTAAN!? Luuletko tosiaan, että mies on tahallaan ja ilkeyttään köyhä!?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän että ero tuntuu vaikealta, jos vielä rakastat miestä ja olet tavallaan tottunut parisuhteeseenne. Mutta kaiken kirjoittamasi perusteella ajatukseni on lähinnä, että ero on sulle valtava lottovoitto. Mies on itse sotkenut asiansa eikä edes näköjään tajua tilannettaan ollenkaan. Jonkin aikaa se kestää että pääset suhteenne yli ja tajuat, ettei se nyt sittenkään mikään kovin hääppöinen ukko ollutkaan. Ja exä on exä, turha sun on sitä mitenkään yrittää saada mitään enää tajuamaan. Yritä ajatella että koko asia ei kuulu sulle enää mitenkään. Mitä sinä siitä enää välität, tajuaako mies koskaan että uusi vauva ei ole hyvä idea.
No sen takia tietysti, että mies peruisi päätöksenä. Juu, tiedän, että monien mielestä on parempi antaa mennä, mutta en minä tätä asiaa nyt sen kummemmin ihmettelisi, jos olisin jo hyväksynyt asian. Se, että sinä sanot, että parempi näin, ei nyt muuta minun mielentilaani kertaheitolla. Ihan niin kuin minunkaan selitykseni eivät ole muuttaneet minun exän mielentilaa. Siis en missään nimessä sano, että olette väärässä ja tiedän, että tarkoitatte hyvää ja olette kaikki ihania, kun kirjoitatte minulle. Minä en nyt vain ole vielä ihan siellä, missä voisin antaa asian olla.
ap
Oletko miettinyt terapiaa? Kuulostaa kliseiseltä, mutta oikeasti voisi olla järkevää käydä tapahtunutta ja ajatusmalleja läpi terapeutin kanssa.
Muuten on vaara, että hakeudut uudelleen vaikeaan ihmissuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Kiitä onneasi, että pääsit tuollaisesta eroon. Hän vaikuttaa todella epätasapainoiselta. Ei minkäänlaista realismia raha-asioista, mutta sinusta olisi saanut elättäjän itselleen. Elareitahan häneltä et olisi koskaan saanut. Miksi kaipaisit tuollaista ongelmatapausta? Oletkohan vähän läheisriippuvainen?
Siis oletkohan nyt ymmärtänyt jotain väärin? Minähän en missään vaiheessa ollut tekemässäkään lasta hänen kanssaan nimenomaan näiden raha-asioiden takia. Missä kohtaa sinun mielestäsi minusta olisi tullut elättäjä tai en olisi saanut elareita? Minä halusin/ haluan ihmissuhteen, enkä mitään liikekumppanuutta. Raha-asioiden ei tarvitse liittyä ihmissuhteisiin millään tavalla ellei nimenomaan olla perustamassa perhettä. Näin ollaan menty jo kolme vuotta ja samalla tavalla olisin halunnut jatkaa tästä eteenpäinkin.
Ja kyllä, saattaa olla, että olen läheisriippuvainen, mutta en nyt kyllä jaksaisi tätä, että ihmisestä tehdään hirviö sen takia, että hänellä on OMASSA ELÄMÄSSÄÄN rahaongelmia, jotka eivät liity minuun millään tavalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
Ei ne rahaongelmat ja ongelmat lasten elatuksen kanssa ole mitään irrallisia ongelmia vaan osa persoonaa.
Jos mies olisi hyväsydäminen, hän keskittyisi aidosti siihen, että pystyy elättämään edes ne olemassaolevat lapsensa ja olisi heille hyvä isä. Sinnikkyyttä ei ole se, että jatkaa tuhoisalla holtittomalla linjallaan.
Lojaali ja hyväsydäminen ihminen ei aiheuta läheisilleen sellaista kärsimystä kuin hän.
Sinä puhut kuin naiset, joita kumppani pahoinpitelee. "Se on hyvä ja pohjimmiltaan empaattinen mies eikä pienet ongelmat (kuten nyrkin heiluminen) siihen vaikuta."
Siis et kai ihan tosissasi vertaa ihmisen rahaongelmia VÄKIVALTAAN!? Luuletko tosiaan, että mies on tahallaan ja ilkeyttään köyhä!?
ap
Ei, en vertaa vakavuudeltaan väkivaltaan vaan sinun suhtautumisesi miehen huonoihin puoliin on samankaltaista kuin väkivaltaiseen suhteeseen juuttuneilla.
Sanot, että mies on hyväsydäminen, vaikka hänen toimintansa lasten suhteen kertoo muusta. Samoin sinnikkyys jne. ei saa katetta kuvauksestasi. Miehen toiminta on välinpitämätöntä, ei välittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän että ero tuntuu vaikealta, jos vielä rakastat miestä ja olet tavallaan tottunut parisuhteeseenne. Mutta kaiken kirjoittamasi perusteella ajatukseni on lähinnä, että ero on sulle valtava lottovoitto. Mies on itse sotkenut asiansa eikä edes näköjään tajua tilannettaan ollenkaan. Jonkin aikaa se kestää että pääset suhteenne yli ja tajuat, ettei se nyt sittenkään mikään kovin hääppöinen ukko ollutkaan. Ja exä on exä, turha sun on sitä mitenkään yrittää saada mitään enää tajuamaan. Yritä ajatella että koko asia ei kuulu sulle enää mitenkään. Mitä sinä siitä enää välität, tajuaako mies koskaan että uusi vauva ei ole hyvä idea.
No sen takia tietysti, että mies peruisi päätöksenä. Juu, tiedän, että monien mielestä on parempi antaa mennä, mutta en minä tätä asiaa nyt sen kummemmin ihmettelisi, jos olisin jo hyväksynyt asian. Se, että sinä sanot, että parempi näin, ei nyt muuta minun mielentilaani kertaheitolla. Ihan niin kuin minunkaan selitykseni eivät ole muuttaneet minun exän mielentilaa. Siis en missään nimessä sano, että olette väärässä ja tiedän, että tarkoitatte hyvää ja olette kaikki ihania, kun kirjoitatte minulle. Minä en nyt vain ole vielä ihan siellä, missä voisin antaa asian olla.
ap
Oletko miettinyt terapiaa? Kuulostaa kliseiseltä, mutta oikeasti voisi olla järkevää käydä tapahtunutta ja ajatusmalleja läpi terapeutin kanssa.
Muuten on vaara, että hakeudut uudelleen vaikeaan ihmissuhteeseen.
Minulla siis on diagnosoitu keskivaikea masennus. Lääkitys ja terapia menossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
No kyllä ihminen on aika epäluotettava jos ei raha-asiat pysy hallinnassa ja laskuja jää säännöllisesti rästiin. Ainakin vuokranantajan vinkkelistä.
No minä en ole vuokranantaja vaan tyttöystävä (tai siis haluaisin olla).
ap
Lapsen tulon jälkeen olisit ollut vuokranmaksaja ja hän olisi elänyt sinun vuokranmaksullasi. Toivottavasti tajuat, että mies yritti käyttää sinua hyväksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinä ap kuulostat hyvin ylimieliseltä ajoittain. Lisäksi jankutat ja jankutat samija asioita etkä kykene empatiaan. En minä ihmettele sitä, että herkempi mies ei halua olla kaltaisesi kanssa. Olen satavarma että lapsiasia ei ole eron syy. Hän vain haluaa eroon sinusta.
Tsemppiä ap! Eroaminen on aina vaikeaa eron syystä riippumatta. Teit oikein vaikka tilanne nyt vielä jonkin aikaa harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota nyt surutyöllesi aikaa. Olet tullut jätetyksi, ja se sattuu. Yksi eron vaikutuksista on se, että sinun ja exäsi ei enää tarvitse olla samaa mieltä asioista. En usko, että saat hänet takaisin perustelemalla ja neuvottelemalla. Voisitko puhua jonkun toisen kanssa? Ystävän, äitisi, jonkun? Voisitte naisten kesken käydä asiaa läpi, ja varmasti saisit ymmärrystä omalle näkemyksellesi. Sinähän voit pitää mielipiteesi tästä tilanteesta, vaikka mies ei siihen yhtyisi. Hae tukea joltain toiselta ihmiseltä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
Ei ne rahaongelmat ja ongelmat lasten elatuksen kanssa ole mitään irrallisia ongelmia vaan osa persoonaa.
Jos mies olisi hyväsydäminen, hän keskittyisi aidosti siihen, että pystyy elättämään edes ne olemassaolevat lapsensa ja olisi heille hyvä isä. Sinnikkyyttä ei ole se, että jatkaa tuhoisalla holtittomalla linjallaan.
Lojaali ja hyväsydäminen ihminen ei aiheuta läheisilleen sellaista kärsimystä kuin hän.
Sinä puhut kuin naiset, joita kumppani pahoinpitelee. "Se on hyvä ja pohjimmiltaan empaattinen mies eikä pienet ongelmat (kuten nyrkin heiluminen) siihen vaikuta."
Siis et kai ihan tosissasi vertaa ihmisen rahaongelmia VÄKIVALTAAN!? Luuletko tosiaan, että mies on tahallaan ja ilkeyttään köyhä!?
ap
Ei, en vertaa vakavuudeltaan väkivaltaan vaan sinun suhtautumisesi miehen huonoihin puoliin on samankaltaista kuin väkivaltaiseen suhteeseen juuttuneilla.
Sanot, että mies on hyväsydäminen, vaikka hänen toimintansa lasten suhteen kertoo muusta. Samoin sinnikkyys jne. ei saa katetta kuvauksestasi. Miehen toiminta on välinpitämätöntä, ei välittävää.
Mitä hänen toimintansa lasten suhteen kertoo? Minusta tuo ei kerro mistään muusta kuin siitä, että hän elää jossain harhassa, että kaikki järjestyy. Ja sinnikkyydestäkään sinä et tiedä yhtään mitään. Minusta on todella ikävää, että joudun tässä nyt selittelemään miehen tekemisiä, koska saat siitä vaan lisäpontta tuolle väitteellesi, että puolustelen huonostikohtelevaa miestä. Mutta sen verran kerron esimerkkinä sinnikkyydestä, että on tänä aikana kun olemme seurustelleet hankkinut uuden työpaikan, aloittanut opiskelut, joista pian valmistuu, on tehnyt kolmea ja neljää työtä päällekkäin, on hoitanut lapset silloinkin, kun exä on huidellut ties missä, on maksanut asioita exän vaatimuksesta, kun exä kiristää lapsien tapaamisoikeudella. On ollut lomautettuna useampaan kertaan nyt korona-aikana ja käynyt ansiosidonnaisen kanssa sellaisen paperisodan, että moni ei edes uskoisi. Siinä sinulle esimakua välinpitämättömyydestä ja kaltoinkohtelusta!
Nyt oikeasti suututtaa kun täällä tullaan kertomaan asioita, joista ei kuitenkaan tiedetä yhtään mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä ap kuulostat hyvin ylimieliseltä ajoittain. Lisäksi jankutat ja jankutat samija asioita etkä kykene empatiaan. En minä ihmettele sitä, että herkempi mies ei halua olla kaltaisesi kanssa. Olen satavarma että lapsiasia ei ole eron syy. Hän vain haluaa eroon sinusta.
Kyllä jankutan asioita, koska MINUT on jätetty ja MINÄ teen tässä jonkinlaista surutyötä. Ja mitähän tarkoitat, että en osoita empatiaa. Olen tässä joutunut puolustelemaan moneen kertaan, että mies ei ole ollenkaan sellainen hirviö kuin monet kommentoijat kuvittelevat. Mutta jotenkin minä olen nyt tässä se, joka en kykene empatiaan..?
Tässä nyt on aika moni sanonut, että en todellakaan ole kohtuuton mielipiteeni kanssa. miksi heillä on oikeus sanoa mielipiteensä, mutta minä itse en saisi sitä sanoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
Ei ne rahaongelmat ja ongelmat lasten elatuksen kanssa ole mitään irrallisia ongelmia vaan osa persoonaa.
Jos mies olisi hyväsydäminen, hän keskittyisi aidosti siihen, että pystyy elättämään edes ne olemassaolevat lapsensa ja olisi heille hyvä isä. Sinnikkyyttä ei ole se, että jatkaa tuhoisalla holtittomalla linjallaan.
Lojaali ja hyväsydäminen ihminen ei aiheuta läheisilleen sellaista kärsimystä kuin hän.
Sinä puhut kuin naiset, joita kumppani pahoinpitelee. "Se on hyvä ja pohjimmiltaan empaattinen mies eikä pienet ongelmat (kuten nyrkin heiluminen) siihen vaikuta."
Siis et kai ihan tosissasi vertaa ihmisen rahaongelmia VÄKIVALTAAN!? Luuletko tosiaan, että mies on tahallaan ja ilkeyttään köyhä!?
ap
Ei, en vertaa vakavuudeltaan väkivaltaan vaan sinun suhtautumisesi miehen huonoihin puoliin on samankaltaista kuin väkivaltaiseen suhteeseen juuttuneilla.
Sanot, että mies on hyväsydäminen, vaikka hänen toimintansa lasten suhteen kertoo muusta. Samoin sinnikkyys jne. ei saa katetta kuvauksestasi. Miehen toiminta on välinpitämätöntä, ei välittävää.
Mitä hänen toimintansa lasten suhteen kertoo? Minusta tuo ei kerro mistään muusta kuin siitä, että hän elää jossain harhassa, että kaikki järjestyy. Ja sinnikkyydestäkään sinä et tiedä yhtään mitään. Minusta on todella ikävää, että joudun tässä nyt selittelemään miehen tekemisiä, koska saat siitä vaan lisäpontta tuolle väitteellesi, että puolustelen huonostikohtelevaa miestä. Mutta sen verran kerron esimerkkinä sinnikkyydestä, että on tänä aikana kun olemme seurustelleet hankkinut uuden työpaikan, aloittanut opiskelut, joista pian valmistuu, on tehnyt kolmea ja neljää työtä päällekkäin, on hoitanut lapset silloinkin, kun exä on huidellut ties missä, on maksanut asioita exän vaatimuksesta, kun exä kiristää lapsien tapaamisoikeudella. On ollut lomautettuna useampaan kertaan nyt korona-aikana ja käynyt ansiosidonnaisen kanssa sellaisen paperisodan, että moni ei edes uskoisi. Siinä sinulle esimakua välinpitämättömyydestä ja kaltoinkohtelusta!
Nyt oikeasti suututtaa kun täällä tullaan kertomaan asioita, joista ei kuitenkaan tiedetä yhtään mitään.
ap
Kaikella rakkaudella, mutta todella monet ovat olleet lomautettuna ja tekevät töitä ja opiskelevat samaan aikaan (kuten minä juuri nyt). Ja useimmat kykenevät vielä maksamaan vuokransa useimmiten ajallaan. Jonkun yksittäisen katastrofaalisen kuukauden ymmärtäisin, mutta sun sanomistesi perusteella laskut rästissä on hyvinkin yleinen asiaintila hänen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
No kyllä ihminen on aika epäluotettava jos ei raha-asiat pysy hallinnassa ja laskuja jää säännöllisesti rästiin. Ainakin vuokranantajan vinkkelistä.
No minä en ole vuokranantaja vaan tyttöystävä (tai siis haluaisin olla).
ap
Lapsen tulon jälkeen olisit ollut vuokranmaksaja ja hän olisi elänyt sinun vuokranmaksullasi. Toivottavasti tajuat, että mies yritti käyttää sinua hyväksesi.
Minkä lapsen? Olen sanonut moneen kertaan, että en halunnut lasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä ap kuulostat hyvin ylimieliseltä ajoittain. Lisäksi jankutat ja jankutat samija asioita etkä kykene empatiaan. En minä ihmettele sitä, että herkempi mies ei halua olla kaltaisesi kanssa. Olen satavarma että lapsiasia ei ole eron syy. Hän vain haluaa eroon sinusta.
Kyllä jankutan asioita, koska MINUT on jätetty ja MINÄ teen tässä jonkinlaista surutyötä. Ja mitähän tarkoitat, että en osoita empatiaa. Olen tässä joutunut puolustelemaan moneen kertaan, että mies ei ole ollenkaan sellainen hirviö kuin monet kommentoijat kuvittelevat. Mutta jotenkin minä olen nyt tässä se, joka en kykene empatiaan..?
Tässä nyt on aika moni sanonut, että en todellakaan ole kohtuuton mielipiteeni kanssa. miksi heillä on oikeus sanoa mielipiteensä, mutta minä itse en saisi sitä sanoa.
ap
Kukaan ei ole väittänyt häntä hirviöksi. Hyvin epämääräiseltä tyypiltä kyllä vaikuttaa. Ja ihan itse kerroit että on alkanut ottamaan etäisyyttä lapsiinsa ja on huono rahan kanssa.
Hän on taloudellisesti epäluotettava, joten hänen kanssaan ei kannata ryhtyä mihinkään, mikä vaatii vähäisiäkin taloudellisia sitoumuksia. Eli jos nyt tilanne muuttuu niin, että hän haluaakin sinut takaisin, älä edelleenkään suostu edes yrittämään sitä lasta, äläkä ota häntä luoksesi asumaan, koska silloin joudut elättämään hänet. Kohta olet sinäkin ulosotossa.
Sinä olet nyt rikki eron jäljiltä, ja sinulla on täydet oikeudet niihin tunteisiin, mitä sinulla on. Käy niitä nyt läpi. Poimi tästä ketjusta sanat ja lauseet, jotka lohduttavat, kannustavat ja tukevat sinua siinä, että jaksaisit jättää menneet menneiksi, ja jatkaa elämässäsi eteenpäin, toistaiseksi sinkkuna, ja oman elämäsi suunnannäyttäjänä.
Jonain päivänä sinä toivottavasti olet sen verran kokonainen, että osaat arvostaa sitä ratkaisuasi, mikä johti tähän eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
Ei ne rahaongelmat ja ongelmat lasten elatuksen kanssa ole mitään irrallisia ongelmia vaan osa persoonaa.
Jos mies olisi hyväsydäminen, hän keskittyisi aidosti siihen, että pystyy elättämään edes ne olemassaolevat lapsensa ja olisi heille hyvä isä. Sinnikkyyttä ei ole se, että jatkaa tuhoisalla holtittomalla linjallaan.
Lojaali ja hyväsydäminen ihminen ei aiheuta läheisilleen sellaista kärsimystä kuin hän.
Sinä puhut kuin naiset, joita kumppani pahoinpitelee. "Se on hyvä ja pohjimmiltaan empaattinen mies eikä pienet ongelmat (kuten nyrkin heiluminen) siihen vaikuta."
Siis et kai ihan tosissasi vertaa ihmisen rahaongelmia VÄKIVALTAAN!? Luuletko tosiaan, että mies on tahallaan ja ilkeyttään köyhä!?
ap
Ei, en vertaa vakavuudeltaan väkivaltaan vaan sinun suhtautumisesi miehen huonoihin puoliin on samankaltaista kuin väkivaltaiseen suhteeseen juuttuneilla.
Sanot, että mies on hyväsydäminen, vaikka hänen toimintansa lasten suhteen kertoo muusta. Samoin sinnikkyys jne. ei saa katetta kuvauksestasi. Miehen toiminta on välinpitämätöntä, ei välittävää.
Mitä hänen toimintansa lasten suhteen kertoo? Minusta tuo ei kerro mistään muusta kuin siitä, että hän elää jossain harhassa, että kaikki järjestyy. Ja sinnikkyydestäkään sinä et tiedä yhtään mitään. Minusta on todella ikävää, että joudun tässä nyt selittelemään miehen tekemisiä, koska saat siitä vaan lisäpontta tuolle väitteellesi, että puolustelen huonostikohtelevaa miestä. Mutta sen verran kerron esimerkkinä sinnikkyydestä, että on tänä aikana kun olemme seurustelleet hankkinut uuden työpaikan, aloittanut opiskelut, joista pian valmistuu, on tehnyt kolmea ja neljää työtä päällekkäin, on hoitanut lapset silloinkin, kun exä on huidellut ties missä, on maksanut asioita exän vaatimuksesta, kun exä kiristää lapsien tapaamisoikeudella. On ollut lomautettuna useampaan kertaan nyt korona-aikana ja käynyt ansiosidonnaisen kanssa sellaisen paperisodan, että moni ei edes uskoisi. Siinä sinulle esimakua välinpitämättömyydestä ja kaltoinkohtelusta!
Nyt oikeasti suututtaa kun täällä tullaan kertomaan asioita, joista ei kuitenkaan tiedetä yhtään mitään.
ap
Kaikella rakkaudella, mutta todella monet ovat olleet lomautettuna ja tekevät töitä ja opiskelevat samaan aikaan (kuten minä juuri nyt). Ja useimmat kykenevät vielä maksamaan vuokransa useimmiten ajallaan. Jonkun yksittäisen katastrofaalisen kuukauden ymmärtäisin, mutta sun sanomistesi perusteella laskut rästissä on hyvinkin yleinen asiaintila hänen elämässään.
Kyllä, on yleinen asiaintila, mutta ei se tee hänestä vielä hirviötä. En oikeasti mitenkään käsitä, miten p*rsaukisuus on nyt johonkin pahoinpitelyyn verrattava asia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän varmaan ajattelee rahatilanteen ja lapsen jotenkin erillisinä asioina. Eihän se vauva paljon tarvi, ja ehkä uskoo että rahatilanne paranee ajan myötä.
Ei kolmannen lapsen toivominen ihan hulluutta ole. Moni tekee lapsia vaikka rahatilanne huono. Ei se tietenkään järkevää ole. (Mutta mehän emme tiedä millaisista rahaongelmista puhutaan. Eikö riitä raha ruokaan ja vaatteisiin, vai joutuuko elintasosta tinkimään? Muuttamaan uudelle alueelle?)
Ja ehkä jos ne kaksi lasta ovat vaikka vuoroviikoin vanhemmillaan, miten nyt ovatkaan, tuntuu hänelle raskaalta. Ehkä hän haluaisi elää sitä ydinperhe-elämää. En tarkoita tällä nykyisten lasten hylkäämistä millään tapaa.
Sitten jos vaikka hänen eksänsä perustanut uuden perheen, sellainen voi vaikuttaa?
Pohdin vain.
Rahaongelmat ovat sellaisia, että ulosotossa on kymmeniä tuhansia euroja, vuokrat usein rästissä, auton korjaamiseen tai uuteen puhelimeen ei ole varaa, jos se menee rikki, raha-asiat mietitään suunnilleen viikoksi kerrallaan ja kun tulee uusi lasku, siihen ei ole varauduttu millään tavalla ja pitää pyytää maksuaikaa. Ei osaa arvioida palkkaansa sen epäsäännöllisyyden takia, kun on laskenut, että tulee 600 euroa, tuleekin vain 350 euroa. Ruokaan riittää rahat, mutta pitää laskea tosi tarkkaan. Vaatteita ostaa itselleen tosi harvoin. Ex-vaimon pitäisi maksaa elareista lapsien vaatteet, bussikortit sun muut, mutta hänkin on jatkuvasti ruikuttamassa rahaa näihin ja mieshän kiltisti sitten makselee. Tällä hetkellä siis joutuu koko ajan miettimään, saako maksettua vuokran tai muut laskut. Itsekään en mitenkään rikas ole, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa saada vuokraa maksettua ja puskuria on aina ollut sen verran, että saan maksettua autoon isommankin huollon tarvittaessa. Omassa tilanteessanikin uusi lapsi tekisi melko tiukkaa, mutta miehen tilanne on siihen nähden ihan katastrofaalinen, kun hädin tuskin pärjää nytkään kokonaista kuukautta ilman ongelmia.
Nykyisistä lapsistaan on sanonut muutamia asioita, joiden osalta on jotenkin kokenut epäonnistuneensa vanhemmuudessa. En nyt viitsi tähän tarkemmin tilannetta avata, mutta hänen ja exänsä välillä on ollut tiettyjä vakaumuksellisia eroja lasten kasvatuksessa ja joutuu elämään jonkinlaisessa ristiriidassa, kun lapset elävät exän vakaumuksen mukaan ja siksi kokee tietyissä asioissa olevansa lapsiensa kanssa etäinen.
ap
Täysin käsittämätöntä että olet koskaan edes kelpuuttanut tuollaista miestä. Vielä vaikeampaa on tajuta, miksi haikailet hänen perään.
Onko sinulla jotenkin poikkeuksellisen huono itseluottamus miesten suhteen? Huonokin mies kelpaa ja hänen perään jäädään murehtimaan.
Tuolla jo aiemminkin sanoin, että rahaongelmat ja holtittomuus rahankäytössä ei minun silmissäni tee vielä ihmisestä kelvotonta. Arvostan ihmisessä hyväsydämisyyttä, lojaalisuutta, sinnikkyyttä jne. Vai oliko tuossa nyt mielestäsi jokin muukin ongelma kuin nuo raha-asiat? Olenko puhunut esimerkiksi pettämisestä, epäluotettavuudesta, päihdeongelmista, huonosta kohtelusta tms?
ap
No kyllä ihminen on aika epäluotettava jos ei raha-asiat pysy hallinnassa ja laskuja jää säännöllisesti rästiin. Ainakin vuokranantajan vinkkelistä.
No minä en ole vuokranantaja vaan tyttöystävä (tai siis haluaisin olla).
ap
Lapsen tulon jälkeen olisit ollut vuokranmaksaja ja hän olisi elänyt sinun vuokranmaksullasi. Toivottavasti tajuat, että mies yritti käyttää sinua hyväksesi.
Minkä lapsen? Olen sanonut moneen kertaan, että en halunnut lasta.
ap
No sen lapsen, jonka takia hän sinut jätti, hölmö.
No sen takia tietysti, että mies peruisi päätöksenä. Juu, tiedän, että monien mielestä on parempi antaa mennä, mutta en minä tätä asiaa nyt sen kummemmin ihmettelisi, jos olisin jo hyväksynyt asian. Se, että sinä sanot, että parempi näin, ei nyt muuta minun mielentilaani kertaheitolla. Ihan niin kuin minunkaan selitykseni eivät ole muuttaneet minun exän mielentilaa. Siis en missään nimessä sano, että olette väärässä ja tiedän, että tarkoitatte hyvää ja olette kaikki ihania, kun kirjoitatte minulle. Minä en nyt vain ole vielä ihan siellä, missä voisin antaa asian olla.
ap