Onks tää normaalia miehen käytöstä parisuhteessa?
V*tuttaa, mutta hengittelen tässä syvään.
Jäin työttömäksi varsin hyväpalkkaisesta työstäni viime syksynä ja mies on tukenut rahallisesti siitä lähtien, kuten sovimme. Sopimus meni tyyliin, "että tuen kunnes saat työtä". No, harvinaisen huono tilanne työmarkkinoilla ja vaikka kuinka on hyvä tutkinto, niin ei edes haastatteluunkutsua vieläkään.
Mies sen sijaan, kuten pelkäsinkin, on alkanut käyttää tilannetta luodakseen itselleen vankan valta-aseman suhteessamme. Oli tätä taipumusta joo ennenkin, mutta nyt se tuntuu lähteneen ihan käsistä. Tai mistä minä tiedän, kun en ole koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut. Ehkä tämä on normaalia - kertokaa te!
Just kävimme mukavan iltakeskustelun, jossa mies kertoi mistä kaikesta minun pitäisi luopua, kun rahaa ei kuulemma ole (miehellä bruttotulot vuodessa n. € 250.000, joten sekin ihmetyttää, että mihin ne rahat menevät).
Minun pitäisi kuulemma syödä halvempaa ruokaa (alipainostani huolimatta), harrastaa vain itseni sivistämistä kirjastossa ilmaiseksi, pärjätä aiemmin ostetuilla vaatteilla, luopua omasta tietokoneesta jne. Saman tien pitäisi kai luopua omista mielipiteistäkin, kun mies kuulemma haluaa olla "isäntä talossa". Pitäisi myös myydä kaupunkikämppämme, joka on minulle se tärkeä henkireikä, ja mies todellakin tietää sen.
Mies sen sijaan ei luovu miestään: hänen valitsemansa kartanonkokoinen asunto maalla, 2 isoa autoa (vain miehen käytössä), pari harrastusta, jotka nielevät molemmat € 300/kk, 3 uutta fillaria (yli € 1.000 kipale), vaatteita niin että kaapit pursuavat yli - en ole vastaavaa vaatemäärää ikinä miehellä nähnyt, jne.
Eniten tässä ottaa päähän se, ettei mies edes kyseenalaista käytöstään. Siis, että olisi joku parisuhde ja "me", jotka tekisimme päätöksiä edes isoista asioista (vrt. asuminen, ruokamenot). Mies on valinnut asuinpaikan, -tavan, harrastukset, aikataulut, "hyväksyttävät menot" jne.
Ymmärrän, että rahat ovat nyt miehen rahoja, kyllä. Mutta meneekö se oikeasti näin kaikilla muillakin, jotka olette esim. kotiäiteinä tai väliaikaisesti työttömänä parisuhteissanne? Onko tämä meno todellakin normaalia?
Vai onko teillä muilla miehiä, jotka näkevät oman napansa ympärillekin? Teettekö päätöksiä yhdessä, vaikka rahat oisivatkin toisen? Vai vallitseeko teilläkin diktatuuri? Odotanko ylipäätään vain liikoja?!?
Kommentit (133)
Mode oli hereillä vielä klo 23 jälkeen
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:09"]
Oi miksi kaikki tälläiset aukeamiset ilmaantuvat palstalle aina provoaikaan eli klo 23:30 jälkeen? No tietenkin siksi, että ne varsin todennäköisesti ovat provoja. Jos ne eivät olisi provoja niin aloitus kirjoitettaisiin päivällä eikä sitä säästeltäisi yön aikaan kivien alta mönkivälle valonaralle osalle palstailijoita.
[/quote]
... ja siltä varalta että aloittaja sattuu olemaan se harvinainen tositapaus: Miehesi on itsekäs paskiainen ja todennäköisesti olisit onnellisempi ilman häntä. Saituus on sellainen ominaisuus ihmisessä, joka pahenee iän myötä. Kuvittelepa itsesi tilanteeseen, jossa syystä tai toisesta sairastut ja sairautesi hoitamiseen tarvittaisiin perheen yhteistä rahaa... Kun et voi luottaa toiseen niin miksi elät hänen kanssaan yhdessä? Suurten tulojensa vuoksi??
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:11"]
Mode oli hereillä vielä klo 23 jälkeen
[/quote]
Korjaan vielä klo 23:57
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:11"]
Mode oli hereillä vielä klo 23 jälkeen
[/quote]
Joskus joo, mutta yleensä viimeiset poistot tehdään puoli kahdentoista maissa. Virka-ajan päättymisestä tuohon kellonaikaan asti on pitkiä jaksoja, jolloin palstaa ei valvo kukaan. Joskus harvoin täällä on yömode, jos siis on tapahtunut jotakin todella mullistavaa josta ei saisi keskustella käyttäen totuudenmukaisia ilmaisuja.
Tästä kun sitten yritän jotain keskustelua kehitellä (omasta mielestäni ihan rakentavaan sävyyn), kuten eilen illalla, niin mies kyllä varsin nopeasti toteaa, että "Erotaan sitten. Jos tää ei kelpaa, niin ei sit."
Eli pitäisikö tästä nyt vaan yksinkertaisesti vetää se johtopäätös, että miestä ei nappaa, ei ainakaan tarpeeksi. Että muutuin hyötyä tuottavasta ihmisestä hänelle riesaksi ja siinä se?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:12"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:11"]
Mode oli hereillä vielä klo 23 jälkeen
[/quote]
Epäiltiinköhän Sanoma OY:ssä että lentokoneellaan joukkomurhan tehnyt lentoperämies olisi saattanut olla muslimi? Sen tyyppisistä syistä ja sellaisten uutisten tapahtuessa yövalvontaa löytyy. Muuten saavat pedofiiliprovotkin riehua täällä aivan vapaasti aamuseitsemään asti.
Korjaan vielä klo 23:57
[/quote]
Miehiä on erilaisia. Olen ollut tuollaisen kanssa, mutta nykyinen on toisenlainen ja antaa vähistä rahoistaankin. Jos taas mulla on rahaa, minä maksan.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:15"]
Tästä kun sitten yritän jotain keskustelua kehitellä (omasta mielestäni ihan rakentavaan sävyyn), kuten eilen illalla, niin mies kyllä varsin nopeasti toteaa, että "Erotaan sitten. Jos tää ei kelpaa, niin ei sit."
Eli pitäisikö tästä nyt vaan yksinkertaisesti vetää se johtopäätös, että miestä ei nappaa, ei ainakaan tarpeeksi. Että muutuin hyötyä tuottavasta ihmisestä hänelle riesaksi ja siinä se?
[/quote]
Selvitä oletko hyödyke vaiko ihminen. Saidalle miehelle saatat olla hyödyke.
Ja 17 oli siis taas Ap.
Kai te jo tästäkin huomaatte, etten ole mikään provo-ammattilainen tällä palstalla.
Eikä aukee mulle, että miks jaksaisin näinkin pitkän stoorin verran tänne avautua, jos kyseessä olisi puhtaan kuvitteellinen tarina.
Ap
Miehesi kuulostaa todella itsekkäältä. Jos on niin kovat tulot, niin kyllä hänen pitäisi sinua auttaa, eikä rajoittaa elämääsi kohtuuttomasti.
Tsemppiä ap! Nyt on tosiaan vaikea taloudellinen tilanne. Olen itsekin korkeastikoulutettu työtön ja parisuhteessa, jossa miehen kanssa, jolla menee taloudellisesti hyvin. Myös hän käyttää asemaansa hyväkseen ja yrittää alistaa. En tiedä, kuinka kauan enää jaksan... Olen jo etsinyt omaa vuokra-asuntoa.
Tuo, että mies jollain tasolla esineellistää minua, ja kenties muitakin ihmisiä elämässään, on tullut jo monta kertaa mieleen. Ennen työttömäksijäämistäni sairastuin nimittäin pari v sitten vakavammin ja tuolloin mies puhui siitä, että "karmeeta kun vaimo kaatuu päälle, voi mua onnetonta". Ja näitä samoja "häippäse jo jos ei kelpaa" kommentteja tuolloinkin.
Eilen mies selitti, että just niin kun mä tarvitsen ruokaa kaupasta, niin hän tarvii mua rientämään ovelle vastaan iloisena kun hän tulee töistä ja tarjoamaan "palveluksia", joita hän tarvii heti päivällä.
Totesin tuohon, että ruokaa saa kaupasta rahalla, mutta me ihmiset toimimme vähän toisin. Meitä ei voi tuosta vaan napsia kaupanhyllyltä mukaan.
Ap
Sinänsä kiva kuulla, että samassa veneessä on joku toinenkin, kiitos sinulle 22. Ja yhtä lailla: paljon tsemppiä sinulle! Samalla ikävää, että näitä alistamistaipumuksen omaavia miehiä löytyy meistä useammallekin.
Mitä ihmettä sillä toisen alistamisella oikein saavutetaan?
Onko tällaisen miehen itsetunto vaan sen verran heikko, että pitää saada se valta ja viimeinen sana joka asiassa, ja vasta sitten tuntuu että homma on hanskassa?
Itse olen tässä vielä, koska luotin miehen alkuperäiseen lupakseen. Isot tulot eivät minua tässä pidättele, sillä mitä minä niillä tässä teen, jos olen pelkkä sivustakatsoja.
Ap
Oletko lukenut narsismista? Suosittelen tutustumista aiheeseen. Vaikea sanoa vielä näiden muutaman kommentin jälkeen, mutta aika pahalta ja empatiakyvyttömältä miehesi käytös vaikuttaa. Itse huomasin valitettavan paljon yhtäläisyyksiä miehessäni lukiessani narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vaikka en ollut aiemmin halunnut uskoa sitä todeksi. Olen itsekin sinisilmäinen ja haluan uskoa muista aina hyvää. 22
Kiitos suosituksesta. Osui siltä osin, että miehen exä katsoi asiakseen tulla kertomaan minulle suhteemme alussa kyynelsimin, että kyseessä on narsistimies.
En tuolloin tiennyt vielä miehen exästä oikein mitään, ja yhtä vähän siitä narsismista, mutta tuntui hieman ylidramatisoidulta tuo lausunto. Taisin miehelleni kertoessa sanoa jotain tyyliin, että "jokainenhan puhuu aina itsestään" ja mies oli samaa mieltä.
Mutta enpä tiedä tänä päivänä enää.
Onkohan olemassa jotain sellaista, kuin hetkittäin esiintyvä narsismi? :) En todellakaan haluaisi tsoukkailla vakavalla asialla, mutta kun tuo mies on hetkittäin ihan ok, hetkittäin oikein mukava ja hetkittäin (kun kaikki ei mene hänen mielensä mukaan) itse pääpiru.
Ap
Kuulotaa kyllä pahalta. Meillä on niin, että se jolla on hoitaa maksut. Minulla on ollut joskus enemmän, mutta jo pitemmän aikaa vähemmän. Yhtä kovasti kuitenkin ponnistellaan.
Miehesi on mielestäni näyttänyt todellisen karvansa. Ei ole kaunista katseltavaa. Toivon, että pääset jaloillesi ja löydät kumppanin, aidon, välittävän ihmisen.
Miehenä olen sitä mieltä, että perheessä kaikilla on sama elintaso. Ja minun puolisoni on nyt ollut hieman yli vuoden työttömänä.
Meillä on alusta asti ollut yhteinen tili jonne molempien palkat on mennyt. Kymmenvuotishääpäivää vietämme kesällä, joten hyvin on raha-asiat(kin) toimineet.
Varmaan kysyessäsikin jo tiedät että ei normaalia. PArisuhde, varsinkin avioliitto on yhteisyritys. Silloin mä olen ollut pienempituloinen niin mies tottakai huolehtinut. Ja kaikki talousasiat ja päätökset yhteisiä
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 06:36"]
Miehenä olen sitä mieltä, että perheessä kaikilla on sama elintaso. Ja minun puolisoni on nyt ollut hieman yli vuoden työttömänä.
Meillä on alusta asti ollut yhteinen tili jonne molempien palkat on mennyt. Kymmenvuotishääpäivää vietämme kesällä, joten hyvin on raha-asiat(kin) toimineet.
[/quote]
30 oli siis Ap
Oi miksi kaikki tälläiset aukeamiset ilmaantuvat palstalle aina provoaikaan eli klo 23:30 jälkeen? No tietenkin siksi, että ne varsin todennäköisesti ovat provoja. Jos ne eivät olisi provoja niin aloitus kirjoitettaisiin päivällä eikä sitä säästeltäisi yön aikaan kivien alta mönkivälle valonaralle osalle palstailijoita.