Onks tää normaalia miehen käytöstä parisuhteessa?

Voi jeesus ap, lopeta jo. Jos olisit saanut kenkää omistamastasi yrityksestä, mikä ei kovin helposti ole mahdollista jos olit yksi omistajista, niin jokuhan sieltä olisi ostanut osakkeesi ja siitä olisit saanut rahaa. Ymmärrätkö edes mistä puhut?

ooh. Miten te ette pysty puhumaan noista jutuista tuon enempää? Ei tossa ole mitään järkeä ja sun on pakko tajuta se!

No ymmärränhän minä. T. Ap, joka ei jeesustele.

Firma toki lunastaa osakkeeni, mutta vasta kun osakassopimuksen mukainen lunastusvelvollisuus astuu voimaan. Ja tämä hetki ei ole vielä konkretisoitunut. Että ei siinä kohtaa ole mitään tuon kummempaa hämäystä ole.

Ja miksi tuo poispotkiminen ei olisi mahdollista, kun on firmassa osakkaana?

Osakkaalla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan: firman johto tekee päätöksen ja hallitus muodollisesti siunaa sen aikanaan omalla päätöksellään. Ei siinä yksittäiseltä osakkaalta sen enempiä kysellä.

Vai miten luulit homman toimivan?

Ei niitä irtisanomisia valitettavasti osakaskokouksessa päätetä. Eikä osakaskokouksella edes ole mitään päätäntävaltaa firmassa, vain yhtiökokouksella on. Voi toki olla, että tästä on erilaisia variaatioita firmasta riippuen, mutta ne on sitten näyttävä firman yhtiöjärjestyksessä. Ja osakeyhtiölain pakottavia säädöksiä ei voida yhtiöjärjestyksellä ohittaa.

Jos mietit vaikkapa taloyhtiötä, niin silloinkin yhtiökokous on se päättävä elin. Ero on siinä, että jokainen taloyhtiön osakkeenomistaja on mukana päätöksiä tekevänä jäsenenä myös yhtiökokouksessa, ja silloin yhdenkään ääntä/äänimäärää ei voida periaatteessa kokonaan ohittaa. Eri asia on kuitenkin sitten se, onko yhtiöjärjestyksessä saneltu, että tietyt päätökset on tehtävä yksimielisesti (harvemmin on) ja tietyt päätökset tietynkokoiseksi säännellyllä määräenemmistöllä tai äänienemmistöllä (tämä on se yleinen malli).

Joten ei olisi lopulta sillä yhden osakkaan äänellä/äänimäärällä taloyhtiön yhtiökokouksessakaan lopulta yleensä mitään vaikutusvaltaa. Harvemmissa yhtiöissä nimittäin annetaan yksittäiselle omistavalle taholle niin suurta valtaa vaikuttaa koko "yhteisön" tekemiin päätöksiin. Tuskin teidänkään taloyhtiössänne.

Mitäs pitäisi vielä seuraavaksi avata tarkemmin? T. Ap :)

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:42"]V*tuttaa, mutta hengittelen tässä syvään.

Jäin työttömäksi varsin hyväpalkkaisesta työstäni viime syksynä ja mies on tukenut rahallisesti siitä lähtien, kuten sovimme. Sopimus meni tyyliin, "että tuen kunnes saat työtä". No, harvinaisen huono tilanne työmarkkinoilla ja vaikka kuinka on hyvä tutkinto, niin ei edes haastatteluunkutsua vieläkään.

Mies sen sijaan, kuten pelkäsinkin, on alkanut käyttää tilannetta luodakseen itselleen vankan valta-aseman suhteessamme. Oli tätä taipumusta joo ennenkin, mutta nyt se tuntuu lähteneen ihan käsistä. Tai mistä minä tiedän, kun en ole koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut. Ehkä tämä on normaalia - kertokaa te!

Just kävimme mukavan iltakeskustelun, jossa mies kertoi mistä kaikesta minun pitäisi luopua, kun rahaa ei kuulemma ole (miehellä bruttotulot vuodessa n. € 250.000, joten sekin ihmetyttää, että mihin ne rahat menevät).

Minun pitäisi kuulemma syödä halvempaa ruokaa (alipainostani huolimatta), harrastaa vain itseni sivistämistä kirjastossa ilmaiseksi, pärjätä aiemmin ostetuilla vaatteilla, luopua omasta tietokoneesta jne. Saman tien pitäisi kai luopua omista mielipiteistäkin, kun mies kuulemma haluaa olla "isäntä talossa". Pitäisi myös myydä kaupunkikämppämme, joka on minulle se tärkeä henkireikä, ja mies todellakin tietää sen.

Mies sen sijaan ei luovu miestään: hänen valitsemansa kartanonkokoinen asunto maalla, 2 isoa autoa (vain miehen käytössä), pari harrastusta, jotka nielevät molemmat € 300/kk, 3 uutta fillaria (yli € 1.000 kipale), vaatteita niin että kaapit pursuavat yli - en ole vastaavaa vaatemäärää ikinä miehellä nähnyt, jne.

Eniten tässä ottaa päähän se, ettei mies edes kyseenalaista käytöstään. Siis, että olisi joku parisuhde ja "me", jotka tekisimme päätöksiä edes isoista asioista (vrt. asuminen, ruokamenot). Mies on valinnut asuinpaikan, -tavan, harrastukset, aikataulut, "hyväksyttävät menot" jne.

Ymmärrän, että rahat ovat nyt miehen rahoja, kyllä. Mutta meneekö se oikeasti näin kaikilla muillakin, jotka olette esim. kotiäiteinä tai väliaikaisesti työttömänä parisuhteissanne? Onko tämä meno todellakin normaalia?

Vai onko teillä muilla miehiä, jotka näkevät oman napansa ympärillekin? Teettekö päätöksiä yhdessä, vaikka rahat oisivatkin toisen? Vai vallitseeko teilläkin diktatuuri? Odotanko ylipäätään vain liikoja?!?
[/quote]

Toivon, että olet feikki, trolli tai mitä tahansa. Ellet, niin sun miehesi on ihan samaa osastoa kuin mikä tahansa luuserinarkkarialkkis, erona vain että massia löytyy ja riippuvuus on siinä.

Voi hele! Mies kuulostaa paskalta. En tajua mitä vielä teet sen kanssa kaiken kertomasi perusteella. Mut en myöskään oo koskaan ymmärtänyt tuotakaan miks toisen pitäis elättää toinen. En kehtaisi ite pennin jeniä ottaa toiselta ellei varta vasten tyrkytä. En ainakaan sen varaan laskis. Omat menot omien tulojen mukaan ja ero jos ei päästä yhteisymmärrykseen. Pitää vaan tajuta ettei työttömällä oo mitään kakkosasuntoja, ainakaan ilman säästöjä.

Ei se taida laiton olla, kun eivät irtisanoneet sairauden vuoksi tai sairauslomalla olon aikana.

Ap vielä tässä: Kokeiltu on tota miehen erouhan pitävyyttä. Ja mies on aivan jäinen, vaikka lähtisin tavarat mukanani ovet paukkuen, tai vaihtoehtoisesti pakaten kamat rauhallisesti laatikoihin muuttoporukan kera ja toivotellen hyvät jatkot tyynenä ovelta. Katseessa oikein paistaa tuo jäämäinen olemus ja miehen tunteet loistavat poissaolollaan.

Sen sijaan saan kyllä syytökset perääni tyyliin "Olit sitten niin kylmä kun vaan otit ja lähdit", "Ihan kylmästi vaan heivasit tavarasi pois" jne. Eli mitä tahansa teen, niin syyllinen ilmeisesti olen. Lähtemällä olen tunteeton & kylmä ja jäämällä loisiva olio (vaikka palvelukseni kyllä kelpaavat).

Eli lähdön paikka.

En tuossa em. faktojen rinnalla vaan ymmärrä, että miksi tuo mies on/oli kuitenkin niin ok rahallisissa tukemisissaan näinkin kauan, ja miksi se varsinainen sota syttyy vain, jos sanon jotain väärin väärällä äänensävyllä. Ehkä tämä on vain joku "jäävuoren huippu" -ilmiö, ja turhaa sitä tässä enää seurailen.

Jotenkin vaan outoa, että ihmisellä on kaksi noin paljon toisistaan poikkeavaa "versiota" itsestään tuosta vaan rinnakkaiselossa. En pysty itse moiseen ja jo tuon ymmärtäminen vaatii liikoja. Siksi tätä kai päädyin vuodattamaankin.

Sitten vielä loppuun yksi kysymys itseltäni (olen Ap, joka näyttää kohta harrastavan täällä yksinpuhelua :): kun lopulta saan rahani ulos osakkeista, niin pitäisikö minun käyttää ne saman tien juokseviin menoihin? Mitä jos siinä on pahimman kaavan mukaan lähes loppuelämäni rahat?

Tuntuu siltä, että tällä kertaa en haluaisi pistää kaikkea heti menemään. Sen verran tuli opittua. Miehellä kuitenkin rullaa säännöllinen iso palkka.

Mutta ehkä olette toista mieltä?

Rajansa loisimisellakin. Käsittääkseni miehesi ei jäänyt työttömäksi, joten miksi hänen pitäisi luopua mistään?

Näin miehenä sanoisin että jätä hänet, nauttikoon yksin varallisuudestaan, tiedä vaikka herättäisi vähän ajattelemaan.

Enkä tarkoita rinnastaa työttömyyttä ja kotiäiteyttä nyt samalle viivalle, esimerkkejä vaan listasin. Ap

Eiks sulla oo ansiosidonnainen? Ite en suostuis tommoseen. Osta oma auto ja pidä kämppä/vuokraa oma. Jos ei oo provo niin menee aika yli.
Tosin vaikka oon iteki työtön, ei meillä mies silti maksa enempää. Tosin on vuokrakömppä, maksan puolet vuokrasta, menishän sitä rahaa vuokraan kumminkin. Enkä olettais et maksaa mun auton kuluja tms. Ruuan hinnasta valitan joskus, koska syö enemmän, mut niin tein jo työssä ollessa. Silti maksetaan suht 50/50. Tietty ymmärrän jos teillä on joku hirmulaina puokkiin, et et pysty sitä ansiosidonnaisella hoitamaan. Valintoja..

Kurjalta kuulostaa tuo miehen käytös. Hän todellakin käyttää hyväkseen tilannetta, tunnistan tyypin. Eipä taida olla sinulla muutaulospääsyä kuin löytää äkkiä uusi työ, koska silloin ei miehesi voi enää olla niskanpäällä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:50"]

Kurjalta kuulostaa tuo miehen käytös. Hän todellakin käyttää hyväkseen tilannetta, tunnistan tyypin. Eipä taida olla sinulla muutaulospääsyä kuin löytää äkkiä uusi työ, koska silloin ei miehesi voi enää olla niskanpäällä.

[/quote]

entä sitten jos ap sairastuu uudessa työssään ollessaan. Taasko mies saa pompotella mielin määrin? Tai jos ap hoitaa yhteisiä lapsia kotona kodinhoidosta tuella.

hommaa oma asunto ja seurustele etänä jos et halua kokonaan luopua. Ei tuo ole normaalia.

itse olen ollut lasten kanssa melkein 10 v kotona. Edelleen yhteiset rahat ja yhteinen elämä. 

Jos haluat tapailla työttömää niin laita viestiä. Tule minun cribsiin.

Meidän tilanteemme on tietysti nyt vähän eri kuin teidän, sikäli kun avomies on syksyllä aloittanut opiskelija ja itse olen nyt muutaman kuukauden ollut työtön. Ennen työttömyyttäni minä maksoin vuokran, laskut, ruuat, hankinnat yms. ja annoin miehelle baarirahaa hänen pyytäessään, mies itse ei käynyt töissä eikä nostanut mitään tukia. Tuloni tottakai ovat nyt tippuneet työttömyyden myötä ja miehen tulot taas ovat siitä nollasta noussut opintotuen verran. Nyt meillä homma toimii niin, että minä maksan vuokran ja laskut ja mies ruuat sekä omat menonsa. Suunnilleen saman verran kummallakin jää rahaa joka kuukausi säästöön laitettavaksi. Meillä on ainakin tähän asti ollut ihan itsestään selvää, ettei ole "minun" ja "sinun" rahoja vaan ne ovat "meidän" ja suuremmista hankinnoista päätetään yhdessä.

En kyllä haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka tavalla tai toisella kyykyttää tai haluaisi pitää meidän elintasomme eriarvoisina tulojemme perusteella. Tuollaisen ukon laittaisin kyllä kiertoon, aivan sama olisiko hän se huomattavasti enemmän tienaava kyykyttäjä vai vähempituloinen halvemman ruuan syöjä. Itse siis tuossa tilanteessasi eroaisin, jos puhumalla ei saataisi asiaa ratkottua.

Sori, mut: "Sen kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Ihan turhaan arvostelet miehen harrastuksia. Kun on itse isot massinsa tehnyt, päättää myösinne ne käyttää.

En ole koskaan ennen tosiaan ollut tällaisessa tilanteessa, en edes osannut kuvitella olevani, ja siksi tässä nyt vaan äimistelen.  En provoile.

Äkkiseltään kun en keksi yhtään samassa tilanteessa olevaa tuttua/ystävääkään, vain mammalomalla olevia, ja heistä ei kukaan ainakaan ole kehdannut myöntää, että mies päällepäsmäröisi.

Ansiosidonnaista en ole vielä saanut, menee kuulemma päätöksenteossa aikansa ja irtisanomiseen liittyvät ehdot vaikuttavat karenssin pituuteen.

Ja ehkä olen itsekin sitten tottunut turhan suuriin tuloihin, kun tuntuu tuo ansiosidonnainen aika köykäiseltä näin asuntovelalliselle. Olen valmis kohta lähes mihin työhön vaan, kunhan tästä pääsisin.

Toisaalta pitäisi varmaan ottaa tämä kaikki opetuksena ja ottaa opikseen, sillä nyt tuntuu miehen todellinen luonne paljastuvan. Eihän mies alunoerinkään välittänyt siitä, etten viihtynyt asuinpaikassamme, mutta nyt sen ei enää edes tarvitse välittää.  Kätevää

En vaan oo yhtään kyyninen, enkä haluais uskoa pahaa toisesta ihmisestä. Joten siksi kyseenalaistan oman reaktioni.

10 oli siis Ap