Onks tää normaalia miehen käytöstä parisuhteessa?

Ala vain kasaamaan kamojasi. Mä muuttaisin jo tänään pois.

Mut siis nyt vaikka huvin vuoks joku kisa pystyyn: miks tulee ero jos mies saa valituksen tänään töissä???

Tai vielä parempi: miks se hakee noin suunnatonta vallantunnetta koko ajan mun yli???

Ap

Kisa pystyyn? Oletko sä oikeasti provo vai tykkäätkö siitä, kun sua kyykytetään?
Porukka antaa sulle neuvoja ja sä päätät laittaa pystyyn kisan...

Provoväittelijöille: totuus on tarua ihmeellisempää. En olisi tällaista tarinaa keksinyt mitenkään päin teille kerrottavaksi, pakko myöntää. Ei olisi oma mielikuvitus piisannut. Saatte silti olla omaa mieltänne :)

Ap

Ap jos sinä olisit töissä ja mies jäänyt työttömäksi niin Olisitko vaatinut häntä sopeuttamaan menojaan? Entä kumpi asunto olisi myyty jos sinä yksin olisit elättäjä? Siinä että sinä teet kaikki kotityöt kun olet työttömänä, ei ole mitään ihmeellistä. Reilu peli.

No et sitten ymmärtänyt tuota huumoria sanoissa "kisa pystyyn". Kun joku asia menee totaalisesti yli ymmärryksen, kuten toi työvalitushomma, niin aattelin heittää kokokaan arvauskisan puolelle, kun itse putosin kelkasta. Tuli ihan puun takaa.

Oma arvaukseni: olen paisunut miehelle sen verran isoksi ongelmatekijäksi, kenties hyödyttömäksi sellaiseksi, että nyt täytyy pukata vaimo lähes puoliväkisin vaihtoon.

Ajoitus tolle miehen valitushomman sanomiselle vaan oli aivan loistava: se pääsi täällä heti eetteriin, eikä tarvinnut mun jäädä yksinään märehtimään kummissani moista.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:20"]Tossa syömisessä meillä on miehen kanssa se ero, että mies on perinteinen "säilyttäjä", eli kiloja kertyy vaikka vain ruokaa päin tuijottelisi, ja minä taas se onneton "luikero", joka laihtuu jo siitä kun ruoasta joutuu stressaamaan.

Mies vetelee kyllä herkkuja, mutta salaa. Aika hupaisaa sinänsä. Syö kuulemma vain yhden kymmenesosan siitä, mitä minä (painovertailu: mies n. 150 kg, minä n. 50 kg). Enpä usko. Mutta tosiaan, syö pääosin salaa.

Alkaa kuulostamaankin koko tämä stoori niin oudolta, kun näitä detaljeja näpyttelen, että ei oo tottakaan! En tiedä enää itkeäkö vaiko nauraa itsekään...

Ap
[/quote]

Lähd3 sinne kaupunkiasuntoon. Sano että ei tarvitse auttaa, mutta että sinäkään et auta häntä enää missään muodossa. Tehköön ruokansa ja pyykkinsä itse. Eikä kukaan sitäpaitti huoli 150kg miestä joten yksinhän se ressukka jää kaikesta "kuninkuusajattelusta" huolimatta. Siinäpä miettii että naisen pitämiseen tarvitaan muutakin kuin rahaa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:42"]

V*tuttaa, mutta hengittelen tässä syvään.

Jäin työttömäksi varsin hyväpalkkaisesta työstäni viime syksynä ja mies on tukenut rahallisesti siitä lähtien, kuten sovimme. Sopimus meni tyyliin, "että tuen kunnes saat työtä". No, harvinaisen huono tilanne työmarkkinoilla ja vaikka kuinka on hyvä tutkinto, niin ei edes haastatteluunkutsua vieläkään.

Mies sen sijaan, kuten pelkäsinkin, on alkanut käyttää tilannetta luodakseen itselleen vankan valta-aseman suhteessamme. Oli tätä taipumusta joo ennenkin, mutta nyt se tuntuu lähteneen ihan käsistä. Tai mistä minä tiedän, kun en ole koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut. Ehkä tämä on normaalia - kertokaa te!

Just kävimme mukavan iltakeskustelun, jossa mies kertoi mistä kaikesta minun pitäisi luopua, kun rahaa ei kuulemma ole (miehellä bruttotulot vuodessa n. € 250.000, joten sekin ihmetyttää, että mihin ne rahat menevät).

Minun pitäisi kuulemma syödä halvempaa ruokaa (alipainostani huolimatta), harrastaa vain itseni sivistämistä kirjastossa ilmaiseksi, pärjätä aiemmin ostetuilla vaatteilla, luopua omasta tietokoneesta jne. Saman tien pitäisi kai luopua omista mielipiteistäkin, kun mies kuulemma haluaa olla "isäntä talossa". Pitäisi myös myydä kaupunkikämppämme, joka on minulle se tärkeä henkireikä, ja mies todellakin tietää sen.

Mies sen sijaan ei luovu miestään: hänen valitsemansa kartanonkokoinen asunto maalla, 2 isoa autoa (vain miehen käytössä), pari harrastusta, jotka nielevät molemmat € 300/kk, 3 uutta fillaria (yli € 1.000 kipale), vaatteita niin että kaapit pursuavat yli - en ole vastaavaa vaatemäärää ikinä miehellä nähnyt, jne.

Eniten tässä ottaa päähän se, ettei mies edes kyseenalaista käytöstään. Siis, että olisi joku parisuhde ja "me", jotka tekisimme päätöksiä edes isoista asioista (vrt. asuminen, ruokamenot). Mies on valinnut asuinpaikan, -tavan, harrastukset, aikataulut, "hyväksyttävät menot" jne.

Ymmärrän, että rahat ovat nyt miehen rahoja, kyllä. Mutta meneekö se oikeasti näin kaikilla muillakin, jotka olette esim. kotiäiteinä tai väliaikaisesti työttömänä parisuhteissanne? Onko tämä meno todellakin normaalia?

Vai onko teillä muilla miehiä, jotka näkevät oman napansa ympärillekin? Teettekö päätöksiä yhdessä, vaikka rahat oisivatkin toisen? Vai vallitseeko teilläkin diktatuuri? Odotanko ylipäätään vain liikoja?!?

[/quote]

Mies maksaa joten mies päättää. On aivan päivänselvä että jos toinen vaan on töissä niin sitten säästetään. Sinä puhut paskaa väittäessäsi että olet etsinyt töitä. Jos sinulla on aikaa tänne kirjoitella niin et sinä mitään töitä ole etsinyt

Pakkaa kamasi työpäivän aikana ja lähde jo tänään. Ei tuossa ole mitään järkeä. Onko teillä avioehtoa? Miksi et saa ansiosidonnaista, oletko ottanut töistä paketin vai mikä jumittaa? Sun pitää nyt varmistaa toimeentulosi ettet jää ihan tyhjän päälle kun lähdet.

Olen puhunut miehen kanssa siitä, että auttaisin häntä vastavuoroisesti, jos tilanne olisi toisinpäin.

Ja kun kysehän ei ole siitä, etteivätkö ne rahat oikeasti riittäisi, vaan siitä, että miestä ottaa vaan näköjään pahasti pannuun koko asetelma. Ymmärtäisinkin, jos olisi rahat oikeasti tiukalla ja molemmat venyttäisimme senttejä, mutta siitä ei ole kyse.

Ap

Öh. Että jos yhtenä yönä + aamuna täällä avaudun, niin en ehdi töitä hakemaan? Wtf? Nyt pistit jo melkein paremmaksi, kuin mieheni. Tai sitten meillä on työhakemusten kirjoitusnopeudessa aika suurenmoinen ero. Tai ehkäpä halusit vain ärsyttää. Suotakoon se sinulle.

Ap

Voi ei, Ap. Hyvä mies ei mitätöi ja latista itsetuntoa ylipäätään. Olet jotenkin menettänyt todellisuudentajusi, jos et si tiedosta. Tuo kaikki muu on ihan absurdia jo. Nyt vihellät pelin poikki. Minun neuvoni on, ettet näytä miehelle mitenkään eroaikeitasi. Voi tulla toinen, hyvin ikävä, ääni kelloon, jos huomaa, että oletkin oikeasti lähdössä, etkä enää uhkailtavissa hiljaiseksi. Järjestä asiasi kaikessa hiljaisuudessa, sitten tapaat miehen julkisella paikalla, ja kerrot erosta. Hän voi talossaan äityä väkivaltaiseksi, siksi julkinen paikka. Toivon olevani väärässä, mutta noin kahjon tapauksen kanssa on paras olla varovainen.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:40"]Olen puhunut miehen kanssa siitä, että auttaisin häntä vastavuoroisesti, jos tilanne olisi toisinpäin.

Ja kun kysehän ei ole siitä, etteivätkö ne rahat oikeasti riittäisi, vaan siitä, että miestä ottaa vaan näköjään pahasti pannuun koko asetelma. Ymmärtäisinkin, jos olisi rahat oikeasti tiukalla ja molemmat venyttäisimme senttejä, mutta siitä ei ole kyse.

Ap
[/quote]

Hyvähän se on sanoa että elättäisit vastavuoroisesti miestä kun sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Jos tapahtuisi niin tulisit vauvalle mankumaan siitä että joudut elättämään uppiniskaista miestä. Jättäähän se pitäis.

Saadaanko me miehet naisilta tuon kummoisempaa empatiaa ollessamme työttömiä? Tehän alatte pitää miestä suorastaan iljettävänä, jos joudutte elättäjän rooliin.

Juu. Alan uskomaan, että tästä on vaan häivyttävä nyt. On vaan mennyt niin vauhdilla koko tilanne: ensin syksyllä oli kauhean avulias mies, samoin koko talven ajan - tosin pientä pätkintää jo näkyvissä. Nyt vielä tällä viikollakin oli koko ajan kaikki kunnossa, kunnes eilen illalla kehtasin pyytää yhteistä autoreissua kaupoille. Sitten olikin hups vaan jo melkein sota pystyssä.

Mutta on nämä tämän saman miehen ees taas heiluvat mielialat ennenkin mua tietysti kiusanneet. Pääsisin kaupan päälle niistäkin eroon. On nimittäin erittäin rankkaa olla toiselle se "maailman rakkain" yhtänä iltana, ja se "maailman katalin" jo heti seuraavana.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 07:16"]

Kyllä ennen oli paremmin! Silloin miehen kuului elättää vaimonsa ja perheensä kyseenalaistamatta sitä, että koko perheellä oli sama elintaso.

Tuohon tilanteeseen ei ole kuin yksi neuvo: kerää kamppeesi ja poistu hänen kartanostaan, ja käytä poistuessasi palveluskunnan ovea. Ole kiitollinen, jos et ehtinyt tehdä mokoman kanssa lapsia.

[/quote]

Ap on pummi

Saadaanko me miehet naisilta tuon kummoisempaa empatiaa ollessamme työttömiä? Tehän alatte pitää miestä suorastaan iljettävänä, jos joudutte elättäjän rooliin.

Ai siis miten niin ei voi ikinä tapahtua tuota, että osamme joskus miehen kanssa vaihtuisivat?

Kyseessä on itseäni useamman vuoden vanhempi mies, jolla on krooninen sairauskin. Kummallakin hyvä akateeminen koulutus, sanoisin että yhtä arvostettuja kummankin ammatit. Tienestitkin lähes samat, ei tosin ihan samaa luokkaa itselläni kuin miehellä.

Mutta siis mikä ihme sen miehen siellä töissä pitää sen jämäkämmin kuin minutkaan? Tai minut työttömänä?

Vai meinasitko sitä, että olen jo entinen vaimo siinä vaiheessa, kun osat kenties vaihtuvat?

Se voinee hyvin olla totta.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 08:40"]Olen puhunut miehen kanssa siitä, että auttaisin häntä vastavuoroisesti, jos tilanne olisi toisinpäin. Ja kun kysehän ei ole siitä, etteivätkö ne rahat oikeasti riittäisi, vaan siitä, että miestä ottaa vaan näköjään pahasti pannuun koko asetelma. Ymmärtäisinkin, jos olisi rahat oikeasti tiukalla ja molemmat venyttäisimme senttejä, mutta siitä ei ole kyse. Ap [/quote] Hyvähän se on sanoa että elättäisit vastavuoroisesti miestä kun sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Jos tapahtuisi niin tulisit vauvalle mankumaan siitä että joudut elättämään uppiniskaista miestä. Jättäähän se pitäis.

[/quote]

Harva se päivähän täällä näkee naisia, jotka itkevät kuinka joutuvat käyttämään OMIA RAHOJAAN mieheen, joka on työttömänä.

Onko kunnon ihminen siis näin häviävä luonnonvara? Sekä miehissä & naisissa?