Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Suorastaan pallopeli!
Ja tuohon kuvioon ei kyllä kannata uutta daamia alkaa säätämään. Hänelle ei ole sijaa, ei aikaa, ei ajatusta. Hyvänen aika. Eihän siinä voisi uuden rakkauden kanssa edes hikistä risteilyä ikinä varata koska aina voi miehen lapset putkahtaa paikalle kun tämän eksä sai jonkin tuurausvuoron.
Oletkos tullut ajatelleeksi, että lasten äiti voi vaikka sairastua vakavasti, seota tai herran isä sentään potkaista tyhjää? Mihis sitten arvelit ne lapset laittaa kun sulla haluttaa varata kahdenkeskinen risteily?
Kun alkaa yhteen sellaisen ihmisen kanssa, kenellä on jälkikasvua, niin joutuu vaan ottamaan huomioon heidän tarpeensa ja ennen kaikkea sen uuden kumppanin valtavan kunnian kantaa heistä vastuuta. Lapseton kumppanihan voi sitä paitsi haluta vaikka muuttaa muistisairaan vanhempansa kanssa yksiin (tämä vaan huomautuksena sille kirjoittajalle, joka ei sietänyt ajatusta kumppanin lapsenlapsista tai lasten raksaprojekteista).
Miksi edes haluaisit jakaa elämäsi ihmisen kanssa, joka ei osoita vastuuta ja välittämistä omia lapsiaan kohtaan? HRRHH..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Suorastaan pallopeli!
Ja tuohon kuvioon ei kyllä kannata uutta daamia alkaa säätämään. Hänelle ei ole sijaa, ei aikaa, ei ajatusta. Hyvänen aika. Eihän siinä voisi uuden rakkauden kanssa edes hikistä risteilyä ikinä varata koska aina voi miehen lapset putkahtaa paikalle kun tämän eksä sai jonkin tuurausvuoron.
Ei kai kenellekään tule yllätyksenä, että uudet parisuhteet ja uusioperhekuviot ovat haasteellisia varsinkin, jos on pienempiä lapsia, ja silloin joutuu tekemään ihan helvetillisen määrän kompromisseja? Jos tähän ei ole valmis, niin keskittyy sitten vain omaan elämäänsä lastensa kanssa tai yksin. Siihenkään ei ole kukaan kuollut.
Tai keskittyy laittamaan kontrolloivalle exälle rajat ja sanomaan, että lähtee viikonloppuna risteilylle eikä silloin ole mahdollista kenenkään putkahtaa yhtään minnekään.
Tietenkin on menoja jolloin se ei onnistu. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että perusarjessa pitää koko ajn pitää rajoja exään ja laskea minuutilleen sitä, kenellä lapset kulloinkin ovat ja katkeroitua siitä, jos joutuu joustamaan. Se ei tee lapsille ja aikuisille kuin hallaa.
Ihme kommentteja. Kyseessähän on päiväkoti-ikäinen lapsi ja noin pienen kanssa nyt vaan joutuu kaikki tuohon kuvioon kuuluvat joustamaan. Välillä se tarkoittaa ylläritilanteita ja menojen peruuntumista eikä niille vaan voi mitään. Niin se menee ydinperheissäkin.
Eipä olisi minulla pokkaa sanoa ex-miehelle jonkun yllätystilanteen sattuessa ettei lapsi saa tulla kotiin koska nyt on minun lapsivapaani. Se vanhemmuus kun ei ole millään tauolla sillä aikaa kun lapsi on toisen vanhemman luona. Vanhempana sitä kun on ihan luonnostaan jatkuvassa hälytysvalmiudessa oli lapsi sitten kotona tai ei.
Jos kerran ap.:n mies ja exänsä ovat tuon kuvionsa sopineet ja kaikki siihen tyytyväisiä niin turha tuota alkaa sotkemaan tai ulkopuolisten vänkäämään mistään hyväksikäytöstä.
Kaikkea sitä saa lukea. Äidit täällä kehuskelemassa pitävänsä huolta siitä, että ei tarvitse yhtään ylimääräistä hetkeä viettää omien lastensa kanssa ja maksimoivansa "oman elämän". Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".
Meillä nämä asiat hoidetaan siten, että jos tiedän exälläni olevan vaikkapa se kuuluisa risteily tyttöystävänsä kanssa, niin en minä lähde edes kyselemään ja työntämään lapsia hänelle. Silloin hommaan kaikessa hiljaisuudessa hoitajan muualta. Näin se on toiminut varsin hyvin ja kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Suorastaan pallopeli!
Ja tuohon kuvioon ei kyllä kannata uutta daamia alkaa säätämään. Hänelle ei ole sijaa, ei aikaa, ei ajatusta. Hyvänen aika. Eihän siinä voisi uuden rakkauden kanssa edes hikistä risteilyä ikinä varata koska aina voi miehen lapset putkahtaa paikalle kun tämän eksä sai jonkin tuurausvuoron.
Ei kai kenellekään tule yllätyksenä, että uudet parisuhteet ja uusioperhekuviot ovat haasteellisia varsinkin, jos on pienempiä lapsia, ja silloin joutuu tekemään ihan helvetillisen määrän kompromisseja? Jos tähän ei ole valmis, niin keskittyy sitten vain omaan elämäänsä lastensa kanssa tai yksin. Siihenkään ei ole kukaan kuollut.
Minä ihmettelen vähän myös näitä monenlaisia aikuisten tarpeita ja periaatteita näitten eronjälkeisten asumisjärjestelyjen kanssa.
Itse lähdin eron aikaan siitä, että MINÄ olen epäonnistunut siinä, etten kyennyt omalta osaltani pitämään lapsen perhettä kasassa. Yhtään lisää harmia, riitaa, murhetta, pahaa mieltä, en lapselleni halua aiheuttaa sen lisäksi, että vein häneltä lapsuuden ehjän perheen. Siksi joustan ja nöyrryn vaikka kaksinkerroin niin kauan kun lapseni on meistä vanhemmista riippuvainen - ei tulisi mieleenkään alkaa riidellä exän kanssa jostain yksittäisistä illoista tai viikonlopuista. Mulle saa tulla aina, annan lapsen mukaan isän kivoihin juttuihin ja matkoihin aina. Jos se ei miehelläni olisi mennyt ymmärrykseen niin hän olisi voinut aikuisena ihmisenä tehdä johtopäätöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Suorastaan pallopeli!
Ja tuohon kuvioon ei kyllä kannata uutta daamia alkaa säätämään. Hänelle ei ole sijaa, ei aikaa, ei ajatusta. Hyvänen aika. Eihän siinä voisi uuden rakkauden kanssa edes hikistä risteilyä ikinä varata koska aina voi miehen lapset putkahtaa paikalle kun tämän eksä sai jonkin tuurausvuoron.
Ei kai kenellekään tule yllätyksenä, että uudet parisuhteet ja uusioperhekuviot ovat haasteellisia varsinkin, jos on pienempiä lapsia, ja silloin joutuu tekemään ihan helvetillisen määrän kompromisseja? Jos tähän ei ole valmis, niin keskittyy sitten vain omaan elämäänsä lastensa kanssa tai yksin. Siihenkään ei ole kukaan kuollut.
Minä ihmettelen vähän myös näitä monenlaisia aikuisten tarpeita ja periaatteita näitten eronjälkeisten asumisjärjestelyjen kanssa.
Itse lähdin eron aikaan siitä, että MINÄ olen epäonnistunut siinä, etten kyennyt omalta osaltani pitämään lapsen perhettä kasassa. Yhtään lisää harmia, riitaa, murhetta, pahaa mieltä, en lapselleni halua aiheuttaa sen lisäksi, että vein häneltä lapsuuden ehjän perheen. Siksi joustan ja nöyrryn vaikka kaksinkerroin niin kauan kun lapseni on meistä vanhemmista riippuvainen - ei tulisi mieleenkään alkaa riidellä exän kanssa jostain yksittäisistä illoista tai viikonlopuista. Mulle saa tulla aina, annan lapsen mukaan isän kivoihin juttuihin ja matkoihin aina. Jos se ei miehelläni olisi mennyt ymmärrykseen niin hän olisi voinut aikuisena ihmisenä tehdä johtopäätöksensä.
Juuri näin, saman lähestymisen olen ottanut itse. Ja kun itse joustaa, niin yleensä myös toinen vanhempi joustaa. Se tekee ihan kaikkien elämän helpommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".Meillä nämä asiat hoidetaan siten, että jos tiedän exälläni olevan vaikkapa se kuuluisa risteily tyttöystävänsä kanssa, niin en minä lähde edes kyselemään ja työntämään lapsia hänelle. Silloin hommaan kaikessa hiljaisuudessa hoitajan muualta. Näin se on toiminut varsin hyvin ja kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä.
En nyt oikein ymmärtänyt, miten tämä tähän liittyi? Jos mies on risteilyllä niin ei hän tietenkään laivasta voi hypätä ja tulla lasta hoitamaan yllätyksen sattuessa ja jos taas meno on etukäteen tiedossa niin silloinhan sitä onkin aikaa järjestää lastenhoito tai siirtää jomman kumman menoja...
Tahallaan ei tietenkään kenenkään tule toisen vapaa-aikaa sabotoida mutta pointti tässä nyt olikin se, ettei vanhemmuus ole mitenkään tauolla vaikka lapsi onkin toisella vanhemmalla, ja kyllä se ensisijainen apu on aina se toinen vanhempi. Aina tämä ei tietenkään onnistu mutta en minä ainakaan katselisi sitäkään hyvällä, että se toinen tunkee lapset aina jollekin hoitajalle vaikka minäkin olisin käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".Meillä nämä asiat hoidetaan siten, että jos tiedän exälläni olevan vaikkapa se kuuluisa risteily tyttöystävänsä kanssa, niin en minä lähde edes kyselemään ja työntämään lapsia hänelle. Silloin hommaan kaikessa hiljaisuudessa hoitajan muualta. Näin se on toiminut varsin hyvin ja kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä.
En nyt oikein ymmärtänyt, miten tämä tähän liittyi? Jos mies on risteilyllä niin ei hän tietenkään laivasta voi hypätä ja tulla lasta hoitamaan yllätyksen sattuessa ja jos taas meno on etukäteen tiedossa niin silloinhan sitä onkin aikaa järjestää lastenhoito tai siirtää jomman kumman menoja...
Tahallaan ei tietenkään kenenkään tule toisen vapaa-aikaa sabotoida mutta pointti tässä nyt olikin se, ettei vanhemmuus ole mitenkään tauolla vaikka lapsi onkin toisella vanhemmalla, ja kyllä se ensisijainen apu on aina se toinen vanhempi. Aina tämä ei tietenkään onnistu mutta en minä ainakaan katselisi sitäkään hyvällä, että se toinen tunkee lapset aina jollekin hoitajalle vaikka minäkin olisin käytettävissä.
Meillä ensisijainen apu on se, jonka vuoro on lapsista olla vastuussa. Eli tällöin jos tarvitsen hoitajaa, hankin sen itse tai ne on mun menot, jotka peruuntuvat, eivätkä lasten isän. Kysyä voi aina toiselta vanhemmalta, mutta kuten sanottu jos tiedän toisella olevan menoa en tietenkään lähde edes kyselemään vaan pidän häntä estyneenä lastenhoitoon sillä hetkellä. Sanomattakin selvää, että esim. vakava sairastuminen on eri asia, kun joku puupää vetää kuitenkin seuraavaksi sen kortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Minä kysyn toiseen kertaan tätä lapsettomana ihmisenä: miten nuo järkätään jos vanhempien välimatka on pitkähkö? Toinen asuu Porissa ja toinen Lahdessa vaikkapa. Entäs jos siinä tapauksessa on tuollainen epämääräinen vuorotyö-työsuhde kuten ap:n miehen eksällä on.
Ei tähän kukaan osaa vastata. Sitä isää kun on vaan niin kätevä pompotella ja kontrolloida, ettei se vaan pääse elämään mitään omaa elämäänsä vaan on ikuisesti kivasti talutusnuorassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsi menee ensin ja minulle ei olisi ongelma viettää aikaa vaikka kolmisinkin, mutta tämä kuvio alkaa haiskahtaa jo tahalliselta haitanteolta exän taholta. Ja sen lisäksi mieheni hyväksikäyttösuhteelta, koska ex voi pompauttaa lapsen isälleen ihan milloin haluaa ja tämän pitää vaan taipua. Mies itse haluaisi viikko-viikko-systeemin, mutta tämä ei tietenkään exälle käy kun tämä lapsen satunnainen pompottelu on niin paljon parempi myös lapselle itselleen. Vai onko?
ApEihän tuo reilulta eikä kivalta kuulosta, mutta miehesi on kuitenkin ajateltava lastaan ensisijaisesti. Jos lapsella on päsmäröivä tai jotenkin muuten hankala äiti , sitä suuremmalla syyllä miehen on katsottava, että asiat menevät niin hyvin kuin mahdollista nimenomaan lapsen kannalta.
Sinä joko joustat tai sitten et. Se jää sinun päätettäväksi.Yleensä isät on tällaisia vekkuleita, mutta niille on usein sattunut jostain syystä sellainen kiltti nainen lasten äidiksi. Mutta tässähän juuri sanotaan että se on okei, ei sillä mitään voi ja toinen paikkaa sitten toisen puutteet.
Minusta ap:n pitäisi vaan reilusti tutustua lapseen, ja alkaa viettää aikaa kolmistaankin kun tilanne on noin kauhean ennakoimaton. Siitä vaan osaksi elämää, ja kai se lapsen äidinkin etujen mukaista on että isä halutessaan voi seurustella kuten aikuiset ihmiset.
Ai ap:n halustako se on kiinni, tutustuuko hän kumppaninsa lapseen? Edelleen, se on ihan täysin isän päätös.
Okei, kahden ihmisen päätös. Joista kumpikaan ei ole lapsen äiti.
Mutta joo, kyllä tuo ongelma on ratkaistavissa. Ja yksi ratkaisu on että isästä lähivanhempi sitten. Tällöin asetelma vain vähän kääntyy, jos vaikka vuoden verran menevät niin että isä soittaa äidille kun tarvitsee saada lapsi kotoa pois illaksi tai yöksi. Niinhän se tuo äitikin tekee, ihan sama juttu.
Vai olisiko parempi yrittää oikeasti erota ensin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Minä kysyn toiseen kertaan tätä lapsettomana ihmisenä: miten nuo järkätään jos vanhempien välimatka on pitkähkö? Toinen asuu Porissa ja toinen Lahdessa vaikkapa. Entäs jos siinä tapauksessa on tuollainen epämääräinen vuorotyö-työsuhde kuten ap:n miehen eksällä on.
Ei tähän kukaan osaa vastata. Sitä isää kun on vaan niin kätevä pompotella ja kontrolloida, ettei se vaan pääse elämään mitään omaa elämäänsä vaan on ikuisesti kivasti talutusnuorassa.
Jokainen järkevä aikuinen ihminen varmasti ymmärtää, että asioita täytyy aina miettiä tilannekohtaisesti. Jos isällä on muuta tai hän asuu kaukana niin silloin pitää tietysti järjestää asiat toisin. Useimmiten näin ei ole vaan vanhemmat asuvat suht lähekkäin ja arjessa on lasten yllättäville menoille ja tuloille tilaa jos sitä vaan haluaa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsi menee ensin ja minulle ei olisi ongelma viettää aikaa vaikka kolmisinkin, mutta tämä kuvio alkaa haiskahtaa jo tahalliselta haitanteolta exän taholta. Ja sen lisäksi mieheni hyväksikäyttösuhteelta, koska ex voi pompauttaa lapsen isälleen ihan milloin haluaa ja tämän pitää vaan taipua. Mies itse haluaisi viikko-viikko-systeemin, mutta tämä ei tietenkään exälle käy kun tämä lapsen satunnainen pompottelu on niin paljon parempi myös lapselle itselleen. Vai onko?
ApEihän tuo reilulta eikä kivalta kuulosta, mutta miehesi on kuitenkin ajateltava lastaan ensisijaisesti. Jos lapsella on päsmäröivä tai jotenkin muuten hankala äiti , sitä suuremmalla syyllä miehen on katsottava, että asiat menevät niin hyvin kuin mahdollista nimenomaan lapsen kannalta.
Sinä joko joustat tai sitten et. Se jää sinun päätettäväksi.Yleensä isät on tällaisia vekkuleita, mutta niille on usein sattunut jostain syystä sellainen kiltti nainen lasten äidiksi. Mutta tässähän juuri sanotaan että se on okei, ei sillä mitään voi ja toinen paikkaa sitten toisen puutteet.
Minusta ap:n pitäisi vaan reilusti tutustua lapseen, ja alkaa viettää aikaa kolmistaankin kun tilanne on noin kauhean ennakoimaton. Siitä vaan osaksi elämää, ja kai se lapsen äidinkin etujen mukaista on että isä halutessaan voi seurustella kuten aikuiset ihmiset.
Ai ap:n halustako se on kiinni, tutustuuko hän kumppaninsa lapseen? Edelleen, se on ihan täysin isän päätös.
Okei, kahden ihmisen päätös. Joista kumpikaan ei ole lapsen äiti.
Mutta joo, kyllä tuo ongelma on ratkaistavissa. Ja yksi ratkaisu on että isästä lähivanhempi sitten. Tällöin asetelma vain vähän kääntyy, jos vaikka vuoden verran menevät niin että isä soittaa äidille kun tarvitsee saada lapsi kotoa pois illaksi tai yöksi. Niinhän se tuo äitikin tekee, ihan sama juttu.
Vai olisiko parempi yrittää oikeasti erota ensin?
Paras ratkaisu on se, että se joka on tyytymätön tilanteeseen poistuu siitä. Eipä tuo kummoiselta parisuhteelta kuulosta muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".Meillä nämä asiat hoidetaan siten, että jos tiedän exälläni olevan vaikkapa se kuuluisa risteily tyttöystävänsä kanssa, niin en minä lähde edes kyselemään ja työntämään lapsia hänelle. Silloin hommaan kaikessa hiljaisuudessa hoitajan muualta. Näin se on toiminut varsin hyvin ja kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä.
En nyt oikein ymmärtänyt, miten tämä tähän liittyi? Jos mies on risteilyllä niin ei hän tietenkään laivasta voi hypätä ja tulla lasta hoitamaan yllätyksen sattuessa ja jos taas meno on etukäteen tiedossa niin silloinhan sitä onkin aikaa järjestää lastenhoito tai siirtää jomman kumman menoja...
Tahallaan ei tietenkään kenenkään tule toisen vapaa-aikaa sabotoida mutta pointti tässä nyt olikin se, ettei vanhemmuus ole mitenkään tauolla vaikka lapsi onkin toisella vanhemmalla, ja kyllä se ensisijainen apu on aina se toinen vanhempi. Aina tämä ei tietenkään onnistu mutta en minä ainakaan katselisi sitäkään hyvällä, että se toinen tunkee lapset aina jollekin hoitajalle vaikka minäkin olisin käytettävissä.
Lapsen edusta voi huolehtia niin monella tavalla. Ja on tärkeää ymmärtää se, että lapsen etu on myös ennustettava elämä ja vaihdot. Se turvallisuudentunne on hyvin tärkeää.
Äskeiseen, toinen vanhempi voi tietenkin ajatella eri tavalla tuosta lastenhoidosta, voi olla että pitää jopa tärkeänä että pystyy olemaan ihan yksinkin vastuussa lapsestaan. Vaikka tukeutumalla omiin ystäviinsä tai sukulaisiinsa lastenhoidossa.
Ja voi toiselta kysyä jos jotain pakottavaa tulee, mutta en ainakaan olettaisi että se toiselle käy välttämättä, pitää olla se mahdollisuus hoitaa asia muutenkin. Vaikka se kuuluisa risteily sitten, eihän tuollaiset viikonloppumenot ole ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Ihan hullua että pitäisi kertoa exälle mitä teen tai missä olen, miksi sitten erota jos tällaisen suhteen haluaaa säilyttää?
Liikuttavaa huolehtimista täällä ex-miehen ja lasten isän mahdollisuuksista elää omaa elämää . Jännää sinänsä, kun monesti se heidän vanhemmuutensa on sitä vähemmän aikaa vievää etävanhemmuutta ja elaritkin tulevat aivan liian usein meidän veronmaksajien pussista. Mutta eihän niitä isiä nyt voi liikaa vastuuttaa lapsesta, sehän on ihan liiallinen odotus. Antaa elää omaa elämäänsä vain ja äidit voivat maksaa sen edestä hoitajien palkkoja. Kuulostaa ihan reilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Minä kysyn toiseen kertaan tätä lapsettomana ihmisenä: miten nuo järkätään jos vanhempien välimatka on pitkähkö? Toinen asuu Porissa ja toinen Lahdessa vaikkapa. Entäs jos siinä tapauksessa on tuollainen epämääräinen vuorotyö-työsuhde kuten ap:n miehen eksällä on.
Ei tähän kukaan osaa vastata. Sitä isää kun on vaan niin kätevä pompotella ja kontrolloida, ettei se vaan pääse elämään mitään omaa elämäänsä vaan on ikuisesti kivasti talutusnuorassa.
Jokainen järkevä aikuinen ihminen varmasti ymmärtää, että asioita täytyy aina miettiä tilannekohtaisesti. Jos isällä on muuta tai hän asuu kaukana niin silloin pitää tietysti järjestää asiat toisin. Useimmiten näin ei ole vaan vanhemmat asuvat suht lähekkäin ja arjessa on lasten yllättäville menoille ja tuloille tilaa jos sitä vaan haluaa antaa.
Mutta edelleen, se toinen voi vain pyytää apua, ei ole mitään velvoitetta olla jatkuvasti saatavilla. Tämähän on ihan luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Minä kysyn toiseen kertaan tätä lapsettomana ihmisenä: miten nuo järkätään jos vanhempien välimatka on pitkähkö? Toinen asuu Porissa ja toinen Lahdessa vaikkapa. Entäs jos siinä tapauksessa on tuollainen epämääräinen vuorotyö-työsuhde kuten ap:n miehen eksällä on.
Ei tähän kukaan osaa vastata. Sitä isää kun on vaan niin kätevä pompotella ja kontrolloida, ettei se vaan pääse elämään mitään omaa elämäänsä vaan on ikuisesti kivasti talutusnuorassa.
Jokainen järkevä aikuinen ihminen varmasti ymmärtää, että asioita täytyy aina miettiä tilannekohtaisesti. Jos isällä on muuta tai hän asuu kaukana niin silloin pitää tietysti järjestää asiat toisin. Useimmiten näin ei ole vaan vanhemmat asuvat suht lähekkäin ja arjessa on lasten yllättäville menoille ja tuloille tilaa jos sitä vaan haluaa antaa.
Mutta edelleen, se toinen voi vain pyytää apua, ei ole mitään velvoitetta olla jatkuvasti saatavilla. Tämähän on ihan luonnollista.
Tietenkin. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Liikuttavaa huolehtimista täällä ex-miehen ja lasten isän mahdollisuuksista elää omaa elämää . Jännää sinänsä, kun monesti se heidän vanhemmuutensa on sitä vähemmän aikaa vievää etävanhemmuutta ja elaritkin tulevat aivan liian usein meidän veronmaksajien pussista. Mutta eihän niitä isiä nyt voi liikaa vastuuttaa lapsesta, sehän on ihan liiallinen odotus. Antaa elää omaa elämäänsä vain ja äidit voivat maksaa sen edestä hoitajien palkkoja. Kuulostaa ihan reilulta.
Minusta paras on vuoroviikkojärjestely, tämä on selkeää molemmille. Ja molemmilla yhtäläiset vastuut. Apua voi kysyä aina, ja tietenkin auttaa vastavuoroisesti jos jotain kovin hätäistä tulee. Mutta tietysti jos on jotain sovittua, niin eihän sitten voi.
Vierailija kirjoitti:
Liikuttavaa huolehtimista täällä ex-miehen ja lasten isän mahdollisuuksista elää omaa elämää . Jännää sinänsä, kun monesti se heidän vanhemmuutensa on sitä vähemmän aikaa vievää etävanhemmuutta ja elaritkin tulevat aivan liian usein meidän veronmaksajien pussista. Mutta eihän niitä isiä nyt voi liikaa vastuuttaa lapsesta, sehän on ihan liiallinen odotus. Antaa elää omaa elämäänsä vain ja äidit voivat maksaa sen edestä hoitajien palkkoja. Kuulostaa ihan reilulta.
Naiset ovat hyviä sahaamaan omaa oksaansa.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".