Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ei hitto mikä urpo äijä 😂
shock horror, elämässä kauan mukana olleet ihmiset, jotka ovat lisäksi tärkeimmät läheiset omille lapsille, ovat tärkeämpiä kuin henkilö, jonka kanssa on vastattain alettu seurustella.
Miksi kysyit jotain noin hölmöä kun tiesit varmasti, ettei vastaus miellytä? Sama kun sulta olisi tilanteessa kysynyt vastaan, että kumman päähän mieluummin ampuisit luodin jos olisi ihan pakko: äitisi vai uuden seurustelukumppanin? Isän? Mummin? Oman lapsen? Rakkaimman ystävän? Pikkuveljen?
Shock horror, joillekin elämänkumppani (myös potentiaalinen sellainen, enhän muuten seurustelisi ja suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta) on lapsien kanssa samalla viivalla ja tämän jälkeen tulee kaikki muut ihmiset.
Tähän ei edelleenkään ole osattu vastata: MIKSI ihmiset, jotka ovat näitä ”kaikki muut ihmiset menevät seurustelukumppanin edelle”-tyyppejä ylipäätään yrittävät seurustella? Mihin he tarvitsevat kumppania? Seksiin? Törkeää hyväksikäyttöä, muistakaa ainakin heti kertoa asia sille toiselle osapuolelle. Tai tässähän tapauksessa mies kertoikin tuolla pelastamisjutullaan.
Jos lapsesi kysyy sinulta siis tuon kysymyksen niin vastaat, että "arvon sinun ja tapailukumppanini Pertin välillä".
Oletko oikeasti näin yksinkertainen? Sanon, etten voi vastata tuollaiseen kysymykseen, koska olette kaikki mulle niin rakkaita. ”Tapailukumppanini Pertti” on tosin tässä tapauksessa seurustelukumppanini, vaikka yritätkin vääntää asian omaksi eduksesi.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä uutisissa, kun jonkun vedenpaisumuksen seurauksena haastateltaisiin naista, joka kertoo pelastaneensa seurustelukumppaninsa mutta jättäneensä lapsensa hukkumaan - "koska he olivat kaikki minulle yhtä rakkaita". Kun vain "rakkaudella" on väliä, ei vastuulla. Tämän ajattelun seurauksia sitten eroperheiden lapset kantavat monilla tavoilla.
Sinulla on ilmeisesti selkeänä mielessäsi visio, jossa rakastamasi mies huutaa apua ja kamppailee hukkumista vastaan, niin käännät veneen keulan toisaalle ja lähdet kauhomaan ja huhuilemaan kohti lapsen kummitätiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuorotyössä tehdään kolmeksi viikoksi työvuorot ja ne tulevat vuorot on tiedossa jo viikkoa ennenkuin ed.tyvuorolista on lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ei hitto mikä urpo äijä 😂
shock horror, elämässä kauan mukana olleet ihmiset, jotka ovat lisäksi tärkeimmät läheiset omille lapsille, ovat tärkeämpiä kuin henkilö, jonka kanssa on vastattain alettu seurustella.
Miksi kysyit jotain noin hölmöä kun tiesit varmasti, ettei vastaus miellytä? Sama kun sulta olisi tilanteessa kysynyt vastaan, että kumman päähän mieluummin ampuisit luodin jos olisi ihan pakko: äitisi vai uuden seurustelukumppanin? Isän? Mummin? Oman lapsen? Rakkaimman ystävän? Pikkuveljen?
Shock horror, joillekin elämänkumppani (myös potentiaalinen sellainen, enhän muuten seurustelisi ja suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta) on lapsien kanssa samalla viivalla ja tämän jälkeen tulee kaikki muut ihmiset.
Tähän ei edelleenkään ole osattu vastata: MIKSI ihmiset, jotka ovat näitä ”kaikki muut ihmiset menevät seurustelukumppanin edelle”-tyyppejä ylipäätään yrittävät seurustella? Mihin he tarvitsevat kumppania? Seksiin? Törkeää hyväksikäyttöä, muistakaa ainakin heti kertoa asia sille toiselle osapuolelle. Tai tässähän tapauksessa mies kertoikin tuolla pelastamisjutullaan.
Jos lapsesi kysyy sinulta siis tuon kysymyksen niin vastaat, että "arvon sinun ja tapailukumppanini Pertin välillä".
Oletko oikeasti näin yksinkertainen? Sanon, etten voi vastata tuollaiseen kysymykseen, koska olette kaikki mulle niin rakkaita. ”Tapailukumppanini Pertti” on tosin tässä tapauksessa seurustelukumppanini, vaikka yritätkin vääntää asian omaksi eduksesi.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä uutisissa, kun jonkun vedenpaisumuksen seurauksena haastateltaisiin naista, joka kertoo pelastaneensa seurustelukumppaninsa mutta jättäneensä lapsensa hukkumaan - "koska he olivat kaikki minulle yhtä rakkaita". Kun vain "rakkaudella" on väliä, ei vastuulla. Tämän ajattelun seurauksia sitten eroperheiden lapset kantavat monilla tavoilla.
Ja jos joku ulkopuolinen olisi vaikka henkensä uhalla pelastanut lapset, niin ne taitaisivat olla huostaanotettuja tuolta äidiltä nopeammin kuin kissaa ehtii sanoa. Koska aikuiset ovat vastuussa omista asioistaan, mutta vanhempien vastuu koskee aina ensisijaisesti lapsiaan. Surullista, että tämä ei tunnu olevan kaikille selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Isänä en pystyisi koskaan pistämään puhelinta kiinni. Haluan olla lapseni saatavilla. Lapsen kustannuksella pitäisi näyttää mikä on sen entisen puolison paikka? Hän on lapseni äiti ja teen kaikkeni, että hänellä ja lapsella on hyvä vaikka sitten oman elämäni kustannuksella. Elämään sitä omaa elämää? Lapseni on osa sitä minun elämää ja elämä hänen kanssa on sitä minun elämää. Ei elämässä voi miettiä meneekö kaikki tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Eli vastaat siis C? Tosi kauniisti kyllä ajattelet exästäsi vaikka hän selkeästi kiusaa sinua. Siitähän tuossa esimerkissä oli kyse, että toinen vanhemoi kiusaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Sopimus ei ole tehty sitä varten, että sitä totellaan orjallisesti. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä sopia näistä asioista.
On siis turha vaatia vaatimisen vuoksi sellaisia tapaamisia, joita ei ole edes mahdollista aina toteuttaa.
Jos on itse allekirjoittanut sopimuksen, niin sitä on silloin noudatettava. Jos et kykene, älä allekirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ei hitto mikä urpo äijä 😂
shock horror, elämässä kauan mukana olleet ihmiset, jotka ovat lisäksi tärkeimmät läheiset omille lapsille, ovat tärkeämpiä kuin henkilö, jonka kanssa on vastattain alettu seurustella.
Miksi kysyit jotain noin hölmöä kun tiesit varmasti, ettei vastaus miellytä? Sama kun sulta olisi tilanteessa kysynyt vastaan, että kumman päähän mieluummin ampuisit luodin jos olisi ihan pakko: äitisi vai uuden seurustelukumppanin? Isän? Mummin? Oman lapsen? Rakkaimman ystävän? Pikkuveljen?
Shock horror, joillekin elämänkumppani (myös potentiaalinen sellainen, enhän muuten seurustelisi ja suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta) on lapsien kanssa samalla viivalla ja tämän jälkeen tulee kaikki muut ihmiset.
Tähän ei edelleenkään ole osattu vastata: MIKSI ihmiset, jotka ovat näitä ”kaikki muut ihmiset menevät seurustelukumppanin edelle”-tyyppejä ylipäätään yrittävät seurustella? Mihin he tarvitsevat kumppania? Seksiin? Törkeää hyväksikäyttöä, muistakaa ainakin heti kertoa asia sille toiselle osapuolelle. Tai tässähän tapauksessa mies kertoikin tuolla pelastamisjutullaan.
Jos lapsesi kysyy sinulta siis tuon kysymyksen niin vastaat, että "arvon sinun ja tapailukumppanini Pertin välillä".
Oletko oikeasti näin yksinkertainen? Sanon, etten voi vastata tuollaiseen kysymykseen, koska olette kaikki mulle niin rakkaita. ”Tapailukumppanini Pertti” on tosin tässä tapauksessa seurustelukumppanini, vaikka yritätkin vääntää asian omaksi eduksesi.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä uutisissa, kun jonkun vedenpaisumuksen seurauksena haastateltaisiin naista, joka kertoo pelastaneensa seurustelukumppaninsa mutta jättäneensä lapsensa hukkumaan - "koska he olivat kaikki minulle yhtä rakkaita". Kun vain "rakkaudella" on väliä, ei vastuulla. Tämän ajattelun seurauksia sitten eroperheiden lapset kantavat monilla tavoilla.
Sinulla on ilmeisesti selkeänä mielessäsi visio, jossa rakastamasi mies huutaa apua ja kamppailee hukkumista vastaan, niin käännät veneen keulan toisaalle ja lähdet kauhomaan ja huhuilemaan kohti lapsen kummitätiä.
Miten kummitäti nyt liittyy asiaan?
Ja jos miehelläni olisi hyvä mahdollisuus vahvana aikuisena ihmisenä pelastaa itsensä, niin saattaisin vaikka kauhoa kohti ihan tuntematonta lasta, ihan selkäydinreaktiona. Ai kamala. Luulen että näin tekisi suuri osa ihmisistä.
Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu
Tämä viittaisi siihen, että miehellä on vielä romanttisia siteitä "exäänsä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ei hitto mikä urpo äijä 😂
shock horror, elämässä kauan mukana olleet ihmiset, jotka ovat lisäksi tärkeimmät läheiset omille lapsille, ovat tärkeämpiä kuin henkilö, jonka kanssa on vastattain alettu seurustella.
Miksi kysyit jotain noin hölmöä kun tiesit varmasti, ettei vastaus miellytä? Sama kun sulta olisi tilanteessa kysynyt vastaan, että kumman päähän mieluummin ampuisit luodin jos olisi ihan pakko: äitisi vai uuden seurustelukumppanin? Isän? Mummin? Oman lapsen? Rakkaimman ystävän? Pikkuveljen?
Shock horror, joillekin elämänkumppani (myös potentiaalinen sellainen, enhän muuten seurustelisi ja suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta) on lapsien kanssa samalla viivalla ja tämän jälkeen tulee kaikki muut ihmiset.
Tähän ei edelleenkään ole osattu vastata: MIKSI ihmiset, jotka ovat näitä ”kaikki muut ihmiset menevät seurustelukumppanin edelle”-tyyppejä ylipäätään yrittävät seurustella? Mihin he tarvitsevat kumppania? Seksiin? Törkeää hyväksikäyttöä, muistakaa ainakin heti kertoa asia sille toiselle osapuolelle. Tai tässähän tapauksessa mies kertoikin tuolla pelastamisjutullaan.
Jos lapsesi kysyy sinulta siis tuon kysymyksen niin vastaat, että "arvon sinun ja tapailukumppanini Pertin välillä".
Oletko oikeasti näin yksinkertainen? Sanon, etten voi vastata tuollaiseen kysymykseen, koska olette kaikki mulle niin rakkaita. ”Tapailukumppanini Pertti” on tosin tässä tapauksessa seurustelukumppanini, vaikka yritätkin vääntää asian omaksi eduksesi.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä uutisissa, kun jonkun vedenpaisumuksen seurauksena haastateltaisiin naista, joka kertoo pelastaneensa seurustelukumppaninsa mutta jättäneensä lapsensa hukkumaan - "koska he olivat kaikki minulle yhtä rakkaita". Kun vain "rakkaudella" on väliä, ei vastuulla. Tämän ajattelun seurauksia sitten eroperheiden lapset kantavat monilla tavoilla.
Sinulla on ilmeisesti selkeänä mielessäsi visio, jossa rakastamasi mies huutaa apua ja kamppailee hukkumista vastaan, niin käännät veneen keulan toisaalle ja lähdet kauhomaan ja huhuilemaan kohti lapsen kummitätiä.
Miten kummitäti nyt liittyy asiaan?
Ja jos miehelläni olisi hyvä mahdollisuus vahvana aikuisena ihmisenä pelastaa itsensä, niin saattaisin vaikka kauhoa kohti ihan tuntematonta lasta, ihan selkäydinreaktiona. Ai kamala. Luulen että näin tekisi suuri osa ihmisistä.
Ei varmasti tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Tämä on yksi tapa toimia. Toinen on se, että vanhemmat joustavat ja sumplivat yhdessä. Se, mikä on yhden mielestä huono ja toimimaton systeemi, voi jonkun muun mielestä olla ihan hyvä.
Ja avaa tuhansia hyväksikäyttömahdollisuuksia. Mutta ihan kiva jos sä esim edelleen paikkaat sun ennakointiin kykenemättömän ex-miehesi huonoa asioiden hoitoa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
En tiedä miksi sinulla ei ole vapaa-aikaa.
Mutta jos erotaan ja molemmat ovat täysipäisiä ja selkeä tapaamissopimus niin yleensä kummallakin vanhemmalla eron jälkeen on lapsivapaatakin aikaa. Tietysti vuorotellen.
Miksi ihmeessä ei niin olisi? Eihän edes ole mahdollista, että lapsi on samaan aikaan molemmissa kodeissa.
Eron jälkeen ei eletä niinkuin ydinperheessä. Koska asutaan omissa asunnoissa ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Lapset hoidetaan ja huolehditaan silti.Niinpä. Jos eron jälkeen toisella ei ole lainkaan vapaa-aikaa, tarkoittaa se että toisella sitä on taas rutkasti.
Muutenkin lähinnä säälittää nämä ”ei minulla ole ollut ikinä vapaata lapsistani”- ihmiset. Kenelle lie yrittävät jotain todistella hurskaudellaan ja iltaisin itkevät tyynyynsä.
Nämä on juuri niitä, joista tulee tuollaisia "minä päätän mikä on lapsen etu koska äitiys" -kaheleita.
Eivät osaa luopua siitä vastuustaan hetkeksikään, ja siten ihmetellään kuinka se ei nyt oikein itsenäistykään. Ja eron tullen ovat ihan shokissa sitten ja kontrolloivat exänsä elämää kaikilla keinoilla.
Jos ex löytää hyvän ihmisen vierelleen ja tämä lapsiin tutustuu, sehän on vain plussaa kaikille. Parasta hakea sitä hyvää elämää, kyllä se vanhemmuus sitten hoituu eron jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oisko parempi, jos ko. isä olisi ko. lapsen lähivanhempi ja äiti etävanhempi, jonka luona lapsi vain piipahtaisi välillä?
-- sopii koittaa, miten passaisi ap:n pirtaan näin päin.
Ainakin ymmärsin, että tämä sopisi kaikille paitsi todennäköisesti lapsen äidille.... sehän olisi ihan kauheaa jos joku muu nainen puhuisi lapselle ja kaikkea.
Ei se äiti oikeasti sitä lapsen etua tässä mieti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Tämä on yksi tapa toimia. Toinen on se, että vanhemmat joustavat ja sumplivat yhdessä. Se, mikä on yhden mielestä huono ja toimimaton systeemi, voi jonkun muun mielestä olla ihan hyvä.
Ja avaa tuhansia hyväksikäyttömahdollisuuksia. Mutta ihan kiva jos sä esim edelleen paikkaat sun ennakointiin kykenemättömän ex-miehesi huonoa asioiden hoitoa itse.
Sama asia kuin tässä ap:n tapauksessa, että suunnitelmat eivät pidä ja koko ajan olet valmiudessa. Mutta tämä on se malli millä moni näemmä haluaa eronkin jälkeen elää, erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
En tiedä miksi sinulla ei ole vapaa-aikaa.
Mutta jos erotaan ja molemmat ovat täysipäisiä ja selkeä tapaamissopimus niin yleensä kummallakin vanhemmalla eron jälkeen on lapsivapaatakin aikaa. Tietysti vuorotellen.
Miksi ihmeessä ei niin olisi? Eihän edes ole mahdollista, että lapsi on samaan aikaan molemmissa kodeissa.
Eron jälkeen ei eletä niinkuin ydinperheessä. Koska asutaan omissa asunnoissa ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Lapset hoidetaan ja huolehditaan silti.Niinpä. Jos eron jälkeen toisella ei ole lainkaan vapaa-aikaa, tarkoittaa se että toisella sitä on taas rutkasti.
Muutenkin lähinnä säälittää nämä ”ei minulla ole ollut ikinä vapaata lapsistani”- ihmiset. Kenelle lie yrittävät jotain todistella hurskaudellaan ja iltaisin itkevät tyynyynsä.
Nämä on juuri niitä, joista tulee tuollaisia "minä päätän mikä on lapsen etu koska äitiys" -kaheleita.
Eivät osaa luopua siitä vastuustaan hetkeksikään, ja siten ihmetellään kuinka se ei nyt oikein itsenäistykään. Ja eron tullen ovat ihan shokissa sitten ja kontrolloivat exänsä elämää kaikilla keinoilla.
Jos ex löytää hyvän ihmisen vierelleen ja tämä lapsiin tutustuu, sehän on vain plussaa kaikille. Parasta hakea sitä hyvää elämää, kyllä se vanhemmuus sitten hoituu eron jälkeenkin.
Ovat sisältä aika tyhjiä ihmisiä. Ainoa elämänlähde ja tarkoitus on jälkikasvu.
Jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Jos haluaa mennä exän talutusnuorassa eron jälkeenkin, niin oma valinta. Voi valita myös toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsi menee ensin ja minulle ei olisi ongelma viettää aikaa vaikka kolmisinkin, mutta tämä kuvio alkaa haiskahtaa jo tahalliselta haitanteolta exän taholta. Ja sen lisäksi mieheni hyväksikäyttösuhteelta, koska ex voi pompauttaa lapsen isälleen ihan milloin haluaa ja tämän pitää vaan taipua. Mies itse haluaisi viikko-viikko-systeemin, mutta tämä ei tietenkään exälle käy kun tämä lapsen satunnainen pompottelu on niin paljon parempi myös lapselle itselleen. Vai onko?
ApEihän tuo reilulta eikä kivalta kuulosta, mutta miehesi on kuitenkin ajateltava lastaan ensisijaisesti. Jos lapsella on päsmäröivä tai jotenkin muuten hankala äiti , sitä suuremmalla syyllä miehen on katsottava, että asiat menevät niin hyvin kuin mahdollista nimenomaan lapsen kannalta.
Sinä joko joustat tai sitten et. Se jää sinun päätettäväksi.
Yleensä isät on tällaisia vekkuleita, mutta niille on usein sattunut jostain syystä sellainen kiltti nainen lasten äidiksi. Mutta tässähän juuri sanotaan että se on okei, ei sillä mitään voi ja toinen paikkaa sitten toisen puutteet.
Minusta ap:n pitäisi vaan reilusti tutustua lapseen, ja alkaa viettää aikaa kolmistaankin kun tilanne on noin kauhean ennakoimaton. Siitä vaan osaksi elämää, ja kai se lapsen äidinkin etujen mukaista on että isä halutessaan voi seurustella kuten aikuiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapsi menee ensin ja minulle ei olisi ongelma viettää aikaa vaikka kolmisinkin, mutta tämä kuvio alkaa haiskahtaa jo tahalliselta haitanteolta exän taholta. Ja sen lisäksi mieheni hyväksikäyttösuhteelta, koska ex voi pompauttaa lapsen isälleen ihan milloin haluaa ja tämän pitää vaan taipua. Mies itse haluaisi viikko-viikko-systeemin, mutta tämä ei tietenkään exälle käy kun tämä lapsen satunnainen pompottelu on niin paljon parempi myös lapselle itselleen. Vai onko?
ApEihän tuo reilulta eikä kivalta kuulosta, mutta miehesi on kuitenkin ajateltava lastaan ensisijaisesti. Jos lapsella on päsmäröivä tai jotenkin muuten hankala äiti , sitä suuremmalla syyllä miehen on katsottava, että asiat menevät niin hyvin kuin mahdollista nimenomaan lapsen kannalta.
Sinä joko joustat tai sitten et. Se jää sinun päätettäväksi.Yleensä isät on tällaisia vekkuleita, mutta niille on usein sattunut jostain syystä sellainen kiltti nainen lasten äidiksi. Mutta tässähän juuri sanotaan että se on okei, ei sillä mitään voi ja toinen paikkaa sitten toisen puutteet.
Minusta ap:n pitäisi vaan reilusti tutustua lapseen, ja alkaa viettää aikaa kolmistaankin kun tilanne on noin kauhean ennakoimaton. Siitä vaan osaksi elämää, ja kai se lapsen äidinkin etujen mukaista on että isä halutessaan voi seurustella kuten aikuiset ihmiset.
Ai ap:n halustako se on kiinni, tutustuuko hän kumppaninsa lapseen? Edelleen, se on ihan täysin isän päätös.
En edelleenkään ymmärrä miten ihmiset ei tajua ettei lapsesta oteta lomaa, kyllä lapsi tarvii ainakin yhden aikuisen ja kodin jonne saa aina mennä, oli tilanne mikä hyvänsä!
Miten meinasitte toimia esim teini-iässä, jos lapsi haluaa tulla kotiinsa ja osaa jo kulkea vapaammin, kyllä lapsella on oikeus kotiinsa tulla. Voi hyvä jumala taas mitä jaskaa ihmiset. Kyllä se aikuisten elämä rakennetaan siihen ympärille ja mennään niitä omia menoja kun niiden aika on. Ja varmasti v*tuttaa perua varsinkin jos usein joutuu toisen vuoksi menoja perumaan, mutta lapsi saa silti tulla kotiin. Haloo.
Jos apn mies on haluton antamaan apn tavata lasta, eiköhän siihen joku syy ole, se että eksä suuttuu voi olla vaan ns keksitty selitys.
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Meillä miehen exän kompastuskivi oli mieheni vuorotyö, koska sen mukaan otettiin lapset meille. Tämä ei tietenkään sisältänyt sitä että lapsia varoittamatta roudailtiin eestaas, vaan sopimus vahvistettiin sellaiseksi että mies ottaa tietyn määrän lapsia, ja ilmoittaa nämä ajankohdat HETI kun saa työvuorolistan. Äitit olisi halunnut että mies ottaa lapset joka toinen vkl, mutta koska vuorotöissä tämä on vaikea järjestää, niin päädyttiin tähän. Exän mielestä lapset olisi lasten edun mukaisesti pitänyt ottaa joka toinen vkl, ja ei olisi haitannut vaikka mies olisi ollut töissä silloin, koska minähän olisin voinut katsoa lapsia...