Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kaksi asiaa, joita et näytä ymmärtävän.
1. Lapsi menee seurustelukumppanin edelle. Tuostahan miehetkin aina valittavat, kun treffailevat äitejä.
2. Vuorotöissä ei tiedä kalenteria kahden viikon päähän ennen kuin on oikeasti saanut ne vuorot.Jos on sovittu, että mies hoitaa lapsen exän viikonlopputyöpäivinä, elämä on tällaista. Se EI ole exän säätämistä. Jos molemmat vanhemmat tekisivät vuorotyötä, lapsi olisi vuoropäiväkodissa.
Totta kai on ymmärrettävää, että tilanne rassaa sinua. Nää oli kuitenkin ne kortit, mitkä sulle tässä jaossa tuli.
Tuo on sovittu ennen seurustelua, että mies hoitaa lapsen exän viikonlopputyöpäivinä, mutta kun elämäntilanteet muuttuvat, pitää sopimukset uusia. Joko exän pitää sopia työnantajansa kanssa siitä, että sovitut työvuorot pitävät jatkossa tai hänen pitää hakea vuoropäiväkotia. Ei siitäkään mitään tule, että mies elää pallo jalassa seuraavat 18 vuotta.
Siis lapsi vuoropäiväkotiin eikä toisen vanhempansa luo? En voisi ikinä tehdä noin. Minun uuden kumppanini tulee olla sellainen, jolle sopii koko paketti, eikä se ole ongelma.
Ei saakeli ihme että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyy. Nyt valoja päälle!!!!
Joo, mutta eihän se voi niin mennä, että isä ei voi sopia omia menoja ja elää elämäänsä ollenkaan, kun pitäisi olla kotona 24/7 odottamassa milloin exä tarvitsee lastenhoitajan. Jos on tuollainen systeemi, niin silloin exä laittaa ne 3 viikon työvuorolistansa lapsen isälle heti kun saa ne itse, niin mieskin sitten suoraan tietää milloin voi sopia menoa ja milloin ei. Ihan bullshiettiä ettei akka muka tiedä jotain viikon päästä olevia vuoroja. Kunhan hyppyyttää.
Ja tuo 3 vk käy normaalielämässä mutta entäs kun osa meistä joskus haluaa esim. tehdä reissun tai vuokrata mökin. Ne tehdään pitkällä aikajänteellä. Kiva varata ja maksaa tyyris matka/mökkivuokra 4 kk päähän, ja sitten on aina se vaara että eksä ilmoittaa että lapset tuleekin toiselle vanhemmalle, hyvästi matka, ja hyvästi myös uusi naisystävä!
Voi luoja. No ilmoitat tietenkin sille exälle että lähdet reissuun ajankohtana x etkä ole paikalla niin exä osaa järjestellä työvuoronsa tai hankkia lapsille muun hoitajan. Et kai nyt muutenkaan istu kotona 24/7 odottamassa tuleeko lapset nyt vai huomenna.
Gröhöm. Eli tarpeen vaatiessa työvuorona pystyykin mulkkaamaan... Tai löytyy se muu hoitaja.
Ensisijaisesti ne vanhemmat hoitaa itse lapsensa. Jos varaa reissun 4kk päähän niin kyllä siinä on aikaa järjestää asiat niin että se toinen vanhempi saa reissunsa tehtyä. Jos taas itse ei saa sanottua exälle että reissu on tiedossa niin se on sitten oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttavaa huolehtimista täällä ex-miehen ja lasten isän mahdollisuuksista elää omaa elämää . Jännää sinänsä, kun monesti se heidän vanhemmuutensa on sitä vähemmän aikaa vievää etävanhemmuutta ja elaritkin tulevat aivan liian usein meidän veronmaksajien pussista. Mutta eihän niitä isiä nyt voi liikaa vastuuttaa lapsesta, sehän on ihan liiallinen odotus. Antaa elää omaa elämäänsä vain ja äidit voivat maksaa sen edestä hoitajien palkkoja. Kuulostaa ihan reilulta.
Tässä nyt oletetaan monta asiaa ja sotketaan tahattomasti varmaankin.
Yksi, isä voi olla ihan vastuullinen, maksaa elarit ja silti elää omaa elämäänsä. Jos elarit (jotka pitäisi laskea nettotuloista verokorttien perusteella, ja jakaa vanhemmille tasan) maksattaa yhteiskunnalla, niin sitten on todennäköisesti muutenkin ongelmatapaus.
Mutta nämä ihan normaalit ja asiansa hoitavat ihmiset, kyllä heissä on vastuullisia tapauksia. Heille vuoroviikot sopisivat todella hyvin, ja vaikka lähivanhemmuus.
Joka neljäs elatusvelvollinen laiminlyö maksuja, kertovat tilastot. On meillä paljon ongelmatapauksia, juu.
Eli 75% pystyisi tuohon vuoroviikkovanhemmuuteen siis ihan hyvin. Se olisi hyvä ratkaisu ap:n miehellekin, luulen. Ja tekisi hyvää monelle muullekin, jos vain asumiset saa järjestymään niin että koulumatkat on jotenkin käteviä.
Ideana että vanhemmuus tosiaan pitää voida jakaa ja ottaa itselle, kun on se aika jolloin siitä on ensisijaisesti vastuussa. Ei se exä eron jälkeen ole kuvioissa, vaan olet aidosti itse ja yksin siinä. Se on hienoa omalla tavallaan.
Ei kai se pystymisestä yleensä ole kiinni. Näyttää siltä, että miehille sopii etävanhemmuus usein oikein hyvin. Monet selviävät hädin tuskin siitäkään. He eivät tarvitse yhtään lisäjelppiä velvollisuuksistaan luistamisessa, päinvastoin.
Ja tämä tietenkin sillä loppukaneetilla, että on paljon täysin vastuullisia isejä jne jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt kaksi asiaa, joita et näytä ymmärtävän.
1. Lapsi menee seurustelukumppanin edelle. Tuostahan miehetkin aina valittavat, kun treffailevat äitejä.
2. Vuorotöissä ei tiedä kalenteria kahden viikon päähän ennen kuin on oikeasti saanut ne vuorot.Jos on sovittu, että mies hoitaa lapsen exän viikonlopputyöpäivinä, elämä on tällaista. Se EI ole exän säätämistä. Jos molemmat vanhemmat tekisivät vuorotyötä, lapsi olisi vuoropäiväkodissa.
Totta kai on ymmärrettävää, että tilanne rassaa sinua. Nää oli kuitenkin ne kortit, mitkä sulle tässä jaossa tuli.
Tuo on sovittu ennen seurustelua, että mies hoitaa lapsen exän viikonlopputyöpäivinä, mutta kun elämäntilanteet muuttuvat, pitää sopimukset uusia. Joko exän pitää sopia työnantajansa kanssa siitä, että sovitut työvuorot pitävät jatkossa tai hänen pitää hakea vuoropäiväkotia. Ei siitäkään mitään tule, että mies elää pallo jalassa seuraavat 18 vuotta.
Siis lapsi vuoropäiväkotiin eikä toisen vanhempansa luo? En voisi ikinä tehdä noin. Minun uuden kumppanini tulee olla sellainen, jolle sopii koko paketti, eikä se ole ongelma.
Ei saakeli ihme että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyy. Nyt valoja päälle!!!!
Joo, mutta eihän se voi niin mennä, että isä ei voi sopia omia menoja ja elää elämäänsä ollenkaan, kun pitäisi olla kotona 24/7 odottamassa milloin exä tarvitsee lastenhoitajan. Jos on tuollainen systeemi, niin silloin exä laittaa ne 3 viikon työvuorolistansa lapsen isälle heti kun saa ne itse, niin mieskin sitten suoraan tietää milloin voi sopia menoa ja milloin ei. Ihan bullshiettiä ettei akka muka tiedä jotain viikon päästä olevia vuoroja. Kunhan hyppyyttää.
Ja tuo 3 vk käy normaalielämässä mutta entäs kun osa meistä joskus haluaa esim. tehdä reissun tai vuokrata mökin. Ne tehdään pitkällä aikajänteellä. Kiva varata ja maksaa tyyris matka/mökkivuokra 4 kk päähän, ja sitten on aina se vaara että eksä ilmoittaa että lapset tuleekin toiselle vanhemmalle, hyvästi matka, ja hyvästi myös uusi naisystävä!
Voi luoja. No ilmoitat tietenkin sille exälle että lähdet reissuun ajankohtana x etkä ole paikalla niin exä osaa järjestellä työvuoronsa tai hankkia lapsille muun hoitajan. Et kai nyt muutenkaan istu kotona 24/7 odottamassa tuleeko lapset nyt vai huomenna.
Gröhöm. Eli tarpeen vaatiessa työvuorona pystyykin mulkkaamaan... Tai löytyy se muu hoitaja.
voi apua. jos se äiti on se lähihuoltaja niin kaikki työvuorotko sen pitää perua kun ei osu lasten päiväkotiaikaan tai etsiä muu hoitaja? Mikäs sen isän rooli sitten on?
No hohhoijaa juuri tuollainen katkera, kostonhimoinen ja manipuloiva on minunkin miehen exä joka alkuun yritti -ja siihen aikaan vielä onnistui- aina kontrolloida mieheni elämää, menemisiä ja tulemista lasten avulla. Saattoi kersat varoittamatta määrittämättömäksi ajaksi tai vain ilmoitteli päivämääriä milloin hän toisi lapset. Tämä aiheutti paljon kitkaa meidän suhteessa mikä tietysti oli tuon katkeran mansikin tarkoituskin.
Mies on hyvä isä ja yhteydessä lapsiinsa päivittäin viestien ja puheluin ja lapset vierailee meillä vähintään kerran kuussa viikonlopun.
Exä myös lasten kertoman mukaan puhuu minusta kauheita lapsilleen ja haukkuu h*oraksi eikä lapset saa kotonaan mainita sanallakaan minua.
Välillä on soitellut tai laittanut miehelleni viestiä ja mankunut takaisin, ja heidän erosta 5 vuotta, kastui exän pettämisiin ja rahankäyttöön. Eli ei mitään kunnioitusta minua kohtaan.
Mutta onneksi kun muutimme toiselle paikkakunnalle, mansikin ote ei enää ylläkään ja miehenkin on jämäköitynyt eikä anna ämmän enää sanella sääntöjä. Nytkin joulukuussa kun oli työntämässä lapsia meille, mies sanoi ettei onnistu koska meillä on kotona kiireitä ja omaakin tekemistä. Mansikki ei tästä pidä sitten yhtään mutta eipä voi enää yhtään mitään.
Nuo "lapset menee aina edelle"- tyypit voisi palata vaan rauhassa sen exänsä kanssa ja olla onneton siellä, tai elää yksin ja vain ja ainoastaan lapsilleen. Koska mä ja meidän parisuhde tulen mun miehelle ykkösenä, minä kuulun hänen elämäänsä ja tulevaisuutensa, exä ja entinen perhe menneisyyteen. En voisi kuvitella ikinä olevani lisääntyneen miehen kanssa joka pistäisi vanhan elämänsä jollain tavalla minun ja meidän edelle.
Kauhea kasa alapeukkuja tähän tulee satelemaan vastaavilta katkerilta exiltä, mutta uskokaa että niin se vain on. Oikea mies on mies isolla M:llä ja antaa kaikkensa rakkaudelle, ei exälleen vaikka satuittekin joskus lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa juuri tuollainen katkera, kostonhimoinen ja manipuloiva on minunkin miehen exä joka alkuun yritti -ja siihen aikaan vielä onnistui- aina kontrolloida mieheni elämää, menemisiä ja tulemista lasten avulla. Saattoi kersat varoittamatta määrittämättömäksi ajaksi tai vain ilmoitteli päivämääriä milloin hän toisi lapset. Tämä aiheutti paljon kitkaa meidän suhteessa mikä tietysti oli tuon katkeran mansikin tarkoituskin.
Mies on hyvä isä ja yhteydessä lapsiinsa päivittäin viestien ja puheluin ja lapset vierailee meillä vähintään kerran kuussa viikonlopun.
Exä myös lasten kertoman mukaan puhuu minusta kauheita lapsilleen ja haukkuu h*oraksi eikä lapset saa kotonaan mainita sanallakaan minua.
Välillä on soitellut tai laittanut miehelleni viestiä ja mankunut takaisin, ja heidän erosta 5 vuotta, kastui exän pettämisiin ja rahankäyttöön. Eli ei mitään kunnioitusta minua kohtaan.Mutta onneksi kun muutimme toiselle paikkakunnalle, mansikin ote ei enää ylläkään ja miehenkin on jämäköitynyt eikä anna ämmän enää sanella sääntöjä. Nytkin joulukuussa kun oli työntämässä lapsia meille, mies sanoi ettei onnistu koska meillä on kotona kiireitä ja omaakin tekemistä. Mansikki ei tästä pidä sitten yhtään mutta eipä voi enää yhtään mitään.
Nuo "lapset menee aina edelle"- tyypit voisi palata vaan rauhassa sen exänsä kanssa ja olla onneton siellä, tai elää yksin ja vain ja ainoastaan lapsilleen. Koska mä ja meidän parisuhde tulen mun miehelle ykkösenä, minä kuulun hänen elämäänsä ja tulevaisuutensa, exä ja entinen perhe menneisyyteen. En voisi kuvitella ikinä olevani lisääntyneen miehen kanssa joka pistäisi vanhan elämänsä jollain tavalla minun ja meidän edelle.
Kauhea kasa alapeukkuja tähän tulee satelemaan vastaavilta katkerilta exiltä, mutta uskokaa että niin se vain on. Oikea mies on mies isolla M:llä ja antaa kaikkensa rakkaudelle, ei exälleen vaikka satuittekin joskus lisääntymään.
surullinen provo ja vielä surullisempi yksinäinen oma yläpeukku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa juuri tuollainen katkera, kostonhimoinen ja manipuloiva on minunkin miehen exä joka alkuun yritti -ja siihen aikaan vielä onnistui- aina kontrolloida mieheni elämää, menemisiä ja tulemista lasten avulla. Saattoi kersat varoittamatta määrittämättömäksi ajaksi tai vain ilmoitteli päivämääriä milloin hän toisi lapset. Tämä aiheutti paljon kitkaa meidän suhteessa mikä tietysti oli tuon katkeran mansikin tarkoituskin.
Mies on hyvä isä ja yhteydessä lapsiinsa päivittäin viestien ja puheluin ja lapset vierailee meillä vähintään kerran kuussa viikonlopun.
Exä myös lasten kertoman mukaan puhuu minusta kauheita lapsilleen ja haukkuu h*oraksi eikä lapset saa kotonaan mainita sanallakaan minua.
Välillä on soitellut tai laittanut miehelleni viestiä ja mankunut takaisin, ja heidän erosta 5 vuotta, kastui exän pettämisiin ja rahankäyttöön. Eli ei mitään kunnioitusta minua kohtaan.Mutta onneksi kun muutimme toiselle paikkakunnalle, mansikin ote ei enää ylläkään ja miehenkin on jämäköitynyt eikä anna ämmän enää sanella sääntöjä. Nytkin joulukuussa kun oli työntämässä lapsia meille, mies sanoi ettei onnistu koska meillä on kotona kiireitä ja omaakin tekemistä. Mansikki ei tästä pidä sitten yhtään mutta eipä voi enää yhtään mitään.
Nuo "lapset menee aina edelle"- tyypit voisi palata vaan rauhassa sen exänsä kanssa ja olla onneton siellä, tai elää yksin ja vain ja ainoastaan lapsilleen. Koska mä ja meidän parisuhde tulen mun miehelle ykkösenä, minä kuulun hänen elämäänsä ja tulevaisuutensa, exä ja entinen perhe menneisyyteen. En voisi kuvitella ikinä olevani lisääntyneen miehen kanssa joka pistäisi vanhan elämänsä jollain tavalla minun ja meidän edelle.
Kauhea kasa alapeukkuja tähän tulee satelemaan vastaavilta katkerilta exiltä, mutta uskokaa että niin se vain on. Oikea mies on mies isolla M:llä ja antaa kaikkensa rakkaudelle, ei exälleen vaikka satuittekin joskus lisääntymään.
Kuulostat itse aika katkeralta :D epäilen kyllä kirjoitustasi vitsiksi, ei kukaan oikeasti voi olla noin omistushaluinen ellei ole aivan mielisairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Niin no tässä nyt vaikuttaa aika paljon se, että mikä meno lapsen äidillä olisi ja kuinka usein se toistuu. Jos lapsen äidin tarvitsee mennä vaikkapa katsomaan sairaalaan joutunutta isäänsä niin C olisi reiluin tapa toimia. Jos äidillä on tapana lähteä johonkin hupimatkoille harva se viikonloppu niin A olisi varmaan fiksuinta (johtaa vaan helposti tilanteeseen B). Jos kyse on työvuorosta niinkuin tässä tapauksessa niin riippuu ehkä siitä miten tärkeitä menoja etällä olisi ja kuinka usein tilanne toistuu... Joka tapauksessa minusta on aika epäreilua verrata vuorotöistä johtuvaa epävarmuutta johonkin hupireissuihin. Eiköhän äiti itsekin mieluummin suunnittelisi menonsa hyvissä ajoin etukäteen.
Ei sellaisia vuorotöitä olekaan joissa ei työvuorojaan etukäteen tiedä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Tätä meillekin yritettiin, mutta oikeus katsoi että ei ole järkevää eikä reilua. Tarkoitus oli ettei isällä olisi ollut vapaa-aikaa ilman lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Uskomatonta mutta totta on, että jotkut, jopa jotkut miehet, ihan oikeasti haluaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, eikä pidä sitä rangaistuksena. Ei kaikki välttämättä haluakaan kilpailla siitä, kumpi saa enemmän "vapaa-aikaa" ilman lapsiaan!
Tuossa lainaamasi viestin tapauksessa pitäisikin lapsi siirtää isälleen asumaan, koska äidillä on enemmän vapaa-aikaa kuin isällä, ja sen vapaan käyttö lapsen kanssahan tässä on merkki siitä että rakastaa lastaan enemmän. Vai miten se oli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
Etkö näe tuossa sitä ongelmaa että jos lapsi on isällään koko viikonlopun, aina, niin äisillä on silloin vapaa viikonloppu? Miksi äidillä pitäisi tämä vkl vapaa olla? Miksei isällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta meni ohi miksei lasten äiti maksa lastenhoitajaa noihin yllättäviin tilanteisiin?
Ehkäpä lasten kannalta on parempi olla oman vanhemman eikä ulkopuolisen lastenhoitajan kanssa. Ja ehkä lasten äidillä ei ole varaa maksaa lastenhoitajalle. Tuollainen hankala vuorotyö viittaisi juuri matalapalkka-alaan.
Jos ei ole kykyä eikä halua vaihtaa työpaikkaa, niin lapsi isälle asumaan, ja äiti tapaa silloin kun töiltään kerkeää. Tällöin isä voi sopia omat menonsa, ja ne mihin lapsenlikkaa tarvitsee, hän voi järjestää, kun tietää milloin tarve on. ei mitään järkeä tuossa ap:kuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Meillä taas meni niin että nykyinen vaimoni järkevöitti lasten tapaamiset. Ennen se oli lasteni äidin pillin mukaan tanssimista, ja huudot ja haukut päälle, mutta kun silloinen seurustelukumppanini, nykyinen vaimoni sanoi miten hänen mielestään kannattaisi asiat järjestää, ja niin tehtiin, niin elämä muuttui ihanan helpoksi ja ennustettavaksi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa juuri tuollainen katkera, kostonhimoinen ja manipuloiva on minunkin miehen exä joka alkuun yritti -ja siihen aikaan vielä onnistui- aina kontrolloida mieheni elämää, menemisiä ja tulemista lasten avulla. Saattoi kersat varoittamatta määrittämättömäksi ajaksi tai vain ilmoitteli päivämääriä milloin hän toisi lapset. Tämä aiheutti paljon kitkaa meidän suhteessa mikä tietysti oli tuon katkeran mansikin tarkoituskin.
Mies on hyvä isä ja yhteydessä lapsiinsa päivittäin viestien ja puheluin ja lapset vierailee meillä vähintään kerran kuussa viikonlopun.
Exä myös lasten kertoman mukaan puhuu minusta kauheita lapsilleen ja haukkuu h*oraksi eikä lapset saa kotonaan mainita sanallakaan minua.
Välillä on soitellut tai laittanut miehelleni viestiä ja mankunut takaisin, ja heidän erosta 5 vuotta, kastui exän pettämisiin ja rahankäyttöön. Eli ei mitään kunnioitusta minua kohtaan.Mutta onneksi kun muutimme toiselle paikkakunnalle, mansikin ote ei enää ylläkään ja miehenkin on jämäköitynyt eikä anna ämmän enää sanella sääntöjä. Nytkin joulukuussa kun oli työntämässä lapsia meille, mies sanoi ettei onnistu koska meillä on kotona kiireitä ja omaakin tekemistä. Mansikki ei tästä pidä sitten yhtään mutta eipä voi enää yhtään mitään.
Nuo "lapset menee aina edelle"- tyypit voisi palata vaan rauhassa sen exänsä kanssa ja olla onneton siellä, tai elää yksin ja vain ja ainoastaan lapsilleen. Koska mä ja meidän parisuhde tulen mun miehelle ykkösenä, minä kuulun hänen elämäänsä ja tulevaisuutensa, exä ja entinen perhe menneisyyteen. En voisi kuvitella ikinä olevani lisääntyneen miehen kanssa joka pistäisi vanhan elämänsä jollain tavalla minun ja meidän edelle.
Kauhea kasa alapeukkuja tähän tulee satelemaan vastaavilta katkerilta exiltä, mutta uskokaa että niin se vain on. Oikea mies on mies isolla M:llä ja antaa kaikkensa rakkaudelle, ei exälleen vaikka satuittekin joskus lisääntymään.
Kuulostat itse aika katkeralta :D epäilen kyllä kirjoitustasi vitsiksi, ei kukaan oikeasti voi olla noin omistushaluinen ellei ole aivan mielisairas.
En ole katkera enkä mielisairas, mutta voin myöntää tuntevani vahingoniloa, miehen exää sekä teitä muita samanlaisia kohtaan. Ei kovin ylevä tunne, tiedän, mutta en mahda sille mitään näitä surullisia avauksia täällä lukiessa.
En ole edes provo enkä myöskään antanut itselleni peukkuja niinkuin joku tuolla sanoi, koska olisi ihan oikeasti aika surullista peukuttaa omia kommentteja.
Ymmärrän että koska tämä on Vauva-palsta niin tottakai enemmistö täällä on juuri näitä katkeria äiskiä jotka ei kuollakseenkaan halua ex-miehiensä olevan onnellisia ja jatkavan elämää vaan haluavat pitää miehet pikkusormensa ympärille kiedottuna pompotettavana.
Mutta näin kun ei vain enää ole, etsikää hyvät ressukat uusia tohveleita manipuloitavaksi, te olette exiä syystä ja menneen talven lumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Lääkärit kyllä tietävät päivystysvuoronsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Sellaista työpaikkaa ei olekaan missä työvuorolistat eivät olisi tiedossa etukäteen. Toki voi tulla paikkaamistarvetta, mutta ei sentään aina ja joka vko. Laki jo estää tällaisen tilanteen.
Tässäkin kuussa ole tehnyt muidenkin vuoroja, kun tilanne on se mikä on hoitoalalla.
Niin, rahanhimoissasi. Ei siksi että olisi pakko.
Tästä ketjusta huomaa miten naiset ei lopeta kiusaamista edes eron jälkeen. Hyvää oppimateriaalia kaikille miehille.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu
Tämä viittaisi siihen, että miehellä on vielä romanttisia siteitä "exäänsä"
Ei vaan siihen että mies on konfliktipelkoinen.
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa juuri tuollainen katkera, kostonhimoinen ja manipuloiva on minunkin miehen exä joka alkuun yritti -ja siihen aikaan vielä onnistui- aina kontrolloida mieheni elämää, menemisiä ja tulemista lasten avulla. Saattoi kersat varoittamatta määrittämättömäksi ajaksi tai vain ilmoitteli päivämääriä milloin hän toisi lapset. Tämä aiheutti paljon kitkaa meidän suhteessa mikä tietysti oli tuon katkeran mansikin tarkoituskin.
Mies on hyvä isä ja yhteydessä lapsiinsa päivittäin viestien ja puheluin ja lapset vierailee meillä vähintään kerran kuussa viikonlopun.
Exä myös lasten kertoman mukaan puhuu minusta kauheita lapsilleen ja haukkuu h*oraksi eikä lapset saa kotonaan mainita sanallakaan minua.
Välillä on soitellut tai laittanut miehelleni viestiä ja mankunut takaisin, ja heidän erosta 5 vuotta, kastui exän pettämisiin ja rahankäyttöön. Eli ei mitään kunnioitusta minua kohtaan.Mutta onneksi kun muutimme toiselle paikkakunnalle, mansikin ote ei enää ylläkään ja miehenkin on jämäköitynyt eikä anna ämmän enää sanella sääntöjä. Nytkin joulukuussa kun oli työntämässä lapsia meille, mies sanoi ettei onnistu koska meillä on kotona kiireitä ja omaakin tekemistä. Mansikki ei tästä pidä sitten yhtään mutta eipä voi enää yhtään mitään.
Nuo "lapset menee aina edelle"- tyypit voisi palata vaan rauhassa sen exänsä kanssa ja olla onneton siellä, tai elää yksin ja vain ja ainoastaan lapsilleen. Koska mä ja meidän parisuhde tulen mun miehelle ykkösenä, minä kuulun hänen elämäänsä ja tulevaisuutensa, exä ja entinen perhe menneisyyteen. En voisi kuvitella ikinä olevani lisääntyneen miehen kanssa joka pistäisi vanhan elämänsä jollain tavalla minun ja meidän edelle.
Kauhea kasa alapeukkuja tähän tulee satelemaan vastaavilta katkerilta exiltä, mutta uskokaa että niin se vain on. Oikea mies on mies isolla M:llä ja antaa kaikkensa rakkaudelle, ei exälleen vaikka satuittekin joskus lisääntymään.
No sinäpä varsinainen mukavan ihmisen malliesimerkki olet.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Kyllä tietää, myös hoitoalalla.
Voi voi. Sääliksi käy.