Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Kirjoitin jo meidän vastaavasta tilanteesta, vielä seuraavat:
1. Meitä ahdistaa ympäristöasiat. Kaikki ilmastonmuutoksesta ylikulutukseen. Siksi meillä on ollut aina periaatteena hankkia vain tarpeellista ja vain pitkän harkinnan jälkeen. Harkinnassa tarkistetaan joka kerta, missä tavara on valmistettu, missä raaka-aineet tuotettu ja näin.
Siksi onkin ahdistavaa, että meidän lastemme varjolla on tuotettu ja hankittu myös pakettiautollinen kiinalaista krääsää, joka on huonon laatunsa vuoksi jo valmiiksi käyttökelvotonta.
2. Kirpputorilla myynti ja eteenpäin lahjoitus on kannatettavaa, kyllä. Kirpputorin pyörittäminen vaatii kuitenkin aikaa, mitä ei meillä ole. Minulla on kirpputorikiintiö postitteluineen ja mittailuineen täynnä ihan silläkin, että ostan ja myyn meidän itse hankkimia tavaroita. Iso osa tavarasta muuttuu myös roskaksi heti ensimmäisessä käytössä. Esimerkiksi nuken vaunut, joiden aisa katkeaa keskeltä. Tuollaisella ei tee enää mitään.
3. "Teillähän on iso talo." No niin on. Iso talo on siksi, että meillä on tilaa vieviä harrastuksia ja halutaan, että kaikelle on paikka. Jokainen isossa talossa asuva tietää, että talon koko vain vähän lykkää sitä hetkeä kun rajat tulevat vastaan. Jos sisään kannetaan koko ajan turhaa tavaraa poistamatta mitään, isokin talo täyttyy jossain kohtaa ja se onkin sitten paljon isompi kaaos järjestää kuin pienen asunnon kaaos. En todellakaan halua, että tänne hilloutuu nurkkiin kaikki sellainen, mikä on pyörinyt jossain paikallisessa halpahallissa vuoden myymättä.
4. "Eikö kannattaisi olla tyytyväinen, kun on välittäviä isovanhempia." Kannattaa silloin, kun on välittäviä. Olen kyllä joutunut kyseenalaistamaan, että onko tämä ongelmallinen isoäiti todella sellainen. Kaikki muut isovanhemmat ovat rikkautta elämässäme. Tämä yksi sen sijaan aiheuttaa käytöksellään valtavasti stressiä ja ahdistusta. Suurimmat riidat minun ja mieheni välillä ovat johtuneet suoraan ja välillisesti hänen käytöksestään. Hän kiristää välejämme ja kärjistää tilanteita ja kokee elämän kilpailuna. Jos meillä on vaikeaa, hänen mukaan astumisensa tekee aina kaikesta entistä vaikeampaa. Välittäminen ja riipustautuminen eivät ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini raivostui kun kuuli että ostan työkaverin tyttären vanhoja vaatteita, osa ei edes päällä käynyt.
Ja että myyn itse pieneksi jääneitä pois.
Minulle ei ole edelleenkään selvinnyt miksi.
Mun kanssa olisi pitänyt säilyttää kaikki vaatteet ja lelut, mitä lapseni ovat ikinä saaneet. Myös rikkinäiset. Näin vaati anoppi. Aattele, jos miehen uranainen -sisko joskus hankkii lapsen? Olisi kaikki meillä jo valmiina hänelle. Hän varmasti ilahtuisi kun saisi huoneellisen roinaa meiltä. Edes pinnasänkyä ei olisi saanut myydä pois. Olisi pitänyt vuokrata varasto, jos mitään ei sais pistää pois. Järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin itse tuollainen isovanhempi ja haluaisin ostaa itse jotain sopivaa, niin paljonhan sitä arjessa saa vinkkejä siitä, mikä toimii:
-voi katsoa vaatteista, mitä merkkiä perheessä suositaan ja ostaa sitä (menee varmasti nappiin)
-vaatteesta voi myös vilkaista koon, mikä nyt on käytössä ja ostaa numeron tai pari isomman lahjaksi (ei tule ostettua liian pientä eikä mitään 3 v vanhemmalle sopivaa)
-vaatteista voi päätellä, minkä tyylisistä vaatteista perhe tykkää. jos lapsella on vaikka paljon vaaleita sävyjä, harmaata yms niin ei kannata hankkia räikeän pinkkiä tai limenvihreää joukkoon
-jos vaikka pipsa possu kuosisia vaatteita löytyy perheeltä paljon, niin ostaa samaa sarjaa olevia vaatteita (turha ostaa jotain nalle puhia tai muumia, jos niitä ei perheessä muutenkaan käytetä)
Kas kun ei tällainen rajaton mummo ajattele noin.
Hän ajattelee, mikä hänestä tuntuu hyvältä ja mitä hänestä sen lapsen pitäisi syödä/tehdä/millä leikkiä ja millaisia vaatteita sen lapsen pitää käyttää ja koska.
Siksi hän juuri onkin ongelma, kun sen lähtökohta on pelkästään hän itse. Hänen tarpeensa, hänen ajatuksensa, tottumuksensa, näkemyksensä ja mielipiteensä.
Siksi meilläkin on 14 nukkea, kolme nukkekotia, nuken sänky, nuken rattaita viidet.
Siksi meillä on vekkihameita, kirjoneuleita ja villavaatteita.
Vaikka kukaan meidän lapsista ei ole koskaan leikkinyt nukeilla, eivät tykkää villavaatteista koska ne kutittaa.
Eikä he edelleenkään tykkää kesäkeitosta. Vaikka sitä kannetaan meille kattilallinen jokaikinen kerta. Itse inhoan lämmintä maitoa, olen inhonnut aina - mutta äitini mielestä kalakeitto ja kesäkeitto on aina olleet lempiruokiani - koska hänen mielestään näin on.
Nämä ovat juuri niitä minäminä-ihmisiä. He eivät edes pysty hahmottamaan, että joku ajattelisi eri tavalla kuin he, varsinkaan omat lapset (jotka ovat siis luonnollisesti heidän jatkeitaan). Ja jos lapset ovat eri mieltä, niin silloinhan ne ovat huonoja, kiittämättömiä ja kelvottomia. Kunnioitus puuttuu täysin.
Mummo ostaa ja tuo krääsää, koska ITSE pitää siitä, ostaa siis sellaisia vaatteita jotka ovat HÄNEN mielensä mukaisia. Tuo sitä ruokaa mistä ITSE tykkää: ajattelee varmaan ihan vilpittömästi, että koska HÄN pitää kesäkeitosta, niin tottahan silloin kaikki muutkin tykkäävät. Muiden näkemyksillä, mieltymyksillä tai mielipiteillä ei ole mitään väliä, minäminäminä.
Ikävä kyllä tämä ajatusmaailma vain vahvistuu iän myötä, kun elinpiiri kapenee. Muita oppii ottamaan huomioon vain jos on pakko, eli tällaiselle tuputtajalle täytyy ärähtää kunnolla, kiltisti sanomalla viesti ei mene perille. Sitten on vain siedettävä uhriutumista ja draamailua, kun se pahasti sanonut on heti tarinan pahis. Vaihtoehtona on jatkaa rajattoman krääsänroudaajan sietämistä. Valitse siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vaatteisiin käytettävä summa rahana lapsen tilille.
Hah. Luuletko vakavissasi, että tällainen isovanhempi siihen lähtee?
Hah, onko todellakin niin vaikeaa vetää rajat?
Kunpa pääsisit kokeilemaan sitä rajan vetoa mun anopin kanssa. Silloin tietäisit, että se rajan veto on todellakin vaikeaa, ja siihen menee tuhotto.asti aikaa.
Meillä eräs mielestään avulias sukulainen raahaa vauvalle työkaveriensa lasten vanhoja vaatteita ja tavaroita. Tietenkin kysymättä, tarvitaanko me. Juuri sellaista tavaraa, josta muut ovat ilomielin luopuneet ilmaiseksi.
Sama sukulainen on hankkinut mm. vauvalle käytetyn matkasängyn. Sängystä puuttuu yksi ripa ja se on korvattu puun oksalla. En edes halua kuvitella, millaisissa oloissa tuota sänkyä on säilytetty. Osti siis sängyn täysin ventovierailta...🙈
Ei kierrätyksessä siis mitään vikaa, mutta oma periaate on, että en hanki mitään, mistä en tiedä varmaksi, millaisissa oloissa niitä on pidetty tai säilytetty. On saatu mm. homeelta haisevia vauvanvaatteita, kun joku halusi ilahduttaa vanhoilla lastenvaatteillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini raivostui kun kuuli että ostan työkaverin tyttären vanhoja vaatteita, osa ei edes päällä käynyt.
Ja että myyn itse pieneksi jääneitä pois.
Minulle ei ole edelleenkään selvinnyt miksi.
Mun kanssa olisi pitänyt säilyttää kaikki vaatteet ja lelut, mitä lapseni ovat ikinä saaneet. Myös rikkinäiset. Näin vaati anoppi. Aattele, jos miehen uranainen -sisko joskus hankkii lapsen? Olisi kaikki meillä jo valmiina hänelle. Hän varmasti ilahtuisi kun saisi huoneellisen roinaa meiltä. Edes pinnasänkyä ei olisi saanut myydä pois. Olisi pitänyt vuokrata varasto, jos mitään ei sais pistää pois. Järjetöntä.
Mun äiti on säästänyt melkein kaikki mun lelut ja vaatteet. Luitte oikein. Ja niitä ei tosiaan ole vähän.
Ollaan moneen kertaan karsittu niitä, mutta osa on aina "vahingossa" livahtanut takaisin vintille. Selvisipä myös, että on säilyttänyt kaiken mitä olen ikinä askarrellut tai piirtänyt. :D
Vintillä monta laatikkoa ja jätesäkkiä paperisilppua jossa on jotain vähän sotkettu. Karsittiin ne yhteen isoon kenkälaatikolliseen. Ei niin mitään järkeä. Ja kaikki irtain pitäisi säästää "mun tulevalle lapselle" jota tuskin koskaa tulee ja jos tuleekin niin en halua sille pelkkiä kulahtaneita ysärileluja ja vaatteita.
Hamstraus on sairaus.
Mä en tajua tuota, miksi lahjan antajan pitäisi itse saada valita jotain mieluista? Fakta on, että toisten makua harvoin tuntee. Jos hankin ystävälle vaikka suklaata, niin tasan vien hänen tuttua suosikkiaan, enkä yritä kikkailla millään kuusenkerkkä-korianteri-suklaalla.
Musta on muutenkin sata kertaa helpompi ostaa lahjoja vaikka kummilapselle, kun suoraan saa toiveen jostain kohtuuhintaisesta lahjasta. Ei tarvitse arvailla, mikä olisi kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tuota, miksi lahjan antajan pitäisi itse saada valita jotain mieluista? Fakta on, että toisten makua harvoin tuntee. Jos hankin ystävälle vaikka suklaata, niin tasan vien hänen tuttua suosikkiaan, enkä yritä kikkailla millään kuusenkerkkä-korianteri-suklaalla.
Musta on muutenkin sata kertaa helpompi ostaa lahjoja vaikka kummilapselle, kun suoraan saa toiveen jostain kohtuuhintaisesta lahjasta. Ei tarvitse arvailla, mikä olisi kiva.
"Koska hän ei ole lahja-automaatti, häntähän ei määräillä ja hän kyllä tietää". Ja "ei hän lahjaa vanhemmille anna tai näiden elämää helpottamaan".
Tämän takia hän ei myöskään voi auttaa niin, että siitä oikeasti olisi apua, vaan vain ja ainoastaan itse valitsemallaan tavalla, koska "hän ei ole piika".
Terveisin tällaisen iloisen antajan/auttajan tytär
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tuota, miksi lahjan antajan pitäisi itse saada valita jotain mieluista? Fakta on, että toisten makua harvoin tuntee. Jos hankin ystävälle vaikka suklaata, niin tasan vien hänen tuttua suosikkiaan, enkä yritä kikkailla millään kuusenkerkkä-korianteri-suklaalla.
Musta on muutenkin sata kertaa helpompi ostaa lahjoja vaikka kummilapselle, kun suoraan saa toiveen jostain kohtuuhintaisesta lahjasta. Ei tarvitse arvailla, mikä olisi kiva.
Joillekin on tärkeää nähdä se lahjan saajan ilo, jonka kuvittelee olevan samanlainen kuin omassa päässä ko. tavaran nähtyään.🙄🙄 Ei kaikki tajuu, et muista se sama tavara ei välttämättä ole upein lahja ikinä. Ja jos kerta haluis nähdä toisen ilahtuneen ilmeen, niin eikö kannattais ostaa just sellaista mitä toivotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kuivausrumpu, ja kuivaan siinä lasten kaikki vaatteet. Se toimii myös rajoitteena mummin ostelulle, niin monta kallista vaatetta on siinä rummussa mennyt piloille ettei osta enää. Olen siis etukäteen painottanut että kaikki lasten vaatteet rumpukuivataan, en todella ehdi metsästämään pesukoneista sitä yhtä glittermekkoa jota ei rumpuun voi laittaa. Muutama vaate kun tuhoutui niin mummi lopetti ostelun. Tietenkään sellaisia vaatteita joita voisi rummussa kuivata, hän ei osta, on nyt sitten loukkaantuneena ostamatta mitään. Sopii hyvin meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tuota, miksi lahjan antajan pitäisi itse saada valita jotain mieluista? Fakta on, että toisten makua harvoin tuntee. Jos hankin ystävälle vaikka suklaata, niin tasan vien hänen tuttua suosikkiaan, enkä yritä kikkailla millään kuusenkerkkä-korianteri-suklaalla.
Musta on muutenkin sata kertaa helpompi ostaa lahjoja vaikka kummilapselle, kun suoraan saa toiveen jostain kohtuuhintaisesta lahjasta. Ei tarvitse arvailla, mikä olisi kiva.
"Koska hän ei ole lahja-automaatti, häntähän ei määräillä ja hän kyllä tietää". Ja "ei hän lahjaa vanhemmille anna tai näiden elämää helpottamaan".
Tämän takia hän ei myöskään voi auttaa niin, että siitä oikeasti olisi apua, vaan vain ja ainoastaan itse valitsemallaan tavalla, koska "hän ei ole piika".
Terveisin tällaisen iloisen antajan/auttajan tytär
Minun äitini on nyt itkenyt 10 vuotta sitä, miten "hänet pantiin kylmään kellariin kylmälle kivilattialle silittämään".
Hän tunki meille väkisin, pyöri jaloissa ja sotki. Sanoin että olisi suuri apu, jos voisi silittää mulle yhden työpaidan." Tämän tein jotta se sotkeminen ja sekaantuminen loppuisi edes hetkeksi.
Lattiassa on lattialämmitys, eikä se ole kylmä. Huone oli takkahuone, jossa oli takassa tuli eikä siellä muutnekaan ole kylmä. Eikä se ole kellarissa, vaan maan tasalla, isot hienot ikkunat.
Mutta ilmeisesti se että tekee jotain _minun_ hyväkseni oli liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ei voi ostaa sitä, mitä toinen sanoo tarvitsevansa? ei kaikki pyydä mitään gugguun haalareita, vaan monilla on ihan normaalit toiveet. tyyliin vauvalle 60 asteen konepesua kestävä body kokoa 68 tai lapselle sininen t-paita koossa 110. miksi pitää sitten sen bodyn sijaan tuoda välikausihaalari tai t-paidan sijaan ulkoiluhousut? tulee myös näistä marttyyri-isovanhemmista olo, että eivät kunnioita ollenkaan sitä, että vanhempi tietäisi mitä lapsensa tarvitsee.
Tekisipä joku toimittaja tästä jutun johonkin eläkeläisten suosimaan lehteen. Ehkä yksi isovanhempi avaisi silmänsä sille, että olisi hyvä kysyä, tarvitaanko jotain eikä ostaa sokkona mitä mieli tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi ei voi ostaa sitä, mitä toinen sanoo tarvitsevansa? ei kaikki pyydä mitään gugguun haalareita, vaan monilla on ihan normaalit toiveet. tyyliin vauvalle 60 asteen konepesua kestävä body kokoa 68 tai lapselle sininen t-paita koossa 110. miksi pitää sitten sen bodyn sijaan tuoda välikausihaalari tai t-paidan sijaan ulkoiluhousut? tulee myös näistä marttyyri-isovanhemmista olo, että eivät kunnioita ollenkaan sitä, että vanhempi tietäisi mitä lapsensa tarvitsee.
Ei ne isovanhemmat läheskään aina tiedä, mitä lapsi tarvitsee.
Isovanhemman kokemus pienen lapsen vanhempana olosta on usein n.30 vuoden takaa. Ajat ovat muuttuneet ja moni asia on kehittynyt. Vauvanvaatteet varsinkin. Eikä lapset enää haaveile samoista leluista ja tavaroista kuin joskus v. 1990. Eikä isovanhempi edes ole se henkilö, joka hoitaa vauvaa tai lasta 24/7 eli ei senkään vuoksi tiedä, mikä toimii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä eräs mielestään avulias sukulainen raahaa vauvalle työkaveriensa lasten vanhoja vaatteita ja tavaroita. Tietenkin kysymättä, tarvitaanko me. Juuri sellaista tavaraa, josta muut ovat ilomielin luopuneet ilmaiseksi.
Sama sukulainen on hankkinut mm. vauvalle käytetyn matkasängyn. Sängystä puuttuu yksi ripa ja se on korvattu puun oksalla. En edes halua kuvitella, millaisissa oloissa tuota sänkyä on säilytetty. Osti siis sängyn täysin ventovierailta...🙈
Ei kierrätyksessä siis mitään vikaa, mutta oma periaate on, että en hanki mitään, mistä en tiedä varmaksi, millaisissa oloissa niitä on pidetty tai säilytetty. On saatu mm. homeelta haisevia vauvanvaatteita, kun joku halusi ilahduttaa vanhoilla lastenvaatteillaan.
Olinkin jo unohtanut. Anoppi oli käärmeissään, kun ei käydä ikinä anoppilassa yökylässä. Anoppi asuu neljän minuutin kävelymatkan päässä. No, osti vartiksi silti matkasängyn, KUN me tullaan kylään. Esitteli tätä löytöään, oli yltä päältä puklussa se sänky ja haisi järkyttävältä. Mistään hinnasta en olisi siihen sänkyyn lasta pistänyt nukkumaan, mutta "pikkuusen kun pyyhkääsöö" niin ihan priima on. Sanoi anoppi. Nuorempi lapseni on nyt ekaluokkalainen, eikä ainakaan mun lapset ole tuossa sängyssä nukkuneet. Sänky on edelleen anoppilan ulkorakennuksessa, tietääkseni niitä pukluja ei ole edes "pyyhkäästy". Tän sentään piti itsellään. Meille kotiin tuotiin muun muassa lasten ylimääräiset lastenvaunut sekä pehmuste hoitopöydällä, kun mun ostama oli liian lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tekisipä joku toimittaja tästä jutun johonkin eläkeläisten suosimaan lehteen. Ehkä yksi isovanhempi avaisi silmänsä sille, että olisi hyvä kysyä, tarvitaanko jotain eikä ostaa sokkona mitä mieli tekee.
tämä! moni kuvittelee olevansa suureksikin avuksi eikä edes tajua käyttäytyvänsä haitallisesti. oma anoppini on juuri tällainen. ostelee jatkuvasti kaikkea turhaa, mitä ei tarvita eikä todellakaan kysele toiveita. sen sijaan appiukko on toista maata. jos pohdimme, että lapselle tarvittaisiin jotain, niin klikkaa koneen auki ja kysyy, mitä hän voisi netistä tilata. mieheni siinä sitten valitsee appiukon kanssa meille oikeasti sopivan tuotteen. ihan hullua, että pariskunta voi olla noin erilainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi ei voi ostaa sitä, mitä toinen sanoo tarvitsevansa? ei kaikki pyydä mitään gugguun haalareita, vaan monilla on ihan normaalit toiveet. tyyliin vauvalle 60 asteen konepesua kestävä body kokoa 68 tai lapselle sininen t-paita koossa 110. miksi pitää sitten sen bodyn sijaan tuoda välikausihaalari tai t-paidan sijaan ulkoiluhousut? tulee myös näistä marttyyri-isovanhemmista olo, että eivät kunnioita ollenkaan sitä, että vanhempi tietäisi mitä lapsensa tarvitsee.
Ei ne isovanhemmat läheskään aina tiedä, mitä lapsi tarvitsee.
Isovanhemman kokemus pienen lapsen vanhempana olosta on usein n.30 vuoden takaa. Ajat ovat muuttuneet ja moni asia on kehittynyt. Vauvanvaatteet varsinkin. Eikä lapset enää haaveile samoista leluista ja tavaroista kuin joskus v. 1990. Eikä isovanhempi edes ole se henkilö, joka hoitaa vauvaa tai lasta 24/7 eli ei senkään vuoksi tiedä, mikä toimii parhaiten.
Mutta kun he on "vanhempia ja viisaampia".
Meillä kinataan mm siitä että "päiväkotiin pitää kelvata villalapaset" kun niitä on aiemmatkin sukupolvet käyttäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisipä joku toimittaja tästä jutun johonkin eläkeläisten suosimaan lehteen. Ehkä yksi isovanhempi avaisi silmänsä sille, että olisi hyvä kysyä, tarvitaanko jotain eikä ostaa sokkona mitä mieli tekee.
tämä! moni kuvittelee olevansa suureksikin avuksi eikä edes tajua käyttäytyvänsä haitallisesti. oma anoppini on juuri tällainen. ostelee jatkuvasti kaikkea turhaa, mitä ei tarvita eikä todellakaan kysele toiveita. sen sijaan appiukko on toista maata. jos pohdimme, että lapselle tarvittaisiin jotain, niin klikkaa koneen auki ja kysyy, mitä hän voisi netistä tilata. mieheni siinä sitten valitsee appiukon kanssa meille oikeasti sopivan tuotteen. ihan hullua, että pariskunta voi olla noin erilainen!
Ongelma on se, että nää ei välttämättä mene siltikään perille. Oon näyttänyt aiheesta lehtijuttuja, mutta ei. Vastauksena on voivottelua ja kauhistelua, että onpas joillakin huonot tavat. :DD
Ei osata ollenkaan nähdä sitä omaa käytöstä samanlaisena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisipä joku toimittaja tästä jutun johonkin eläkeläisten suosimaan lehteen. Ehkä yksi isovanhempi avaisi silmänsä sille, että olisi hyvä kysyä, tarvitaanko jotain eikä ostaa sokkona mitä mieli tekee.
tämä! moni kuvittelee olevansa suureksikin avuksi eikä edes tajua käyttäytyvänsä haitallisesti. oma anoppini on juuri tällainen. ostelee jatkuvasti kaikkea turhaa, mitä ei tarvita eikä todellakaan kysele toiveita. sen sijaan appiukko on toista maata. jos pohdimme, että lapselle tarvittaisiin jotain, niin klikkaa koneen auki ja kysyy, mitä hän voisi netistä tilata. mieheni siinä sitten valitsee appiukon kanssa meille oikeasti sopivan tuotteen. ihan hullua, että pariskunta voi olla noin erilainen!
Ongelma on se, että nää ei välttämättä mene siltikään perille. Oon näyttänyt aiheesta lehtijuttuja, mutta ei. Vastauksena on voivottelua ja kauhistelua, että onpas joillakin huonot tavat. :DD
Ei osata ollenkaan nähdä sitä omaa käytöstä samanlaisena...
Yleensä sellaisena pahiksena nähdään se lastenlasten toinen mummo...
Ei se ole lapsen vika, että joku isovanhemmista on sekopää. Mä en altista mun lapsia mummonsa järjettömälle käytökselle.