Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut rajoittamaan appivanhempien kanssa näkemistä tämän lahja-asian takia. Joka kerta, kun menemme heidän luokseen tai he tulevat meille, odottaa vauvaa taas muovikassillinen tavaraa. Joskus joukossa on jotain uutta, yleensä kassi on täynnä kirpparilta/tutuilta haalittua tavaraa. Koska kieltoja ei uskota, niin ainoaksi ratkaisuksi olen kokenut tuon vierailujen rajoittamisen. Kun nähdään harvemmin, on harvemmin mahdollisuuksia antaa tavaraa. Appivanhemmista olen varmasti ihan kamala, mutta enpä oikein muutakaan voi, kun perheemme sääntöjä ei uskota (ei niitä kyllä uskota muissakaan asioissa). Minä se lopulta olen, joka joutuu nuo miehen vanhempien antamat tavarat kierrättämään tai pesemään käsin ne söpöt pörröpuvut. Olenkin miehelle suoraan sanonut, että en itse vauvaa noihin vaatteisiin pue, kun ei huvita niitä pestä. Ovatkin jostain kumman syystä harvoin käytössä, kun ei miestäkään käsipyykit innosta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Höpö höpö. On ihan eri asia ihmetellä (mikä sekin on ääliömäistä käytöstä) kuin erikseen yrittää syöttää väärin.
En minäkään työkaverinn hoitoon tulevalle koiralle väkisin syödä vääriä nappuloita, vaikka pitäisin niitä parempana vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yritetään ansaita välittämistä ja paikkaa parhaana mummona ostelemalla jatkuvasti uusia tavaroita. Mummolaan on jopa hankittu vauvan matkasänky ja syöttötuoli, vaikka siellä käydään muutama kerta vuodessa päiväseltään. Eivät uskoneet, että pärjätään ilmankin. Onneksi lapsi ei vielä pienenä käsitä tuota tavaratulvaa, mutta hirvittää miten käy lapsen kasvaessa. Ei haluta kasvattaa materialistia.
Inhoan sunlaisia ihmisiä jotka luulee olevansa kaiken yläpuolella. Aattele millasta ininää pitäisit päinvastaisessa tilanteessa ”wää wää wää mummoa ei kiinnosta kun ei hankkinut edes petiä tai varasyöttötuolia lapsellemme wää wää wää”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Höpö höpö. On ihan eri asia ihmetellä (mikä sekin on ääliömäistä käytöstä) kuin erikseen yrittää syöttää väärin.
En minäkään työkaverinn hoitoon tulevalle koiralle väkisin syödä vääriä nappuloita, vaikka pitäisin niitä parempana vaihtoehtona.
Höpönhöpö. On taivaan tosi, että teit ihan mitä tahansa, seuraavan sukupolven ihmiset haukkuvat sinua kun olet itse anoppi. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen. Se on tulevaisuutesi😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yritetään ansaita välittämistä ja paikkaa parhaana mummona ostelemalla jatkuvasti uusia tavaroita. Mummolaan on jopa hankittu vauvan matkasänky ja syöttötuoli, vaikka siellä käydään muutama kerta vuodessa päiväseltään. Eivät uskoneet, että pärjätään ilmankin. Onneksi lapsi ei vielä pienenä käsitä tuota tavaratulvaa, mutta hirvittää miten käy lapsen kasvaessa. Ei haluta kasvattaa materialistia.
Inhoan sunlaisia ihmisiä jotka luulee olevansa kaiken yläpuolella. Aattele millasta ininää pitäisit päinvastaisessa tilanteessa ”wää wää wää mummoa ei kiinnosta kun ei hankkinut edes petiä tai varasyöttötuolia lapsellemme wää wää wää”
Niinpä. Onneksi on olemassa pikku juttu nimeltä karma. Se pitää toivottavasti huolen että tämän kaltaiset mäkättäjät saavat itse samanlaiset miniät kun ovat itse olleet. Eli tekivätpä mitä tahansa, veemäinen miniä ei ole koskaan tyytyväinen. Sitä odotellessa, aika kuluu nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Höpö höpö. On ihan eri asia ihmetellä (mikä sekin on ääliömäistä käytöstä) kuin erikseen yrittää syöttää väärin.
En minäkään työkaverinn hoitoon tulevalle koiralle väkisin syödä vääriä nappuloita, vaikka pitäisin niitä parempana vaihtoehtona.
Höpönhöpö. On taivaan tosi, että teit ihan mitä tahansa, seuraavan sukupolven ihmiset haukkuvat sinua kun olet itse anoppi. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen. Se on tulevaisuutesi😊
Jos ylläoleva isovanhempi olisi vain antanut lapsen vanhempien syöttää niillä mukanaan tuomillaan soseilla ei olisi hänät haukuttu.
Tai jos olisi ostanut kotiinsa niitä soseita jotka sopii ei olisi ollut ongelmaa.
t. isoäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Höpö höpö. On ihan eri asia ihmetellä (mikä sekin on ääliömäistä käytöstä) kuin erikseen yrittää syöttää väärin.
En minäkään työkaverinn hoitoon tulevalle koiralle väkisin syödä vääriä nappuloita, vaikka pitäisin niitä parempana vaihtoehtona.
Oh, tästä tulikin mieleeni: koirani maha oli aina kuralla kun se oli äidilläni hoidossa (HUOM! hän itse aina kinusi sitä hoitoon). Johtuen siitä, että ei syöttänyt määräämiäni ruokia vaan ihan kaikkea mahdollista sekaisin (ei mitään koiralle myrkyllistä onneksi kuitenkaan). Kuulemma koiran ruokavalion täytyy olla monipuolinen.
Joskus koira ripuloi heti kun olin saanut sen kotiin. Se oli äidistäni hauskaa kun moitin, että taas jouduin pesemään lattioita yöllä.
Lopulta pimahdin ja huusin, että sillä koiralla on tietty ruoka mitä sille annetaan, ja nyt se on hyväksyttävä. Muuten en enää anna koiraa hänen hoitoonsa.
Se meni perille, mutta edelleen joka kerta hän jaksaa marmattaa, että kyllä hänen lapsuudessaan koirille annettiin ihan kaikkea ja hyvässä kunnossa olivat. Haukkuu, että koirani on pilalla kun olen ottanut sen kennelistä enkä peräkontista joltain mus talaiselta kuten heidän koiransa aina hankittiin.
jatkuvasti kyläillessämme hänen luonaan kysyy: "Eikö nyt vähän voisi Rekulle antaa tästä?" "Voinko paistaa tuota koiralle?" "Voisiko se syödä tämän?" Ja joka kerta vastaan, että ei ja hän murjottaa.
Ehkä siksi, kun onkin nyt sitten väärässä ja hän ei tiennytkään mikä on koiralle parhaaksi.....?
Huoh.
Tuttua omalta lapsuusajalta. Mummo tykkäs kutoa vaikka mitä ja sitten tunki niitä meille lapsenlapsille. Vaikka vanhemmat mainitsee, että esim villahousuja kaivattas niin tuleekin viis paria sukkia ja lapasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yritetään ansaita välittämistä ja paikkaa parhaana mummona ostelemalla jatkuvasti uusia tavaroita. Mummolaan on jopa hankittu vauvan matkasänky ja syöttötuoli, vaikka siellä käydään muutama kerta vuodessa päiväseltään. Eivät uskoneet, että pärjätään ilmankin. Onneksi lapsi ei vielä pienenä käsitä tuota tavaratulvaa, mutta hirvittää miten käy lapsen kasvaessa. Ei haluta kasvattaa materialistia.
Inhoan sunlaisia ihmisiä jotka luulee olevansa kaiken yläpuolella. Aattele millasta ininää pitäisit päinvastaisessa tilanteessa ”wää wää wää mummoa ei kiinnosta kun ei hankkinut edes petiä tai varasyöttötuolia lapsellemme wää wää wää”
MInä olen se päinvastainen mummo, joka kieltäydyin ostamasta kotiini vauvatavaroita, koska täällä ei enää lapsia asu. Miniä piti pitkän saarnan siitä, miten kylmä ihminen olen, kun en hanki matkasänkyä, syöttötuolia, rattaita, lapselle sopivia astiasettejä jne. vaan ilmoitan, että tuokaa omat mukananne ja ottakaa matkaan, kun lähdette. Kuulemma ei käy, koska heillä ei ole säilytystilaa. Totesin, että tämä ei ole varasto eikä tänne tarvitse tulla yökylään, hotellit on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Kirpparilta ostaminen on joidenkin vanhojen ihmisten "hyve". Äitini ja appeni ovat harrastaneet sitä.
Äitini osti jostain kirpparilta esikoiselleni potkuhousuja, jotka olivat siinä kunnossa, että minä olisin heittänyt ne jo aikaa sitten roskiin. Ja minä kuitenkin käytän mielestäni vaatteet ihan loppuun.
Appeni osti lapsille kirpparilta joululahjaksi pelin, josta puuttui sellaisia osia, että peliä ei lainkaan voinut pelata.
Onneksi kumpikin on varsin pihejä ihmisiä, joten eivät ole rekkalasteittain sitä roskaa meille kantaneet. Yksittäisiä tavaroita vain.
No joo, kirjoitin tämän jo yhteen aikaisempaan ketjuun; mutta meille tuotiin eskarilaiselle pojalle rasvatahrainen kukallinen tyttöjen pusero, pikkutyttöjen somat, (siis liian pienet) sormikkaat ja vauvan sukat.
Mitähän ihmettä me näillä vaatteilla oltaisiin tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua omalta lapsuusajalta. Mummo tykkäs kutoa vaikka mitä ja sitten tunki niitä meille lapsenlapsille. Vaikka vanhemmat mainitsee, että esim villahousuja kaivattas niin tuleekin viis paria sukkia ja lapasia.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että sama kuvio toistuu sukupolvi toisensa jälkeen😊 Kuvittelettkoko, ettei teitä samalla lailla arvostella kun olette itse anoppeja? Tulevaisuuden miniät/vävyt pitävät teitä outoina ja ikävinä teittepä mitä tahansa. Sellainen tulevaisuus teitä arvostelijoita odottaa😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Höpö höpö. On ihan eri asia ihmetellä (mikä sekin on ääliömäistä käytöstä) kuin erikseen yrittää syöttää väärin.
En minäkään työkaverinn hoitoon tulevalle koiralle väkisin syödä vääriä nappuloita, vaikka pitäisin niitä parempana vaihtoehtona.
Oh, tästä tulikin mieleeni: koirani maha oli aina kuralla kun se oli äidilläni hoidossa (HUOM! hän itse aina kinusi sitä hoitoon). Johtuen siitä, että ei syöttänyt määräämiäni ruokia vaan ihan kaikkea mahdollista sekaisin (ei mitään koiralle myrkyllistä onneksi kuitenkaan). Kuulemma koiran ruokavalion täytyy olla monipuolinen.
Joskus koira ripuloi heti kun olin saanut sen kotiin. Se oli äidistäni hauskaa kun moitin, että taas jouduin pesemään lattioita yöllä.
Lopulta pimahdin ja huusin, että sillä koiralla on tietty ruoka mitä sille annetaan, ja nyt se on hyväksyttävä. Muuten en enää anna koiraa hänen hoitoonsa.
Se meni perille, mutta edelleen joka kerta hän jaksaa marmattaa, että kyllä hänen lapsuudessaan koirille annettiin ihan kaikkea ja hyvässä kunnossa olivat. Haukkuu, että koirani on pilalla kun olen ottanut sen kennelistä enkä peräkontista joltain mus talaiselta kuten heidän koiransa aina hankittiin.
jatkuvasti kyläillessämme hänen luonaan kysyy: "Eikö nyt vähän voisi Rekulle antaa tästä?" "Voinko paistaa tuota koiralle?" "Voisiko se syödä tämän?" Ja joka kerta vastaan, että ei ja hän murjottaa.
Ehkä siksi, kun onkin nyt sitten väärässä ja hän ei tiennytkään mikä on koiralle parhaaksi.....?
Huoh.
Olen kouluttanut oman koirani pennusta asti niin, että pöydästä ei anneta.
Äidilläni oli pakkomielle syöttää suoraan suustaan ruokapöydästä tälle koiralle ruokaa.
Lapsellani on kasa allergioita.
Äitini mielestä minä keksin ne kaikki, kuten lapsen astmankin.
Ja hän yritti kokeilla, että saako se lapsi muka shokin pähkinästä kuten viimeksi kun syötti vaikka oli kielletty.
No, eipä näe sitten minua, koiraa, eikä lasta.
Ja minä olen kuulemma sitten mänttipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Höpö höpö. On ihan eri asia ihmetellä (mikä sekin on ääliömäistä käytöstä) kuin erikseen yrittää syöttää väärin.
En minäkään työkaverinn hoitoon tulevalle koiralle väkisin syödä vääriä nappuloita, vaikka pitäisin niitä parempana vaihtoehtona.
Höpönhöpö. On taivaan tosi, että teit ihan mitä tahansa, seuraavan sukupolven ihmiset haukkuvat sinua kun olet itse anoppi. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen. Se on tulevaisuutesi😊
Jos ylläoleva isovanhempi olisi vain antanut lapsen vanhempien syöttää niillä mukanaan tuomillaan soseilla ei olisi hänät haukuttu.
Tai jos olisi ostanut kotiinsa niitä soseita jotka sopii ei olisi ollut ongelmaa.
t. isoäiti
Tämä on hyvä ohje: lapsenlasten ruuat tuodaan mukana, sillä tavalla ne on aina oikeat ja sopivat. Aikuisille voidaan tarjota "aikuisten ruokaa", lapset syövät omiaan eikä heille anneta aikuisten pöydästä mitään. Ruuat säilytetään nuoren perheen omassa kylmälaukussa eikä jääkaapissa, koska se saattaa olla lastenruokien säilyttämiseen sopimaton.
Anoppi olisi halunnut ostaa lapsellemme omaan kotiinsa syöttötuolit ja pinnasängyt, autoonsa turvaistuimen jne.. Ei käynyt meille, lapsen vanhemmille. Tästä loukkaantui (ei sanonut mitään mutta muuttui nyrpeäksi). Kuvitteli varmaan että lapsi tulee kuitenkin niin paljon viettämään aikaa hänen luona että tarvitsee kaikki mahdolliset välineet, no näin ei tapahtunut 😅
Hulluinta oli silloin kun lapsi oli 0-2-vuotias, kantoi kassikaupalla tavaraa, tosin uutta ja hyväkuntoista,mikä oli ihan kiva koska poimin parhaat lapsen käyttöön ja muut myin. Lopulta myin nekin mitkä jäi pieneksi. Tein hyvän tilin merkkivaatteilla kuten molo, Pop, jne.
Jonkinlainen ostovimma ja halu osoittaa rakkautta tavaralla hänellä on. Ei ymmärrä että normaaleilla hyvillä käytöstavoilla onnistuisi tekemään paljon läheisemmät välit, kuin niillä rajattomuuksilla mitä harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisipä joku toimittaja tästä jutun johonkin eläkeläisten suosimaan lehteen. Ehkä yksi isovanhempi avaisi silmänsä sille, että olisi hyvä kysyä, tarvitaanko jotain eikä ostaa sokkona mitä mieli tekee.
tämä! moni kuvittelee olevansa suureksikin avuksi eikä edes tajua käyttäytyvänsä haitallisesti. oma anoppini on juuri tällainen. ostelee jatkuvasti kaikkea turhaa, mitä ei tarvita eikä todellakaan kysele toiveita. sen sijaan appiukko on toista maata. jos pohdimme, että lapselle tarvittaisiin jotain, niin klikkaa koneen auki ja kysyy, mitä hän voisi netistä tilata. mieheni siinä sitten valitsee appiukon kanssa meille oikeasti sopivan tuotteen. ihan hullua, että pariskunta voi olla noin erilainen!
Moni mies on juurikin tuollainen kun tuo appi.
"No en minä ny tuommosista niin kauheesti mittään tiedä... Näytähän mitä ostetaan. Ai jaa tommosiakin on nykyään, kaikenlaista. No tääkö on nyt sitten Eevertille hyvä? Nonnii ostetaas semmonen sitten"
Tällaisista appiukoista on paljon enemmän apua!! Ei tule usein tavaraa, mutta kun joskus saa jotain, niin se on todella sopivaa. Saattavat ostaa joskus jonkun kalliinkin tavaran, jolle on paljon käyttöä. Meidän vauvalle appiukko osti koliikkikeinun, kun vauva kärsi koliikista. Oli yksi vauvavuoden parhaita ostoksia meidän perheelle, kun oli oikeasti tarpeellinen.❤️
Yleensäkin miehet eivät juuri "shoppaile" vaan ostavat yhden tarpeellisen asian ja se voi olla kalliskin. Siinä missä moni nainen kiertelee kaupoissa ja miettii "mitäs kivaa täältä löytyisi"
Jostain syystä miehistä halutaan luoda kuvaa järkevinä päätöksentekijöinä ja naisista vähän höpsöinä ja yksinkertaisina shoppailijoina.
Vaan todellisuudessa aika monessa perheessä ne on miehet jotka kantaa kotiin jos jotain elektroniikkaan ja hilavitkutinta vaikka on jo ennestään nurkat täynnä ja mitään ei tarvita, samalla naisen yrittäessä epätoivoisesti pitää perheen budjettia kurissa jotta saadaan asuntolainat maksettua ja lapselle talvihaalarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yritetään ansaita välittämistä ja paikkaa parhaana mummona ostelemalla jatkuvasti uusia tavaroita. Mummolaan on jopa hankittu vauvan matkasänky ja syöttötuoli, vaikka siellä käydään muutama kerta vuodessa päiväseltään. Eivät uskoneet, että pärjätään ilmankin. Onneksi lapsi ei vielä pienenä käsitä tuota tavaratulvaa, mutta hirvittää miten käy lapsen kasvaessa. Ei haluta kasvattaa materialistia.
Inhoan sunlaisia ihmisiä jotka luulee olevansa kaiken yläpuolella. Aattele millasta ininää pitäisit päinvastaisessa tilanteessa ”wää wää wää mummoa ei kiinnosta kun ei hankkinut edes petiä tai varasyöttötuolia lapsellemme wää wää wää”
MInä olen se päinvastainen mummo, joka kieltäydyin ostamasta kotiini vauvatavaroita, koska täällä ei enää lapsia asu. Miniä piti pitkän saarnan siitä, miten kylmä ihminen olen, kun en hanki matkasänkyä, syöttötuolia, rattaita, lapselle sopivia astiasettejä jne. vaan ilmoitan, että tuokaa omat mukananne ja ottakaa matkaan, kun lähdette. Kuulemma ei käy, koska heillä ei ole säilytystilaa. Totesin, että tämä ei ole varasto eikä tänne tarvitse tulla yökylään, hotellit on keksitty.
Niinpä, teitpä niin tai näin, tietyn tyyppiset miniät mäkättää aina. Mutta onneksi he saavat aikanaan maistaa omaa lääkettään sitten itse anoppeina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua omalta lapsuusajalta. Mummo tykkäs kutoa vaikka mitä ja sitten tunki niitä meille lapsenlapsille. Vaikka vanhemmat mainitsee, että esim villahousuja kaivattas niin tuleekin viis paria sukkia ja lapasia.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että sama kuvio toistuu sukupolvi toisensa jälkeen😊 Kuvittelettkoko, ettei teitä samalla lailla arvostella kun olette itse anoppeja? Tulevaisuuden miniät/vävyt pitävät teitä outoina ja ikävinä teittepä mitä tahansa. Sellainen tulevaisuus teitä arvostelijoita odottaa😃
Minä olen 61-vuotias, kolmen lapsen isoäiti. En toimi noin. Tein jo lastne ollessa pieniä tiukasti töitä sen suhteen, että he tiedostavat omat rajansa ja tajuavat vaatia niille kunnioitusta - vaikka minut kasvatettiin kynnysmatoksi, joka oli aina "hankala" jos omasi mielipiteen yhtään mistään.
Lastenlapsille ostan aina erittäin tarkasti sitä mitä toivotaan. Tai annan rahaa tai talletan tilille. Näin kohtelin omia lapsiani myös jo teineinä, enkä yrittänyt jyrätä näkemyksiäni kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Eri aikaisen ihmisiä. Sinun miniäsi aikanaan ihmettelee ja valittaa täällä miksi sinun sukupolvesi on niin kummallinen. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen.
Höpö höpö. On ihan eri asia ihmetellä (mikä sekin on ääliömäistä käytöstä) kuin erikseen yrittää syöttää väärin.
En minäkään työkaverinn hoitoon tulevalle koiralle väkisin syödä vääriä nappuloita, vaikka pitäisin niitä parempana vaihtoehtona.
Höpönhöpö. On taivaan tosi, että teit ihan mitä tahansa, seuraavan sukupolven ihmiset haukkuvat sinua kun olet itse anoppi. Näin se menee sukupolvi toisensa jälkeen. Se on tulevaisuutesi😊
Jos ylläoleva isovanhempi olisi vain antanut lapsen vanhempien syöttää niillä mukanaan tuomillaan soseilla ei olisi hänät haukuttu.
Tai jos olisi ostanut kotiinsa niitä soseita jotka sopii ei olisi ollut ongelmaa.
t. isoäiti
Tämä on hyvä ohje: lapsenlasten ruuat tuodaan mukana, sillä tavalla ne on aina oikeat ja sopivat. Aikuisille voidaan tarjota "aikuisten ruokaa", lapset syövät omiaan eikä heille anneta aikuisten pöydästä mitään. Ruuat säilytetään nuoren perheen omassa kylmälaukussa eikä jääkaapissa, koska se saattaa olla lastenruokien säilyttämiseen sopimaton.
Tai jos olisi ostanut kotiinsa niitä soseita jotka sopii ei olisi ollut ongelmaa.
Mä laitan aina linkin mun miniälle ja pojalle että olisko tämä kiva ja olisko tarvetta? Silleen sujuu hyvin. Toki olen alle viisikymppinen mummo ja itselläkin vielä kouluikäiset lapset kotona, niin ehkä tajuan paremmin näitä juttuja😊