Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
en haluaisi olla se inhottava miniä, joka kieltää appivanhempiansa ostelemasta kaikkea turhaa. haaste on siinä, ettei mieskään halua noita turhia tavaroita, mutta ei haluaisi loukata varsinkaan äitiään ja kieltäytyä tavaroista. eli aina kun silmäni välttää, niin miehen vanhemmat sujauttavat tavaroita miehen mukaan tai laittavat johonkin pöydän kulmalle. siispä nyt kärsitään siitä, että meille kulkeutuu turhaa tavaraa. koen kuitenkin, että tässä asiassa miehen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni - hänen vanhemmistaan on kuitenkin kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on tapeltu vuosia niinkin simppelistä asiasta kuin että voiko sisaruksille tuoda kassillisen lahjoja, kun yhdellä on synttärit.
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vaatteisiin käytettävä summa rahana lapsen tilille.
Hah. Luuletko vakavissasi, että tällainen isovanhempi siihen lähtee?
Hah, onko todellakin niin vaikeaa vetää rajat?
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Jep, tästä on varmasti kyse. Pakko päästä sanomaan viimeinen sana. Ihan sama vaikka se viimeinen sana olisi väärä. Pakko yrittää päästä jotenkin niskanpäälle. Miksi? Sitä en ymmärrä.
Mun äidillä on myös pakkomielle olla "oikeassa" ja päästä sanomaan juurikin tuo viimeinen sana kaikkeen. Sillä onhan hän vanhempi ja tämän takia myös aina oikeassa. Myös silloin kun on pahasti väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Ei luulisi olevan ylivoimainen vaiva vaikka kauppareissulla pudottaa vaatekeräyslaatikkoon. Jos kyselee perään niin sanot että annettiin eteenpäin kun ei tarvittu. Isovanhemman on sitten aivan itse käsiteltävä tunteensa sen asian tiimoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vaatteisiin käytettävä summa rahana lapsen tilille.
Hah. Luuletko vakavissasi, että tällainen isovanhempi siihen lähtee?
Hah, onko todellakin niin vaikeaa vetää rajat?
oletko tyhmä? jos ongelma on rajattomuus ja ihminen on vuosikymmeniä rellestänyt rajatta niin mitäs luulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vaatteisiin käytettävä summa rahana lapsen tilille.
Hah. Luuletko vakavissasi, että tällainen isovanhempi siihen lähtee?
Hah, onko todellakin niin vaikeaa vetää rajat?
On. Minut on ainakin kasvatettu kiltiksi, ottamaan muut huomioon vaikka sitten itseni kustannuksella. Tunnen hyökyaaltomaista pahaa oloa jos vaikka loukkaan jotakuta.
Jos sanon äidille ei vähän rumasti, hän alkaa itkeä, huokailee, että en rakasta häntä yhtään ja ihan sama vaikka hän kuolisi pois kun kerta oma lapsi inhoaa.
Sitten kun taas kerran annan periksi niin kyyneleet menee pikavauhtia takaisin kyynelkanaviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä vaatteisiin käytettävä summa rahana lapsen tilille.
Hah. Luuletko vakavissasi, että tällainen isovanhempi siihen lähtee?
Hah, onko todellakin niin vaikeaa vetää rajat?
oletko tyhmä? jos ongelma on rajattomuus ja ihminen on vuosikymmeniä rellestänyt rajatta niin mitäs luulet?
En ole tyhmä. Ovi kiinni, puhelin estoon, selkeät säännöt vuorovaikutukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kahdet isovanhemmat.
Toiset isovanhemmat kylään tullessaan lähtevät ruokakauppaan aikuisen lapsensa kanssa ja ostavat, mitä perheemme tarvitsee. Ruokaa, pesuaineita, vessapaperia yms. Tällainen ostosreissu tehdään parin kuukauden välein ja siitä on taloudellisesti iso apu. Jouluksi antoivat 50 euroa, jolla saadaan ostaa lapselle mitä parhaaksi katsomme ja mitä lapsi tarvitsee. Sanovat suoraan, että vanhemmat tietävät paremmin, mille on tarvetta ja tulee varmasti sopiva. Lisäksi isovanhemmat auttavat laittamalla ruokaa, pyykkäämällä, siivoamalla ja katsomalla lapsen perään.
Toiset isovanhemmat tuovat jokaisella käynnillä erilaista krääsää ja joskus harvoin tuovat ruokaa mukanaan. Toinen isovanhemmista katsoo lapsen perään mielellään, mutta ei erityisemmin auta kotitöissä. Toinen isovanhempi istuu telkkarin tai tietokoneen ääreen tullessaan kylään. Nämä isovanhemmat odottavat usein, että laitamme heille ruoan, kun tulevat käymään. Eivät siis ehdota, että tulisivat itse aina ruoat mukanaan kylään. Kaikenlaisella turhalla tavaralla kuitenkin lahjotaan jatkuvasti, vaikka olemme kieltäneet ostamasta uusia tavaroita ilman kysymistä.
Arvaatte varmaan, kummista isovanhemmista on ollut enemmän apua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Ei luulisi olevan ylivoimainen vaiva vaikka kauppareissulla pudottaa vaatekeräyslaatikkoon. Jos kyselee perään niin sanot että annettiin eteenpäin kun ei tarvittu. Isovanhemman on sitten aivan itse käsiteltävä tunteensa sen asian tiimoilta.
aika monet kirppisvaatteet yms on niin huonolaatuisia, ettei uffit ja muut ota niitä edes vastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs isovanhemmista vie tuon valitsemisen niin pitkälle, ettei kuuntele lainkaan meidän vanhempien sanomisia edes arkisissa asioissa.
Tyttäremme 6kk opettelee parhaillaan syömään soseita ja allergioiden/yliherkkyyksien takia kaikki soseet eivät sovi ja osa ei yksinkertaisesti maistu. Olemme sanoneet, että tyttö tykkää soseista x, y ja z + ne varmasti sopivat. Isovanhempi ei tästä välitä, vaan ostaa mielensä mukaan muita soseita ja haluaa vauvan syövän niitä, kun menemme isovanhempien luokse. Kiva siinä syöttää vauvaa soseella, joka ei maistu tai sovi. Meillä on siis omat soseet mukana, mutta isovanhempi haluaa ehdottomasti syöttää itse ostamiaan soseita.
Kertokaa nyt joku mulle, miksi tuolla 50-lukulaisella sukupolvella pitää päästä sanomaan se viimeinen sana joka asiaan??
Siis et kai sä oikeesti anna syöttää vauvalle sellasta ruokaa mikä sille ei sovi?
Jos olisin itse tuollainen isovanhempi ja haluaisin ostaa itse jotain sopivaa, niin paljonhan sitä arjessa saa vinkkejä siitä, mikä toimii:
-voi katsoa vaatteista, mitä merkkiä perheessä suositaan ja ostaa sitä (menee varmasti nappiin)
-vaatteesta voi myös vilkaista koon, mikä nyt on käytössä ja ostaa numeron tai pari isomman lahjaksi (ei tule ostettua liian pientä eikä mitään 3 v vanhemmalle sopivaa)
-vaatteista voi päätellä, minkä tyylisistä vaatteista perhe tykkää. jos lapsella on vaikka paljon vaaleita sävyjä, harmaata yms niin ei kannata hankkia räikeän pinkkiä tai limenvihreää joukkoon
-jos vaikka pipsa possu kuosisia vaatteita löytyy perheeltä paljon, niin ostaa samaa sarjaa olevia vaatteita (turha ostaa jotain nalle puhia tai muumia, jos niitä ei perheessä muutenkaan käytetä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin itse tuollainen isovanhempi ja haluaisin ostaa itse jotain sopivaa, niin paljonhan sitä arjessa saa vinkkejä siitä, mikä toimii:
-voi katsoa vaatteista, mitä merkkiä perheessä suositaan ja ostaa sitä (menee varmasti nappiin)
-vaatteesta voi myös vilkaista koon, mikä nyt on käytössä ja ostaa numeron tai pari isomman lahjaksi (ei tule ostettua liian pientä eikä mitään 3 v vanhemmalle sopivaa)
-vaatteista voi päätellä, minkä tyylisistä vaatteista perhe tykkää. jos lapsella on vaikka paljon vaaleita sävyjä, harmaata yms niin ei kannata hankkia räikeän pinkkiä tai limenvihreää joukkoon
-jos vaikka pipsa possu kuosisia vaatteita löytyy perheeltä paljon, niin ostaa samaa sarjaa olevia vaatteita (turha ostaa jotain nalle puhia tai muumia, jos niitä ei perheessä muutenkaan käytetä)
Kas kun ei tällainen rajaton mummo ajattele noin.
Hän ajattelee, mikä hänestä tuntuu hyvältä ja mitä hänestä sen lapsen pitäisi syödä/tehdä/millä leikkiä ja millaisia vaatteita sen lapsen pitää käyttää ja koska.
Siksi hän juuri onkin ongelma, kun sen lähtökohta on pelkästään hän itse. Hänen tarpeensa, hänen ajatuksensa, tottumuksensa, näkemyksensä ja mielipiteensä.
Siksi meilläkin on 14 nukkea, kolme nukkekotia, nuken sänky, nuken rattaita viidet.
Siksi meillä on vekkihameita, kirjoneuleita ja villavaatteita.
Vaikka kukaan meidän lapsista ei ole koskaan leikkinyt nukeilla, eivät tykkää villavaatteista koska ne kutittaa.
Eikä he edelleenkään tykkää kesäkeitosta. Vaikka sitä kannetaan meille kattilallinen jokaikinen kerta. Itse inhoan lämmintä maitoa, olen inhonnut aina - mutta äitini mielestä kalakeitto ja kesäkeitto on aina olleet lempiruokiani - koska hänen mielestään näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota on tehnyt oma äitini. Anoppi on onneksi niin pihi, että ei osta lapselle mitään kuin jouluna ja synttäreinä ja silloinkin maltillisesti.
Äitini tykkää ommella, joten ompelee lapselle paljon vaatteita, jotka varsinkin nyt lapsen kasvaessa jäävät kaappiin, kun kouluikäinen ei halua käyttää mekkoa, josta olisi tykännyt 5-vuotiaana. Lisäksi ostelee vaatteita nähdessään jotain omasta mielestään kivaa eikä oikein tajua, että se hupparissa ja legginseissä viihtyvä esiteini ei enää halua tyllimekkoa päälleen. Samalla äitini jaksaa sitten arvostella, kun lapsella on ihan liikaa vaatteita ja kaapit pursuaa. En edes muista kuinka monta kertaa olen sanonut, että niitä käytössä olevia vaatteita on juuri sopivasti ja ne päiväkoti-ikäiselle tarkoitetut vaatteet eivät ole käytössä. Ei silti muuta käytöstään vaan loukkaantuu, kun hänen vaivalla ompelema pupu tupuna-mekko ei ole koskaan lapsen päällä.
Meillä on IHAN SAMA.
Järjetön "mielipaha" syntyi kun päiväkoti-ikäiselle sopiva villamyssy ei kelvannut 14-vuotiaalle.
Ja tuo että "teillä on liikaa tavaraa" -pällistely, kun ensin itse on kannettu selkä vääränä krääsää meille.
Värityskirjoja löytyi 42. Kukaan meillä ei tykkää värittää. Eikä niitä ole kukaan muu ostanut kuin hän.
Ei hitto kuulostaa ihan mun äidiltä. D:
Meillä ei siis ole lapsia mutta hän kantaa selkä vääränä tavaraa meille pieneen kaksioomme.
Sitten arvostelee että ompas teillä paljon roinaa, suuttuu (???!!!) jos sanon myyneeni mitään kirpparilla (varsinkaan hänen ostamaa, mutta suuttuu jos vaikka myyn itseostamiani tavaroita!!).
Kaikista kauheintahan on jos hän ensin tyrkyttää jotain vanhaa roinaansa meille jos sanon vaikka että tarvitsisin asian x. Sanon, että haluan ostaa itse juuri sellaisen kun haluan enkä jotain sinnepäin niin sitten tulee nyrpistelyä ja syytöksiä kulutusjuhlasta.
Itsehän hän ostelee jatkuvasti krääsää jota sitten yrittää tunkea mulle ja alkaa lähes itkeä jos en huoli.
En tiedä mikä sairaus tuo on, tuskin dementiakaan, koska hän on aina ollut tuollainen.
Oma äitini (joka ostelee noita tyllejä esiteinille) väittää aina, että minä olen shoppailuriippuvainen ja ylläpidän kulutusjuhlaa, kun lapsella on niin paljon vaatteita. Jeesustelee muotiteollisuuden haitoista ympäristölle samalla, kun roudaa tänne jatkuvasti vaatteita, joita kukaan ei käytä.
Kuin omalta näppikseltäni. Kielto ei ole kuulunut, vaikka kielletty on tuomasta vaatteita vuosikaudet.
Usein meiltä menee keväisin käyttämättömiä, liian pieniä vaatteita keräyksiin.
Kuka saisi isovanhempien silmät aukeamaan?
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Jaa, olisit ollut tyytyväinen saadessasi kokoa 68 olevan tahraisen bodyn metrin pituiselle lapselle? Sori, en usko sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
MIKSI?
1. Se on jonkinlainen kiero tapa osoittaa rakkautta.
2. Minun lapseudessani ei ollut niin hienoja vaatteita ja leluja.
3. Minulla on aikaa ja rahaa,.
4. Kaikki muumit eiväy ole laaksossa.
Ihanaa itsekritiikkiä. :D
Tuo myyminen mitä täällä ehdotetaan on oikeasti vaikeaa. Kallista aikaa kuluu eikä niistä saa kuin murto-osan, vaikka olis laput ja kaikki, eri asia tietty joku kaikkien himoitsema merkkivaate. Siinä vaan heitetään rahaa ikkunasta ulos, ne pitää palauttaa kauppaan ja sopia säännöistä. Kyllä se jakeluun menee, kun istutte alas ja puhutte asian halki.
Voin kokemuksesta kertoa, että ei todellakaan mene jakeluun.
Minun äitini raivostui kun kuuli että ostan työkaverin tyttären vanhoja vaatteita, osa ei edes päällä käynyt.
Ja että myyn itse pieneksi jääneitä pois.
Minulle ei ole edelleenkään selvinnyt miksi.
Kotonamme on reilun puolen vuoden ikäinen vauva ja nyt kun mietin, niin miehen vanhemmat ovat tuoneet vauvan synnyttyä meille varmaan 10 ison muovikassillisen verran tavaraa. Tuo määrä on aivan älytön. En muutenkaan ymmärrä hirveää kuluttamista, se ei ole ekologista ja muutenkin hukutaan jo tavaraan. Sitten liikkumista opettelevan vauvan kanssa nurkat täytetään kaikenlaisilla tavaroilla. Miksi on niin vaikea kysyä, tarvitaanko jotakin? Eikä tämän ikäisen vauvan kanssa isovanhempi edes saa sellaista "lapsi ilahtuu tavarasta" -efektiä. On yritetty suitsia jatkuvaa ostelua. Joululahjasta ohjeistettiin, että yksi lahja per perhe/antaja. Tietysti isovanhemmat tulkitsivat tuon niin, että voivat tuoda kaksi lahjaa eli molemmilta isovanhemmilta yhdet. :D