Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua anopin kanssa, ja sitten tulee ihan järkyttävä huuto ja mekastus kun ei olla säästetty miehen veljen lapsille. Meidän lapsilla on 10 vuotta ikäeroa. Eivät voineet käsittää kun heidän ostamaansa sitteriä ei oltu hillottu kylmässä varastotilassa vaan oli MYYTY se eteenpäin ja saatu siitä rahaa. Olisi pitänyt kuulemma antaa ne rahat miehen veljelle.
Mä en vaan aina jaksaisi. Joten tein ratkaisun. En käy kylässä heillä. Kun käyvät meillä, vastaan niukasti kun kysytään, en oma-aloitteisesti juttele mitään. En kutsu kylään joten näemme vain lasten synttäreillä tai muissa juhlissa. Ihme ja kumma on tuo öyhöttäminen loppunut ja sen turhan tavaran kanto ja siitä uliseminen kun tavara on myyty eteenpäin.
Oma anoppini rupesi myös kyselemään kaikkien meidän lapselle ostamiensa tavaroiden perään nyt, kun miehen veli saa lapsen. Meidän lapsi on 9-vuotias ja olemme asuneet ulkomaillakin tässä välissä. En tiedä miksi kuvitteli, että olisimme säilöneet ne kaikki tavarat, mutta oli kummissaan, kun mies sanoi, että ke on myyty jo vuosia sitten.
Voi ei, tää on kyllä kummallinen ilmiö. Miksi kukaan vuosikausia säilöisi omissa nurkissaan kamaa jotain mahdollisesti joskus ehkä vuosien päästä syntyvää sukulaislasta varten? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota tekee äitini ja kaksi lapsetonta siskoani. Ihan sairasta. Ja tosiaan kaapeista pengotaan ettei mitään ole hävitetty.
Koen sen ”nurkanvaltaukseksi”. Ahdistavaa.
Mitä hel.ettiä?!
Kenelläkään ei ole mitään asiaa teidän kotiin penkomaan!
Sulla taitaa olla ainoana vaihtoehtona kieltää kyläilyt!
Jos hakkaavat ovella niin soita poliisit.
Älkää nyt hitto vieköön alistuko tuollaisille vallanhimoisille sekopäille!
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Voi nyyh. Isovanhemmilla ei ole lastenlasten elatusvelvollisuutta, sinulla ja lasten isällä on.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on aika selkeä kiinnostuksen kohteet ja selkeä tyyli, jonka mukaan voisi toteuttaa ostohalujaan, mutta jostain syystä se ei onnistu. En ymmärrä miksi voi käyttää 100€ tylliunelmiin, mutta ei voi ostaa lapselle sitä tämän toivomaa 60€ Vansin hupparia. Ostan sen hupparin sitten itse ja ne tyllit jää käyttämättä. Ei mitään järkeä.
On ehkä jotain pinttyneitä ajatuksia siitä millainen pukeutuminen lapselle on kivannäköistä. Vielä tänäkin päivänä on niitä, jotka eivät oikein ymmärrä/hyväksy hupparimuotia (varsinkaan jos puhutaan mustista vaatteista) ja ajatellaan, että olisihan se nyt kiva, jos lapsella olisi "nättiä" vaatetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Jaa, taas tällainen joka ei ymmärrä vähääkään minkälaista on olla täysin rajattoman manipuloijan kohde.
Lahjojen ostaminen on joillekin vain vallankäyttöä!
Hanki elämä ja itse tarvittavat tavarat lapsillesi!
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No minä olen tehnyt kaksi lasta, en ole yh, ja pystyn erinomaisesti elättämään itse lapseni.
Eikä kukaan tee mitään 42 värityskirjalla tai vaatteilla, joita ei voi arjessa käyttää tai jotka on saataessa jo liian pieniä.
Yyhoonakin varmaan kvia sitten yrittää siivota sitä varastotilaa, jonka kuvitteli hankkineensa kodiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua anopin kanssa, ja sitten tulee ihan järkyttävä huuto ja mekastus kun ei olla säästetty miehen veljen lapsille. Meidän lapsilla on 10 vuotta ikäeroa. Eivät voineet käsittää kun heidän ostamaansa sitteriä ei oltu hillottu kylmässä varastotilassa vaan oli MYYTY se eteenpäin ja saatu siitä rahaa. Olisi pitänyt kuulemma antaa ne rahat miehen veljelle.
Mä en vaan aina jaksaisi. Joten tein ratkaisun. En käy kylässä heillä. Kun käyvät meillä, vastaan niukasti kun kysytään, en oma-aloitteisesti juttele mitään. En kutsu kylään joten näemme vain lasten synttäreillä tai muissa juhlissa. Ihme ja kumma on tuo öyhöttäminen loppunut ja sen turhan tavaran kanto ja siitä uliseminen kun tavara on myyty eteenpäin.
Oma anoppini rupesi myös kyselemään kaikkien meidän lapselle ostamiensa tavaroiden perään nyt, kun miehen veli saa lapsen. Meidän lapsi on 9-vuotias ja olemme asuneet ulkomaillakin tässä välissä. En tiedä miksi kuvitteli, että olisimme säilöneet ne kaikki tavarat, mutta oli kummissaan, kun mies sanoi, että ke on myyty jo vuosia sitten.
Voi ei, tää on kyllä kummallinen ilmiö. Miksi kukaan vuosikausia säilöisi omissa nurkissaan kamaa jotain mahdollisesti joskus ehkä vuosien päästä syntyvää sukulaislasta varten? 😀
Ja haluaako se veljen vaimo sitten ainokaisensa vaatettaa näihin suvun kalleuksiin viime vuosituhannelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota tekee äitini ja kaksi lapsetonta siskoani. Ihan sairasta. Ja tosiaan kaapeista pengotaan ettei mitään ole hävitetty.
Koen sen ”nurkanvaltaukseksi”. Ahdistavaa.
Mitä hel.ettiä?!
Kenelläkään ei ole mitään asiaa teidän kotiin penkomaan!
Sulla taitaa olla ainoana vaihtoehtona kieltää kyläilyt!
Jos hakkaavat ovella niin soita poliisit.
Älkää nyt hitto vieköön alistuko tuollaisille vallanhimoisille sekopäille!
Tällä hetkellä välit on kokonaan katkolla, koska eivät ymmärrä sanaa RAJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Jaa, taas tällainen joka ei ymmärrä vähääkään minkälaista on olla täysin rajattoman manipuloijan kohde.
Lahjojen ostaminen on joillekin vain vallankäyttöä!
Hanki elämä ja itse tarvittavat tavarat lapsillesi!
Sulla tuntuu olevan vihanhallintaongelman lisäksi luetunymmärtämisongelma. Mä OLIN yh, en ole ollut sitä enää yli kahteenkymmeneen vuoteen, ja elätin silloin itse lapseni, pienillä tuloilla. Mulla on elämä, kiitos vaan, kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Jaa, taas tällainen joka ei ymmärrä vähääkään minkälaista on olla täysin rajattoman manipuloijan kohde.
Lahjojen ostaminen on joillekin vain vallankäyttöä!
Hanki elämä ja itse tarvittavat tavarat lapsillesi!Sulla tuntuu olevan vihanhallintaongelman lisäksi luetunymmärtämisongelma. Mä OLIN yh, en ole ollut sitä enää yli kahteenkymmeneen vuoteen, ja elätin silloin itse lapseni, pienillä tuloilla. Mulla on elämä, kiitos vaan, kusipää.
Ja silti piti tulla mollaamaan muita? Mitä edes teet tässä ketjussa uhriutumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Mun vanhemmat on sössineet raha-asiansa.
Joten voitko kuvitella miltä tuntuu kun heiltä ei jää ikinä mitään perinnöksi, mutta ne rahansa he haaskaa käyttökelvottomiin vaattesiin (jotka on jo antohetkellä liian pieniä) ja krääsään.
Olen sanonut kymmeniä kertoja, että sen sijaan olisi fiksua opettaa lapsille rahankäyttöä ja antaa se kymppi rahana tilille opiskeluja varten. Ei. Se pitää saada pohauttaa johonkin, kytätä se kaksi sekuntia "riemua lapsne kasvoilla" ja sitten siitä tulee ongelmajäte riesakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Jaa, taas tällainen joka ei ymmärrä vähääkään minkälaista on olla täysin rajattoman manipuloijan kohde.
Lahjojen ostaminen on joillekin vain vallankäyttöä!
Hanki elämä ja itse tarvittavat tavarat lapsillesi!Sulla tuntuu olevan vihanhallintaongelman lisäksi luetunymmärtämisongelma. Mä OLIN yh, en ole ollut sitä enää yli kahteenkymmeneen vuoteen, ja elätin silloin itse lapseni, pienillä tuloilla. Mulla on elämä, kiitos vaan, kusipää.
Ja silti piti tulla mollaamaan muita? Mitä edes teet tässä ketjussa uhriutumassa.
Nähtävästi ihan sun kiusaksi. Hermoheikot lehmät on aina ärsyttäneet mua.
Ja tässä syy miksi olet pienipalkkainen ja miksi miehet ei pysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
Olisit halunnut lapsillesi väärän kokoisia vaatteita.
Meiltäkin vanhempani kyselivät lasten vaatekokoja. Ostivat sitten liian pieniä, kun se pyydetty koko näytti liian suurelta. Talvivauvalle ostettiin keinokuituinen body.
Anoppini taas metsästi omaan makuunsa olevia vaatteita...yhtäkään ei voinut käyttää missään. Kaikista vaatteista emme edes tienneet, mikä vaatekappale on kyseessä.
Tyttäremme mm.sai vauvana jonkin haalarin tapaisen vaatteen, johon oli kiinnitetty puinen orava. Kyseessä saattoi olla yöasu, emme viitsineet kysyä.
Samoin mekko, joka saattoi olla yöpaita.
Haluaisitko oikeasti, että kotisi ja kaappisi olisi täynnä käyttökelvotonta roinaa?
Vaikka erikseen kysellään lahjatoiveita, niin vahingossakaan ei osteta sitä käyttökelpoista.
Meille tuotiin myös juuri ihan nippa nappa päälle mahtuvia vaatteita. Kun sanoin että tätä kokoa on jo ja että _minua_ auttaisi, jos toisivat vähän isompia, jolloin tiedän mitä vielä hankkia, minulle sanottiin, että ei lapsille lahjoja anneta, jotta minä ilahtuisin.
Nice. No enpä minäkään sitten edes yritä sietää heitä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on aika selkeä kiinnostuksen kohteet ja selkeä tyyli, jonka mukaan voisi toteuttaa ostohalujaan, mutta jostain syystä se ei onnistu. En ymmärrä miksi voi käyttää 100€ tylliunelmiin, mutta ei voi ostaa lapselle sitä tämän toivomaa 60€ Vansin hupparia. Ostan sen hupparin sitten itse ja ne tyllit jää käyttämättä. Ei mitään järkeä.
On ehkä jotain pinttyneitä ajatuksia siitä millainen pukeutuminen lapselle on kivannäköistä. Vielä tänäkin päivänä on niitä, jotka eivät oikein ymmärrä/hyväksy hupparimuotia (varsinkaan jos puhutaan mustista vaatteista) ja ajatellaan, että olisihan se nyt kiva, jos lapsella olisi "nättiä" vaatetta.
Voi olla, mutta silti järjetöntä ostaa jotain, mitä lapsi ei päälleen suostu laittamaan. Ne siistimmät vaatteet esim. teatteria, balettia ja juhlia varten ostamme myös lapsen maun mukaan enkä ala pakottamaan lasta tylleihin, vaikka isovanhempi niin haluaisi. Tuollaisia tilaisuuksia varten lapsi valitsi nyt juhlavan haalariasun ja neuletakin. Ne on mielestäni ihan tarpeeksi nätit ja siistit. Muina aikoina saa olla hupparissa vaikka 24/7. Pääasia, että lapsi kokee olonsa mukavaksi ja omaksi itsekseen vaatteissaan.
Olen itse mummi, ja sen vähän, mitä annan, annan rahana. Usein niin, että olen mukana ostoksilla ja sanon etukäteen, millä summalla tuen. Siitä tulee hyvä mieli kaikille. Valinoihin en puutu koskaan.
Laittakaa hyvänen aika niille mummuille RAJAT ja varjelkaa yksityiselämäänne! Tehän kärsitte koko loppuelämänne tuollaisesta asioihinne puuttumisesta!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse mummi, ja sen vähän, mitä annan, annan rahana. Usein niin, että olen mukana ostoksilla ja sanon etukäteen, millä summalla tuen. Siitä tulee hyvä mieli kaikille. Valinoihin en puutu koskaan.
Laittakaa hyvänen aika niille mummuille RAJAT ja varjelkaa yksityiselämäänne! Tehän kärsitte koko loppuelämänne tuollaisesta asioihinne puuttumisesta!
Luuletko sinä että se on niin yksinkertaista?
Me on haettu kolme vuoden kestävää lähestymiskieltoa, eikä olla oltu 10 vuoteen missään tekemisissä ja EDELLEEN tämä meidän rajattomamme jauhaa perheestäni paskaa kaikille jotka kuuntelee. Yllyttää yhä kaukaisempia sukulaisia sekaantumaan, ajaa bussilla talomme ohi päivittäin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
MIKSI?
1. Se on jonkinlainen kiero tapa osoittaa rakkautta.
2. Minun lapseudessani ei ollut niin hienoja vaatteita ja leluja.
3. Minulla on aikaa ja rahaa,.
4. Kaikki muumit eiväy ole laaksossa.
Ihanaa itsekritiikkiä. :D
Tuo myyminen mitä täällä ehdotetaan on oikeasti vaikeaa. Kallista aikaa kuluu eikä niistä saa kuin murto-osan, vaikka olis laput ja kaikki, eri asia tietty joku kaikkien himoitsema merkkivaate. Siinä vaan heitetään rahaa ikkunasta ulos, ne pitää palauttaa kauppaan ja sopia säännöistä. Kyllä se jakeluun menee, kun istutte alas ja puhutte asian halki.
Oma äitini ostaa lapselle muistikirjoja ja kyniä. Muistikirjoja on varmaan 20 ja kyniä ämpärillinen.
Lapsella on aika selkeä kiinnostuksen kohteet ja selkeä tyyli, jonka mukaan voisi toteuttaa ostohalujaan, mutta jostain syystä se ei onnistu. En ymmärrä miksi voi käyttää 100€ tylliunelmiin, mutta ei voi ostaa lapselle sitä tämän toivomaa 60€ Vansin hupparia. Ostan sen hupparin sitten itse ja ne tyllit jää käyttämättä. Ei mitään järkeä.
-tuo jota lainasit