Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Samainen isoäiti tuli muuten vielä toisen kerran kutsumatta "auttamaan" ja sanoin, että jos viitsisi kolmasluokkalaisen kanssa katsoa huomisen kokeen alueen läpi.
Lapsi sai siitä kokeesta sitten kutosen ja kun aloin ihmetellä, selvisi että isoäiti oli päättänyt että minun kertomani koealue on liian pitkä ja käsitellyt siitä vain kolmasosan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka kertoisit minkälaiset vaatteet olisi toivelistalla, vaikka linkkien kera jos kerran toinen yrittää auttaa?
Olen tämän kenkäkauppajutun kertonut aiemminkin, mutta:
Isoäiti tunkee meille kutsumatta, sanoo haluavansa auttaa, minä ehdotan että hakee esikoisen kanssa tälle varatut kengät kenkäkaupasta jossa ne kengät odottaa sovitettuina varattuina, annan rahat, isoäiti lähtee viisivuotiaan kanssa matkaan, kauppa siis kodin vieressä mutta kotona astmalapsi jolla pakkasrajoite joten siksi tuo oikeasti olisi apu.
Palaavat monta tuntia myöhemmin muovisten 3 numeroa liian pienien kenkien kanssa. Koska isoäidin mielestä lapsi halusi ne ja ei ne ollenkaan puristaneet.
Ihan helvetisti oli apua, kiitos!
Nää on oikeasti uskomattomia tarinoita.... Mikä saa ihmiset käyttäytymään näin?!
Käyttikö hän siis SUN rahoja huonoihin kenkiin?! Vai maksoiko edes itse...
Ja noi allergia-jutut! Miten kukaan uskaltaa "vähän kokeilla" tuleeko siitä pähkinästä tai kalasta jotain.
Kuulostaa ihan psykopaattien touhuilta.
Minun rahani tietenkin.
Ja sitten kun ne varatut kengät oli poistettu varauksesta, piti tietenkin aloittaa koko kenkien metsästys alusta.
Mulle tuollainen olisi välien jäädyttämisen peruste. Anteeksiannosta voitaisiin keskustella kun kenkien hinta on palautettu ja ymmärretty kuinka törkeästi on toimittu.
Vierailija kirjoitti:
Samainen isoäiti tuli muuten vielä toisen kerran kutsumatta "auttamaan" ja sanoin, että jos viitsisi kolmasluokkalaisen kanssa katsoa huomisen kokeen alueen läpi.
Lapsi sai siitä kokeesta sitten kutosen ja kun aloin ihmetellä, selvisi että isoäiti oli päättänyt että minun kertomani koealue on liian pitkä ja käsitellyt siitä vain kolmasosan lapsen kanssa.
Mun mummo oli kanssa tämmönen :D Jos luin siellä läksyjä tai kokeeseen niin koko ajan voivotteli vieressä että eikö se jo riitä, silmätkin rasittuu, ei ole hyvää lukea paljon kerralla, voivoi miten vieläkin jaksat, otatkos välipalaa, tossa olis mehua, onpa hieno sää muuten, tuuppas katsomaan kun kun tvstä tulee hassu ohjelma.... Ihme sabotaasia. Ja olin siis melko huono oppilas, arvosanat yleensä 7. Eli olis kannattanut lukea vielä enemmänkin. :D
Vierailija kirjoitti:
Anoppi olisi halunnut ostaa lapsellemme omaan kotiinsa syöttötuolit ja pinnasängyt, autoonsa turvaistuimen jne.. Ei käynyt meille, lapsen vanhemmille. Tästä loukkaantui (ei sanonut mitään mutta muuttui nyrpeäksi). Kuvitteli varmaan että lapsi tulee kuitenkin niin paljon viettämään aikaa hänen luona että tarvitsee kaikki mahdolliset välineet, no näin ei tapahtunut 😅
Hulluinta oli silloin kun lapsi oli 0-2-vuotias, kantoi kassikaupalla tavaraa, tosin uutta ja hyväkuntoista,mikä oli ihan kiva koska poimin parhaat lapsen käyttöön ja muut myin. Lopulta myin nekin mitkä jäi pieneksi. Tein hyvän tilin merkkivaatteilla kuten molo, Pop, jne.
Jonkinlainen ostovimma ja halu osoittaa rakkautta tavaralla hänellä on. Ei ymmärrä että normaaleilla hyvillä käytöstavoilla onnistuisi tekemään paljon läheisemmät välit, kuin niillä rajattomuuksilla mitä harrastaa.
Kaiken muun ymmärrän, mutta en kyllä sitä, mikä oikeus miniällä on kieltää anoppia ostamasta varusteita omaan kotiinsa?
Mitä väliä sillä sitten on, jos sun lapsi käyttää sitä syöttötuolia vain kaksi kertaa?
Anna anopin ostella omaan kotiin, ja jos anoppi ostelee teille liikaa leluja/vaatteita jättäkää ne hänen luokseen varalle.
Problem solved 🤷.
Noin minäkin anoppina teen - olen ostanut esim talvivaatteet (mille viime keväänä pyöriteltiin silmiä) ja nyt kun talvi tulikin yllättäen tänne eikä tämän talven alet ole vielä alkaneet, ne haluttiinkin vähin äänin paiväkotikäyttöön, mikä sopi mulle tietenkin, eihän tuo lapsi ilman vaatteita tänne ikinä tule.
Meillä myös sukset, luistimet, pulkka, kypärä, hiekkaleluja, kirjoja, leivontajuttuja yms sekä vanhasta säilöstä omilta lapsilta ettå ihan 'oman mielihyvän vuoksi' nyt uutena ostettuja. Lapsi viihtyy hoidossa ja miniä tuo lapsen (kaiketi) ihan mielellään koska kaikki sujuu hyvin, (eikä vain töllötetä lastenohjelmia) - on myös suoraan sanonut, että onpa hyvä, häntä ei kiinnosta eikö ole aikaa opettaa hiihtämistä/luistelemaan eikä varsinkaan leipoa.
Win-win siis :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin itse tuollainen isovanhempi ja haluaisin ostaa itse jotain sopivaa, niin paljonhan sitä arjessa saa vinkkejä siitä, mikä toimii:
-voi katsoa vaatteista, mitä merkkiä perheessä suositaan ja ostaa sitä (menee varmasti nappiin)
-vaatteesta voi myös vilkaista koon, mikä nyt on käytössä ja ostaa numeron tai pari isomman lahjaksi (ei tule ostettua liian pientä eikä mitään 3 v vanhemmalle sopivaa)
-vaatteista voi päätellä, minkä tyylisistä vaatteista perhe tykkää. jos lapsella on vaikka paljon vaaleita sävyjä, harmaata yms niin ei kannata hankkia räikeän pinkkiä tai limenvihreää joukkoon
-jos vaikka pipsa possu kuosisia vaatteita löytyy perheeltä paljon, niin ostaa samaa sarjaa olevia vaatteita (turha ostaa jotain nalle puhia tai muumia, jos niitä ei perheessä muutenkaan käytetä)
Kas kun ei tällainen rajaton mummo ajattele noin.
Hän ajattelee, mikä hänestä tuntuu hyvältä ja mitä hänestä sen lapsen pitäisi syödä/tehdä/millä leikkiä ja millaisia vaatteita sen lapsen pitää käyttää ja koska.
Siksi hän juuri onkin ongelma, kun sen lähtökohta on pelkästään hän itse. Hänen tarpeensa, hänen ajatuksensa, tottumuksensa, näkemyksensä ja mielipiteensä.
Siksi meilläkin on 14 nukkea, kolme nukkekotia, nuken sänky, nuken rattaita viidet.
Siksi meillä on vekkihameita, kirjoneuleita ja villavaatteita.
Vaikka kukaan meidän lapsista ei ole koskaan leikkinyt nukeilla, eivät tykkää villavaatteista koska ne kutittaa.
Eikä he edelleenkään tykkää kesäkeitosta. Vaikka sitä kannetaan meille kattilallinen jokaikinen kerta. Itse inhoan lämmintä maitoa, olen inhonnut aina - mutta äitini mielestä kalakeitto ja kesäkeitto on aina olleet lempiruokiani - koska hänen mielestään näin on.
Kesäkeitto on kyllä yksi suurten ikäluokkien päähänpinttymä.
Anoppi selosti kerran minulle juurta jaksain, miten kesäkeittoa tehdään, niin että siitä tulee hänen pojalleen mieleistä. Jälkikäteen kyselin mieheltä kummastuneena asiasta, kun olin siinä kohtaa jo monta vuotta kestäneen parisuhteen ajan kuvitellut hänenkin inhoavan maitopohjaisia keittoja ja kesäkeittoa erityisesti. Niin mies inhosikin.
Ehkä ei ollut koskaan sitä äidilleen kertonut tai sitten, kuten niin monen muun anopin muiston kohdalla, aika oli kullannut ja pyyhkinyt pois pikkupojan murjottavan naaman kesäkeittolautasen yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi olisi halunnut ostaa lapsellemme omaan kotiinsa syöttötuolit ja pinnasängyt, autoonsa turvaistuimen jne.. Ei käynyt meille, lapsen vanhemmille. Tästä loukkaantui (ei sanonut mitään mutta muuttui nyrpeäksi). Kuvitteli varmaan että lapsi tulee kuitenkin niin paljon viettämään aikaa hänen luona että tarvitsee kaikki mahdolliset välineet, no näin ei tapahtunut 😅
Hulluinta oli silloin kun lapsi oli 0-2-vuotias, kantoi kassikaupalla tavaraa, tosin uutta ja hyväkuntoista,mikä oli ihan kiva koska poimin parhaat lapsen käyttöön ja muut myin. Lopulta myin nekin mitkä jäi pieneksi. Tein hyvän tilin merkkivaatteilla kuten molo, Pop, jne.
Jonkinlainen ostovimma ja halu osoittaa rakkautta tavaralla hänellä on. Ei ymmärrä että normaaleilla hyvillä käytöstavoilla onnistuisi tekemään paljon läheisemmät välit, kuin niillä rajattomuuksilla mitä harrastaa.Kaiken muun ymmärrän, mutta en kyllä sitä, mikä oikeus miniällä on kieltää anoppia ostamasta varusteita omaan kotiinsa?
Mitä väliä sillä sitten on, jos sun lapsi käyttää sitä syöttötuolia vain kaksi kertaa?
Anna anopin ostella omaan kotiin, ja jos anoppi ostelee teille liikaa leluja/vaatteita jättäkää ne hänen luokseen varalle.
Problem solved 🤷.Noin minäkin anoppina teen - olen ostanut esim talvivaatteet (mille viime keväänä pyöriteltiin silmiä) ja nyt kun talvi tulikin yllättäen tänne eikä tämän talven alet ole vielä alkaneet, ne haluttiinkin vähin äänin paiväkotikäyttöön, mikä sopi mulle tietenkin, eihän tuo lapsi ilman vaatteita tänne ikinä tule.
Meillä myös sukset, luistimet, pulkka, kypärä, hiekkaleluja, kirjoja, leivontajuttuja yms sekä vanhasta säilöstä omilta lapsilta ettå ihan 'oman mielihyvän vuoksi' nyt uutena ostettuja. Lapsi viihtyy hoidossa ja miniä tuo lapsen (kaiketi) ihan mielellään koska kaikki sujuu hyvin, (eikä vain töllötetä lastenohjelmia) - on myös suoraan sanonut, että onpa hyvä, häntä ei kiinnosta eikö ole aikaa opettaa hiihtämistä/luistelemaan eikä varsinkaan leipoa.
Win-win siis :)
Meillä kyllä anoppi monta kertaa ilkein sanankääntein moitti, kun hän on ostanut syöttötuolin eikä sille ole käyttöä, kun ei käydä. Ostakoon vaikka sata syöttötuolia kunhan ymmärtää, että lapsen perheellä ei ole käyttövelvollisuutta näille tuoleille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota on tehnyt oma äitini. Anoppi on onneksi niin pihi, että ei osta lapselle mitään kuin jouluna ja synttäreinä ja silloinkin maltillisesti.
Äitini tykkää ommella, joten ompelee lapselle paljon vaatteita, jotka varsinkin nyt lapsen kasvaessa jäävät kaappiin, kun kouluikäinen ei halua käyttää mekkoa, josta olisi tykännyt 5-vuotiaana. Lisäksi ostelee vaatteita nähdessään jotain omasta mielestään kivaa eikä oikein tajua, että se hupparissa ja legginseissä viihtyvä esiteini ei enää halua tyllimekkoa päälleen. Samalla äitini jaksaa sitten arvostella, kun lapsella on ihan liikaa vaatteita ja kaapit pursuaa. En edes muista kuinka monta kertaa olen sanonut, että niitä käytössä olevia vaatteita on juuri sopivasti ja ne päiväkoti-ikäiselle tarkoitetut vaatteet eivät ole käytössä. Ei silti muuta käytöstään vaan loukkaantuu, kun hänen vaivalla ompelema pupu tupuna-mekko ei ole koskaan lapsen päällä.
Meillä on IHAN SAMA.
Järjetön "mielipaha" syntyi kun päiväkoti-ikäiselle sopiva villamyssy ei kelvannut 14-vuotiaalle.
Ja tuo että "teillä on liikaa tavaraa" -pällistely, kun ensin itse on kannettu selkä vääränä krääsää meille.
Värityskirjoja löytyi 42. Kukaan meillä ei tykkää värittää. Eikä niitä ole kukaan muu ostanut kuin hän.
Oma äitini ostaa lapselle muistikirjoja ja kyniä. Muistikirjoja on varmaan 20 ja kyniä ämpärillinen.
Lapsella on aika selkeä kiinnostuksen kohteet ja selkeä tyyli, jonka mukaan voisi toteuttaa ostohalujaan, mutta jostain syystä se ei onnistu. En ymmärrä miksi voi käyttää 100€ tylliunelmiin, mutta ei voi ostaa lapselle sitä tämän toivomaa 60€ Vansin hupparia. Ostan sen hupparin sitten itse ja ne tyllit jää käyttämättä. Ei mitään järkeä.
-tuo jota lainasit
Meillä anoppi haluaa määrätä kaikesta. Lasten ollessa pieniä, mm. kiellettiin lukemasta Tatua ja Patua. Kotiimme kannettiin neljä kappaletta Prinsessa Ruususia, kaikki repaleisia kirppislöytöjä. Niitä vaan saa lapselle lukea!
Ps. En totellut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka kertoisit minkälaiset vaatteet olisi toivelistalla, vaikka linkkien kera jos kerran toinen yrittää auttaa?
No kun eihän tuo ole auttamista. Se on kontrollointia. Meillä ainakin toiveiden esitys varmisti sen että ainakaan sitä ei anoppi voi hankkia. Parempi ostaa hyödytöntä kuin "totella" miniää.
Luulin olevani ainoa asian kanssa painiva. Tästä ei vaan jotenkin kehtaa ees puhua ääneen, kun pitäis olla kiitollinen että on osallistuva isoäiti ja blaablaablaa. No kun en ole kiitollinen. Kiva, että lapsi kiinnostaa, mutta aivot hajoaa, kun sitä tavaraa on pakko tyrkyttää joka kyläilyllä. Jos sanoo, että ei me kyllä tarvita ja meillä on jo niin vastaus on käden heilautus ja höpö höpö, kyllä sitä pitää lapsella valinnanvaraa olla. Joo, mutta ne on saatana minun kaapit, jossa ne säilötään. Nyt mummo (mun äiti) on suuttunut, kun viimeksi lapsen huoneen kaappiin katsoessaan huomasi, että oon laittanut pois ne hänen tuomansa vaatteet ja siellä on meidän vanhempien valitsemat vaatteet. Mekään ei käytetä mitään kalliita merkkejä, mutta me nyt vaan halutaan pukea lapsemme itse. Sukat ja tämmöiset muut järkevät pidetään, mutta meillä on kaikki tarpeellinen niin ei tarvita tuplia haalareista ja kengistä. Lapsi kasvaa kaikesta ulos niin nopeasti, että en vaan näe pointtia siinä, että säilytän kaiken isovanhemman ostaman, kun itse ostettujakaan ei ehdi kauaa pitää ja joku haalari menee tosiaan sen yhden talven ja on pienemmälle muksulle seuraavana talvena vielä aivan uuden veroinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas ihme ongelma. Anna mummon osallistua jos ei kerran usko asiaa. Laitat vaatteet kierrätykseen tai pidätte kotona jos ei muualle kelpaa.
Mummo on varmaan ajatellut auttaa. Ei kukaan ilkeyttään osta vaatteita ja tavaraa. Tykkää lapsesta ja haluaa helliä. Menkää itseenne kiittämättömät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on aika selkeä kiinnostuksen kohteet ja selkeä tyyli, jonka mukaan voisi toteuttaa ostohalujaan, mutta jostain syystä se ei onnistu. En ymmärrä miksi voi käyttää 100€ tylliunelmiin, mutta ei voi ostaa lapselle sitä tämän toivomaa 60€ Vansin hupparia. Ostan sen hupparin sitten itse ja ne tyllit jää käyttämättä. Ei mitään järkeä.
On ehkä jotain pinttyneitä ajatuksia siitä millainen pukeutuminen lapselle on kivannäköistä. Vielä tänäkin päivänä on niitä, jotka eivät oikein ymmärrä/hyväksy hupparimuotia (varsinkaan jos puhutaan mustista vaatteista) ja ajatellaan, että olisihan se nyt kiva, jos lapsella olisi "nättiä" vaatetta.
Mun lapset (7 ja 8) kulkisivat ihan toisen näköisissä vaatteissa, jos ostaisin sellaisia vaatteita heille, joista mä pidän. Nyt on Minecraftia, Among usia jne joista he itse pitävät. Anopin mielestä hemmottelen liikaa, kun kuuntelen lasten mielipidettä. Yritin kerran kysyä, mitä mun lapset hyötyisivät siitä, että heidät puetaan mahdollisimman kolkosti? Vastaukseki sain halveksivan tuhahduksen.
meillä mummo ei usko kieltoja. nyt toi talvea vasten vauvalle välikausihaalarin. sanottiin etukäteen, ettei tarvita, kun on jo äitiyspakkauksen haalari. ei uskonut. antamansa välikausihaalari on sellaista kokoa, että ei mahdu enää ensi keväänä ja talveksi se on aivan liian ohut.
olen sitten vaikea, kun en arvosta tuollaista lahjaa, joka saadaan kielloista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin, miniältä tuli vaatimuksia vaatimusten perään. Merkkivaatteita monta kertaa vuodessa, kasvaville lapsille. Ja jatkuvasti olisi pitänyt olla heille lapsenvahtina. Otimme poikamme puhutteluun. Yhtään tavaraa emme ole hankkineet noin kahteen vuoteen. Pojan lapset saavat nykyään tulla yökylään silloin kun meille sopii, ei silloin kun miniä järjestää menoa kysymättä meiltä.
Tyttären perhe ei kärtä tavaraa ja kun tarjoudumme hankkimaan, pyynnöt ovat kohtuullisia.
Harmittaa, jos sanoa saa, pojan vaimovalinta. Näyttää poikakin harmittavan, ei näytä onnelliselta. Jännä, että samanlaisen kasvatuksen saaneet, tytär ja poika, tytär osaa, poika ei.
Meillä on samanlaista. Miniällä on luulo, että hän saa määrätä tahdin, aina pitäisi olla valmis kun hän haluaa. Meiltä meni hermo, lopetimme yhteydenpidon, poika ja lapset saavat käydä meillä, jos haluavat, miniä ei. Lapsia emme ota yökylään, sitä valitusta ja ohjeistusta ei jaksa, hoitakoon itse.
Tytärten lapset ovat usein, lapset tykkäävät ja haluavat tulla, meillä on hauskaa. Kesällä olivat kolme viikkoa mökillä meidän kanssamme. Poika kävi kaksi kertaa lastensa kanssa päivän olemassa.
Testamentissa olemme huomioineet, lapset saavat vain lakiosansa, loppu menee tytärten lapsille, on sovittu tyttärien kanssa ja pojalle ilmoitettu. Testamentissa on myös ehto, ettei koske lastemme puolisoita perintö. Tämä vain miniän takia. Tyttärien puolisot hyväksyivät, miniältä ei kysytty.
Miniän omat vanhemmat muuttivat pohjoiseen, eivät jaksaneet tyttärensä vaatimuksia. Ymmärrän heitä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ihme ongelma. Anna mummon osallistua jos ei kerran usko asiaa. Laitat vaatteet kierrätykseen tai pidätte kotona jos ei muualle kelpaa.
Sinäkö haluaisit toimia kierrätyskeskuksena lapsesi mummulle?
Vierailija kirjoitti:
Mummo on varmaan ajatellut auttaa. Ei kukaan ilkeyttään osta vaatteita ja tavaraa. Tykkää lapsesta ja haluaa helliä. Menkää itseenne kiittämättömät
Oot varmaan tämmönen mummo. Tarpeelliset lahjat on kivoja mutta kerro mikä ajatus on siinä, että jos toiveena on vaikka punainen body kukkakuviolla niin miksi mummo tuo siniset housut pilkkukuviolla? Ja vielä väärää kokoa. Kuka niistä ilahtuu ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua omalta lapsuusajalta. Mummo tykkäs kutoa vaikka mitä ja sitten tunki niitä meille lapsenlapsille. Vaikka vanhemmat mainitsee, että esim villahousuja kaivattas niin tuleekin viis paria sukkia ja lapasia.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että sama kuvio toistuu sukupolvi toisensa jälkeen😊 Kuvittelettkoko, ettei teitä samalla lailla arvostella kun olette itse anoppeja? Tulevaisuuden miniät/vävyt pitävät teitä outoina ja ikävinä teittepä mitä tahansa. Sellainen tulevaisuus teitä arvostelijoita odottaa😃
Eiköhän normaalit tulevaisuuden isovanhemmat osaa keskustella ja kuunnella siinä missä nykyisetkin. Tässä ketjussa käsitellään hankalia isovanhempia, jotka ovat onneksi vähemmistö.
Sinne tulevaisuuteen ei ole mikään kovin pitkä matka, on ihan kulman takana. Ja uusi sukupolvi näkee meidät ihan menneen talven lumena, vanhoina jäärinä jotka eivät tajua mitään. Vai kuvitteletko, että tulevaisuuden miniät täällä vain kehuu anoppejaan :D Ehei, samalla tavalla täällä haukutaan, vain jostain muusta asiasta. Joten varautukaapa jo, ette osaa tehdä mitään oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua omalta lapsuusajalta. Mummo tykkäs kutoa vaikka mitä ja sitten tunki niitä meille lapsenlapsille. Vaikka vanhemmat mainitsee, että esim villahousuja kaivattas niin tuleekin viis paria sukkia ja lapasia.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että sama kuvio toistuu sukupolvi toisensa jälkeen😊 Kuvittelettkoko, ettei teitä samalla lailla arvostella kun olette itse anoppeja? Tulevaisuuden miniät/vävyt pitävät teitä outoina ja ikävinä teittepä mitä tahansa. Sellainen tulevaisuus teitä arvostelijoita odottaa😃
Eiköhän normaalit tulevaisuuden isovanhemmat osaa keskustella ja kuunnella siinä missä nykyisetkin. Tässä ketjussa käsitellään hankalia isovanhempia, jotka ovat onneksi vähemmistö.
Sinne tulevaisuuteen ei ole mikään kovin pitkä matka, on ihan kulman takana. Ja uusi sukupolvi näkee meidät ihan menneen talven lumena, vanhoina jäärinä jotka eivät tajua mitään. Vai kuvitteletko, että tulevaisuuden miniät täällä vain kehuu anoppejaan :D Ehei, samalla tavalla täällä haukutaan, vain jostain muusta asiasta. Joten varautukaapa jo, ette osaa tehdä mitään oikein.
Mulla on ainakin aivan ihana anoppi! Tosi kiva ja lämmin ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin, miniältä tuli vaatimuksia vaatimusten perään. Merkkivaatteita monta kertaa vuodessa, kasvaville lapsille. Ja jatkuvasti olisi pitänyt olla heille lapsenvahtina. Otimme poikamme puhutteluun. Yhtään tavaraa emme ole hankkineet noin kahteen vuoteen. Pojan lapset saavat nykyään tulla yökylään silloin kun meille sopii, ei silloin kun miniä järjestää menoa kysymättä meiltä.
Tyttären perhe ei kärtä tavaraa ja kun tarjoudumme hankkimaan, pyynnöt ovat kohtuullisia.
Harmittaa, jos sanoa saa, pojan vaimovalinta. Näyttää poikakin harmittavan, ei näytä onnelliselta. Jännä, että samanlaisen kasvatuksen saaneet, tytär ja poika, tytär osaa, poika ei.Meillä on samanlaista. Miniällä on luulo, että hän saa määrätä tahdin, aina pitäisi olla valmis kun hän haluaa. Meiltä meni hermo, lopetimme yhteydenpidon, poika ja lapset saavat käydä meillä, jos haluavat, miniä ei. Lapsia emme ota yökylään, sitä valitusta ja ohjeistusta ei jaksa, hoitakoon itse.
Tytärten lapset ovat usein, lapset tykkäävät ja haluavat tulla, meillä on hauskaa. Kesällä olivat kolme viikkoa mökillä meidän kanssamme. Poika kävi kaksi kertaa lastensa kanssa päivän olemassa.
Testamentissa olemme huomioineet, lapset saavat vain lakiosansa, loppu menee tytärten lapsille, on sovittu tyttärien kanssa ja pojalle ilmoitettu. Testamentissa on myös ehto, ettei koske lastemme puolisoita perintö. Tämä vain miniän takia. Tyttärien puolisot hyväksyivät, miniältä ei kysytty.
Miniän omat vanhemmat muuttivat pohjoiseen, eivät jaksaneet tyttärensä vaatimuksia. Ymmärrän heitä hyvin.
Harmi että lapset kärsivät minian takia?! Törkeää.
Minun rahani tietenkin.
Ja sitten kun ne varatut kengät oli poistettu varauksesta, piti tietenkin aloittaa koko kenkien metsästys alusta.