Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuun hulluksi vauvan kanssa (9kk)
21.03.2015 |
Vauva ei päästä mua hetkeksikään silmistään. Jos en koko ajan touhua sen kanssa, se raivoaa koko ajan. En pääse edes paskalle ilman seuralaista (joka levittää vessapaperin ympäri kylppäriä). En saa hetkeäkään touhuta mitään omaa. Annoin sille porkkanan ja istutin tuoliin jotta pääsen yksin pissalle ja tuolla se nyt raivoaa porkkana suussa. En keksi mitään yhteistä tekemistä. Pakenen ostoskeskuksiin pyörimään kun vauva tykkää istua onneksi vaunuissa, mutta en voi käyttää kaikkia rahoja shoppailuunkaan. Käyn kaksi kertaa viikossa äiti-vauva-kerhoissa ja sielläkin vauva kyhnää koko ajan mun jaloissa eikä enää touhua muiden vauvojen tai lelujen kanssa. Tällaistako tää vauva-arki on tästä eteenpäin? Nyt tätä on kestänyt jo monta viikkoa. Lisäksi vauva ei nuku. Ikinä. Mutta ei tartuta siihen, sen kanssa pystyn elämään. Ja olen kaiken lisäksi yksinhuoltaja. Mulla käy kotipalvelu kerran viikossa 2 tuntia, mikä ei oikein auta palautumaan. En jaksa enää. Tuun hulluksi. Eikö ihmisoikeuksiin kuulu että saa käydä paskalla ilman yleisöä? Excuse the expression, mutta mä en jaksa nyt kaunistella tätä tilannetta.
Kommentit (83)
Kaipaatko lisää neuvoja, vai oletko saanut jotain apuvinkkejä tästä ketjusta? Ymmärrätkö itse kuinka väsynyt olet?Vain jonkun verran vai täysin uupunut? Jokainen vaativan vauvan äiti on väsynyt, mutta siinä vaiheessa kun tuntuu ettei hermot enää kestä, kannattaa hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen eroahdistus hoidetaan pois, eikä odoteta. Lapsi filmille lattialle ja leluja seuraksi. Ei pääse putoamaan eikä kolhimaan itseään, eli elintarvike koko ajan tuijottaa.
kun menet vessaan, puhu lapselle. Rauhoittuu kun kuulee sun äänen. Pikkuhiljaa opetat olemaan ilman katsekontaktia.
Älä pidä sylissä koko ajan, anna kontata ja touhuta itsekseen, löytää maailman muualtakin kuin äidistä.
Ota se vauvan sänky ihan kiinni omaasi ja rapsuttele vatsasta sensijaan, että otat ylös kun kitisee.
Kyllä se siitä.
Vauva ei ole nukke. Nuoret ihmiset mitä valitatte. Itse olin jo kypsässä iässä ja sain ekan ja ihmettelin kun en oo aiemmin "hankkinut", en tiennyt kuinka ihanaa on olla vauvan kanssa ja seurata kehitystä. Ei kannata olla muita äfäärejä kun vauva on, keskittyä vaan vauvaan, mulla oli sentään mies. Hyvin ennätti tehdä kotityöt ja ruoan valmiiksi kun mies tulee.
Tee netissä masennustesti, se antaa jotain viitettä siihen oletko masentunut. Jos sua ahdistaa kotona olo, niin ole mahdollisimman paljon liikkeellä vauvan kanssa, nyt se on vielä helppoa koska vauva on rattaissa. Mutta parivuotias ei ehkä jaksa istua rattaissa ollenkaan.. Eli mene siitä missä aita on matalin, jos se helpottaa nin hengaa ostoskeskuksissa. Tiesitkö että MLL kautta saa halvalla lastenhoitajan?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 17:45"]Vauva ei ole nukke. Nuoret ihmiset mitä valitatte. Itse olin jo kypsässä iässä ja sain ekan ja ihmettelin kun en oo aiemmin "hankkinut", en tiennyt kuinka ihanaa on olla vauvan kanssa ja seurata kehitystä. Ei kannata olla muita äfäärejä kun vauva on, keskittyä vaan vauvaan, mulla oli sentään mies. Hyvin ennätti tehdä kotityöt ja ruoan valmiiksi kun mies tulee.
[/quote]
Kyllähän se on ihanaa ja vauvan kanssa on muutenkin ihanaa. Mutta tällä hetkellä arki on todella hankalaa ja koin oikeudekseni tuoda tämän ilmi. Se ei tarkoita etten olisi tiennyt mihin ryhdym tai en ymmärtäisi vauvaa. Vauva on maailman ihanin ja rakkain, mutta myös erittäin hankala, sinun vanhempana luulisi ymmärtävän että ihminen (ja varsinkin ihmislapsi) voi olla molempia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et pyydä isovanhemmilta apua????En tajua! En ymmärrä oletko vain ärtynyt siihen että arki on hankalaa, vai oletko aidosti väsynyt arjen pyörittämiseen? Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos sua vaan ärsyttää, niin se vaikuttaa siltä että olet epäkypsä etkä ole tajunnut mitä vauvan hoitaminen oikeasti vaatii, ja nyt sinua myös ärsyttää koska olet yksin (ilman miestä). Jos taas olet niin uupunut, että et kohta enää jaksa, niin se on jo reilusti vakavampi asia. Kerroppa nyt kummasta on kysymys.
Mulla oli yhdessä keittiön alakaapissa sellaisia tavaroita, että niitä sai tyhjentää. Välillä istui syöttötuolissa katsomassa kun laitoin ruokaa. Näin sain edes ruuan laitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 17:51"]Tee netissä masennustesti, se antaa jotain viitettä siihen oletko masentunut. Jos sua ahdistaa kotona olo, niin ole mahdollisimman paljon liikkeellä vauvan kanssa, nyt se on vielä helppoa koska vauva on rattaissa. Mutta parivuotias ei ehkä jaksa istua rattaissa ollenkaan.. Eli mene siitä missä aita on matalin, jos se helpottaa nin hengaa ostoskeskuksissa. Tiesitkö että MLL kautta saa halvalla lastenhoitajan?
[/quote]
BDI-testissä tuli 26 pistettä, mutta se johtuu varmaan ainakin osittain vuoden takaisesta parisuhdehelvetistä lapsen isän kanssa, josta jäi pysyvä huono itsetunto. En jaksa edes ajatella asioista puhumista enää. Oon niin monelle taholle puhunut eikä se auttanut mitään.
Ap
Tämä on nyt jo kolmas kerta, kun kerrot tämän saman jutun. Viimeksi, kun pyysin sinua seuraamaan Joukolatar-blogia ja ottamaan oppia, koska sen kirjoittajalla on samanikäinen vauva, niin kaikki hyökkäsivät minua vastaan.
Koska kirjoitat hyvin, oletan, että olet opiskellut. Siksi ihmetyttää, miksi kirjoitat saman stoorin kerta toisensa jälkeen. Ja missä lapsi on sen aikaa, kun kirjoitat? Ei hän varmaan ainakaan sylissäsi ole?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:01"]Miksi et pyydä isovanhemmilta apua????En tajua! En ymmärrä oletko vain ärtynyt siihen että arki on hankalaa, vai oletko aidosti väsynyt arjen pyörittämiseen? Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos sua vaan ärsyttää, niin se vaikuttaa siltä että olet epäkypsä etkä ole tajunnut mitä vauvan hoitaminen oikeasti vaatii, ja nyt sinua myös ärsyttää koska olet yksin (ilman miestä). Jos taas olet niin uupunut, että et kohta enää jaksa, niin se on jo reilusti vakavampi asia. Kerroppa nyt kummasta on kysymys.
[/quote]
Olen uupunut. En jaksa mitään. Ja kaikesta on huono omatunto jo valmiiksi. Tuntuu että kaikki on mun syytä enkä siksi saa työntää mun ongemmia muille. Siksi en pysty pyytää apua. Mua hävettää etten pärjää, koska se oli just mitä mun ex-mies sanoi että tulee käymään.
Ap
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:11"]Tämä on nyt jo kolmas kerta, kun kerrot tämän saman jutun. Viimeksi, kun pyysin sinua seuraamaan Joukolatar-blogia ja ottamaan oppia, koska sen kirjoittajalla on samanikäinen vauva, niin kaikki hyökkäsivät minua vastaan.
Koska kirjoitat hyvin, oletan, että olet opiskellut. Siksi ihmetyttää, miksi kirjoitat saman stoorin kerta toisensa jälkeen. Ja missä lapsi on sen aikaa, kun kirjoitat? Ei hän varmaan ainakaan sylissäsi ole?!
[/quote]
Äsken oli päiväunilla, nyt touhuaa vieressä. Kirjoitan kun ei ole muutakaan paikkaa mistä sais tukea, niin surullinen tilannne mulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:11"]Tämä on nyt jo kolmas kerta, kun kerrot tämän saman jutun. Viimeksi, kun pyysin sinua seuraamaan Joukolatar-blogia ja ottamaan oppia, koska sen kirjoittajalla on samanikäinen vauva, niin kaikki hyökkäsivät minua vastaan.
Koska kirjoitat hyvin, oletan, että olet opiskellut. Siksi ihmetyttää, miksi kirjoitat saman stoorin kerta toisensa jälkeen. Ja missä lapsi on sen aikaa, kun kirjoitat? Ei hän varmaan ainakaan sylissäsi ole?!
[/quote]
Äsken oli päiväunilla, nyt touhuaa vieressä. Kirjoitan kun ei ole muutakaan paikkaa mistä sais tukea, niin surullinen tilannne mulla.
Ap
[/quote]
Ja aiemmin kirjoitin lähinnä vauvan uniongelmista, nyt oon jo luovuttanut sen suhteen.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:15"]No nyt koitat saada esim sukulaisen hoitamaan vauvaa silloin tällöin. Mitenniin ei nuku? Siis heräilee yöllä?
[/quote]
Saan kerran kuussa vauvan yöksi isovanhemmille, jolloin nukun tai käyn viihteellä, ja pitäisi olla kiitollinen tosta mutta se ei tunnu riittävän. Ahdistaa ja itkettää ja toivon vaan päivän loppuvan nopeasti että pääsen nukkumaan ja sitten vauva herää yön aikana 10-15 kertaa. Ei tää oo elämää.
Ap
[/quote]
Oot henkisesti kuin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:01"]Miksi et pyydä isovanhemmilta apua????En tajua! En ymmärrä oletko vain ärtynyt siihen että arki on hankalaa, vai oletko aidosti väsynyt arjen pyörittämiseen? Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos sua vaan ärsyttää, niin se vaikuttaa siltä että olet epäkypsä etkä ole tajunnut mitä vauvan hoitaminen oikeasti vaatii, ja nyt sinua myös ärsyttää koska olet yksin (ilman miestä). Jos taas olet niin uupunut, että et kohta enää jaksa, niin se on jo reilusti vakavampi asia. Kerroppa nyt kummasta on kysymys. [/quote] Olen uupunut. En jaksa mitään. Ja kaikesta on huono omatunto jo valmiiksi. Tuntuu että kaikki on mun syytä enkä siksi saa työntää mun ongemmia muille. Siksi en pysty pyytää apua. Mua hävettää etten pärjää, koska se oli just mitä mun ex-mies sanoi että tulee käymään. Ap
[/quote] Asenteesi vaikuttaa masentuneen asenteelta. Jopa marttyyri, -miten niin kaikki on sun syytä? Sulla nyt vaan on lapsi, joten sä joudut olemaan aikuinen. Mikset nyt vaan hyväksy sitä että olet masentunut ,olet yksin ja sulla on vauva, ja se vauva on pakko hoitaa!!. Jos et edes pysty enää hakemaan apua, niin silloin tilanne on jo hälyttävä! Ottaisiko isovanhemmat lapsen huostaansa hetkeksi? Muutamaksi viikoksi? Pelkkä valittaminen ei auta, vaan tilanteelle on tehtävä jotain?
Vai onko tämä joku provo,ja tahallasi haluat että tuntemattomat ihmiset huolestuu susta? Tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, jos et mitään muuta voi!
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:28"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:15"]No nyt koitat saada esim sukulaisen hoitamaan vauvaa silloin tällöin. Mitenniin ei nuku? Siis heräilee yöllä?
[/quote]
Saan kerran kuussa vauvan yöksi isovanhemmille, jolloin nukun tai käyn viihteellä, ja pitäisi olla kiitollinen tosta mutta se ei tunnu riittävän. Ahdistaa ja itkettää ja toivon vaan päivän loppuvan nopeasti että pääsen nukkumaan ja sitten vauva herää yön aikana 10-15 kertaa. Ei tää oo elämää.
Ap
[/quote]
Oot henkisesti kuin lapsi.
[/quote]
No aika ihmeellisesti sanottu tuokin!
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:11"]Tämä on nyt jo kolmas kerta, kun kerrot tämän saman jutun. Viimeksi, kun pyysin sinua seuraamaan Joukolatar-blogia ja ottamaan oppia, koska sen kirjoittajalla on samanikäinen vauva, niin kaikki hyökkäsivät minua vastaan.
Koska kirjoitat hyvin, oletan, että olet opiskellut. Siksi ihmetyttää, miksi kirjoitat saman stoorin kerta toisensa jälkeen. Ja missä lapsi on sen aikaa, kun kirjoitat? Ei hän varmaan ainakaan sylissäsi ole?!
[/quote]
Äsken oli päiväunilla, nyt touhuaa vieressä. Kirjoitan kun ei ole muutakaan paikkaa mistä sais tukea, niin surullinen tilannne mulla.
Ap
[/quote]
Ole onnellinen terveestä vauvasta. Ne vauvat kun kasvaa ja erkaantuu äidistä. Kaikki käy niin äkkiä.
Ja kai sää tiedät eroahdistusajan?
Hanki joku joka on vähän aikaa vauvan kanssa päivällä.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:54"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:48"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:27"]Mikset pidä unikoulua?
[/quote]
Kaikki unikoulut on kokeiltu ja sanoin että unenpuute ei nyt ole pahin ongelma vaan että tässä perheessä ei onnistu normaali elämä.
Ap
[/quote]
Tuo ON normaalia elämää tuon ikäisen vauvan kanssa!! Vauva alkaa tajuta erillisyytensä äidistä ja pelkää eroa sinusta. Vauva aistii sinun ahdistuksen ja kiinnittyy vielä tiukemmin, eli nyt kannattaisi vaan go with the flow eli kunnioittaa vauvan tarvetta läheisyyteen, hankkia apua itsellesi niin paljon kuin mahdollista ja koittaa nauttia elämästä kuitenkin.
[/quote]
Tarkoitin että täällä ei saa laittaa ruokaa, siivota, käydä suihkussa yms. kun vauva huutaa heti kum en katso häneen päin. Nämäkö ei kuulu kotiäidin elämään? Ja tähän pyysin apua, miten ootte nämä normaalit askareet hoitaneet kun yksi itkee jalassa kiinni?
Ap
[/quote]
No se on eroahdistusaikaa!
Hanki kantoliina tai tee toisella kädellä juttujasi.
Kolmannella sivulla kerrot vasta että olet uupunut. Olisit heti sanonut! Uupunut tai ei,
niin aika lapsellinen asenne sulla. Ymmärrätkö ollenkaan mitä lapsesi käy läpi, kun on eroahdistus?
Masennuksessa ajatukset pyörivät itsensä ympärilla aika itsekkäästikin, mutta kyllä äitinä pitäisi ymmärtää ja ajatella myös sitä vauvaa. Ärsyyntyminen voi merkitä että sairastat myös ahdistushäiriötä. Äitinä olo on vaativaa ja omasta pahasta olosta pitää mennä puhumaan asiantuntijalle,eikä ottaa tuollaista asennetta että kaikki on omaa vikaa ja olet tarpeeksi jo puhunut eikä ole auttanut. Kenelle sitten olet puhunut? EIkö sua ole jo passitettu lääkäriin? Jos olet niin väsynyt että et jaksa pyytää apua, tarvitset apua N-Y-T!
Minkäs ikäinen olet? Alle 30 vai yli?
Ap mä niin ymmärrän sua. Mun elämä on ollut tuollaista viimeiset 7 kk, kunnes viime viikolla vauva oppi ryömimään ja alkoi ensimmäistä kertaa elämässään viihtyä yksin hetkiä niin että vihdoin saan syödä heiluttamatta jotain helistintä koko ajan samalla, käydä yksin vessassa ilman että vauva huutaa koko sen ajan kun joutuu sylistä pois (ekat kuukaudet mulla oli vauva olkapäällä aina pöntölläkin istuessa koska se huusi lohduttomasti aina jos yritin laskea sen edes hetkeksi johonkin, mut tuohon en enää suostu) ja pystyn jopa laittamaan ruokaa molemmat kädet käytössä! Nautin todella tästä niin kauan kuin tätä kestää, koska tiedän et seuraavaksi tulee toi eroahdistusvaihe ja koko ajan kitisevä takiainen tekee paluun. Mä oon siis myös yh ja siinä on todella iso ero, kestääkö jatkuvasti jalassa roikkuvaa tyytymätöntä narisijaa miehen työpäivän ajan tietäen et sit pääsee rauhassa tekemään jotain (vaikka ees jonkun kotityön loppuun asti) vai 24/7 ilman lepotaukoa vastuusta. Masennus ja uupumus on minusta aika luonnollinen reaktio noin äärimmäisen kuluttavaan elämäntilamteeseen, jossa ihmiseltä on riistetty kaikki oma eikä ees omia perustarpeita pääse täyttämään.
Eikä se, että on rankkaa, tarkoita etteikö rakastaisi lastaan.
Olis kiva tutustua ja vaikka tavata joskus vauvojen kanssa, jos haluat, voit kirjoittaa mulle sateenaani@gmail.com
Alue: Aihe vapaa
Hulluuden partaalla kävin minäkin kun tyttö oli tuossa iässä. Nopeasti se meni kuitenkin ohi, yleensäkin tuntuu lasten kanssa olevan niin, että juuri kun tuntuu ettei enää kestä sitä meneillään olevaa vaihetta niin se loppuu ja alkaa taas uusi vaihe ;) Sinnittele ap, vaiheita tulee ja menee! Meillä alkaa nyt olla jo ihan mukavaa eloa 1v 3kk tytön kanssa kun pahin eroahdistus, vierastaminen ja raivoilu ohi. Kohta alkaakin sitten uhmaikä...