Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuun hulluksi vauvan kanssa (9kk)
21.03.2015 |
Vauva ei päästä mua hetkeksikään silmistään. Jos en koko ajan touhua sen kanssa, se raivoaa koko ajan. En pääse edes paskalle ilman seuralaista (joka levittää vessapaperin ympäri kylppäriä). En saa hetkeäkään touhuta mitään omaa. Annoin sille porkkanan ja istutin tuoliin jotta pääsen yksin pissalle ja tuolla se nyt raivoaa porkkana suussa. En keksi mitään yhteistä tekemistä. Pakenen ostoskeskuksiin pyörimään kun vauva tykkää istua onneksi vaunuissa, mutta en voi käyttää kaikkia rahoja shoppailuunkaan. Käyn kaksi kertaa viikossa äiti-vauva-kerhoissa ja sielläkin vauva kyhnää koko ajan mun jaloissa eikä enää touhua muiden vauvojen tai lelujen kanssa. Tällaistako tää vauva-arki on tästä eteenpäin? Nyt tätä on kestänyt jo monta viikkoa. Lisäksi vauva ei nuku. Ikinä. Mutta ei tartuta siihen, sen kanssa pystyn elämään. Ja olen kaiken lisäksi yksinhuoltaja. Mulla käy kotipalvelu kerran viikossa 2 tuntia, mikä ei oikein auta palautumaan. En jaksa enää. Tuun hulluksi. Eikö ihmisoikeuksiin kuulu että saa käydä paskalla ilman yleisöä? Excuse the expression, mutta mä en jaksa nyt kaunistella tätä tilannetta.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:40"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:27"]Mikset pidä unikoulua? [/quote] Kaikki unikoulut on kokeiltu ja sanoin että unenpuute ei nyt ole pahin ongelma vaan että tässä perheessä ei onnistu normaali elämä. Ap
[/quote]
Mutta tuo on normaalia perhe-elämää, lapsilla on kehityksessään tietyt vaiheet ja niin kuuluu ollakin. Voisitko pytää, että vanhempasi ottaisi vähän useammin yökylään?
[/quote]
Mä ymmärrän kyllä että tää on kehitysvaihe, mutta mikä on paras tapa suhtautua tähän ja löytyisikö täältä vertaistukea sen sijaan että moititaan mun yksinhuoltajuutta ja kasvatustaitoja? Kannattaako mun tehdä vaan kaikki askareet vauva sylissä vai onko jotain kehittävää tekemistä jota voin keksiä vauvalle ja millä saan vauvan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja että äiti ei hylkää häntä vaikka hän joutuisikin vähän aikaa istumaan syöttötuolissa kun äiti laittaa ruokaa? Pahoittenen kaikille että en tiedä vastausta näihin asioihin valmiiksi. Ehkä sitten olen surkea äiti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:27"]Mikset pidä unikoulua?
[/quote]
Kaikki unikoulut on kokeiltu ja sanoin että unenpuute ei nyt ole pahin ongelma vaan että tässä perheessä ei onnistu normaali elämä.
Ap
[/quote]
Tuo ON normaalia elämää tuon ikäisen vauvan kanssa!! Vauva alkaa tajuta erillisyytensä äidistä ja pelkää eroa sinusta. Vauva aistii sinun ahdistuksen ja kiinnittyy vielä tiukemmin, eli nyt kannattaisi vaan go with the flow eli kunnioittaa vauvan tarvetta läheisyyteen, hankkia apua itsellesi niin paljon kuin mahdollista ja koittaa nauttia elämästä kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:48"]
Miksi et menisi töihin?
[/quote]
Niin että sinusta eroahdistuksesta kärsivälle vauvalle olisi parasta, että hän joutuisi viettämään suurimman osan ajasta erossa äidistään?
AP:lle: TUo vaihe menee itsestään ohi. Vauvaa ei kannata mitenkään "koulia" olemaan yksin, vaan kannattaa sylitellä ja olla läsnä niin paljon kuin voit. Kannattaa kokeilla kantoliinaa tai -reppua, voi touhailla välillä vauva sylissä, mutta kädet vapaana.
Kriittisimmissä kohdissa voit tarpeen vaatiessa vaikka näyttää vauvalle jotain videota, esim. Teletappeja. Telkkarinkatsomista ei tosiaankaan suositella noin pienelle, mutta hei - sä oot vauvasta koko ajan vastuussa yksin, mun mielestä on parempi, että annat vauvan katsoa jotain vaikka 15 min, siinä ehdit vaikka käydä vessassa. Syöttötuolissa istuessaan vauva voi myös syödä jotain itsekseen. Kannattaa kokeilla tuossa tilanteessa myös musiikkia, joskus musiikin kuuntelukin voi hämätä vauvaa niin että hän unohtaa, että tässä pitikin koko ajan kitistä äidin perään.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:48"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:27"]Mikset pidä unikoulua?
[/quote]
Kaikki unikoulut on kokeiltu ja sanoin että unenpuute ei nyt ole pahin ongelma vaan että tässä perheessä ei onnistu normaali elämä.
Ap
[/quote]
Tuo ON normaalia elämää tuon ikäisen vauvan kanssa!! Vauva alkaa tajuta erillisyytensä äidistä ja pelkää eroa sinusta. Vauva aistii sinun ahdistuksen ja kiinnittyy vielä tiukemmin, eli nyt kannattaisi vaan go with the flow eli kunnioittaa vauvan tarvetta läheisyyteen, hankkia apua itsellesi niin paljon kuin mahdollista ja koittaa nauttia elämästä kuitenkin.
[/quote]
Tarkoitin että täällä ei saa laittaa ruokaa, siivota, käydä suihkussa yms. kun vauva huutaa heti kum en katso häneen päin. Nämäkö ei kuulu kotiäidin elämään? Ja tähän pyysin apua, miten ootte nämä normaalit askareet hoitaneet kun yksi itkee jalassa kiinni?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:48"]Miksi et menisi töihin?
[/quote]
Ai kun tulee hankalampi kehityvaihe niin töihin vaan ja lapsi päiväkodin huoleksi ja kasvatettavaksi? Toivottavasti sulla ei ole lapsia.
No laita vaikka korvatulpat ja käyt paskalla. Ei siinä sen kummempaa. Opettele sietämään sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa kun on hankala elämäntilanne ja tuntuu että musertuu kasaan muutenkin ja sitten saa vaan vittuilua osakseen. Ehkä jos olisin normaalissa parisuhteessa enkä paha yksinhuoltaja niin ihmiset ymmärtäis paremmin...
Ap
Meillä kun tyttö oli samanikäinen seurasi ihan joka paikkaan. Ei ollut mitään mahdollisuuksia käydä yksin vessassa. Tyttö tutki sen aikaa vessan kaappeja ja yleensä tyhjensi ne lattialle. Muuta ajanvietettä oli keittiön kaappien tyhjennys, vaatekaappien tyhjennys jne. Yksinhuoltajilla on se ero parillisiin että ei saa edes pientä hengähdystaukoa päivään, ellei asu kavereita/isovanhempia naapurissa. Meillä kun mies tuli 12h työvuoron jälkeen kotiin niin itse pääsi koiran kanssa lenkille. Se oli kuin olis ulkomaanmatkalla käynyt olo kun palasi kotiin. Oletteko käyneet uimahallissa polskuttelemassa? Toinen ajanviettopaikka voisi olla lähimetsä. Siellä ihmetellä luontoa ja tuoksuja ja ääniä. Sitten vierailut toisten lasten ja äitien/isien luona on kyllä piristys päivään ja erittäin tärkeää vertaistukea. Ostoskeskus on lapselle aika virikkeetön paikka ja lapsi voi turhautua siinä ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle on aika hyvin neuvottu vaikka mitä tässä ketjussa. Sitä se on vauvan kanssa, deal with it.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:58"]
Harmittaa kun on hankala elämäntilanne ja tuntuu että musertuu kasaan muutenkin ja sitten saa vaan vittuilua osakseen. Ehkä jos olisin normaalissa parisuhteessa enkä paha yksinhuoltaja niin ihmiset ymmärtäis paremmin... Ap
[/quote]
Mä todellakin musertuisin, jos olisin yksin vauvan kanssa. Nytkin välillä musertaa, vaikka on mies, joka hoitaa paljon lapsia. Mulla on saman ikäinen vauva, ja vaikka tiedän, että tuo vaihe ei kestä ikuisuuksia, se on silti työlästä. TUntuu, ettei omille ajatuksille ja olemiselle ole aikaa. Antskun sanoin: siulla on oikeus siun omiin tunteisiin! Et ole huono äiti, vaikka tuo tilanne sinua ahdistaa. Ei ihmistä ole tarkoitettu vastaamaan vauvasta yksin.
Onko sulla ystäviä? Jos pyytäisit ystäviä kylään? Vauvalla olisi vähän muutakin mietittävää kuin sun jalassa kiikkuminen ja saisit itse vähän tuulettaa ajatuksia.
Suosittelen muuten, että varaisit aikaa vaikka neuvolapsykologille. Vaikutat uupuneelta. Ja toinenkin ajatus tuli mieleen: tukiperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:01"]
Sulle on aika hyvin neuvottu vaikka mitä tässä ketjussa. Sitä se on vauvan kanssa, deal with it.
[/quote]
Mä neuvoisin nyt sua sillä tavalla, että menisit vaikka toiseen ketjuun ja jättäisit tämän väsyneen äidin rauhaan. Ei ole todellakaan helppo nakki olla sen vaativassa iässä olevan vauvan ainoa hoitaja jatkuvasti. Se on rankkaa, vaikka olisi se mieskin, nimim. kokemusta on. Tuollaisessa tylyttämisessä ei ole mitään mieltä. AP:n pitää saada tuulettaa tunteitaan. Siihen ei tarvitse, eikä SAA, vastata noin, siihen sanotaan, että hei, ymmärrän sua, sulla on rankkaa. TÄmä oppituntina empatiasta.
Niin ja kotitöiden teko oli välillä stressaavaa koska oli yksi häiriköimässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa paljon ulkona päivänmittaan, laita lapselle lastenlaulut soimaan. Ja mitä tuohon pitkäaikaiseen väsymykseesi tulee, se lamauttaa, muuttaa persoonaa ja tekee olon ja tilanteen toivottomaksi. Toivottavasti saat pian nukkua.
Kotitöitä voi tehdä pienissä erissä, tiskejä laittelin muutama astia kerrallaan koska kun koneen kannen aukaisi oli häirikkö salamana paikalla
Todella rankkaa! Paljon voimia ja sympatiaa. Ikävä kyllä tuo on tosiaan normaali kehitysvaihe, mutta menee kyllä ohi. Tää voi kuulostaa vittuilulta, mutta mulla on itsellä nyt pitkästä aikaa 11kk vauva (kolmanteni), ja olen huomannut, että auttaa kun päästää irti kaikista tavoitteista (mun PITÄÄ saada juoda kahvi rauhassa, mun TÄYTYY saada tehdä ruoka rauhassa). Joo, onhan nuo ihan normaaleja toiveita, mutta mua on auttanut se, että olen hyväksynyt sen, että pari kuukautta saattaa mennä niin, että ruoat tehdään yhdellä kädellä ja vessanovet pidetään auki jne. OK, mulla on aina ollut mies tässä mukana, niin en kuvittele tajuavani kuinka rankkaa sulla on (ja uskon, että todella rankkaa), mutta kuitenkin ehdotan tuota asennetta.
Kyllä vauva voi ihan hyvin istua hetken syöttötuolissa odottamassa, mutta jos huutaa suoraa huutoa niin ikäväähän se on. Itse muistelen, että esikoisen en antanut huutaa kahta sekuntiakaan (no, hän olikin erittäin herkkä lapsi, joten ehkä äidinvaistot pelasivat tässä). Tokan (voimakastahtoinen...) kanssa tein sitten niin, että jos hän oli kylläinen, terve ja saanut läheisyyttä ja leikkiä, eikä silti suostunut olemaan muualla kuin sylissä, ja mun piti tehdä ruokaa tai saada pieni tauko, niin laitoin lattialle -> huusi todella "katkerasti" hetken -> sanoin, että ei mitään hätää, äiti on tässä ja tulee kohta -> usein lakkasi huutamasta ja alkoi leikkiä itsekseen.
Mielestäni voi hetken aikaa kokeilla, josko huuto ja valitus loppuisi, mutta jos itkee vaan niin kyllä minä ainakin olen ottanut syliin. Ja kohta kun vauva kävelee ja kiipeää niin et voi edes jättää häntä yksin kun käyt vessassa, joten kannattaa totutella siihen, että teillä on vähän aikaa avoimet ovet.
tehkää yhdessä asioita mistä lapsi nauttii, ja yritä itsekkin nauttia niistä yhteisistä hetkistä. Sitten tämä on tärkeää. Kun sinun pitää tehdä jokin kotiaskare, esim ruokaa, niin TEET SEN ILMAN LASTA. ota vaikka se syöttötuoli siihen turvallisen etäisyyden päähän ja kerrot hänelle mitä teet. "Äiti kokkaa, laitetaan suolaa" ymsm... jos ei pysy syöttötuolissa, laske lattialle etkä kiinnitä kovinkaan paljoa huomiota. Kerro "kohta kun äiti on valmis, tehdään jotain yhdessä." Sitten kun ruoka yms on valmis, pidätte kunnon kutitus maratoonin.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:26"]
tehkää yhdessä asioita mistä lapsi nauttii, ja yritä itsekkin nauttia niistä yhteisistä hetkistä. Sitten tämä on tärkeää. Kun sinun pitää tehdä jokin kotiaskare, esim ruokaa, niin TEET SEN ILMAN LASTA. ota vaikka se syöttötuoli siihen turvallisen etäisyyden päähän ja kerrot hänelle mitä teet. "Äiti kokkaa, laitetaan suolaa" ymsm... jos ei pysy syöttötuolissa, laske lattialle etkä kiinnitä kovinkaan paljoa huomiota. Kerro "kohta kun äiti on valmis, tehdään jotain yhdessä." Sitten kun ruoka yms on valmis, pidätte kunnon kutitus maratoonin.
[/quote]
Tää on hyvä. Suihkussa käynnistä, mä olen käynyt juoksulenkillä vauva vaunuissa nukkuen, mutta ongelmaksi muodostuu, että vauva herää heti kun vaunut pysähtyvät ja pitäisi suihkuun päästä. Tällöin olen laittanut (siis ison, tukevasti istuvan) vauvan omaan kylpyammeeseen, hiukan vettä, kylpyvaahtoa ja leluja sinne, ja amme suihkun viereen = toimii.
Hei aloittaja, mäkin olen yksinhuoltaja ja kuusivuotiaan tytön äiti. Ymmärrän täysin millaista sinulla on. Asun Malminkartanossa, ja jos asun yhtään lähellä sua, ota yhteyttä. Otan vauvan hoitoon. Olen työelämässä mutta työtilanteeni on sellainen että mulla on hyvin aikaa silloin tällöin. Sp osoitteeni on ummu.junaydah@hotmail.com
Selvitään tästä yhdessä!
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:22"]
Ahdistaa ja itkettää ja toivon vaan päivän loppuvan nopeasti että pääsen nukkumaan ja sitten vauva herää yön aikana 10-15 kertaa. Ei tää oo elämää. Ap
[/quote]
Samaa mieltä.
t. vela
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:27"]Mikset pidä unikoulua? [/quote] Kaikki unikoulut on kokeiltu ja sanoin että unenpuute ei nyt ole pahin ongelma vaan että tässä perheessä ei onnistu normaali elämä. Ap
[/quote]
Mutta tuo on normaalia perhe-elämää, lapsilla on kehityksessään tietyt vaiheet ja niin kuuluu ollakin. Voisitko pytää, että vanhempasi ottaisi vähän useammin yökylään?