Tuun hulluksi vauvan kanssa (9kk)

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:26"]

tehkää yhdessä asioita mistä lapsi nauttii, ja yritä itsekkin nauttia niistä yhteisistä hetkistä. Sitten tämä on tärkeää. Kun sinun pitää tehdä jokin kotiaskare, esim ruokaa, niin TEET SEN ILMAN LASTA. ota vaikka se syöttötuoli siihen turvallisen etäisyyden päähän ja kerrot hänelle mitä teet. "Äiti kokkaa, laitetaan suolaa" ymsm... jos ei pysy syöttötuolissa, laske lattialle etkä kiinnitä kovinkaan paljoa huomiota. Kerro "kohta kun äiti on valmis, tehdään jotain yhdessä." Sitten kun ruoka yms on valmis, pidätte kunnon kutitus maratoonin.

[/quote]

Tää on hyvä. Suihkussa käynnistä, mä olen käynyt juoksulenkillä vauva vaunuissa nukkuen, mutta ongelmaksi muodostuu, että vauva herää heti kun vaunut pysähtyvät ja pitäisi suihkuun päästä. Tällöin olen laittanut (siis ison, tukevasti istuvan) vauvan omaan kylpyammeeseen, hiukan vettä, kylpyvaahtoa ja leluja sinne, ja amme suihkun viereen = toimii.
[/quote]
Meillä vauva inhoaa kylpemistä ja pelkää kylpyammetta (ei ole saanut mitään traumaa, on vaan yleinen pelkokausi että pelkää ihan kaikkea mutta kylpemistä on inhonnut aina). Kylpeminen on yhtä pakkopullaa kun vauva huutaa pää punaisena koko toimituksen ajan vaikka antaisi leluja tai tutin.
Ap

Ethän sä ap vain ole masentunut?

Oletkohan ap masentunut? rohkaisen puhumaan suoraan ja avoimesti neuvolassa ja vaikka lastensuojeluun ilmoitus, teet sen itse. sitä kautta saatiin meidän perheelle helpotusta elämään

onko lapsi ollut pienestä asti valvottaja vai alkanut myöhemmin? onko korvat ok, eihän ole liimakorva, onko refluksia? miellä lapsella liimakorva oli syy miksi ei nukkunut, monesti käytin tk lääkärissä ja aina korvat ok, mutta selvisi sitten kuulotutkimuksissa että liimakorva. (lapsi ei kuullut toisella korvalla)

Voimia, sinulla on rankka elämänvaihe, mutta ole vahva ja hae apua, se on vahvuutta, myöntää jos ei itse jaksa ja hakea itselle ja lapselle apua.

Jaksaisivahtkohan isovanhemmat olla lapsen kanssa nyt enemmän?

Menet sinne paskalle ihan kaikessa rauhassa. Osta muuten korvatulpat. Rauhoittaa kummasti. Mä en itse sietänyt yhtään sitä huutoa, joten korvatulpat sai mut onnelliseksi

Aika rumasti puhut omasta vauvastasi. Toivottavasti tämän ketjun kautta ainakin tajuat, että se on vain yksi kehitysvaihe; vauvallasi on eroahdistus. Se MENEE ohi. Mutta en kyllä tiedä mitä sitten kuvittelit että äitiys on? Että vauva viihdyttää itseään? Kai tiedät että vauvasi kasvaa ja kehittyy koko ajan, ja tilanteet MUUTTUU. Olet ahdistunut koska luulet että tuo tilanne kestää ikuisuuden. Mutta täytyy myös ottaa huomioon että ei se helpommaksikaan välttämättä muutu; sitten se alkaa kävellä ja lasta pitää vahtia vielä tarkemmin ettei satuta jne. Ja sitten alkaakin pian uhmaikä, sekin on rankkaa kun iloisesta lapsesta tulee kiukkuinen ja itsepäinen. Sun pitää rakentaa ympärillesi kunnon tukiverkosta, jos noin pienestä hermostut. Että saat vauvan välillä hoitoon ja saat sitten sitä omaa aikaa, jos sitä kaipaat. Tai viet lapsen muutamaksi tunniksi puistotädille tms. Älä nyt ainakaan vie alle yksivuotiasta hoitoon! Kyse on asenteestasi; HYVÄKSYT sen että olet nyt äiti ja joudut elämään hetken niin että joudut antamaan kaikkesi vauvalle. Ei se ole kenellekään helppoa. Lue vauvankasvatusoppaita, niin tiedät vähän mitä on milloinkin meneillään. Hae vertaistukea netistä. (Mutta puhu vauvastasi vähän pehmeämpään sävyyn, muuten saat vaan provosoituneita vastauksia). Minkähän ikäinen olet, kun kirjoituksistasi huokuu ettet ollut yhtään valmistautunut siihen, mitä elämä vauvan kanssa on? Jos olet niin uupunut että et todellakaan jaksa, sitten vaan lääkäriin!

Vauvan kanssa on helpompaa kun rakentaa hyvät rutiinit, menette molemmat nukkumaan aikaisin, käyt vaunulenkeillä, ulkoilet, käyt tapaamassa muita äitejä, lepäät kun vauva nukkuu, et vaadi itseltäsi liikoja esim siivoamisen suhteen, opetat vauvan siihen että sinä voit touhuta keittiössä ja annat samalla vauvalle vaikka jotain keittiövälineitä lattialle jossa hän saa leikkiä ja vaikka lajitella purkista purkkiin jotain tavaroita. Laitat musiikkia soimaan, ILOITSET vauvasi seurasta, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan. Opetat vauvalle hyvät rutiinit joka ilta, (esim.rauhoittava kylpy, iltasatu, ja nukkumaan) niin jossain vaiheessa se nukkuminenkin onnistuu yön läpi.

Imetätkö? Et ehkä halua kuulla tätä, mutta minun huonosti nukkunut yöheräilijä rauhoittui vasta, kun lopetin imettämisen. Olisin halunnut imettää pitkään, mutta lapsen olllessa 13 kk oli koko perheen hyvinvoinnin takia pakko lopettaa. Se oli paras päätös ikinä. Maailma alkoi näyttää paljon valoisammmalta, kun en ollut koko ajan väsynyt. Tsemppiä. Lupaan, että tilanne on teillä parin kuukauden päästä ihan toisenlainen.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:45"]Oletkohan ap masentunut? rohkaisen puhumaan suoraan ja avoimesti neuvolassa ja vaikka lastensuojeluun ilmoitus, teet sen itse. sitä kautta saatiin meidän perheelle helpotusta elämään

onko lapsi ollut pienestä asti valvottaja vai alkanut myöhemmin? onko korvat ok, eihän ole liimakorva, onko refluksia? miellä lapsella liimakorva oli syy miksi ei nukkunut, monesti käytin tk lääkärissä ja aina korvat ok, mutta selvisi sitten kuulotutkimuksissa että liimakorva. (lapsi ei kuullut toisella korvalla)

Voimia, sinulla on rankka elämänvaihe, mutta ole vahva ja hae apua, se on vahvuutta, myöntää jos ei itse jaksa ja hakea itselle ja lapselle apua.

Jaksaisivahtkohan isovanhemmat olla lapsen kanssa nyt enemmän?
[/quote]
Olen hakenut apua neuvolasta ja käyn säännöllisesti perheneuvolassa puhumassa, mutta ei se tunnu auttavan että mulle vakuutellaan että kaikki tulee olemaan ok, oon hyvä äiti jne. Nukkumattomuuteen on todettu että se johtuu siitä että lapsi on niin liikkuvainen päivisin ja harjoittelee nyt kävelyä (nousee öisin unissaan seisomaan) ja että asialle ei voi mitään tehdä, menee ohi. On nyt kestänyt yli 4 kuukautta. En kehtaa pyytää isovanhemmilta enempää apua kun tuntuu että olen huono äiti.
Ap

ap, et ole huono äiti jos pyydät itsellesi apua.! niinkuin sitä sanotaan, lentokoneessa ensin happinaamari itselle ja sitten lapselle, tässä pätee sama. äidin jaksaminen heijastuu lapseen ja hänen käytökseen. sen olen joutunut itse kantapään kautta oppimaan. Ja se heräily, itku ja jalassa roikkuminen ei tunnu raskaalle jos sitä on vain muutaman kerran kuukaudessa tai viikossa. mutta jos se on 24/7 se tuntuu hirveälle.

lueppa refluksista, googleta. ja jos oireita niin vaadi lääkäriin pääsyä.

43

AP, missä päin asut? Voisinkohan auttaa sinua vauvan hoidossa...?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:45"]Oletkohan ap masentunut? rohkaisen puhumaan suoraan ja avoimesti neuvolassa ja vaikka lastensuojeluun ilmoitus, teet sen itse. sitä kautta saatiin meidän perheelle helpotusta elämään

onko lapsi ollut pienestä asti valvottaja vai alkanut myöhemmin? onko korvat ok, eihän ole liimakorva, onko refluksia? miellä lapsella liimakorva oli syy miksi ei nukkunut, monesti käytin tk lääkärissä ja aina korvat ok, mutta selvisi sitten kuulotutkimuksissa että liimakorva. (lapsi ei kuullut toisella korvalla)

Voimia, sinulla on rankka elämänvaihe, mutta ole vahva ja hae apua, se on vahvuutta, myöntää jos ei itse jaksa ja hakea itselle ja lapselle apua.

Jaksaisivahtkohan isovanhemmat olla lapsen kanssa nyt enemmän?
[/quote]
Olen hakenut apua neuvolasta ja käyn säännöllisesti perheneuvolassa puhumassa, mutta ei se tunnu auttavan että mulle vakuutellaan että kaikki tulee olemaan ok, oon hyvä äiti jne. Nukkumattomuuteen on todettu että se johtuu siitä että lapsi on niin liikkuvainen päivisin ja harjoittelee nyt kävelyä (nousee öisin unissaan seisomaan) ja että asialle ei voi mitään tehdä, menee ohi. On nyt kestänyt yli 4 kuukautta. En kehtaa pyytää isovanhemmilta enempää apua kun tuntuu että olen huono äiti.
Ap
[/quote]

Sulla ny on vaan vaihtoehdot vähissä. Joko toimit meidän antamien ohjeiden mukaan, tai otat yhteyttä lastensuojeluu tai lääkäriin ettet kestä enää Itse olen antanut sulle jo monia hyviä neuvoja jotka olet sivuuttanut. Senkin perusteella vaikutat masentuneelta.

Hyvä äiti PYYTÄÄ apua, jos sitä tarvitsee. Olet parempi äiti, kun saat vähän levähtää, ja olla itsekseen ILMAN vauvaa. Ja vauvasi on todennäköisesti aika vaativa vauva, hyväksy sekin. Vaativa vauva on herkkä ja vaatii huomiota jatkuvasti. Vaativa vauva herää helposti, nukkuu ehkä huonosti, on herkkä kaikille vaihteluille jne. Tasainen rutiini rauhoittaa levotonta vauvaa. Opi erottamaan milloin hän tarvitsee sitä huomiota ja milloin hän "käskettää"sinua. Kaikkiin vauvan oikkuihin ei tarvitse olla vastaamassa heti kädet ojossa. Vaan opetat vauvallesi myös itsekseen "leikkimistä" esim silloin kun kokkailet ja hän on lattialla.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:48"]

Miksi et menisi töihin?

[/quote]

kun juuri puhuttu eroahdistuksesta!! Eikös tuo ole huonoin mahdollinen aika mennä töihin.

Nukkuminen helpottui meillä kun otin yöksi viereen nukkumaan. Sitä ennnen tosiaan heräsi 10 kertaa yössä. Jos ei ole nälkä tai jano niin yöllisiin heräilyihin ei kannata mennä mukaan. Jos ovat huonosti nukkuneet niin päivisin vaatii paljon viihdytystä. Suosittelen lämpimästi hyviä unia.

En tiedä onko mulla masennus. Tuntuu että haluan lähteä ulos ja nähdä muita ihmisiä, mutta samalla ei huvita ja haluan vaan maata kotona. Ahdistaa etten pysty tekemään mitään tai saa mitään aikaiseksi. Tuntuu ettei oo valoa tunnelin päässä, ei mitään mitä odottaa. Oon niin yksin ja pelkään että oon yksin koko loppuelämäni. En pysty puhumaan kenellekään muulle kuin perheneuvolan työntekijälle. Kukaan ei ymmärrä millaista on olla täysin yksin vastuussa toisesta ihmisestä. Eikä tuo perheneuvola auta mitään. Ei se auta että joku kuuntelee ja vakuuttaa että asiat on hyvin. Kun ne ei ole. Kaipaan että joku välittää musta oikeasti ja halaa mua ja auttaa kun kaikki kaatuu päälle. Ei muuta.
Ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:57"]AP, missä päin asut? Voisinkohan auttaa sinua vauvan hoidossa...?
[/quote]
Helsingissä

Herkkä vauva tosiaan saattaa haluta nukkua vieressä. Kokee olonsa turvalliseksi. Älä ajattele niin, että jos nyt annat jossain periksi, niin sulla menee koko elämä siihen. Ei se ole niin. Esim minä nukutin lapseni viereeni aina 2-vuotiaiksi asti. Oli paljon helpompaa. Sitten omaan sänkyyn. Suosittelen kirjaa nukkumisesta, jotain tyyliin "Matka höyhensaarille"tms., en nyt muista. Joillain perheillä on hurjia vaikeuksia juuri nukkumisen suhteen. Voi olla että olet jo uupunut ja tarvitset apua. Siis enemmän kuin pari tuntia viikossa. Kysy nyt rohkeasti isovanhemmilta. Tuossa tilanteessa täytyy sanoa aika rajustikin, että oikeasti tarvitsee sitä apua. Neuvolakaan ei usein auta, ellei ole jo siinä tilanteessa että melkein romahtaa. Ota siis hoitoapua vastaan ennen kuin olet siinä kunnossa että et saa hoidettua lasta.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 17:10"]

En tiedä onko mulla masennus. Tuntuu että haluan lähteä ulos ja nähdä muita ihmisiä, mutta samalla ei huvita ja haluan vaan maata kotona. Ahdistaa etten pysty tekemään mitään tai saa mitään aikaiseksi. Tuntuu ettei oo valoa tunnelin päässä, ei mitään mitä odottaa. Oon niin yksin ja pelkään että oon yksin koko loppuelämäni. En pysty puhumaan kenellekään muulle kuin perheneuvolan työntekijälle. Kukaan ei ymmärrä millaista on olla täysin yksin vastuussa toisesta ihmisestä. Eikä tuo perheneuvola auta mitään. Ei se auta että joku kuuntelee ja vakuuttaa että asiat on hyvin. Kun ne ei ole. Kaipaan että joku välittää musta oikeasti ja halaa mua ja auttaa kun kaikki kaatuu päälle. Ei muuta. Ap

[/quote] Taidat olla lievästi masentunut. Mutta onhan sulla sun vanhemmat?Pyydä heiltä nyt apua heti! Toi voi mennä hetkessä ohi jos saat levätä. Tai sitten menee pahemmaksi. Ja hyväksy nyt vaan se, että sulla ei ole miestä. Olet nyt lapsesi kanssa, ja se on hyvä. Onko sulla kavereita???Kenelläkään lapsia? Jos olet yksiinäinen, mene vauvatapaamisiin muiden äitien kanssa ja koeta löytää samanhenkisiä äitejä. EI sellaisia täydellisiä suorittajaäitejä! Äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Sä olet tärkein ihminen vauvasi elämässä, joten sun pitää nyt hoitaa itsesi kuntoon!!!!!!Miset mene vaikka viikoksi mummolaan ja nuku!?

Hei, voisinkohan auttaa sinua? Olen vajaan 3-vuotiaan tyttären äiti ja asun Järvenpäässä. Tulisin mielelläni tukemaan sinua tilanteessasi ja antaa sinun hengähtää hetken. Toinen vaihtoehto on, että haet MLL:n perhekummia. Kummi käy luonasi muutaman tunnin viikossa ja kuuntelee, on läsnä arjessasi. 

Tsemppiä ja rutistus. <3

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:22"]

Ahdistaa ja itkettää ja toivon vaan päivän loppuvan nopeasti että pääsen nukkumaan ja sitten vauva herää yön aikana 10-15 kertaa. Ei tää oo elämää. Ap

[/quote]

Samaa mieltä.

t. vela

[/quote]

Jaa, nyt samanmielisyydestäkin saa alapeukun.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:12"]Vauva ei päästä mua hetkeksikään silmistään. Jos en koko ajan touhua sen kanssa, se raivoaa koko ajan. En pääse edes paskalle ilman seuralaista (joka levittää vessapaperin ympäri kylppäriä). En saa hetkeäkään touhuta mitään omaa. Annoin sille porkkanan ja istutin tuoliin jotta pääsen yksin pissalle ja tuolla se nyt raivoaa porkkana suussa. En keksi mitään yhteistä tekemistä. Pakenen ostoskeskuksiin pyörimään kun vauva tykkää istua onneksi vaunuissa, mutta en voi käyttää kaikkia rahoja shoppailuunkaan. Käyn kaksi kertaa viikossa äiti-vauva-kerhoissa ja sielläkin vauva kyhnää koko ajan mun jaloissa eikä enää touhua muiden vauvojen tai lelujen kanssa. Tällaistako tää vauva-arki on tästä eteenpäin? Nyt tätä on kestänyt jo monta viikkoa. Lisäksi vauva ei nuku. Ikinä. Mutta ei tartuta siihen, sen kanssa pystyn elämään. Ja olen kaiken lisäksi yksinhuoltaja. Mulla käy kotipalvelu kerran viikossa 2 tuntia, mikä ei oikein auta palautumaan. En jaksa enää. Tuun hulluksi. Eikö ihmisoikeuksiin kuulu että saa käydä paskalla ilman yleisöä? Excuse the expression, mutta mä en jaksa nyt kaunistella tätä tilannetta.
[/quote]

"On ne lapset niin ihania, miten sä luulet ymmärtäväsi jotain niistä!!"
T. sisko jonka lapset on oikeita kauhukakaroita, itsellä ei ole lapsia