Tuun hulluksi vauvan kanssa (9kk)

Vauva ei päästä mua hetkeksikään silmistään. Jos en koko ajan touhua sen kanssa, se raivoaa koko ajan. En pääse edes paskalle ilman seuralaista (joka levittää vessapaperin ympäri kylppäriä). En saa hetkeäkään touhuta mitään omaa. Annoin sille porkkanan ja istutin tuoliin jotta pääsen yksin pissalle ja tuolla se nyt raivoaa porkkana suussa. En keksi mitään yhteistä tekemistä. Pakenen ostoskeskuksiin pyörimään kun vauva tykkää istua onneksi vaunuissa, mutta en voi käyttää kaikkia rahoja shoppailuunkaan. Käyn kaksi kertaa viikossa äiti-vauva-kerhoissa ja sielläkin vauva kyhnää koko ajan mun jaloissa eikä enää touhua muiden vauvojen tai lelujen kanssa. Tällaistako tää vauva-arki on tästä eteenpäin? Nyt tätä on kestänyt jo monta viikkoa. Lisäksi vauva ei nuku. Ikinä. Mutta ei tartuta siihen, sen kanssa pystyn elämään. Ja olen kaiken lisäksi yksinhuoltaja. Mulla käy kotipalvelu kerran viikossa 2 tuntia, mikä ei oikein auta palautumaan. En jaksa enää. Tuun hulluksi. Eikö ihmisoikeuksiin kuulu että saa käydä paskalla ilman yleisöä? Excuse the expression, mutta mä en jaksa nyt kaunistella tätä tilannetta.