Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto vetelee kai viimisiään, mitä teen väärin :(
20.03.2015 |
Meillä on takana melkein yhdeksän yhteistä vuotta, kuudes hääpäivä lähestyy. Välillä on ollut huonompia aikoja, jolloin olemme olleet etäisiä, mutta ollaan sitten lähennytty aina uudelleen.
Jatkuvana ongelmana olen itse kokenut miehen kyvyttömyyden keskustella asioista, niistä arkipäiväisistäkin. Välillä olen yrittänyt korostaa puhumisen tärkeyttä ja sitten toisinaan hiljaa hyväksynyt miehen puhumattomuuden, eihän toista voi väkisin muuttaa.
Meillä oli vajaa vuosi sitten isompi riita, jonka seurauksena mies otti eron esille tyyliin "kyllä minä eropaperit voin kirjoittaa jos haluat, mutta sinä toimitat ne eteenpäin". Keskustelu loppui lyhyeen kun en itkultani saanut mitään sanottua ja hän lupasi että keskustellaan asiat selviksi myöhemmin ja katsotaan mihin päädytään. Sitä keskustelua ei koskaan käyty uudestaan, enkä sitä vaatinut kun en halunnut painostaa miestä puhumaan, odotin että puhuu kyllä jos siltä tuntuu.
Asiat lähtivät kuitenkin taas parempaan suuntaan ja kaikki tuntui olevan hyvin. Mies alkoi puhua neljännestä lapsesta. Minun mielipiteeni oli että kolme riittää, mutta tiesin kyllä miehen haavrilevan neljännestä. Aiheesta ihme kyllä saatiin tiivis keskustelu aikaan ja päätin suostua miehen toiveeseen. Omana toiveenani esitin, että hän yrittäisi olla raskausajan enemmän läsnä ja henkisenä tukena minulle (kolmatta odottaessa koin jääväni ihan yksin ja tunne oli ahdistava), mies lupasi yrittää.
Nyt odotan meille neljättä lasta. Mies on etäinen, kylmäkiskoinen, pahantuulinen ja välinpitämätön. Minä tunnen itseni pelokkaaksi, ahdistuneeksi, hylätyksi ja huonoksi kun en kelpaa. Saatan olla päivällä ihan hyvällä tuulella lasten kanssa, mutta miehen tullessa töistä, mieliala vaihtuu varautuneeksi ja kiukkuiseksi, koska mies on niin pahalla tuulella tullessaan kotiin.
Olen yrittänyt kysyä syytä miehen pahantuulisuuteen saamatta vastausta. Ainut asia jonka hän on maininnut on että seksin puute kiukuttaa häntä. Kerroin että haluan kyllä seksiä, mutta päästäkseni oikeaan mielentilaan, kaipaisin ensin huomiota, hyväilyä, hellyyttä, kosketusta.. Pari kertaa olen suostunut seksiin vain koska mies on sitä niin kovasti halunnut ja tarvinnut. Molemmilla kerroilla olen tuntenut fyysistä ja henkistä kipua, minkä mies on huomannut ja jatkanut siitä huolimatta. Tämä on vähentänyt halujani entisestään.
Kaikesta tästä johtuen minulla on riittämätön olo. Koen tarvitsevani hyväksyntää ja arvostusta, huomiota ja kosketusta ilman taka-ajatuksia. Tunnen olevani yksin ja minua pelottaa.
Kommentit (144)
Oma mieheni ei ikimaailmassa kohteli minua noin. Mies selvästi vain sivuutta kaikki tunteesi ja yrityksesi muuttaa asioita. Nyt sitten sai uudella lapsella sinut entistä tiukemmin sidottua itseensä. Enpä kyllä itse sietäisi tuollaista kohtelua. Jokainen ansaitsee kunnioitusta ja rakkautta. Parempi olla vaikka yksin, kun tuollaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä lasta yhdeksään vuoteen on aika paljon!!! Tai vielä tiuhempaan kuuteen vuoteen avioliittoa. Missä vaiheessa ehditte tutustua toisiinne/ olemaan nainen ja mies?
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:12"]Lapsi ei ole asia missä tehdään kompromisseja tai alistutaan toisen tahtoon. Lapsi hankitaan vain jos molemmat sitä oikeasti 100% tahtoo
[/quote] niinpä! Meillä mies halusi kolmatta niin kieltäydyin ehdottomasti ko siksi, ettei seksielämämme tyydytä!
Kun muisten suhdettamme kauemmas ja mietin onko miehen käytös ollut aina tällaista vai muuttunut, niin muistan välinpitämättömyyttä aiemminkin olleen, mutta muistan myös hyviä juttuja.
Esimerkiksi ajalta ennen lapsia kun rakas pappani kuoli, lähetin miehelle viestin kesken päivän, mutta en saanut itkultani vastattua puhelimeen kun hän yritti soittaa. Hän riensi pyytämättä tuekseni kesken työpäivän. Ja kun odotin esikoista, minua alkoi ahdistaa enkä edes tiennyt miksi itken, mies ajoi toistasataa kilometriä työkeikalta luokseni kotiin ja taas aamuyöstä takaisin kotiin. Hän on tukenut ja rohkaissut minua kun välit biologisen isäni kanssa menivät pahasti solmuun.
En usko että vaadin häneltä sellaista mihin ei pysty, koska on hän kyennyt ennenkin olemaan minulle tuki ja turva. En vaan ymmärrä mihin se on hävinnyt, kai toivon että se vielä löytyy.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15: kuten aloituksessa mainitsin, on meillä ollut hyviä aikoja välissä. Jättäessäni ehkäisyn pois, meillä tuntui menevän ihan hyvin. Toki ne ongelmat ovat uineet siellä pinnan alla, nostaen välillä päätään, kun ei niitä ole kunnolla käsitelty.
koin myös että jos aion neljänteen lapseen suostua niin se on tehtävä nyt kun olen muutenkin kotona ja työelämä valmiiksi katkolla.
toisaalta ajattelin myös, että jos kiellän mieheltä tämän asian niin hän tulisi olemaan ikuisesti katkera. Niin minä varmaan olisin jos toivoisin kovasti lasta, eikä mies suostuisi.
-ap
Niin makaa kuin petaa. Olet ap tossunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toivottavasti saat sen miehesi sinne pariterapiaan tai jollakin konstilla puhumaan. Muuten ei auta, vaikka on joskus ollut erilainen. Ethän sinäkään voi yrittää muuttaa asioita, jos mies ei kerro mitä kaipaa. Kommunikaatio on suhteessa erittäin tärkeää. Ilman sitä ei mistään tule mitään. Haluaako mies sitten ylipäätään jatkaa avioliittoa, kun ei kiinnosta sen parantaminen? Pitäisikö kysyä ihan suoraan? Pakkohan se on nähdä asioiden eteen vaivaa, jos haluaa saada ne toimimaan.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:56"]
Klassinen dilemma. Mies haluaisi sellaista seksiä jossa tuntisi että sinäkin haluat sitä. Toisaalta sinä et siihen pysty koska koet ettei miehesi huomioi tunteitasi tarpeeksi. Mies taas ei pysty siihen, koska häntä haluttaa liikaa, ja aina kun hän lähestyy sinua, niin tietenkin tunnet sen halun ja sitten ajattelet että on taka-ajatuksia. Mies ei taas mitenkään pysty olemaan lähellä olematta ajattelematta seksiä koska on puutteessa.
Jomman kumman pitäisi katkaista tämä kierre. Koska miehesi ei palstaa varmaan lue, niin se jää sinun tehtäväksesi. Koeta vähitellen muuttaa mieltäsi siten että olet seksikäs ja halukas vaikkei se alkuun varmastikaan helppoa ole. Tällä tavalla osoitat miehellesi kuinka paljon häntä rakastat, niin se on että miehet ajattelevat vain sitä yhtä asiaa, mutta olen täysin varma että miehesi ajattelee ja haluaa vain sinua. Koeta arvostaa sitä ja koeta löytää tunteesi miestä kohtaan uudestaan, ajattele vaikka menneitä hyviä aikojanne, elä niissä hetken aikaa. Mies ei todennäköisesti tarvitse kovin pitkää jaksoa seksikästä avioelämää, jotta hän taas pystyy huomioimaan sinua ihan eri tavalla ja olemaan hyväntuulinen.
Onnea matkaan!
[/quote]
Toisaalta allekirjoitan tämän, ja olemme olleen samassa tilanteessa aiemminkin.
Olen yrittänyt tuota mitä ehdotit, ja joskus se toimikin, hetkellisesti.
Viimeisimmillä kerroilla kun meillä on seksiä ollut, ainakin yksi kerroista tapahtui omasta aloitteestani ja kaikki alkoi hyvin, kunnes minuun alkoi sattua. Mies ei huomioinut sitä vaan jatkoi kivuistani huolimatta, jolloin tunsin itseni todella loukatuksi, itkin suorituksen loppuun ja sulkeuduin. Seuraavalla kerralla jo ajatuskin ahdisti, sanoin suoraan miehelle etten suostu jos hän ei lopeta vaikka minuun sattuu, se kerta jäikin sitten kesken.
Koen että miehen pitäisi tehdä jotakin sen eteen, ettei minuun satu. Vaikka esileikki tai liukaste, mutta tuntuu ettei hän näe omaa haluaan pidemmälle, eikä kykene ajattelemaan minun tarpeitani ollenkaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:56"]
Klassinen dilemma. Mies haluaisi sellaista seksiä jossa tuntisi että sinäkin haluat sitä. Toisaalta sinä et siihen pysty koska koet ettei miehesi huomioi tunteitasi tarpeeksi. Mies taas ei pysty siihen, koska häntä haluttaa liikaa, ja aina kun hän lähestyy sinua, niin tietenkin tunnet sen halun ja sitten ajattelet että on taka-ajatuksia. Mies ei taas mitenkään pysty olemaan lähellä olematta ajattelematta seksiä koska on puutteessa.
Jomman kumman pitäisi katkaista tämä kierre. Koska miehesi ei palstaa varmaan lue, niin se jää sinun tehtäväksesi. Koeta vähitellen muuttaa mieltäsi siten että olet seksikäs ja halukas vaikkei se alkuun varmastikaan helppoa ole. Tällä tavalla osoitat miehellesi kuinka paljon häntä rakastat, niin se on että miehet ajattelevat vain sitä yhtä asiaa, mutta olen täysin varma että miehesi ajattelee ja haluaa vain sinua. Koeta arvostaa sitä ja koeta löytää tunteesi miestä kohtaan uudestaan, ajattele vaikka menneitä hyviä aikojanne, elä niissä hetken aikaa. Mies ei todennäköisesti tarvitse kovin pitkää jaksoa seksikästä avioelämää, jotta hän taas pystyy huomioimaan sinua ihan eri tavalla ja olemaan hyväntuulinen.
Onnea matkaan!
[/quote]
Toisaalta allekirjoitan tämän, ja olemme olleen samassa tilanteessa aiemminkin.
Olen yrittänyt tuota mitä ehdotit, ja joskus se toimikin, hetkellisesti.
Viimeisimmillä kerroilla kun meillä on seksiä ollut, ainakin yksi kerroista tapahtui omasta aloitteestani ja kaikki alkoi hyvin, kunnes minuun alkoi sattua. Mies ei huomioinut sitä vaan jatkoi kivuistani huolimatta, jolloin tunsin itseni todella loukatuksi, itkin suorituksen loppuun ja sulkeuduin. Seuraavalla kerralla jo ajatuskin ahdisti, sanoin suoraan miehelle etten suostu jos hän ei lopeta vaikka minuun sattuu, se kerta jäikin sitten kesken.
Koen että miehen pitäisi tehdä jotakin sen eteen, ettei minuun satu. Vaikka esileikki tai liukaste, mutta tuntuu ettei hän näe omaa haluaan pidemmälle, eikä kykene ajattelemaan minun tarpeitani ollenkaan.
-ap
Parisuhteenpalikat.fi
Kannattaa etsiä tietoa ennen ku heittäöä pyyhkeen kehään. Kanattaa myös ottaa selvää mikä on niin sanottu puolison rakkauden kieli. Eli millä tavoin hän tuntee itsensä rakastetuksi. Sitä kautta voi aueta jo monta solmua. Kun hän on valmis kuuntelemaan voit kertoa omankin rakkauden kielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:56"]
Klassinen dilemma. Mies haluaisi sellaista seksiä jossa tuntisi että sinäkin haluat sitä. Toisaalta sinä et siihen pysty koska koet ettei miehesi huomioi tunteitasi tarpeeksi. Mies taas ei pysty siihen, koska häntä haluttaa liikaa, ja aina kun hän lähestyy sinua, niin tietenkin tunnet sen halun ja sitten ajattelet että on taka-ajatuksia. Mies ei taas mitenkään pysty olemaan lähellä olematta ajattelematta seksiä koska on puutteessa.
Jomman kumman pitäisi katkaista tämä kierre. Koska miehesi ei palstaa varmaan lue, niin se jää sinun tehtäväksesi. Koeta vähitellen muuttaa mieltäsi siten että olet seksikäs ja halukas vaikkei se alkuun varmastikaan helppoa ole. Tällä tavalla osoitat miehellesi kuinka paljon häntä rakastat, niin se on että miehet ajattelevat vain sitä yhtä asiaa, mutta olen täysin varma että miehesi ajattelee ja haluaa vain sinua. Koeta arvostaa sitä ja koeta löytää tunteesi miestä kohtaan uudestaan, ajattele vaikka menneitä hyviä aikojanne, elä niissä hetken aikaa. Mies ei todennäköisesti tarvitse kovin pitkää jaksoa seksikästä avioelämää, jotta hän taas pystyy huomioimaan sinua ihan eri tavalla ja olemaan hyväntuulinen.
Onnea matkaan!
[/quote]
Täälle peesi... tämä toimi meillä. Meillä minulla, vaimo, oli peiliin katsomisen paikka, miehille seksi vaan on todella tärkeä osa suhdetta. Nyt olemme onnellisempia kuin koskaan, yhdessä yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä ollut pitkään tekemään melkein mitä tahansa suhteemme eteen, en kuitenkaan mitään harkitsematonta. Olen kertonut sen myös miehelleni ja sanonut myös, että en saa yksin suhdettamme toimimaan ja ongelmia ratkottua, että hänen pitää haluta sitä myös ja tehdä töitä sen eteen. Joskus sanoi kokevansa että tekee mitä tahansa niin se on aina väärin ja että ei osaa toimia toisin. Olen kuitenkin nähnyt, että yritystä löytyy jos hän vain haluaa sitä tarpeeksi, pysyvää muutosta ei vaan ole tapahtunut. Siksi minusta tuntuukin usein siltä, ettei kyse ole siitä ettei hän osaisi tehdä asioille mitään, hän ei vaan halua ymmärtää minua ja tarpeitani, tai ei välitä minusta tarpeeksi (vaan enemmän itsestään) siirtääkseen omat tarpeensa taka-alalle ja muuttaakseen tapaansa toimia.
Kysyin häneltä eräänä päivänä, että muistaako hän kolmea asiaa, joita on sanonut ääneen minuun liittyen ja että ovatko ne olleet kehuja (joita etenkin raskaana ollessani kaipaisin kuulla) vai jotakin negatiivista. Hän ei muistanut, joten kerroin ne hänelle.
1.Onpas mahasi turvonnut! (no yllätys...)
2.Kyllä sinä haiset, et vaan itse huomaa sitä.. (pääsisinkin tarpeeksi usein rauhassa suihkuun)
3.Onhan sentään jonkun täällä pidettävä ulkonäöstään huolta kun sinä et sitä tee.
Tuohon listaan mies kommentoi, että kun tälläydyn aina lähtiessäni kavereideni kanssa ulos, mutta en koskaan häntä varten. Muistutin, etten ole ikinä, edes alkuaikoinamme meikannut kotona ollessani, ja olen hänelle kelvannut tällaisena. Ja että laittaudun myös joka kerta kun lähden hänen kanssaan ulos, mitä tapahtuu liian harvoin, eikä hän huomioi sitä millään tavalla.
Hänen kommenttinsa loukkaavat, eikä hänellä ole yleensä ollut tapana loukata minua noin henkilökohtaisesti, etenkään kun ei ole kyse riidan aikana sanotuista asioista. Harvoin muutenkaan riitelemme ääneen, ehkä se voisi jopa puhdistaa ilmaa.
-ap
Onpas kylmä ja aivopieruja suustaan päästelevä mies kaiken muun lisäksi.
Valitettavasti ei se mies oikeasti tätä 4.lasta halua vaan se oli keino sitoa sinut tähän huonoon suhteeseen vaikka mies ei ole siihenkään tyytyväinen mutta ei halua erotakaan.
Aikamoisen kuopan kaivoit itsellesi kun suostuit vielä yhteen lapseen vaikka aluksi et olisi lisää lapsia halunnut. Olisit vaan kuunnellut omaa vaistoasi ja sydäntäsi.
Mutta niin se vaan on kannettava vastuu tekemisistään ja joudut varmaan vaan sinnittelemään paskassa suhteessa kun 4 pienen yh:na elämä olisi varmaan vielä kamalampaa.
Et voi yksin kuitenkaan suhdetta kokonaan parantaa mutta oman elämän laatua voit parantaa. Mene sinne terapiaan yksin jos mies ei lähde. Ja tilaa aika jo tänään sillä jonot on pitkät!
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:55"]
Onpas kylmä ja aivopieruja suustaan päästelevä mies kaiken muun lisäksi.
Valitettavasti ei se mies oikeasti tätä 4.lasta halua vaan se oli keino sitoa sinut tähän huonoon suhteeseen vaikka mies ei ole siihenkään tyytyväinen mutta ei halua erotakaan.
Aikamoisen kuopan kaivoit itsellesi kun suostuit vielä yhteen lapseen vaikka aluksi et olisi lisää lapsia halunnut. Olisit vaan kuunnellut omaa vaistoasi ja sydäntäsi.
Mutta niin se vaan on kannettava vastuu tekemisistään ja joudut varmaan vaan sinnittelemään paskassa suhteessa kun 4 pienen yh:na elämä olisi varmaan vielä kamalampaa.
Et voi yksin kuitenkaan suhdetta kokonaan parantaa mutta oman elämän laatua voit parantaa. Mene sinne terapiaan yksin jos mies ei lähde. Ja tilaa aika jo tänään sillä jonot on pitkät!
[/quote]
Kyllähän nämä kolmekin lasta jo sitoo aikalailla, jos siltä kannalta asiaa ajattelee. Ja nyt minulla on mahdollisuus olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun. Jos päätyisin eroon, niin miehen maksamat elatusmaksut neljästä lapsesta kattaisivat jo asuntolainan lyhennykset ja osan muistakin menoista, niin ettei minun olisi pakko muuttaa kodistamme pois. Ihan hyvää äitiyspäivärahaakin tulen saamaan, sillä kävin hetken töissä ennen kolmannen lapsen syntymää. Taloudellisesti tulisin pärjäämään kyllä yksinkin, niin että ei minun ole pakko tässä kuopassa maata.
Ilmanmuuta kannan vastuuni, ja rakastan tätä neljättä lasta jo nyt kovasti. Yritän raskaasta tilanteesta huolimatta myös iloita raskaudesta ja valmistautua vauvan tuloon niin hyvillä mielin kuin se vain on mahdollista. Onneksi saan lapsistani myös voimia jaksaa arjessa eteenpäin vaikka ajoittain onkin rankkaa.
muutama vuosi sitten kävin yksilötepariassa ja sain sieltä jonkin verran apua. Nyt pitää varata aika sinne pariterapiaan ja yrittää järjestää aikaa niin että pääsisin siellä käymäänkin, miehen kanssa tai ilman.
Miehen välinpitämättömyydestä kertoo myös se, että kun meille tuli aika ultraäänitutkimukseen, hän ei halunnut pyytää sitä päivää vapaaksi töistä. Uskotteli minulle viikon verran että pyystää kyllä vapaata, niin etten osannut järjestää itselleni tukihenkilöä sinne mukaan, ja viikonlopun tullessa (aika oli maanantaina), kertoi ettei aio pyytää vapaata. Sain kuin sainkin viikonlopun aikana järjestettyä lapsille hoitajan ja itselleni kaverin mukaan tutkimukseen, mutta sunnuntai-iltana mies soittikin yllättäen pomolleen ja pyysi aamupäivän vapaata, kuulemma vain siksi että mulle tuli niin paha mieli. Tässäkin meni vähän pieleen, eikö hänen olisi pitänyt haluta mukaan, koska kyse on hänen toivomastaan lapsesta kuitenkin. Ketäänhän ei tietenkään voi pakottaa haluamaan mitään..
-ap
Ap, kerrot koko ajan että miehen pitäisi tehdä jotain, mies ei muuta tapojaan pysyvästi jne. Näetkö että itse toimit aina järkevästi? Eikö sinussa itsessäsi ole muutettavaa?
En halua syyllistää, mutta ei mieskään voi yksinään muuttaa parisuhdettanne. Kyllä sinunkin pitää tulla vastaan. Oletko sinä kehunut miestä? Olette umpikujassa ja se ei tuosta muutu, ellei teidän asenteet muutu. Et voi vaikuttaa kuin itseesi, joten nyt sun pitäisi vain hammasta purren olla iloinen, kehua miestä, jutella tälle, pitää hyvänä, olla nalkuttamatta ja stressaamatta. Seksiin liittyen, olen huomannut että miesten on monesti todella vaikea ymmärtää, että nainen tarvitsee lämmittelyä. Olen omalle miehelleni sanonut tästä usein, mutta ei tunnu menevän perille. Tietyllä tavalla ymmärrän sen, koska miehet kiihottuu usein pelkästä ajatuksesta/naisen näkemisestä, joten se voi tuntua oudolta että nainen vaatii lämmittelyä, jopa loukkaavalta, kun mies luulee, ettei hän itsessään ole tarpeeksi kiihottava.
Mun mielestä teidän pitää ensin saada suhteenne ja läheisyys kuntoon, vasta sitten voitte jutella asioista enemmän, ehkä pariterapia voisi sitten olla hyvä, niin olette puolueettomalla maaperällä. Keskustelu todella helposti luisuu syyttelyksi, vaikka molemmissa on aina vikaa.
Joka tapauksessa, uskon hyvin pitkälti siihen, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eli osoita omalla toiminnallasi, että mies on rakas ja haluat pitää perheenne koossa. Olemalla itse positiivinen ja avoin, toivottavasti mieskin rentoutuu ja avautuu Vaikka se tuntuisikin epäreilulta ja siltä, että joudut joustamaan enemmän. Se nyt vain on pakko tehdä, jos haluat päästä tuosta umpikujasta ulos.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:26"]
Ap, kerrot koko ajan että miehen pitäisi tehdä jotain, mies ei muuta tapojaan pysyvästi jne. Näetkö että itse toimit aina järkevästi? Eikö sinussa itsessäsi ole muutettavaa?
En halua syyllistää, mutta ei mieskään voi yksinään muuttaa parisuhdettanne. Kyllä sinunkin pitää tulla vastaan. Oletko sinä kehunut miestä? Olette umpikujassa ja se ei tuosta muutu, ellei teidän asenteet muutu. Et voi vaikuttaa kuin itseesi, joten nyt sun pitäisi vain hammasta purren olla iloinen, kehua miestä, jutella tälle, pitää hyvänä, olla nalkuttamatta ja stressaamatta. Seksiin liittyen, olen huomannut että miesten on monesti todella vaikea ymmärtää, että nainen tarvitsee lämmittelyä. Olen omalle miehelleni sanonut tästä usein, mutta ei tunnu menevän perille. Tietyllä tavalla ymmärrän sen, koska miehet kiihottuu usein pelkästä ajatuksesta/naisen näkemisestä, joten se voi tuntua oudolta että nainen vaatii lämmittelyä, jopa loukkaavalta, kun mies luulee, ettei hän itsessään ole tarpeeksi kiihottava.
Mun mielestä teidän pitää ensin saada suhteenne ja läheisyys kuntoon, vasta sitten voitte jutella asioista enemmän, ehkä pariterapia voisi sitten olla hyvä, niin olette puolueettomalla maaperällä. Keskustelu todella helposti luisuu syyttelyksi, vaikka molemmissa on aina vikaa.
Joka tapauksessa, uskon hyvin pitkälti siihen, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eli osoita omalla toiminnallasi, että mies on rakas ja haluat pitää perheenne koossa. Olemalla itse positiivinen ja avoin, toivottavasti mieskin rentoutuu ja avautuu Vaikka se tuntuisikin epäreilulta ja siltä, että joudut joustamaan enemmän. Se nyt vain on pakko tehdä, jos haluat päästä tuosta umpikujasta ulos.
[/quote]
Kiitos tästä!
Juurikin tätä hain takaa! Tiedän että omassa toiminnassani on pakko olla vikaa myös, sitä vaan tulee omalle toiminnalleen sokeaksi kun yrittää kaikkia mahdollisia keinoja kerta toisensa jälkeen ja mikään ei tunnu toimivan. Ehkä en sittenkään ole yrittänyt tarpeeksi, vaikka aika-ajoin olen kehunut ja kannustanut miestä kovastikin, jutellut ja kysellyt kuulumisia vaikka en saa samaa kohtelua itse, yrittänyt olla vaatimatta ja nalkuttamatta, yrittänyt selittää kärsivällisesti mitä haluan makuuhuoneen puolella, yrittänyt järjestää meille kahdenkeskistä aikaa, ehkä olen vaan luovuttanut liian ajoissa ja lipsunut taas katkeruuteen kun oman käytökseni muuttaminen ei olekaan tuottanut tulosta. En vaan keksi mitä muuta voisin vielä kokeilla ja muuttaa. Työntää sivuun tunteen etten kelpaa ja ehostaa itseäni kotonakin miestä varten? Hymyillä ja jutella päivän kuulumisista vaikka haluaisin vain itkeä ja kiukutella? Ehkä jos kertoisin itse enemmän päivistäni lasten kanssa ilman että hän kysyy, hän oppisi joskus myös kysymään mitä minulle kuuluu ja miten päiväni on mennyt? Tehdä itse enemmän kotona vaikka väsyttää ja oksettaa, purra hammasta. Ehkä minä jaksan vielä vähän aikaa ja sitten helpottaa, joksus..
-ap
Mies pitää saada mukaan tuohon parisuhteen parantamiseen sillä mikään ei tee naista katkerammaksi kuin se että yksin yrittää olla positiivinen, kehua, joustaa ja ymmärtää ja itse ei saa kuin paskaa ja pahaa oloa niskaansa!
Siinä sitten vielä hampaat irvessä harrastat seksiä ukon kanssa joka ei välitä kuin omasta nautinnosta.
Lapsi ei ole asia missä tehdään kompromisseja tai alistutaan toisen tahtoon. Lapsi hankitaan vain jos molemmat sitä oikeasti 100% tahtoo