Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto vetelee kai viimisiään, mitä teen väärin :(
20.03.2015 |
Meillä on takana melkein yhdeksän yhteistä vuotta, kuudes hääpäivä lähestyy. Välillä on ollut huonompia aikoja, jolloin olemme olleet etäisiä, mutta ollaan sitten lähennytty aina uudelleen.
Jatkuvana ongelmana olen itse kokenut miehen kyvyttömyyden keskustella asioista, niistä arkipäiväisistäkin. Välillä olen yrittänyt korostaa puhumisen tärkeyttä ja sitten toisinaan hiljaa hyväksynyt miehen puhumattomuuden, eihän toista voi väkisin muuttaa.
Meillä oli vajaa vuosi sitten isompi riita, jonka seurauksena mies otti eron esille tyyliin "kyllä minä eropaperit voin kirjoittaa jos haluat, mutta sinä toimitat ne eteenpäin". Keskustelu loppui lyhyeen kun en itkultani saanut mitään sanottua ja hän lupasi että keskustellaan asiat selviksi myöhemmin ja katsotaan mihin päädytään. Sitä keskustelua ei koskaan käyty uudestaan, enkä sitä vaatinut kun en halunnut painostaa miestä puhumaan, odotin että puhuu kyllä jos siltä tuntuu.
Asiat lähtivät kuitenkin taas parempaan suuntaan ja kaikki tuntui olevan hyvin. Mies alkoi puhua neljännestä lapsesta. Minun mielipiteeni oli että kolme riittää, mutta tiesin kyllä miehen haavrilevan neljännestä. Aiheesta ihme kyllä saatiin tiivis keskustelu aikaan ja päätin suostua miehen toiveeseen. Omana toiveenani esitin, että hän yrittäisi olla raskausajan enemmän läsnä ja henkisenä tukena minulle (kolmatta odottaessa koin jääväni ihan yksin ja tunne oli ahdistava), mies lupasi yrittää.
Nyt odotan meille neljättä lasta. Mies on etäinen, kylmäkiskoinen, pahantuulinen ja välinpitämätön. Minä tunnen itseni pelokkaaksi, ahdistuneeksi, hylätyksi ja huonoksi kun en kelpaa. Saatan olla päivällä ihan hyvällä tuulella lasten kanssa, mutta miehen tullessa töistä, mieliala vaihtuu varautuneeksi ja kiukkuiseksi, koska mies on niin pahalla tuulella tullessaan kotiin.
Olen yrittänyt kysyä syytä miehen pahantuulisuuteen saamatta vastausta. Ainut asia jonka hän on maininnut on että seksin puute kiukuttaa häntä. Kerroin että haluan kyllä seksiä, mutta päästäkseni oikeaan mielentilaan, kaipaisin ensin huomiota, hyväilyä, hellyyttä, kosketusta.. Pari kertaa olen suostunut seksiin vain koska mies on sitä niin kovasti halunnut ja tarvinnut. Molemmilla kerroilla olen tuntenut fyysistä ja henkistä kipua, minkä mies on huomannut ja jatkanut siitä huolimatta. Tämä on vähentänyt halujani entisestään.
Kaikesta tästä johtuen minulla on riittämätön olo. Koen tarvitsevani hyväksyntää ja arvostusta, huomiota ja kosketusta ilman taka-ajatuksia. Tunnen olevani yksin ja minua pelottaa.
Kommentit (144)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ on käynyt mielessä monesti viimepäivinä, mutta kun ollaan ennenkin huonoista vaiheista päästy yli.
Toisaalta miehen naaman näkeminenkin jo inhottaa kun tuntuu niin pahalta miten minua kohtelee. Mutta kun mietin elämää ilman häntä, niin riipaisee syvältä. Eli kai mulla on rakkauttakin vielä jäljellä..
Eniten loukkaa nyt juuri se että nimenomaan hän halusi tätä raskautta ja lasta, mutta nyt häntä v*****aa se että olen pahoinvoiva, väsynyt ja ailahtelevainen, vaikka ei luulisi neljännellä kerralla tulleen yllätyksenä :'(
-ap
Tänään vaihdoin collarit siistimpiin vaatteisiin. Meikkasinkin vähän. Laitoin miehelle ruokaa valmiiksi kun tulee töistä. Kysyin heti kuulumiset ja kuuntelin kun kertoi työpäivästään. Aloin kertoa miten meillä on mennyt ja mies jopa kuunteli ja kyseli, pyysi kertomaan lisää. Ehkä tänään saisi puhuttua illalla lisää, ihan asiaakin, kun tuntuu että mies on edes vähän paremmalla tuulella nyt ja omakin olo toiveikas.
Onkohan seurakunnan avioliittoneuvojasta mihinkään, vai pitäisiköhän sitä etsiä yksityiseltä puolelta ihan parisuhdeterapeutti?
-ap
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 04:41"]JSSAP! [/quote] Mitä toi tarkottaa?!
[/quote]
tulkitsin sen näin: Jätä Se Soon As Possible
-ap
[/quote]
Jätä Se Sika, Ansaitset Parempaa.
Luulisin että kerta-pari terapiassa korjaisi tilanteen. Ainakin paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 15:18"]
Minkälainen hullu ei sano, jos seksi sattuu tai on epämiellyttävää? Mielestäni suhteestanne saa sen kuvan, ettei seksi ole koskaan ollut lähimainkaan mukavaa, joten äijäsi tuskin tietää sanomatta, miltä sinusta tuntuu. Lopeta se lahnana makaaminen ja sano sille, että nyt sattuu ja käske lopettamaan.
[/quote]
Voi kun tietäisit ;)
Meillä on ollut myös ihanaa kiihkeää seksiä, josta olemme molemmat nauttineet. Sitäkin olen miettinyt paljon, että mihin se on hävinnyt. varmasti tällä pikkulapsiajalla ja sen tuomalla väsymyksellä on osuutensa asiassa. Toivon että seksinkin suhteen se yhteinen sävel löytyy vielä kun väsymys helpottaa sitten joskus. Kyllä mies tiesi joskus mistä minä sytyn, ehkä hän sitten kangistui kaavoihinsa ja ehkä minä en enää syttynytkään niin helposti tai kyllästyin niihin samoihin juttuihin. Nyt vaan kun olen yrittänyt kertoa ja opastaa niin mies ei tunnu kuuntelevan.
Itse olen luottanut siihen, että kyllä seksielämä palaa taas raiteilleen, mutta miehelle tämä on paljon isompi asia kuin minulle ja sen suhteen toivoisin, että mies ymmärtäisi mitä tarvitsen, jotta voisin antaa hänelle sen mitä hän tarvitsee ilman että minuun sattuu.
-ap
Olen kuullut muistakin, jotka ovat suostuneet avioliittoaan "korjatakseen" jättämään ehkäisyn pois tai rakentamaan (liian kalliin) omakotitalon. Nämä siis lähinnä toisen osapuolen pyynnöstä.
Tietämissäni suhteissa avioliitto on vain mennyt huonompaan tai päättynyt ja joustanut osapuoli tuntee olonsa hyväksikäytetyksi.
Kun sinulla otsikko viittaa eroon, olet varmaan ajatellut sitä vaihtoehtona. Sitä ennen kannattanee kokeilla sitä paljon puhuttua terapiaakin, mikäli molemmilla on halua suhteen jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ olen ehdottanut, mutta mies ei ole innostunut eikä olla sitten menty.
Pitäisi varmaan varata aika ja mennä sitten vaikka yksin jos mies ei lähde mukaan.
-ap
En voisi ikinä hankkiutua raskaaksi jo useammatta kertaa miehen toiveesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut eroa monesti ja miettinyt miten järjestäisin käytännöt asiat ym, mutta ajatus on kivulias enkä haluaisi vielä luovuttaa. Haluaisin uskoa että joskus mies vielä ymmärtää miltä minusta tuntuu ja haluaisin myös ymmärtää syyt hänen sulkeutuneisuuteensa ja tunteettomuuteensa, nyt syytän niistä itseäni.
kai minulla onkin hyväksi käytetty olo, kun suostuin miehen haaveeseen ja hän ei näytä enää haluavan tätä. Toisaalta aloin jo itsekin iloita tästä lapsesta, nyt vaan huolet varjostavat odotusta.
Olen puhunut tunteistani miehelle, mutta hän ei tunnu kuuntelevan. Joskus on sanonut ettei osaa toimia toisin vaikka yrittää ja jotain yritystä olen nähnyt aina muutaman päivän kerrallaan, kunnes palaa taas entiseen.
mies osallistuu kyllä lasten kanssa, osallistuu kotitöihin ym. Mutta ei ole henkisesti läsnä ja auttaa minua vain kun pyydän ja silloinkin vastentahtoisesti.
-ap
Kaikki kolme lasta ovat yhdessa toivottuja ja raskaudet suunniteltuja. Miehen toiveesta harkitsin tätä neljättä pitkään, punnitsin hyviä ja huonoja puolia, harkitsin omaa jaksamista ja lopulta suostuin. Koin etten voi asiaa päättää yksin ja että minun pitää myös joustaa kun mies toivoo ja haluaa kovasti. Ja kun tulin raskaaksi, olin oikeasti onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuun vaikka en tätä aluksi halunnutkaan. Myös siksi miehen asenteenmuutos loukkaa syvästi, tuntuu kuin hän ei haluaisikaan tätä kun on niin välinpitämätön ja kylmä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun mielialasi muuttuu huonoksi, kun mies tulee kotiin ja mies on huonolla tuulella kotona.... Taitaa olla niin, että ruokitte toinen toisenne pahaa oloa tällä hetkellä. jomman kumman pitäänyt ensin katsoa peiliin, eikä odottaa, että toinen muuttaisi käyttäytymistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:20"]^ olen ehdottanut, mutta mies ei ole innostunut eikä olla sitten menty.
Pitäisi varmaan varata aika ja mennä sitten vaikka yksin jos mies ei lähde mukaan.
-ap
[/quote]
Ala ajatella omaa hyvinvointiasi. Ikävä kyllä et saa yksin suhdettanne pelastettua. Nyt tunnut olevan tilanteessa, jossa etsit itsestäsi vikaa miehen tekemisiin ja olisit valmis tekemään mitä vain. Toisaalta miehen ei tarvitsekaan muuttua, sillä sinä suostut hänen toiveisiin, mutta hän ei suostu sinun toiveisiisiisi.
Eli ei enää sitten vaikka viidettä lasta tai kallista hankintaa, jotta mies olisi tyytyväinen. Ei myöskään sellaista läheisyyttä, jossa sinua sattuu. Ei sellaisia asioita, joissa tahtomattasi joustat, mutta asiat eivät kohene.
Voit toki käydä kokeeksi jossain terapiassakin. Mahdollisesti se saa sinut näkemään asioita selvemmin.
-5-
Klassinen dilemma. Mies haluaisi sellaista seksiä jossa tuntisi että sinäkin haluat sitä. Toisaalta sinä et siihen pysty koska koet ettei miehesi huomioi tunteitasi tarpeeksi. Mies taas ei pysty siihen, koska häntä haluttaa liikaa, ja aina kun hän lähestyy sinua, niin tietenkin tunnet sen halun ja sitten ajattelet että on taka-ajatuksia. Mies ei taas mitenkään pysty olemaan lähellä olematta ajattelematta seksiä koska on puutteessa.
Jomman kumman pitäisi katkaista tämä kierre. Koska miehesi ei palstaa varmaan lue, niin se jää sinun tehtäväksesi. Koeta vähitellen muuttaa mieltäsi siten että olet seksikäs ja halukas vaikkei se alkuun varmastikaan helppoa ole. Tällä tavalla osoitat miehellesi kuinka paljon häntä rakastat, niin se on että miehet ajattelevat vain sitä yhtä asiaa, mutta olen täysin varma että miehesi ajattelee ja haluaa vain sinua. Koeta arvostaa sitä ja koeta löytää tunteesi miestä kohtaan uudestaan, ajattele vaikka menneitä hyviä aikojanne, elä niissä hetken aikaa. Mies ei todennäköisesti tarvitse kovin pitkää jaksoa seksikästä avioelämää, jotta hän taas pystyy huomioimaan sinua ihan eri tavalla ja olemaan hyväntuulinen.
Onnea matkaan!
Normaalisti sanon että avaa jalkoja useammin. Tässä tilanteessa itse napauttaisin sääret kiinni ja sanoisin että mitään ei heru jos ei muutosta tapahdu. Vaatisi terapiaa ja jos ei sitä niin perinpohjaista asioiden tuulettelua kaksin. Selität myös että sinuun sattuu ja miten. Ja 13... jos mies on niin pahasti puutteessa niin voi vetää muutaman kerran käteen jotta pystyy taas ajattelemaan muutakin
Minä en käsitä sitä, miksi miehen toiveesta odotat neljättä lasta, vaikka olet ennestäänkin tyytymätön parisuhteeseen? Voisitko kertoa, miksi?
Kun mielialani on muttunut huonoksi miehen tullessa kotiin, olen usein lähtenyt hetkeksi pois kotoa, tuulettanut omia ajatuksia ja antanut miehelle tilaa.
En olekaan suostunut enää sellaiseen mikä sattuu. Ilmeisesti sen seurauksena heräsin viimeyönäkin siihen, ettei mies ollut vieressä. Oli jäänyt sohvalle nukkumaan. Hellyyden ja kosketuksen kaipuu on valtava, mutta mies ei tee elettäkään koskettaakseen tai huomioidakseen minua, joten ajatus seksistä ilman kipua tuntuu mahdottomalta.
On mieskin suostunut kompromisseihin ja minun tahtooni joskus, joten ei kyse ole aivan siitäkään että olisin liian alistuvainen hänen tahtoonsa ja antaisin aina periksi.
-ap
Kyllä minä lähtisin tuosta avioliitosta. Sinähän puhelet jatkuvasti kuuroille korville, kun mies ei suostu ottamaan kantaa mihinkään. Sekin kertoo hyvin paljon, että on lukenut sinun kirjoittamasi kirjeet vain painostamalla ja sitten jättänyt TAAS asiat siihen. Et selvästikään saa mitään vastakaikua omilla tunteillesi ja tarpeillesi. Ehkäpä uusi lapsi oli vain keino sitoa sinua mieheen lisää. Älä hukkaa elämääsi miehen kanssa, joka ei arvosta ja rakasta sinua. Kyllä oikeasti ihania miehiä on olemassa. Sinun tulee vain olla nyt tarkkana, ettet enää ajaudu suhteisiin, jossa sinua hyväksikäytetään. Kauheaa, että edellisessä suhteessakin sinut raiskattiin. Se ei ole oikein, eikä normaalia. Jo lastenkin takia sinun pitää ajatella itseäsi! Ei ole heillekään hyväksi, että äiti voi huonosti ja on onneton. Eikä ole hyvä esimerkki heille tuollainen hyväksikäyttösuhde.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:48"]
Te olette molemmat omiss kuorissanne. Sisäpuolella. Se munankuori pitäis saada rikki. Ette kohtaa.
sä vaadit mieheltä puhumista. Ja sit ei oikein kelpaa. Sä miellyttät? ja hankkiudut raskaaks ja valittelet sitten, kun mies ei ole muuttunut.
sun mies yrittää lukea sua ja sä yrität lukea sun miestä. Te olette jokatapauksessa erilaisia. Onneks. Se yhteinen juttu on nyt se teidän perhe. Se pitäis olla ykkönen.
koska sun mies on sulle luvannut auttaa ja olla enemmän läsnä... Niin anna sen olla. Kerro mitä sä tarvitset. Älä oleta, että tietää...sano milloin pitää hieroa ja milloin hoitaa lapsia ja sano, milloin pahoitat mielesi...äläkä oleta, että toinen senkin pystyy sun ilmeestä lukemaan. Kerro millointoivit sen tekevän rukaa tai käyvän kaupassa. Anna sille ohjeitaan hyväksy sen tapoja tehdä asioita. Ne voi olla hyviä, vaik ei olis just niinku sä tekisit.
Sano ja tee niinkuin tarkoitat. Mitä sä haluat ja mitä sä tarkoitat? Uskalla olla suora...siinä hetkessä. Mies tarvitsee suoraa puhetta. Suoria neuvoja. Suoria toiveita. Luota ja usko ja KERRO!
sun mieskin tiuskii, kun ei se tiedä miten päin se saa olla...pitääkö tai saako puhua tai ei tai mitä. Ja sulla sama juttu. Ja te menette toisistanne kauemmas vaan sen uupumuksen ja väsymyksen takia. Halatkaa ja kertokaa haavoittuva olo.
musta kuullostaa, että te molemmat tahdotte toisillenne hyvää, mutta ette tiedä mitä se toinen haluaa.
tehkää lista toiveista jahaluista ja ei toiveista ja ei haluista. Ja antakaa palautetta.
ja haluatkaan taas.
toi teidän vaihe on niin rankka. Pienet lapset ja väsymys. Ymmärtäkää se. Tukekaa toisianne. Hakekaa apua. Hoitoapua? Ehkä jokin keskustelu kaksin tai yksin.
sano myös ne positiiviset asiat. Kai sä sanot ne? Mies tarvitsee niitä siinä missä sinäkin. Sanottakoon te toisillenne positiivista palautettava? Tai pyydöttekö anteeksi? Tietääkö teidän lapset, että te rakastatte toisianne ja heitä? Tietääkö teidän lapset, että riitely ei ole heidän vika? Pyydöttekö te anteeksi? Kuittaatteko te teidän kiukuttelut vaikka soanomalla Anteeks. Tai jos moitittu jostain, niin sanottakoon sen lievennetysti myöhemmin vai jääkö se moitteeksi elämään toisen korviin?
Voimia teille. Musta tuntuu, että teillä on hyvä liitto. Ymmärtää nyt vaan sen, ettäon nin monta liikkuvaa. Ja noi sun raskaudet on sulle rankkoja. Sä huomaat sit, kun sun lapset on koulussa...miten kovilla sä ja sun mies oootte olleet.
hae ja pyydä apua. Sä olet arvokas. Ero ei oo apu, kun perusjutut on ihan hyvin. Teillä onmahdollusuys kasvaa.
sä oot hyvä nainen ja sul on hyvä mies ja teillä on yhteiset ihanat lapset. Perhe.
[/quote]
Tässä on se, miksi en ole vielä lähtenyt. Meillä on ollut tasaisin väliajoin pieniä lapsia yövalvomisineen. Tiedän että miehellänikin on rankkaa eikä vain minulla. Olen yrittänyt jaksaa uskoa että kaiken tämän väsymyksen alla, meillä voi olla ihan hyvä ja toimiva perhe kuitenkin. En halua vähäntellä meidän ongelmia, mutta me ollaan myös paljon muuta niiden ongelmien takana, on meissä hyvääkin, on oltava.
Yksi ongelma onkin ollut se, että kun olen kertonut miehelle mitä tarvitsen, pyytänyt käymään kaupassa, pyytänyt laittamaan välipalaa että pääsen ylös sohvalta oksentamatta jne, niin hän on kyllä tehnyt ja auttanut, mutta vaikuttanut vastentahtoiselta ja kiukkuiselta ja minulla on ollut huono omatunto siitä että hän joutuu passaamaan minua, kun en itse pysty. Esimerkiksi oksensin eräänä iltana rajusti vessassa (lapset olivat jo nukkumassa) ja sain sitten huudettua oksennuksen välissä että tulisitko auttamaan. Sain vastahakoisen vastauksen "tuun kohta". Tuli kyllä ja toi lasin vettä kun pyysin. Sitten join teetä sohvalla, aivastin ja kuuma tee läikkyi syliin, huusin miestä apuun, mies huusi takaisin "miten mä nyt muka voin auttaa", aloin itkeä ja sanoin että ota vaikka tää kuuma teemuki multa pois että pääsen nousemaan ylös ja viileään suihkuun kun polttaa.
Olen sanonut miehelle positiivia asioita ääneen, viimeaikoina en ole jaksanut kun oma olo on ollut niin huono, pitäisi jaksaa taas yrittää. Itse en muista koska olisin kuullut mieheltä mitään positiivista. Anteeksipyytäminenkin on hänelle vaikeampaa kuin minulle. Lapsille kerron jatkuvasti kuinka rakkaita he ovat, ja isommat lapset ovat nähneet myös minun ja miehen välisiä hellyyden osoituksia, nähneet riitoja ja sovintoja. Meillä riitely on usein sellaista tiuskimista, ei huudeta ja raivota niin että lapsia saattaisi pelottaa.
-ap