Lue keskustelun säännöt.
80- ja 90-luvun vaihteen tienoilla syntyneet, oliko teillä ruumiillista kurittamista? Katsottiinko sitä tuolloin vielä läpi sormien?
12.12.2021 |
Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että kurittaminen kiellettiin lailla jo 1984. Meillä oli ihan ns. tavallinen hyvä ja lainkuuliainen perhe, mutta kyllä minä vielä 90-luvun lopulle asti olen saanut ruumillista kurittamista (vyöllä kuritettiin), enkä tuolloin tosiaan edes tiennyt, että se oli laitonta ja ihmettelen tosiaan sitä nyt, koska muuten oltiin kaikessa kunnollisia ja tunnollisia ja lainkuuliaisia.
Oliko yleinen asenne tuolloin vielä se, että juuri tätä kohtaa laista katsottiin läpi sormien? Millaista teillä oli?
- Nainen vm-88
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa maailmaa lasten ruumiillinen kuritus on aivan normaali asia. Epänormaalia se pohjoismaalaisten radikalisoituneiden poliitikkojen ja yliopistoväen mielestä. Ranskassa äidit antavat tottelemattomille lapsille ympäri korvia niin että raikuu ihan julkisilla paikoilla. Aivan samoin on muuallakin Etelä-Euroopassa.
Totta. Suurimmassa osassa EU-maita lasten ruumiillinen kuritus on sallittua nytkin.
Suomessa se kiellettiin toisena maailmassa Ruotsin jälkeen. Suomen kuritusvastaiset asenteet eivät siis todellakaan vastaa globaalia tai edes eurooppalaista valtavirtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sittenkin parempi, että olisi kunnon kuri ruumiillisine kurituksineen, kun nykymenetelmillä on päästy tällaiseen lopputulokseen?
"Mitä Suomessa on tapahtunut, kun niin moni nuori voi pahoin?
Yhä useampi nuori masentuu ja ahdistuu."
"Jopa neljännes suomalaisnuorista kärsii jostakin mielenterveyshäiriöstä"
"vanhempia ja muita turvallisia aikuisia on yhteiskunnassa työnnetty kauemmas lapsista ja nuorista"
Kaverivanhemmuus? Lapsille liikaa vastuuta omista asioista liian aikaisin? Onko enää yhtä kiinteitä turvaverkkoja, sukulaisia mukana lapsen elämässä? Moni asia voi vaikuttaa.
Nykyajan lapsilla on kiinteämmät turvaverkot ja enemmän sukulaisia kuin meidän ikäluokallamme. Nykyajan lapsilla on elossa olevat isovanhemmat, jotka osallistuvat lastenlasten elämään paljon enemmän kuin ennen. Meidän ikäluokalla isovanhemmat olivat usein kuolleet ennen syntymäämme, ja muutenkin he olivat etäisempiä lapsille kuin nykyään.
Miksi lapset ja nuoret sitten voivat niin huonosti nykyään, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sittenkin parempi, että olisi kunnon kuri ruumiillisine kurituksineen, kun nykymenetelmillä on päästy tällaiseen lopputulokseen?
"Mitä Suomessa on tapahtunut, kun niin moni nuori voi pahoin?
Yhä useampi nuori masentuu ja ahdistuu."
"Jopa neljännes suomalaisnuorista kärsii jostakin mielenterveyshäiriöstä"
"vanhempia ja muita turvallisia aikuisia on yhteiskunnassa työnnetty kauemmas lapsista ja nuorista"
Kaverivanhemmuus? Lapsille liikaa vastuuta omista asioista liian aikaisin? Onko enää yhtä kiinteitä turvaverkkoja, sukulaisia mukana lapsen elämässä? Moni asia voi vaikuttaa.
Nykyajan lapsilla on kiinteämmät turvaverkot ja enemmän sukulaisia kuin meidän ikäluokallamme. Nykyajan lapsilla on elossa olevat isovanhemmat, jotka osallistuvat lastenlasten elämään paljon enemmän kuin ennen. Meidän ikäluokalla isovanhemmat olivat usein kuolleet ennen syntymäämme, ja muutenkin he olivat etäisempiä lapsille kuin nykyään.
Miksi lapset ja nuoret sitten voivat niin huonosti nykyään, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa?
Eivät he sen huonommin voi kuin ennenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sittenkin parempi, että olisi kunnon kuri ruumiillisine kurituksineen, kun nykymenetelmillä on päästy tällaiseen lopputulokseen?
"Mitä Suomessa on tapahtunut, kun niin moni nuori voi pahoin?
Yhä useampi nuori masentuu ja ahdistuu."
"Jopa neljännes suomalaisnuorista kärsii jostakin mielenterveyshäiriöstä"
"vanhempia ja muita turvallisia aikuisia on yhteiskunnassa työnnetty kauemmas lapsista ja nuorista"
Kaverivanhemmuus? Lapsille liikaa vastuuta omista asioista liian aikaisin? Onko enää yhtä kiinteitä turvaverkkoja, sukulaisia mukana lapsen elämässä? Moni asia voi vaikuttaa.
Nykyajan lapsilla on kiinteämmät turvaverkot ja enemmän sukulaisia kuin meidän ikäluokallamme. Nykyajan lapsilla on elossa olevat isovanhemmat, jotka osallistuvat lastenlasten elämään paljon enemmän kuin ennen. Meidän ikäluokalla isovanhemmat olivat usein kuolleet ennen syntymäämme, ja muutenkin he olivat etäisempiä lapsille kuin nykyään.
Miksi lapset ja nuoret sitten voivat niin huonosti nykyään, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa?
Eivät he sen huonommin voi kuin ennenkään.
"Yhä useampi nuori masentuu ja ahdistuu. Entistä suurempi osa tarvitsee myös psykiatrista erikoissairaanhoitoa."
https://www.hs.fi/paivanlehti/17122021/art-2000008402182.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen -86 ja luulen, että kyse on myös siitä, että kasvatusihanne yleisestikin on muuttunut. Aiemmin tavoite oli se, että lapsesta, ja ehkä vielä korostuneemmin tytöistä, kasvatetaan vanhempiaan totteleva, kiltti, tunnollinen. Nykyään taas lapsen omalle mielipiteelle annetaan enemmän arvoa, lapsi saa olla eri mieltä ja kyseenalaistaa, vanhempi ei ole yhtä iso auktoriteetti kuin ennen, joskus enemmän kaveri kuin vanhempi.
Omalla kohdalla remmillä kurittaminen liittyi juuri tällaisiin tilanteisin, joissa en ollut totellut tai olin käyttäynyt huonosti. En koe, että vanhemmat olisivat olleet pahantahtoisia. Luulen, että omasta mielestään tekivät oikein. Mutta kyllä nykyinen ei-ruumillinen kasvatustapa on ehdottomasti parempi!
Hassua näissä kommenteissa se, miten kuritettujen suhtautuminen vaihtelee niin, että toiset tuomitsee täysin eikä halua ollaan missään tekemissä vanhemiensa kanssa ja toiset tuntuu hyväksyvän asian sen ajan mukaisena kasvatuksena. Mikä mahtaa selittää jyrkän eron?
Ehkä siinä paljon merkitsee se kuinka lapsena on ymmärtänyt oman osuutensa asiaan. Jos kokee ansainneensa kurituksen, sen hyväksyy. Jos taas kokee tulleensa rangaistuksi syyttä, se traumatisoi. Myös kurituksen voimakkuus vaikuttaa sekä vanhempien tunnetila. Valitettavasti usein kännisten vanhempien raivokohtaukset ja niistä syntynyt väkivalta lasta kohtaan nimetään kuritukseksi vaikka se on ollut jotain ihan muuta.
Omalla kohdallani en keksi kyllä mitään pahaa sanottavaa saamastani kurituksesta. En muista että minua olisi koskaan kuritettu niin pienenä etten olisi ymmärtänyt syy-yhteyttä. Ennen kouluikää sain vain satunnaisia luunappeja ja tukistuksia. Vyökuritus tuli mukaan vasta kouluiässä. Vanhempani eivät koskaan tehneet sitä vihastuksissaan vaan rauhoittuvat aina itse ensin. Esimerkiksi teini-ikäisenä asiat saatettiin keskustella läpi todella yksityiskohtaisesti. Vanhempani säilyttivät malttinsa ja ilmoittivat sitten että näkevät tarpeelliseksi antaa piiskaa. En koskaan pelännyt vanhempiani tai kokenut saavani silmitöntä väkivaltaa. Sopivasti sattui ja vielä enemmän hävetti, mutta oppi meni perille.
Mulle tulee tästä mieleen, että olet tosi kiltti, ylikiltti tyttö, koska jos olet todella tuntenut lapsena itse ansainneesi ja hyväksyneesi kurituksen (vyöllä!), etkä näe siinä mitään pahaa, niin kuulostaa se kyllä aika vailla omaa tahtoa olevalta tapaukselta. Millainenkohan itsetunto siitä kehittyi.
Mä ymmärsin tuon hyväksymisen tarkoittavan tuossa sitä, että ymmärtää, mistä asiasta kuritus tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen -86 ja luulen, että kyse on myös siitä, että kasvatusihanne yleisestikin on muuttunut. Aiemmin tavoite oli se, että lapsesta, ja ehkä vielä korostuneemmin tytöistä, kasvatetaan vanhempiaan totteleva, kiltti, tunnollinen. Nykyään taas lapsen omalle mielipiteelle annetaan enemmän arvoa, lapsi saa olla eri mieltä ja kyseenalaistaa, vanhempi ei ole yhtä iso auktoriteetti kuin ennen, joskus enemmän kaveri kuin vanhempi.
Omalla kohdalla remmillä kurittaminen liittyi juuri tällaisiin tilanteisin, joissa en ollut totellut tai olin käyttäynyt huonosti. En koe, että vanhemmat olisivat olleet pahantahtoisia. Luulen, että omasta mielestään tekivät oikein. Mutta kyllä nykyinen ei-ruumillinen kasvatustapa on ehdottomasti parempi!
Hassua näissä kommenteissa se, miten kuritettujen suhtautuminen vaihtelee niin, että toiset tuomitsee täysin eikä halua ollaan missään tekemissä vanhemiensa kanssa ja toiset tuntuu hyväksyvän asian sen ajan mukaisena kasvatuksena. Mikä mahtaa selittää jyrkän eron?
Ehkä siinä paljon merkitsee se kuinka lapsena on ymmärtänyt oman osuutensa asiaan. Jos kokee ansainneensa kurituksen, sen hyväksyy. Jos taas kokee tulleensa rangaistuksi syyttä, se traumatisoi. Myös kurituksen voimakkuus vaikuttaa sekä vanhempien tunnetila. Valitettavasti usein kännisten vanhempien raivokohtaukset ja niistä syntynyt väkivalta lasta kohtaan nimetään kuritukseksi vaikka se on ollut jotain ihan muuta.
Omalla kohdallani en keksi kyllä mitään pahaa sanottavaa saamastani kurituksesta. En muista että minua olisi koskaan kuritettu niin pienenä etten olisi ymmärtänyt syy-yhteyttä. Ennen kouluikää sain vain satunnaisia luunappeja ja tukistuksia. Vyökuritus tuli mukaan vasta kouluiässä. Vanhempani eivät koskaan tehneet sitä vihastuksissaan vaan rauhoittuvat aina itse ensin. Esimerkiksi teini-ikäisenä asiat saatettiin keskustella läpi todella yksityiskohtaisesti. Vanhempani säilyttivät malttinsa ja ilmoittivat sitten että näkevät tarpeelliseksi antaa piiskaa. En koskaan pelännyt vanhempiani tai kokenut saavani silmitöntä väkivaltaa. Sopivasti sattui ja vielä enemmän hävetti, mutta oppi meni perille.
Hämmentävää, että joku osaa näin kypsästi tarkastella omia kokemuksiaan.
Jos kurittaminen olisi laillista, luulisitko että käyttäisit sitä? Voi sanoa rehellisesti, ip-osoitteita ei ilmoiteta poliisille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kurittaminen olisi laillista, luulisitko että käyttäisit sitä? Voi sanoa rehellisesti, ip-osoitteita ei ilmoiteta poliisille...
JOS olisi laillista ja JOS olisi yleisesti hyväksyttyä, varmaan meillä olisi niin, että remmin käyttäminen olisi mahdollista, mutta ei millään tavalla itsetarkoitus. Käytännössä siis niin, että lapsilla olisi tiedossa, mikä se viimeinen keino olisi, jos mikään muu ei auta.
Tästä olen kuullut vasta täällä. Isät ovat siis suuria paskoja ja väkivaltaisia omilleen. Onnelinen perhe oli meillä kun isä kuoli minun ollessa se nuorin. Ei missään serkuilakaan hakattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Mietipä suomalaisia sanontoja:
"Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."Lasten väkivallan ihannointi kumpuaa luterilaisuudesta, ja on täten niin syvällä kulttuurissa. Ja kun fyysinen kuritus kiellettiin vasta -84 kun monissa muissa länsimaissa se on ollut kiellettyä jopa 100-200 vuotta.
Luonnosta erkaantuneen paskapuheita. Katso luontoa miten siellä emot kurittaa poikasiaan.
En ole koskaan nähnyt että eläinemo pieksäisi poikasiaan sinikirjavaksi tai verille ja pitäisi jatkuvan pelon ilmapiirissä. Ärähtää kyllä ja saattaa napata niskasta, mutta aika pientä on verrattuna monien ihmisvanhempien harjoittamaan väkivaltaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Mietipä suomalaisia sanontoja:
"Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."Lasten väkivallan ihannointi kumpuaa luterilaisuudesta, ja on täten niin syvällä kulttuurissa. Ja kun fyysinen kuritus kiellettiin vasta -84 kun monissa muissa länsimaissa se on ollut kiellettyä jopa 100-200 vuotta.
Luonnosta erkaantuneen paskapuheita. Katso luontoa miten siellä emot kurittaa poikasiaan.
En ole koskaan nähnyt että eläinemo pieksäisi poikasiaan sinikirjavaksi tai verille ja pitäisi jatkuvan pelon ilmapiirissä. Ärähtää kyllä ja saattaa napata niskasta, mutta aika pientä on verrattuna monien ihmisvanhempien harjoittamaan väkivaltaan verrattuna.
Tuo nyt ei olekaan kuritusta vaan silkkaa väkivaltaa.
Ei kurituksen tarkoitus ole ollut hakata sinikirjavaksi tai verille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kuritettii fyysisesti mutta aina aiheesta eikä se aiheuttanut traumoja sekä terapian tarvetta
Vierailija kirjoitti:
Minua kuritettii fyysisesti mutta aina aiheesta eikä se aiheuttanut traumoja sekä terapian tarvetta
Mikä erottaa traumatisoituneet niistä, jotka eivät traumatisoidu? Mitä vanhempasi mielestäsi tekivät oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kuritettii fyysisesti mutta aina aiheesta eikä se aiheuttanut traumoja sekä terapian tarvetta
Mikä erottaa traumatisoituneet niistä, jotka eivät traumatisoidu? Mitä vanhempasi mielestäsi tekivät oikein?
En tiedä. Opettivat minulle käytöstapoja sekä muiden arvostusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kuritettii fyysisesti mutta aina aiheesta eikä se aiheuttanut traumoja sekä terapian tarvetta
Mikä erottaa traumatisoituneet niistä, jotka eivät traumatisoidu? Mitä vanhempasi mielestäsi tekivät oikein?
En tiedä. Opettivat minulle käytöstapoja sekä muiden arvostusta
Remmillä?
Muuten et olisi oppinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kuritettii fyysisesti mutta aina aiheesta eikä se aiheuttanut traumoja sekä terapian tarvetta
Mikä erottaa traumatisoituneet niistä, jotka eivät traumatisoidu? Mitä vanhempasi mielestäsi tekivät oikein?
En tiedä. Opettivat minulle käytöstapoja sekä muiden arvostusta
Remmillä?
Muuten et olisi oppinut?
Kyllä ja kyllä. Jäähyt ja kotiaresti olivat minulle ainoastaan lepotaukoja jolloin ladattiin akkuja että jaksoi sekoilla paremmin
Tosi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. Tällaisia ei omien kavereiden kanssa yleensä tule puhuttua. Olen 1986 nainen ja kurittamiset alkoivat kun olin 9-vuotias äidin uuden miehen muutettua meille. Hän oli kyllä ihan mukava, mutta oli kasvastusasioissa vanhanaikaisempi, mikä tarkoitti ruumillista kurittamista. Tai minä sen ainakin yhdistin tähän, vaikka äiti selitti asian niin, että olen jo iso tyttö ja isoja tyttöjä rangaistaan tällä tavalla eli vyöllä kurittamalla. Isäpuoli kuritti, mutta äiti oli paikalla ja jäi sen jälkeen juttelemaan ja lohduttamaan. Kurittamisen aiheet liittyi tavanomaisiin asioihin, käyttäytymiseen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Mietipä suomalaisia sanontoja:
"Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."Lasten väkivallan ihannointi kumpuaa luterilaisuudesta, ja on täten niin syvällä kulttuurissa. Ja kun fyysinen kuritus kiellettiin vasta -84 kun monissa muissa länsimaissa se on ollut kiellettyä jopa 100-200 vuotta.
No nyt on taas niin paksua potaskaa, että yläpeukuttajista taas näkee hyvin tämän palstan kävijöiden keskimääräinen sivistystaso.
Yhdessäkään länsimaassa ei ole ollut lasten fyysinen kurittaminen kiellettyä 100-200 vuotta, ei edes 50 vuotta. Suomi on tässä asiassa todellakin edelläkävijävaltio, ja esim eteläisen Euroopan maissa lasten fyysinen kurittaminen on täysin arkipäivää, samoin esim.jenkeissä.Tämä oli itse asiassa omille lapsillekin aika herättävä juttu, kun oltiin jokunen vuosi sitten espanjassa, ja asia tuli puheeksi. Että siellä mun olisi ihan ok vaikka ruokakaupassa heitä tukistaa, se olisi täysin sallittua.
Olen kuullut, että USA:aan menneet aupairit ovat olleet hieman ihmeissään, kun perheissä on edelleen käytetty remmikuritusta.
On kyllä järkkyttävää, miten ristiriitainen maa usa on. Monessa asiassa se on maailman johtava maan, mutta sitten aikuisia rangaistaan telottamalla ja lapsia remmillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Mietipä suomalaisia sanontoja:
"Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."Lasten väkivallan ihannointi kumpuaa luterilaisuudesta, ja on täten niin syvällä kulttuurissa. Ja kun fyysinen kuritus kiellettiin vasta -84 kun monissa muissa länsimaissa se on ollut kiellettyä jopa 100-200 vuotta.
No nyt on taas niin paksua potaskaa, että yläpeukuttajista taas näkee hyvin tämän palstan kävijöiden keskimääräinen sivistystaso.
Yhdessäkään länsimaassa ei ole ollut lasten fyysinen kurittaminen kiellettyä 100-200 vuotta, ei edes 50 vuotta. Suomi on tässä asiassa todellakin edelläkävijävaltio, ja esim eteläisen Euroopan maissa lasten fyysinen kurittaminen on täysin arkipäivää, samoin esim.jenkeissä.Tämä oli itse asiassa omille lapsillekin aika herättävä juttu, kun oltiin jokunen vuosi sitten espanjassa, ja asia tuli puheeksi. Että siellä mun olisi ihan ok vaikka ruokakaupassa heitä tukistaa, se olisi täysin sallittua.
Olen kuullut, että USA:aan menneet aupairit ovat olleet hieman ihmeissään, kun perheissä on edelleen käytetty remmikuritusta.
On kyllä järkkyttävää, miten ristiriitainen maa usa on. Monessa asiassa se on maailman johtava maan, mutta sitten aikuisia rangaistaan telottamalla ja lapsia remmillä.
Kuritusasiassa amerikkalainen ideologia lähtenee siitä, että valtio puuttuu mahdollisimman vähän ihmisten asioihin ja kurittamisen katsotaan olevan perheen sisäinen asia.
Nykyajan lapsilla on kiinteämmät turvaverkot ja enemmän sukulaisia kuin meidän ikäluokallamme. Nykyajan lapsilla on elossa olevat isovanhemmat, jotka osallistuvat lastenlasten elämään paljon enemmän kuin ennen. Meidän ikäluokalla isovanhemmat olivat usein kuolleet ennen syntymäämme, ja muutenkin he olivat etäisempiä lapsille kuin nykyään.