Lue keskustelun säännöt.
80- ja 90-luvun vaihteen tienoilla syntyneet, oliko teillä ruumiillista kurittamista? Katsottiinko sitä tuolloin vielä läpi sormien?
12.12.2021 |
Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että kurittaminen kiellettiin lailla jo 1984. Meillä oli ihan ns. tavallinen hyvä ja lainkuuliainen perhe, mutta kyllä minä vielä 90-luvun lopulle asti olen saanut ruumillista kurittamista (vyöllä kuritettiin), enkä tuolloin tosiaan edes tiennyt, että se oli laitonta ja ihmettelen tosiaan sitä nyt, koska muuten oltiin kaikessa kunnollisia ja tunnollisia ja lainkuuliaisia.
Oliko yleinen asenne tuolloin vielä se, että juuri tätä kohtaa laista katsottiin läpi sormien? Millaista teillä oli?
- Nainen vm-88
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Isä nosti pienempänä minut hiuksista ilmaan ja heitti lattialle jos niin halusi. Aina ei tarvinnut olla syytäkään.
Isompana ja teini-iässä isä vaan heitti minut lattialle ja painoi polvella päätäni lattiaan niin kauan että aloin itkemään.
Olin jotain 19-20v kun sukujuhlissa isä yritti viimeisen kerran tulla kimppuuni. Vedin turpaan ja poistuin paikalta. Isä nosti syytteen minua vastaan ja sain 3-kuukautta ehdonalaista vankeutta. Vaikka itse oli hakannut minua koko lapsuuden niin kehtasi toimia noin.
Nyt olen 37v enkä ole isäni kanssa ollut missään tekemisissä 15-vuoteen.
Omat lapseni saavat rakastavan ja hyvän kasvatuksen. En halua kenellekkään samaa p*skaa jonka omassa lapsuudessa jouduin kokemaan.
Musta nämä keskustelut on aina vähän hankalia, kun otsikon " fyysinen kuritus" alle laitetaan ihan kaikki väkivallan kokemukset. Koska esim. tuo mitä olet kokenut, ei todellakaan ole ollut mitään kasvatusta, vaan sadistista, väkivaltaista alistamista.
Jos toinen lapsi saa useamman varoituksen jälkeen luunapin tai tukistuksen, ja toinen ihan randomisti turpaan vanhemmilta mielivaltaisesti, niin eihän näitä kokemuksia voi mitenkään verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En niputtaisi luunappeja tai tukkapöllyä samaan piiskaamaan kanssa (millä tahansa metodilla). Molempi huono, mutta onhan prosessi, kesto, kipu ihan eri.
Vierailija kirjoitti:
Isä nosti pienempänä minut hiuksista ilmaan ja heitti lattialle jos niin halusi. Aina ei tarvinnut olla syytäkään.
Isompana ja teini-iässä isä vaan heitti minut lattialle ja painoi polvella päätäni lattiaan niin kauan että aloin itkemään.
Olin jotain 19-20v kun sukujuhlissa isä yritti viimeisen kerran tulla kimppuuni. Vedin turpaan ja poistuin paikalta. Isä nosti syytteen minua vastaan ja sain 3-kuukautta ehdonalaista vankeutta. Vaikka itse oli hakannut minua koko lapsuuden niin kehtasi toimia noin.
Nyt olen 37v enkä ole isäni kanssa ollut missään tekemisissä 15-vuoteen.
Omat lapseni saavat rakastavan ja hyvän kasvatuksen. En halua kenellekkään samaa p*skaa jonka omassa lapsuudessa jouduin kokemaan.
Et ole ainoa. Minun perheessäni isäni hakkasi minua ja veljeäni (ja äitiäni) siihen saakka, kun veljeni tuli lukioikään ja kasvoi fyysisesti mieheksi. Sitten vaihtui osat ja ukko sai turpaansa niin että kengät pyöri jaloissa. Lopputuloksena hän teki veljestäni rikosilmoituksen, mutta eräs paikallinen poliisi sanoi suoraan että olisiko sinun ukko katsottava peiliin. Että poika on hänen silmiinsä kunnon lukiolainen ja tämä asia jää tähän. Ja jäi. Se oli siihen aikaan mahdollista. Isä muuttui sitten sellaiseksi uhriutuvaksi piipittäjäksi, varsinkin kun veljeni varoitti koskemasta myös minuun tai äitiini tai pieksäisi uudestaan. Ukolla ei ollut enää valtaa kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen -86 ja luulen, että kyse on myös siitä, että kasvatusihanne yleisestikin on muuttunut. Aiemmin tavoite oli se, että lapsesta, ja ehkä vielä korostuneemmin tytöistä, kasvatetaan vanhempiaan totteleva, kiltti, tunnollinen. Nykyään taas lapsen omalle mielipiteelle annetaan enemmän arvoa, lapsi saa olla eri mieltä ja kyseenalaistaa, vanhempi ei ole yhtä iso auktoriteetti kuin ennen, joskus enemmän kaveri kuin vanhempi.
Omalla kohdalla remmillä kurittaminen liittyi juuri tällaisiin tilanteisin, joissa en ollut totellut tai olin käyttäynyt huonosti. En koe, että vanhemmat olisivat olleet pahantahtoisia. Luulen, että omasta mielestään tekivät oikein. Mutta kyllä nykyinen ei-ruumillinen kasvatustapa on ehdottomasti parempi!
Hassua näissä kommenteissa se, miten kuritettujen suhtautuminen vaihtelee niin, että toiset tuomitsee täysin eikä halua ollaan missään tekemissä vanhemiensa kanssa ja toiset tuntuu hyväksyvän asian sen ajan mukaisena kasvatuksena. Mikä mahtaa selittää jyrkän eron?
Ehkä siinä paljon merkitsee se kuinka lapsena on ymmärtänyt oman osuutensa asiaan. Jos kokee ansainneensa kurituksen, sen hyväksyy. Jos taas kokee tulleensa rangaistuksi syyttä, se traumatisoi. Myös kurituksen voimakkuus vaikuttaa sekä vanhempien tunnetila. Valitettavasti usein kännisten vanhempien raivokohtaukset ja niistä syntynyt väkivalta lasta kohtaan nimetään kuritukseksi vaikka se on ollut jotain ihan muuta.
Omalla kohdallani en keksi kyllä mitään pahaa sanottavaa saamastani kurituksesta. En muista että minua olisi koskaan kuritettu niin pienenä etten olisi ymmärtänyt syy-yhteyttä. Ennen kouluikää sain vain satunnaisia luunappeja ja tukistuksia. Vyökuritus tuli mukaan vasta kouluiässä. Vanhempani eivät koskaan tehneet sitä vihastuksissaan vaan rauhoittuvat aina itse ensin. Esimerkiksi teini-ikäisenä asiat saatettiin keskustella läpi todella yksityiskohtaisesti. Vanhempani säilyttivät malttinsa ja ilmoittivat sitten että näkevät tarpeelliseksi antaa piiskaa. En koskaan pelännyt vanhempiani tai kokenut saavani silmitöntä väkivaltaa. Sopivasti sattui ja vielä enemmän hävetti, mutta oppi meni perille.
Yllättävän pragmaattisesti pystyt suhtautumaan asiaan.
Millaisista asioista sinua sitten kuritettiin, erityisesti tuolloin isompana? Ja miten se käytännössä tapahtui?
Koitko, että rangaistus oli oikeassa suhteessa tekoon? Ja koitko, että sillä oli vaikutusta käytökseesi, eli oliko siitä hyötyä?
Teetkö sinä jotakin helvetin tutkimusta vai mitä utelet?
-ohis
Omat kokemukset oli aika lähellä tuota edellä kerrottua, en ehkä itse yhtä viileästi osaa suhtautua asiaan. Siksi utelen, että mikä hänellä on ollut toisin, koska hän tuntuu hyväksyvän sen.
Okei, sori. Luulin että olet näitä pumpulissa eläneitä jotka nauttivat lukea toisten traumoista huvin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen -86 ja luulen, että kyse on myös siitä, että kasvatusihanne yleisestikin on muuttunut. Aiemmin tavoite oli se, että lapsesta, ja ehkä vielä korostuneemmin tytöistä, kasvatetaan vanhempiaan totteleva, kiltti, tunnollinen. Nykyään taas lapsen omalle mielipiteelle annetaan enemmän arvoa, lapsi saa olla eri mieltä ja kyseenalaistaa, vanhempi ei ole yhtä iso auktoriteetti kuin ennen, joskus enemmän kaveri kuin vanhempi.
Omalla kohdalla remmillä kurittaminen liittyi juuri tällaisiin tilanteisin, joissa en ollut totellut tai olin käyttäynyt huonosti. En koe, että vanhemmat olisivat olleet pahantahtoisia. Luulen, että omasta mielestään tekivät oikein. Mutta kyllä nykyinen ei-ruumillinen kasvatustapa on ehdottomasti parempi!
Hassua näissä kommenteissa se, miten kuritettujen suhtautuminen vaihtelee niin, että toiset tuomitsee täysin eikä halua ollaan missään tekemissä vanhemiensa kanssa ja toiset tuntuu hyväksyvän asian sen ajan mukaisena kasvatuksena. Mikä mahtaa selittää jyrkän eron?
Ehkä siinä paljon merkitsee se kuinka lapsena on ymmärtänyt oman osuutensa asiaan. Jos kokee ansainneensa kurituksen, sen hyväksyy. Jos taas kokee tulleensa rangaistuksi syyttä, se traumatisoi. Myös kurituksen voimakkuus vaikuttaa sekä vanhempien tunnetila. Valitettavasti usein kännisten vanhempien raivokohtaukset ja niistä syntynyt väkivalta lasta kohtaan nimetään kuritukseksi vaikka se on ollut jotain ihan muuta.
Omalla kohdallani en keksi kyllä mitään pahaa sanottavaa saamastani kurituksesta. En muista että minua olisi koskaan kuritettu niin pienenä etten olisi ymmärtänyt syy-yhteyttä. Ennen kouluikää sain vain satunnaisia luunappeja ja tukistuksia. Vyökuritus tuli mukaan vasta kouluiässä. Vanhempani eivät koskaan tehneet sitä vihastuksissaan vaan rauhoittuvat aina itse ensin. Esimerkiksi teini-ikäisenä asiat saatettiin keskustella läpi todella yksityiskohtaisesti. Vanhempani säilyttivät malttinsa ja ilmoittivat sitten että näkevät tarpeelliseksi antaa piiskaa. En koskaan pelännyt vanhempiani tai kokenut saavani silmitöntä väkivaltaa. Sopivasti sattui ja vielä enemmän hävetti, mutta oppi meni perille.
Yllättävän pragmaattisesti pystyt suhtautumaan asiaan.
Millaisista asioista sinua sitten kuritettiin, erityisesti tuolloin isompana? Ja miten se käytännössä tapahtui?
Koitko, että rangaistus oli oikeassa suhteessa tekoon? Ja koitko, että sillä oli vaikutusta käytökseesi, eli oliko siitä hyötyä?
Teetkö sinä jotakin helvetin tutkimusta vai mitä utelet?
-ohis
Omat kokemukset oli aika lähellä tuota edellä kerrottua, en ehkä itse yhtä viileästi osaa suhtautua asiaan. Siksi utelen, että mikä hänellä on ollut toisin, koska hän tuntuu hyväksyvän sen.
Okei, sori. Luulin että olet näitä pumpulissa eläneitä jotka nauttivat lukea toisten traumoista huvin vuoksi.
ahaa eli ne on pumpulissa eläneitä, joita ei ole kuritettu..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te fyysisen kurittamisen kannattajat: oletteko myös sitä mieltä, että aikuiset saisivat kurittaa toisiaan tarvittaessa? Pomo antaisi paljaalle kunnon selkäsaunan työkaverien edessä kun myöhästyisit tai hidastelisit. Ja välillä syistä, joita et edes tietäisi. Saako puolisolle antaa selkäsaunan, jos se pettää?
Vierailija kirjoitti:
Te fyysisen kurittamisen kannattajat: oletteko myös sitä mieltä, että aikuiset saisivat kurittaa toisiaan tarvittaessa? Pomo antaisi paljaalle kunnon selkäsaunan työkaverien edessä kun myöhästyisit tai hidastelisit. Ja välillä syistä, joita et edes tietäisi. Saako puolisolle antaa selkäsaunan, jos se pettää?
Kysymys on hölmö, koska ei lapsen ja aikuisen kohtelu muutenkaan ole samanlaista. Ei lasta voi laittaa vankilaan. Ei lapselle voi antaa sakkoja. Ei lapselle voi antaa potkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te fyysisen kurittamisen kannattajat: oletteko myös sitä mieltä, että aikuiset saisivat kurittaa toisiaan tarvittaessa? Pomo antaisi paljaalle kunnon selkäsaunan työkaverien edessä kun myöhästyisit tai hidastelisit. Ja välillä syistä, joita et edes tietäisi. Saako puolisolle antaa selkäsaunan, jos se pettää?
Kysymys on hölmö, koska ei lapsen ja aikuisen kohtelu muutenkaan ole samanlaista. Ei lasta voi laittaa vankilaan. Ei lapselle voi antaa sakkoja. Ei lapselle voi antaa potkuja.
Lasta sattuu kuitenkin monta kertaa enemmän kun aikuinen lyö, kun jos toinen aikuinen lyö toista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te fyysisen kurittamisen kannattajat: oletteko myös sitä mieltä, että aikuiset saisivat kurittaa toisiaan tarvittaessa? Pomo antaisi paljaalle kunnon selkäsaunan työkaverien edessä kun myöhästyisit tai hidastelisit. Ja välillä syistä, joita et edes tietäisi. Saako puolisolle antaa selkäsaunan, jos se pettää?
Kysymys on hölmö, koska ei lapsen ja aikuisen kohtelu muutenkaan ole samanlaista. Ei lasta voi laittaa vankilaan. Ei lapselle voi antaa sakkoja. Ei lapselle voi antaa potkuja.
Lasta sattuu kuitenkin monta kertaa enemmän kun aikuinen lyö, kun jos toinen aikuinen lyö toista
Lapsen laittaminen vankilaan sattuu monta kertaa enemmän kuin aikuisen laittaminen vankilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -70 eikä koskaan ollut ruumiillista kuritusta. Vanhemmat osasivat sanoa asiat tarvittaessa napakasti, että siitä jo totteli.
Olen syntynyt -79 ja sain selkääni kunnolla muistikuvieni mukaan ainakin -86 vielä. Muistelisin, että varsinainen fyysinen kurittaminen jäi vasta yläasteiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä sitten oikeasti loppui? Nykyään ei taatusti ainakaan missään hyvässä perheessä kuriteta lapsia.
Se loppuu sinä samana päivänä kun kaikki muukin paha maailmasta.
never.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Mietipä suomalaisia sanontoja:
"Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."Lasten väkivallan ihannointi kumpuaa luterilaisuudesta, ja on täten niin syvällä kulttuurissa. Ja kun fyysinen kuritus kiellettiin vasta -84 kun monissa muissa länsimaissa se on ollut kiellettyä jopa 100-200 vuotta.
No nyt on taas niin paksua potaskaa, että yläpeukuttajista taas näkee hyvin tämän palstan kävijöiden keskimääräinen sivistystaso.
Yhdessäkään länsimaassa ei ole ollut lasten fyysinen kurittaminen kiellettyä 100-200 vuotta, ei edes 50 vuotta. Suomi on tässä asiassa todellakin edelläkävijävaltio, ja esim eteläisen Euroopan maissa lasten fyysinen kurittaminen on täysin arkipäivää, samoin esim.jenkeissä.Tämä oli itse asiassa omille lapsillekin aika herättävä juttu, kun oltiin jokunen vuosi sitten espanjassa, ja asia tuli puheeksi. Että siellä mun olisi ihan ok vaikka ruokakaupassa heitä tukistaa, se olisi täysin sallittua.
Olen kuullut, että USA:aan menneet aupairit ovat olleet hieman ihmeissään, kun perheissä on edelleen käytetty remmikuritusta.
Joo muistan minäkin nähneeni jonkun dokumentin, jossa mainittiin tästä. Eivät kuitenkaan olleet edellyttäneet aupairilta sitä, että hän kurittaa lapsia, vaan vanhemmat hoitivat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te fyysisen kurittamisen kannattajat: oletteko myös sitä mieltä, että aikuiset saisivat kurittaa toisiaan tarvittaessa? Pomo antaisi paljaalle kunnon selkäsaunan työkaverien edessä kun myöhästyisit tai hidastelisit. Ja välillä syistä, joita et edes tietäisi. Saako puolisolle antaa selkäsaunan, jos se pettää?
Hyvä kuitenkin erotella kaksi asiaa, eli jos hyväksyy ja ymmärtää itse lapsena saamansa kurituksen, ei se suinkaan automaattisesti tarkoita sitä, että kannattaisi sitä nyt omille lapsille.
Tuskin täällä palstalla sellaisia on, jotka omia lapsiaan haluaisi kurittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Mietipä suomalaisia sanontoja:
"Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."Lasten väkivallan ihannointi kumpuaa luterilaisuudesta, ja on täten niin syvällä kulttuurissa. Ja kun fyysinen kuritus kiellettiin vasta -84 kun monissa muissa länsimaissa se on ollut kiellettyä jopa 100-200 vuotta.
No nyt on taas niin paksua potaskaa, että yläpeukuttajista taas näkee hyvin tämän palstan kävijöiden keskimääräinen sivistystaso.
Yhdessäkään länsimaassa ei ole ollut lasten fyysinen kurittaminen kiellettyä 100-200 vuotta, ei edes 50 vuotta. Suomi on tässä asiassa todellakin edelläkävijävaltio, ja esim eteläisen Euroopan maissa lasten fyysinen kurittaminen on täysin arkipäivää, samoin esim.jenkeissä.Tämä oli itse asiassa omille lapsillekin aika herättävä juttu, kun oltiin jokunen vuosi sitten espanjassa, ja asia tuli puheeksi. Että siellä mun olisi ihan ok vaikka ruokakaupassa heitä tukistaa, se olisi täysin sallittua.
Olen kuullut, että USA:aan menneet aupairit ovat olleet hieman ihmeissään, kun perheissä on edelleen käytetty remmikuritusta.
Usa = kehitysmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen -86 ja luulen, että kyse on myös siitä, että kasvatusihanne yleisestikin on muuttunut. Aiemmin tavoite oli se, että lapsesta, ja ehkä vielä korostuneemmin tytöistä, kasvatetaan vanhempiaan totteleva, kiltti, tunnollinen. Nykyään taas lapsen omalle mielipiteelle annetaan enemmän arvoa, lapsi saa olla eri mieltä ja kyseenalaistaa, vanhempi ei ole yhtä iso auktoriteetti kuin ennen, joskus enemmän kaveri kuin vanhempi.
Omalla kohdalla remmillä kurittaminen liittyi juuri tällaisiin tilanteisin, joissa en ollut totellut tai olin käyttäynyt huonosti. En koe, että vanhemmat olisivat olleet pahantahtoisia. Luulen, että omasta mielestään tekivät oikein. Mutta kyllä nykyinen ei-ruumillinen kasvatustapa on ehdottomasti parempi!
Hassua näissä kommenteissa se, miten kuritettujen suhtautuminen vaihtelee niin, että toiset tuomitsee täysin eikä halua ollaan missään tekemissä vanhemiensa kanssa ja toiset tuntuu hyväksyvän asian sen ajan mukaisena kasvatuksena. Mikä mahtaa selittää jyrkän eron?
Ehkä siinä paljon merkitsee se kuinka lapsena on ymmärtänyt oman osuutensa asiaan. Jos kokee ansainneensa kurituksen, sen hyväksyy. Jos taas kokee tulleensa rangaistuksi syyttä, se traumatisoi. Myös kurituksen voimakkuus vaikuttaa sekä vanhempien tunnetila. Valitettavasti usein kännisten vanhempien raivokohtaukset ja niistä syntynyt väkivalta lasta kohtaan nimetään kuritukseksi vaikka se on ollut jotain ihan muuta.
Omalla kohdallani en keksi kyllä mitään pahaa sanottavaa saamastani kurituksesta. En muista että minua olisi koskaan kuritettu niin pienenä etten olisi ymmärtänyt syy-yhteyttä. Ennen kouluikää sain vain satunnaisia luunappeja ja tukistuksia. Vyökuritus tuli mukaan vasta kouluiässä. Vanhempani eivät koskaan tehneet sitä vihastuksissaan vaan rauhoittuvat aina itse ensin. Esimerkiksi teini-ikäisenä asiat saatettiin keskustella läpi todella yksityiskohtaisesti. Vanhempani säilyttivät malttinsa ja ilmoittivat sitten että näkevät tarpeelliseksi antaa piiskaa. En koskaan pelännyt vanhempiani tai kokenut saavani silmitöntä väkivaltaa. Sopivasti sattui ja vielä enemmän hävetti, mutta oppi meni perille.
Mulle tulee tästä mieleen, että olet tosi kiltti, ylikiltti tyttö, koska jos olet todella tuntenut lapsena itse ansainneesi ja hyväksyneesi kurituksen (vyöllä!), etkä näe siinä mitään pahaa, niin kuulostaa se kyllä aika vailla omaa tahtoa olevalta tapaukselta. Millainenkohan itsetunto siitä kehittyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä nosti pienempänä minut hiuksista ilmaan ja heitti lattialle jos niin halusi. Aina ei tarvinnut olla syytäkään.
Isompana ja teini-iässä isä vaan heitti minut lattialle ja painoi polvella päätäni lattiaan niin kauan että aloin itkemään.
Olin jotain 19-20v kun sukujuhlissa isä yritti viimeisen kerran tulla kimppuuni. Vedin turpaan ja poistuin paikalta. Isä nosti syytteen minua vastaan ja sain 3-kuukautta ehdonalaista vankeutta. Vaikka itse oli hakannut minua koko lapsuuden niin kehtasi toimia noin.
Nyt olen 37v enkä ole isäni kanssa ollut missään tekemisissä 15-vuoteen.
Omat lapseni saavat rakastavan ja hyvän kasvatuksen. En halua kenellekkään samaa p*skaa jonka omassa lapsuudessa jouduin kokemaan.
Musta nämä keskustelut on aina vähän hankalia, kun otsikon " fyysinen kuritus" alle laitetaan ihan kaikki väkivallan kokemukset. Koska esim. tuo mitä olet kokenut, ei todellakaan ole ollut mitään kasvatusta, vaan sadistista, väkivaltaista alistamista.
Jos toinen lapsi saa useamman varoituksen jälkeen luunapin tai tukistuksen, ja toinen ihan randomisti turpaan vanhemmilta mielivaltaisesti, niin eihän näitä kokemuksia voi mitenkään verrata.
Juuri näin. En suinkaan epäilekään etteikö ruumiillisella kurituksella olisi huonoja vaikutuksia, mutta on se myös jollain tavalla epäreilua, että kun esitellään tutkimuksia, että ruumillisesta kurittamisesta on tällaisia ja tällaisia vaikutuksia, niin siinä niputetaan silloin väkivaltaiset hullut sadistivanhemmat ja kasvatuksellista kurittamista harjoittaneet vanhemmat samaan nippuun. Ihan varmasti näillä on ihan erilaisia vaikutuksia.
Olen samanikäinen kuin aloittaja, syntynyt 1988. Minua ei ole koskaan kuritettu fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen -86 ja luulen, että kyse on myös siitä, että kasvatusihanne yleisestikin on muuttunut. Aiemmin tavoite oli se, että lapsesta, ja ehkä vielä korostuneemmin tytöistä, kasvatetaan vanhempiaan totteleva, kiltti, tunnollinen. Nykyään taas lapsen omalle mielipiteelle annetaan enemmän arvoa, lapsi saa olla eri mieltä ja kyseenalaistaa, vanhempi ei ole yhtä iso auktoriteetti kuin ennen, joskus enemmän kaveri kuin vanhempi.
Omalla kohdalla remmillä kurittaminen liittyi juuri tällaisiin tilanteisin, joissa en ollut totellut tai olin käyttäynyt huonosti. En koe, että vanhemmat olisivat olleet pahantahtoisia. Luulen, että omasta mielestään tekivät oikein. Mutta kyllä nykyinen ei-ruumillinen kasvatustapa on ehdottomasti parempi!
Hassua näissä kommenteissa se, miten kuritettujen suhtautuminen vaihtelee niin, että toiset tuomitsee täysin eikä halua ollaan missään tekemissä vanhemiensa kanssa ja toiset tuntuu hyväksyvän asian sen ajan mukaisena kasvatuksena. Mikä mahtaa selittää jyrkän eron?
Ehkä siinä paljon merkitsee se kuinka lapsena on ymmärtänyt oman osuutensa asiaan. Jos kokee ansainneensa kurituksen, sen hyväksyy. Jos taas kokee tulleensa rangaistuksi syyttä, se traumatisoi. Myös kurituksen voimakkuus vaikuttaa sekä vanhempien tunnetila. Valitettavasti usein kännisten vanhempien raivokohtaukset ja niistä syntynyt väkivalta lasta kohtaan nimetään kuritukseksi vaikka se on ollut jotain ihan muuta.
Omalla kohdallani en keksi kyllä mitään pahaa sanottavaa saamastani kurituksesta. En muista että minua olisi koskaan kuritettu niin pienenä etten olisi ymmärtänyt syy-yhteyttä. Ennen kouluikää sain vain satunnaisia luunappeja ja tukistuksia. Vyökuritus tuli mukaan vasta kouluiässä. Vanhempani eivät koskaan tehneet sitä vihastuksissaan vaan rauhoittuvat aina itse ensin. Esimerkiksi teini-ikäisenä asiat saatettiin keskustella läpi todella yksityiskohtaisesti. Vanhempani säilyttivät malttinsa ja ilmoittivat sitten että näkevät tarpeelliseksi antaa piiskaa. En koskaan pelännyt vanhempiani tai kokenut saavani silmitöntä väkivaltaa. Sopivasti sattui ja vielä enemmän hävetti, mutta oppi meni perille.
Oletko sinäkin siis 80/90-luvun vaihteen lapsia, eli kuritus oli jo laitonta? Eikö teidän keskusteluissa koskaan tullut se puheeksi, että vyöllä kurittaminen ei ole ihan laillista? Vai etkö ollut kuullut siitä?
Olen kuullut, että USA:aan menneet aupairit ovat olleet hieman ihmeissään, kun perheissä on edelleen käytetty remmikuritusta.