Lue keskustelun säännöt.
80- ja 90-luvun vaihteen tienoilla syntyneet, oliko teillä ruumiillista kurittamista? Katsottiinko sitä tuolloin vielä läpi sormien?
12.12.2021 |
Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että kurittaminen kiellettiin lailla jo 1984. Meillä oli ihan ns. tavallinen hyvä ja lainkuuliainen perhe, mutta kyllä minä vielä 90-luvun lopulle asti olen saanut ruumillista kurittamista (vyöllä kuritettiin), enkä tuolloin tosiaan edes tiennyt, että se oli laitonta ja ihmettelen tosiaan sitä nyt, koska muuten oltiin kaikessa kunnollisia ja tunnollisia ja lainkuuliaisia.
Oliko yleinen asenne tuolloin vielä se, että juuri tätä kohtaa laista katsottiin läpi sormien? Millaista teillä oli?
- Nainen vm-88
Kommentit (277)
Sain kerran jos toisenkin piiskaa, aina ihan ansaitusti. En syytä vanhempiani. Omia lapsia en ole silti ikinä kurittanut enkä tule kurittamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on monia naisia ja pari miestä joista osaa on pidetty komeroissa, osaa lyöty/tukistettu ja osaa piiskattu esim.nahkavöillä. Tämä siis 80-luvulla. Järkytyin miten yleistä ollut omassa tuttavapiirissä kun kyse ei sijoituslapsista tms. Minua äitini puristi kerrran käsivarresta ja reagoin siihen heittämällä kaulimen lattialle. Sen jälkeen ei kotona koskettu minuun. Koulussa myös eräs opettaja kohdisti kovaa väkivaltaa erästä hieman reppana-koulukaveria kohtaan.
Komerossa pitämistä? Miksi ihmeessä? Onko tuo joku entisajan "jäähy"?
Ilmeisesti ja jonkinlaista alistamista ja moni pelkää lapsena pimeää niin aikamoista henkistä pahounpitelyä pistää lapsi pimeään komeroon tms.
No on kyllä. Ihan sadistista. Remmillä kurittaminenkin tuntuu paljon inhimillisemmältä kuin pimeään komeroon lukitseminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta katsotaanhan sitä vieläkin läpi sormien.
Enpä usko, että katsotaan läpi sormien. Onhan jopa oikeusjuttujakin ollut. Esim.
"Isä kuritti tytärtään remmillä Jämsässä – sai sakkoja"
Olen monesti nähnyt, kun treenien vetäjä antoi hieman vilkkaalle lapsenneen tukkapöllyä että rauhoittuisi, eikä siihen kukaan puuttunut vaikka silminnäkijöitä oli kymmeniä.
Suurimmassa osassa maailmaa lasten ruumiillinen kuritus on aivan normaali asia. Epänormaalia se pohjoismaalaisten radikalisoituneiden poliitikkojen ja yliopistoväen mielestä. Ranskassa äidit antavat tottelemattomille lapsille ympäri korvia niin että raikuu ihan julkisilla paikoilla. Aivan samoin on muuallakin Etelä-Euroopassa.
Ei sitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa mitenkään kyseenalaistanut ruumiillista kuritusta. Se oli yhtä arkipäiväistä kuin pyykinpesu tai kaupassakäynti. Sillon kun oli tarve kurittaa, kuritettiin. Enkä syytä siitä vanhempiani tai koe saaneeni traumoja. Se oli sitä aikaa ja sen ajan kasvatuskulttuuriin kuului, että välittämistä ja rakkautta osoitettiin joskus kovinkin keinoin. Harva muutenkaan elää enää 30 vuoden takaiseen tyyliin vaikka se silloin oli ihan normaalia. Ainakin omassa kaveripiirissäni (työläisperheissä), varmasti kaikki lähiön lapset sai joskus piiskaa. Jos muistelen omaa teiniaikaani, niin itse kyllä annoin vanhemmille aihetta kurittamisiin. Olin kapinallinen teinityttö ja tein kaikkea kiellettyä; maistelin savukkeita jo ala-asteella, kaljaa vähän myöhemmin. Teininä karkasin salaa ystäväni (laittomiin) kotibileisiin, vehtaamaan vanhempien poikien kanssa jne. Näistä kun kiinni jäi, isä haki vyön kaapista ja muistutteli vähän, mitkä on rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa mitenkään kyseenalaistanut ruumiillista kuritusta. Se oli yhtä arkipäiväistä kuin pyykinpesu tai kaupassakäynti. Sillon kun oli tarve kurittaa, kuritettiin. Enkä syytä siitä vanhempiani tai koe saaneeni traumoja. Se oli sitä aikaa ja sen ajan kasvatuskulttuuriin kuului, että välittämistä ja rakkautta osoitettiin joskus kovinkin keinoin. Harva muutenkaan elää enää 30 vuoden takaiseen tyyliin vaikka se silloin oli ihan normaalia. Ainakin omassa kaveripiirissäni (työläisperheissä), varmasti kaikki lähiön lapset sai joskus piiskaa. Jos muistelen omaa teiniaikaani, niin itse kyllä annoin vanhemmille aihetta kurittamisiin. Olin kapinallinen teinityttö ja tein kaikkea kiellettyä; maistelin savukkeita jo ala-asteella, kaljaa vähän myöhemmin. Teininä karkasin salaa ystäväni (laittomiin) kotibileisiin, vehtaamaan vanhempien poikien kanssa jne. Näistä kun kiinni jäi, isä haki vyön kaapista ja muistutteli vähän, mitkä on rajat.
Itsellä samoja kokemuksia, tosin en ollut mikään kapinallinen, ihan peruskiltti tyttö. Mutta tuo arkipäiväisyys siinä mielessä, että ei se ollut mikään maailmanloppu, kuten nyt ajatellaan. Ei ruumillinen kurittaminen välttämättä tarkoittanut, että vanhemmat on jotain raivohulluja! Meillä ainakin maailman lempeimmät vanhemmat, mutta silti käyttivät ruumillista kurittamista. Tyypillisesti se meni niin, että jos jotain olin tehnyt, mistä tuli sanomista, asiasta puhuttiin ensin ja lopuksi tuli remmiä. Totta kai se vyö sattui ihan älyttömästi, mutta ja hyvä että on muita menetelmiä nykyään, mutta en silti koe, että minua olisi varsinaisesti kaltoin kohdeltu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa mitenkään kyseenalaistanut ruumiillista kuritusta. Se oli yhtä arkipäiväistä kuin pyykinpesu tai kaupassakäynti. Sillon kun oli tarve kurittaa, kuritettiin. Enkä syytä siitä vanhempiani tai koe saaneeni traumoja. Se oli sitä aikaa ja sen ajan kasvatuskulttuuriin kuului, että välittämistä ja rakkautta osoitettiin joskus kovinkin keinoin. Harva muutenkaan elää enää 30 vuoden takaiseen tyyliin vaikka se silloin oli ihan normaalia. Ainakin omassa kaveripiirissäni (työläisperheissä), varmasti kaikki lähiön lapset sai joskus piiskaa. Jos muistelen omaa teiniaikaani, niin itse kyllä annoin vanhemmille aihetta kurittamisiin. Olin kapinallinen teinityttö ja tein kaikkea kiellettyä; maistelin savukkeita jo ala-asteella, kaljaa vähän myöhemmin. Teininä karkasin salaa ystäväni (laittomiin) kotibileisiin, vehtaamaan vanhempien poikien kanssa jne. Näistä kun kiinni jäi, isä haki vyön kaapista ja muistutteli vähän, mitkä on rajat.
Itsellä samoja kokemuksia, tosin en ollut mikään kapinallinen, ihan peruskiltti tyttö. Mutta tuo arkipäiväisyys siinä mielessä, että ei se ollut mikään maailmanloppu, kuten nyt ajatellaan. Ei ruumillinen kurittaminen välttämättä tarkoittanut, että vanhemmat on jotain raivohulluja! Meillä ainakin maailman lempeimmät vanhemmat, mutta silti käyttivät ruumillista kurittamista. Tyypillisesti se meni niin, että jos jotain olin tehnyt, mistä tuli sanomista, asiasta puhuttiin ensin ja lopuksi tuli remmiä. Totta kai se vyö sattui ihan älyttömästi, mutta ja hyvä että on muita menetelmiä nykyään, mutta en silti koe, että minua olisi varsinaisesti kaltoin kohdeltu
Lisäisin vielä sen, että todellakaan väheksy niitä, joita on oikeasti kohdeltu väkivaltaisesti. Mun pointti on se, että ruumillinen kuritus on tosi laaja käsite, ja toisilla ihan varmasti se on ollut traumatisoivaa. Mutta mun mielestäni kokonaisuus ratkaisee. Itsellä lapsuudessa oli niin paljon hyvää, että en koe, että ruumillinen kuritus olisi sitä pilannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa mitenkään kyseenalaistanut ruumiillista kuritusta. Se oli yhtä arkipäiväistä kuin pyykinpesu tai kaupassakäynti. Sillon kun oli tarve kurittaa, kuritettiin. Enkä syytä siitä vanhempiani tai koe saaneeni traumoja. Se oli sitä aikaa ja sen ajan kasvatuskulttuuriin kuului, että välittämistä ja rakkautta osoitettiin joskus kovinkin keinoin. Harva muutenkaan elää enää 30 vuoden takaiseen tyyliin vaikka se silloin oli ihan normaalia. Ainakin omassa kaveripiirissäni (työläisperheissä), varmasti kaikki lähiön lapset sai joskus piiskaa. Jos muistelen omaa teiniaikaani, niin itse kyllä annoin vanhemmille aihetta kurittamisiin. Olin kapinallinen teinityttö ja tein kaikkea kiellettyä; maistelin savukkeita jo ala-asteella, kaljaa vähän myöhemmin. Teininä karkasin salaa ystäväni (laittomiin) kotibileisiin, vehtaamaan vanhempien poikien kanssa jne. Näistä kun kiinni jäi, isä haki vyön kaapista ja muistutteli vähän, mitkä on rajat.
Itsellä samoja kokemuksia, tosin en ollut mikään kapinallinen, ihan peruskiltti tyttö. Mutta tuo arkipäiväisyys siinä mielessä, että ei se ollut mikään maailmanloppu, kuten nyt ajatellaan. Ei ruumillinen kurittaminen välttämättä tarkoittanut, että vanhemmat on jotain raivohulluja! Meillä ainakin maailman lempeimmät vanhemmat, mutta silti käyttivät ruumillista kurittamista. Tyypillisesti se meni niin, että jos jotain olin tehnyt, mistä tuli sanomista, asiasta puhuttiin ensin ja lopuksi tuli remmiä. Totta kai se vyö sattui ihan älyttömästi, mutta ja hyvä että on muita menetelmiä nykyään, mutta en silti koe, että minua olisi varsinaisesti kaltoin kohdeltu
Tulevaisuudessa paheksutaan jotain jäähyttämistä tai arestia tai kännykkäkieltoa ihan samalla tavalla traumatisoivina
Tukkapöllyjä ja luunappeja kyllä. En ole pitänyt pahana asiana.
-89
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pienenä tosi voimakastahtoinen ja tappelin sisarustenkin kanssa ihan kunnolla. Siis leikki-iässä alle 7-8 vuotiaana. Sain kyllä tukkapöllyjä ja luunappeja äidiltä ja isovanhemmilla oli koivuniemen herrakin hyllyssä, joskaan sitä ei kyllä käytetty juurikaan. Jokainen luunappi ja tukkapölly tuli vain ja ainoastaan syystä, eli huvikseen ei kukaan kurittanut. Välillä olen miettinyt miten minun kanssani on edes jaksettu, osasin olla todella kiero ja ärsyttävä ihan tahallani. Osaan toki edelleen, mutta olen jo kasvanut aikuiseksi. Omat lapset ei onneksi ole kaltaisiani...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa mitenkään kyseenalaistanut ruumiillista kuritusta. Se oli yhtä arkipäiväistä kuin pyykinpesu tai kaupassakäynti. Sillon kun oli tarve kurittaa, kuritettiin. Enkä syytä siitä vanhempiani tai koe saaneeni traumoja. Se oli sitä aikaa ja sen ajan kasvatuskulttuuriin kuului, että välittämistä ja rakkautta osoitettiin joskus kovinkin keinoin. Harva muutenkaan elää enää 30 vuoden takaiseen tyyliin vaikka se silloin oli ihan normaalia. Ainakin omassa kaveripiirissäni (työläisperheissä), varmasti kaikki lähiön lapset sai joskus piiskaa. Jos muistelen omaa teiniaikaani, niin itse kyllä annoin vanhemmille aihetta kurittamisiin. Olin kapinallinen teinityttö ja tein kaikkea kiellettyä; maistelin savukkeita jo ala-asteella, kaljaa vähän myöhemmin. Teininä karkasin salaa ystäväni (laittomiin) kotibileisiin, vehtaamaan vanhempien poikien kanssa jne. Näistä kun kiinni jäi, isä haki vyön kaapista ja muistutteli vähän, mitkä on rajat.
Itsellä samoja kokemuksia, tosin en ollut mikään kapinallinen, ihan peruskiltti tyttö. Mutta tuo arkipäiväisyys siinä mielessä, että ei se ollut mikään maailmanloppu, kuten nyt ajatellaan. Ei ruumillinen kurittaminen välttämättä tarkoittanut, että vanhemmat on jotain raivohulluja! Meillä ainakin maailman lempeimmät vanhemmat, mutta silti käyttivät ruumillista kurittamista. Tyypillisesti se meni niin, että jos jotain olin tehnyt, mistä tuli sanomista, asiasta puhuttiin ensin ja lopuksi tuli remmiä. Totta kai se vyö sattui ihan älyttömästi, mutta ja hyvä että on muita menetelmiä nykyään, mutta en silti koe, että minua olisi varsinaisesti kaltoin kohdeltu
Tämä on tavallaan tosi mielenkiintoista miten kuitenkin aika lyhyessä ajassa on ajatteltu muuttunut niin paljon. Nyt ajateltuna lapsen lyöminen vyöllä olisi lähes tulkoon kamalinta mitä voisi tehdä. Ja ei kovin kauaa sitten se oli tavallisen perheen tavallisen lapsen kasvatusmenetelmä. Olisipa mielenkiintoista tietä, miten tuon ajan vanhemmat on sen oikeasti ajatelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa mitenkään kyseenalaistanut ruumiillista kuritusta. Se oli yhtä arkipäiväistä kuin pyykinpesu tai kaupassakäynti. Sillon kun oli tarve kurittaa, kuritettiin. Enkä syytä siitä vanhempiani tai koe saaneeni traumoja. Se oli sitä aikaa ja sen ajan kasvatuskulttuuriin kuului, että välittämistä ja rakkautta osoitettiin joskus kovinkin keinoin. Harva muutenkaan elää enää 30 vuoden takaiseen tyyliin vaikka se silloin oli ihan normaalia. Ainakin omassa kaveripiirissäni (työläisperheissä), varmasti kaikki lähiön lapset sai joskus piiskaa. Jos muistelen omaa teiniaikaani, niin itse kyllä annoin vanhemmille aihetta kurittamisiin. Olin kapinallinen teinityttö ja tein kaikkea kiellettyä; maistelin savukkeita jo ala-asteella, kaljaa vähän myöhemmin. Teininä karkasin salaa ystäväni (laittomiin) kotibileisiin, vehtaamaan vanhempien poikien kanssa jne. Näistä kun kiinni jäi, isä haki vyön kaapista ja muistutteli vähän, mitkä on rajat.
Itsellä samoja kokemuksia, tosin en ollut mikään kapinallinen, ihan peruskiltti tyttö. Mutta tuo arkipäiväisyys siinä mielessä, että ei se ollut mikään maailmanloppu, kuten nyt ajatellaan. Ei ruumillinen kurittaminen välttämättä tarkoittanut, että vanhemmat on jotain raivohulluja! Meillä ainakin maailman lempeimmät vanhemmat, mutta silti käyttivät ruumillista kurittamista. Tyypillisesti se meni niin, että jos jotain olin tehnyt, mistä tuli sanomista, asiasta puhuttiin ensin ja lopuksi tuli remmiä. Totta kai se vyö sattui ihan älyttömästi, mutta ja hyvä että on muita menetelmiä nykyään, mutta en silti koe, että minua olisi varsinaisesti kaltoin kohdeltu
Tämä on tavallaan tosi mielenkiintoista miten kuitenkin aika lyhyessä ajassa on ajatteltu muuttunut niin paljon. Nyt ajateltuna lapsen lyöminen vyöllä olisi lähes tulkoon kamalinta mitä voisi tehdä. Ja ei kovin kauaa sitten se oli tavallisen perheen tavallisen lapsen kasvatusmenetelmä. Olisipa mielenkiintoista tietä, miten tuon ajan vanhemmat on sen oikeasti ajatelleet.
Kyllähän nytkin rangaistuksin aiheutetaan lapselle tarkoituksella ikävä olo. Vaikkapa viemällä puhelin määräajaksi. Eli ei tämä periaate ole mihinkään muuttunut. Hyväkin vanhempi voi aiheuttaa lapselle ikävää oloa kasvatustarkoituksessa. Se vain on muuttunut, että nyt se ikävä olo ei saa olla fyysistä.
Olen syntynyt 1982 eikä meillä ollut koskaan mitään ruumiillista kuritusta. Ihan vieras ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen vm -97. Piiskaa ja tukkapöllyä tuli jos käyttäytyi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ilmiannettu!
Keskustelijoita rangaistaan remmillä.
Ei ollut väkivaltaa kasvatuskeinona kotona. Kaiken lisäksi isä on täysi pasifisti, kuten oli hänenkin vanhempansa. Äidin kotona ei myöskään ollut kuritusta, vaan lapset laitettiin ruotuun Jeesus-jutuilla. Varmaankin se vaikuttaa paljon minkälaisen kasvatuksen vanhemmat ovat itse saaneet, eli ovatko kokeneet että tukkapöllyt tai läimimiset ovat osa normaalia kasvatusta. Tällaiset asiat eivät yleensä korjaudu yhden sukupolven aikana, mutta parempaan suuntaan mennään.
Isä oli kova poika antamaan selkäsaunoja. Loppui kun tulin teini-ikään ja vetäisin takaisin. Sitten siitä tulikin itkevä uhriutuja, joka valitti minusta äidille. Aikuinen mies saatana.
Tämmöistä on, kun aikuisena on henkisesti keskenkasvuinen pelle, joka ei kestä omia metodejaan.
Vierailija kirjoitti:
Sain kerran jos toisenkin piiskaa, aina ihan ansaitusti. En syytä vanhempiani. Omia lapsia en ole silti ikinä kurittanut enkä tule kurittamaan
Ketään lasta ei pitäisi lyödä piiskalla. Se ei ole missään nimessä perusteltua. Ei, vaikka lapsi olisi minkälainen. Joku roti noihin juttuihin.
Sama kokemus. Tosin jo 70- luvulta.