Lue keskustelun säännöt.
80- ja 90-luvun vaihteen tienoilla syntyneet, oliko teillä ruumiillista kurittamista? Katsottiinko sitä tuolloin vielä läpi sormien?
12.12.2021 |
Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että kurittaminen kiellettiin lailla jo 1984. Meillä oli ihan ns. tavallinen hyvä ja lainkuuliainen perhe, mutta kyllä minä vielä 90-luvun lopulle asti olen saanut ruumillista kurittamista (vyöllä kuritettiin), enkä tuolloin tosiaan edes tiennyt, että se oli laitonta ja ihmettelen tosiaan sitä nyt, koska muuten oltiin kaikessa kunnollisia ja tunnollisia ja lainkuuliaisia.
Oliko yleinen asenne tuolloin vielä se, että juuri tätä kohtaa laista katsottiin läpi sormien? Millaista teillä oli?
- Nainen vm-88
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Aika karua.
Osaatko yhtään sanoa miksi katsottiin tarpeelliseksi kurittaa vaikka olisi muutenkin mennyt viesti perille?
Luulen, että se oli ihan vaan vanhanaikainen kasvatusnäkemys, että niin kuului tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin lapsena radiosta uutisen, jossa kerrottiin, että lasten ruumiillinen kuritus kielletään laissa. Sanoin äidilleni, että nyt ette voi enää antaa tukkapöllyä, koska ilmoitan sosiaaliviranomaiselle. Muistan, että äiti nauroi.
Mun ala-asteajan parhaan kaverin isä oli lääkäri ja kaveri sai myös välillä kuritusta vyöllä. Tosi outoa, kun luulisi lääkärin tajunneen, että ei niin saa lapselle tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Täysin sama kokemus. Olin kiltti, herkkä ja tunnollinen ”ysinpoika”, jolla sisäinen tarve tehdä oikein ja ansaita sitä kautta hyväksyntä. Paniikinomainen pelonsekainen tunne, jonka vanhemmistaan riippuvuussuhteessa oleva lapsi tuolloin koki, on toistunut joissain vastaavantyyppisissä tilanteena aikuisiällä (joissa voimakkaampi taho dominoi uhkaavalta tuntuvaa tilannetta, jossa ei ensin tunnu olevan ulospääsyä). Epäilen myös, että ruumiillinen kuritus on ollut yksi syy sille, että olen kärsinyt aikanaan masennuksesta (toki alttius sille on ollut olemassa ja varmasti muutkin asiat vaikuttavat)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Täysin sama kokemus. Olin kiltti, herkkä ja tunnollinen ”ysinpoika”, jolla sisäinen tarve tehdä oikein ja ansaita sitä kautta hyväksyntä. Paniikinomainen pelonsekainen tunne, jonka vanhemmistaan riippuvuussuhteessa oleva lapsi tuolloin koki, on toistunut joissain vastaavantyyppisissä tilanteena aikuisiällä (joissa voimakkaampi taho dominoi uhkaavalta tuntuvaa tilannetta, jossa ei ensin tunnu olevan ulospääsyä). Epäilen myös, että ruumiillinen kuritus on ollut yksi syy sille, että olen kärsinyt aikanaan masennuksesta (toki alttius sille on ollut olemassa ja varmasti muutkin asiat vaikuttavat)
Oliko sinullakin niin, että kurittamisessa ei tullut silloin tunne, että vanhemmat tekee väärin, vaan se kääntyi niin, että harmittelin itse, että miksi olinkaan tehnyt jotain, että minua oli tarpeen kurittaa? Enkä siis ollut vihainen vanhemmilla. Minulla siis oli näin, mikä tuntuu tietysti nyt ihan hölmöltä.
Millaisista jutuista sinä remmiä sait? Oliko sinullakin aika pieniä juttua eli vähän ylimitoitettu tuo rangaistus?
- kympintyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Täysin sama kokemus. Olin kiltti, herkkä ja tunnollinen ”ysinpoika”, jolla sisäinen tarve tehdä oikein ja ansaita sitä kautta hyväksyntä. Paniikinomainen pelonsekainen tunne, jonka vanhemmistaan riippuvuussuhteessa oleva lapsi tuolloin koki, on toistunut joissain vastaavantyyppisissä tilanteena aikuisiällä (joissa voimakkaampi taho dominoi uhkaavalta tuntuvaa tilannetta, jossa ei ensin tunnu olevan ulospääsyä). Epäilen myös, että ruumiillinen kuritus on ollut yksi syy sille, että olen kärsinyt aikanaan masennuksesta (toki alttius sille on ollut olemassa ja varmasti muutkin asiat vaikuttavat)
Oliko sinullakin niin, että kurittamisessa ei tullut silloin tunne, että vanhemmat tekee väärin, vaan se kääntyi niin, että harmittelin itse, että miksi olinkaan tehnyt jotain, että minua oli tarpeen kurittaa? Enkä siis ollut vihainen vanhemmilla. Minulla siis oli näin, mikä tuntuu tietysti nyt ihan hölmöltä.
Millaisista jutuista sinä remmiä sait? Oliko sinullakin aika pieniä juttua eli vähän ylimitoitettu tuo rangaistus?
- kympintyttö
Kuulostaa tosi kurjalta! Oikein tuparangaistus, kuritus ja syyllisyys.
😞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Täysin sama kokemus. Olin kiltti, herkkä ja tunnollinen ”ysinpoika”, jolla sisäinen tarve tehdä oikein ja ansaita sitä kautta hyväksyntä. Paniikinomainen pelonsekainen tunne, jonka vanhemmistaan riippuvuussuhteessa oleva lapsi tuolloin koki, on toistunut joissain vastaavantyyppisissä tilanteena aikuisiällä (joissa voimakkaampi taho dominoi uhkaavalta tuntuvaa tilannetta, jossa ei ensin tunnu olevan ulospääsyä). Epäilen myös, että ruumiillinen kuritus on ollut yksi syy sille, että olen kärsinyt aikanaan masennuksesta (toki alttius sille on ollut olemassa ja varmasti muutkin asiat vaikuttavat)
Oliko sinullakin niin, että kurittamisessa ei tullut silloin tunne, että vanhemmat tekee väärin, vaan se kääntyi niin, että harmittelin itse, että miksi olinkaan tehnyt jotain, että minua oli tarpeen kurittaa? Enkä siis ollut vihainen vanhemmilla. Minulla siis oli näin, mikä tuntuu tietysti nyt ihan hölmöltä.
Millaisista jutuista sinä remmiä sait? Oliko sinullakin aika pieniä juttua eli vähän ylimitoitettu tuo rangaistus?
- kympintyttö
Kuulostaa tosi kurjalta! Oikein tuparangaistus, kuritus ja syyllisyys.
😞
tupla siis, ei tupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Täysin sama kokemus. Olin kiltti, herkkä ja tunnollinen ”ysinpoika”, jolla sisäinen tarve tehdä oikein ja ansaita sitä kautta hyväksyntä. Paniikinomainen pelonsekainen tunne, jonka vanhemmistaan riippuvuussuhteessa oleva lapsi tuolloin koki, on toistunut joissain vastaavantyyppisissä tilanteena aikuisiällä (joissa voimakkaampi taho dominoi uhkaavalta tuntuvaa tilannetta, jossa ei ensin tunnu olevan ulospääsyä). Epäilen myös, että ruumiillinen kuritus on ollut yksi syy sille, että olen kärsinyt aikanaan masennuksesta (toki alttius sille on ollut olemassa ja varmasti muutkin asiat vaikuttavat)
Oliko sinullakin niin, että kurittamisessa ei tullut silloin tunne, että vanhemmat tekee väärin, vaan se kääntyi niin, että harmittelin itse, että miksi olinkaan tehnyt jotain, että minua oli tarpeen kurittaa? Enkä siis ollut vihainen vanhemmilla. Minulla siis oli näin, mikä tuntuu tietysti nyt ihan hölmöltä.
Millaisista jutuista sinä remmiä sait? Oliko sinullakin aika pieniä juttua eli vähän ylimitoitettu tuo rangaistus?
- kympintyttö
Kyllä päällimmäinen muistikuva noista tilanteista on se, että syytti itseään siitä, että ei ollut taaskaan osannut olla kiltti. Sekä jonkinlainen pelko siitä, että ei kai asiasta (minun niin huono käytös, että olin ansainnut rangaistuksen) nyt suinkaan vaan puhuta kenellekään. Se oli se maailma ja toimintamalli, johon lapsi oli kasvanut; en mitenkään edes osannut ajatella, että asiasta edes voisi olla vanhemmille - tai minulla lähinnä äidille - vihainen. Enkä tiedä olenko sitä ollut myöhemminkään. Ehkä enemmänkin kummastunut. Haluan ainakin uskoa, että sen hetkinen pyrkimys vanhemmilla on ollut toimia oikein niillä tiedoilla ja keinoilla, jotka ovat silloin olleet käytössä.
En oikein yksittäisiä tapauksia muista. Enemmän oli tukistamista. Sinällään remmiä en ole saanut, mutta piiskaa on annettu (sisäkäyttöön tarkoitetulla) puuharjan varrella ja ainakin kerran lasten hyppynarulla (josta takapuoleen ja reisiin jääneitä punaisia jälkiä muista hämmästelleni jälkeenpäin). Kyllä näissä joku loogisuus varmaankin oli, piiskaaminen oli paljon harvinaisempaa ja kai se sitten liittyi ”pahempiin” rikkeisiin. Nykyisen ymmärtykseni valossa olivat kyllä ylimitoitettuja. Ei ole mitään sellaista tekoa, jolla ”ansaitsisi” ruummillisen kurituksen varsinkaan lapsi-vanhempi riippuvuussuhteessa - eihän sitä hyväksytä eikä silloinkaan hyväksytty edes kahden tasavertaisen aikuisen välillä.
- ysinpoika
Tukistettiin, annettiin luunappeja. Kummankin vanhemman kanssa oli myös vakavan väkivallan uhka aina läsnä. Pelolla "kasvattivat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Täysin sama kokemus. Olin kiltti, herkkä ja tunnollinen ”ysinpoika”, jolla sisäinen tarve tehdä oikein ja ansaita sitä kautta hyväksyntä. Paniikinomainen pelonsekainen tunne, jonka vanhemmistaan riippuvuussuhteessa oleva lapsi tuolloin koki, on toistunut joissain vastaavantyyppisissä tilanteena aikuisiällä (joissa voimakkaampi taho dominoi uhkaavalta tuntuvaa tilannetta, jossa ei ensin tunnu olevan ulospääsyä). Epäilen myös, että ruumiillinen kuritus on ollut yksi syy sille, että olen kärsinyt aikanaan masennuksesta (toki alttius sille on ollut olemassa ja varmasti muutkin asiat vaikuttavat)
Oliko sinullakin niin, että kurittamisessa ei tullut silloin tunne, että vanhemmat tekee väärin, vaan se kääntyi niin, että harmittelin itse, että miksi olinkaan tehnyt jotain, että minua oli tarpeen kurittaa? Enkä siis ollut vihainen vanhemmilla. Minulla siis oli näin, mikä tuntuu tietysti nyt ihan hölmöltä.
Millaisista jutuista sinä remmiä sait? Oliko sinullakin aika pieniä juttua eli vähän ylimitoitettu tuo rangaistus?
- kympintyttö
Kyllä päällimmäinen muistikuva noista tilanteista on se, että syytti itseään siitä, että ei ollut taaskaan osannut olla kiltti. Sekä jonkinlainen pelko siitä, että ei kai asiasta (minun niin huono käytös, että olin ansainnut rangaistuksen) nyt suinkaan vaan puhuta kenellekään. Se oli se maailma ja toimintamalli, johon lapsi oli kasvanut; en mitenkään edes osannut ajatella, että asiasta edes voisi olla vanhemmille - tai minulla lähinnä äidille - vihainen. Enkä tiedä olenko sitä ollut myöhemminkään. Ehkä enemmänkin kummastunut. Haluan ainakin uskoa, että sen hetkinen pyrkimys vanhemmilla on ollut toimia oikein niillä tiedoilla ja keinoilla, jotka ovat silloin olleet käytössä.
En oikein yksittäisiä tapauksia muista. Enemmän oli tukistamista. Sinällään remmiä en ole saanut, mutta piiskaa on annettu (sisäkäyttöön tarkoitetulla) puuharjan varrella ja ainakin kerran lasten hyppynarulla (josta takapuoleen ja reisiin jääneitä punaisia jälkiä muista hämmästelleni jälkeenpäin). Kyllä näissä joku loogisuus varmaankin oli, piiskaaminen oli paljon harvinaisempaa ja kai se sitten liittyi ”pahempiin” rikkeisiin. Nykyisen ymmärtykseni valossa olivat kyllä ylimitoitettuja. Ei ole mitään sellaista tekoa, jolla ”ansaitsisi” ruummillisen kurituksen varsinkaan lapsi-vanhempi riippuvuussuhteessa - eihän sitä hyväksytä eikä silloinkaan hyväksytty edes kahden tasavertaisen aikuisen välillä.
- ysinpoika
En muista, että minua olisi koskaan tukistettu. Ainoa kuritusväline oli se remmi/vyö. Ja tämä tuli vasta joskus kouluiässä käyttöön. Eli ihan pikkutyttönä ei ainakaan ole muistikuvaa siitä, että olisi ollut mitään kurittamista.
Enkä myöskään tehnyt mitään oikeasti tyhmää. Kuritus liittyi johonkin sellaiseen, että en ollut totellut tai olin käyttäytynyt huonosti. Aika pieniä juttuja siis.
- kympintyttö
Kyllä sitä oli. Tukasta repimistä vähän väliä, oli syytä tai ei. En oppinut käyttäytymään paremmin, ainoastaan sen, että se joka on isompi ja vahvempi saa tehdä pienemmilleen mitä huvittaa. Opetti vihaiseksi tätä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan enkä olekaan enää vanhempiini väleissä.
Jos joku yrittää selittää tätä jollain "kasvatuksella", niin siihen vastaan aina esimerkillä kuinka isämme roikotti minua ja veljeäni tukasta samaan aikaan, toinen toisessa ja toinen toisessa kädessä ja NAUROI. Oli varmaan niin hauskaa juu, kun lapset itkevät kun heitä satuttaa. Että kun tekee teräviä liikkeitä edestakaisin niin ne kiljuvat lisää, hah haa!
Omien lasten kanssa olen aina erityisen valppaana, etten suutu liikaa ja silloin lähden itse heti jäähylle jos edes alan korottaa ääntäni. En kestäisi sitä että tekisin vihanpuuskassa jotain samaa heille kuin mitä meille tehtiin. Isovanhemmat eivät ole lasteni kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä oli. Tukasta repimistä vähän väliä, oli syytä tai ei. En oppinut käyttäytymään paremmin, ainoastaan sen, että se joka on isompi ja vahvempi saa tehdä pienemmilleen mitä huvittaa. Opetti vihaiseksi tätä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan enkä olekaan enää vanhempiini väleissä.
Jos joku yrittää selittää tätä jollain "kasvatuksella", niin siihen vastaan aina esimerkillä kuinka isämme roikotti minua ja veljeäni tukasta samaan aikaan, toinen toisessa ja toinen toisessa kädessä ja NAUROI. Oli varmaan niin hauskaa juu, kun lapset itkevät kun heitä satuttaa. Että kun tekee teräviä liikkeitä edestakaisin niin ne kiljuvat lisää, hah haa!
Omien lasten kanssa olen aina erityisen valppaana, etten suutu liikaa ja silloin lähden itse heti jäähylle jos edes alan korottaa ääntäni. En kestäisi sitä että tekisin vihanpuuskassa jotain samaa heille kuin mitä meille tehtiin. Isovanhemmat eivät ole lasteni kanssa tekemisissä.
Näille kurilla kasvatuksesta kertoville olen yleensä kommentoinut, että pidän itsekin tukistamista hyvänä kasvatuskeinona ja aina kun meillä on vaimo kuskina ja kytkin sattuu luistamaan, minulla on tapana ottaa hänen hiuksista tiukka ote ja tukistaa kunnolla. Siitä se sitten pikkuhiljaa oppii. En tiedä osaavatko kieroutuneesti ajattelevat tätä kommenttiani edes omaan toimintaansa yhdistää, mutta keskustelunaihe ainakin on nopeasti aina vaihtunut.
Ja ei, en kannata minkäänlaista parisuhdeväkivaltaa. Mutta tilanne tuossa nyt olisi sama kuin lapsella ja vanhemmalla. Paitsi että lapsi on kaiken lisäksi vielä riippuvuussuhteessa vanhempaansa ja todella paljon heikommassa asemassa kuin kukaan aikuisten parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä oli. Tukasta repimistä vähän väliä, oli syytä tai ei. En oppinut käyttäytymään paremmin, ainoastaan sen, että se joka on isompi ja vahvempi saa tehdä pienemmilleen mitä huvittaa. Opetti vihaiseksi tätä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan enkä olekaan enää vanhempiini väleissä.
Jos joku yrittää selittää tätä jollain "kasvatuksella", niin siihen vastaan aina esimerkillä kuinka isämme roikotti minua ja veljeäni tukasta samaan aikaan, toinen toisessa ja toinen toisessa kädessä ja NAUROI. Oli varmaan niin hauskaa juu, kun lapset itkevät kun heitä satuttaa. Että kun tekee teräviä liikkeitä edestakaisin niin ne kiljuvat lisää, hah haa!
Omien lasten kanssa olen aina erityisen valppaana, etten suutu liikaa ja silloin lähden itse heti jäähylle jos edes alan korottaa ääntäni. En kestäisi sitä että tekisin vihanpuuskassa jotain samaa heille kuin mitä meille tehtiin. Isovanhemmat eivät ole lasteni kanssa tekemisissä.
Näille kurilla kasvatuksesta kertoville olen yleensä kommentoinut, että pidän itsekin tukistamista hyvänä kasvatuskeinona ja aina kun meillä on vaimo kuskina ja kytkin sattuu luistamaan, minulla on tapana ottaa hänen hiuksista tiukka ote ja tukistaa kunnolla. Siitä se sitten pikkuhiljaa oppii. En tiedä osaavatko kieroutuneesti ajattelevat tätä kommenttiani edes omaan toimintaansa yhdistää, mutta keskustelunaihe ainakin on nopeasti aina vaihtunut.
Ja ei, en kannata minkäänlaista parisuhdeväkivaltaa. Mutta tilanne tuossa nyt olisi sama kuin lapsella ja vanhemmalla. Paitsi että lapsi on kaiken lisäksi vielä riippuvuussuhteessa vanhempaansa ja todella paljon heikommassa asemassa kuin kukaan aikuisten parisuhteessa.
Ruumillista kurittamista voi vastustaa todella monella hyvällä argumentilla, mutta mielestäni se ei ole hyvä argumentti, että koska lapsi on heikomassa/alisteisessa tms. asemassa niin siksi kuritus on paha juttu. Oli kyse mistä tahansa kasvatustoimenpiteessä, lapsi on aina heikommassa ja alisteisessa asemassa vanhempaansa nähden ja niinhän sen kuuluukin olla. Aikuinen sanoo ja lapsi tottelee. Ei siinä ole kahta tasaväkistä "neuvottelemassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Mietipä suomalaisia sanontoja:
"Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee."Lasten väkivallan ihannointi kumpuaa luterilaisuudesta, ja on täten niin syvällä kulttuurissa. Ja kun fyysinen kuritus kiellettiin vasta -84 kun monissa muissa länsimaissa se on ollut kiellettyä jopa 100-200 vuotta.
Luonnosta erkaantuneen paskapuheita. Katso luontoa miten siellä emot kurittaa poikasiaan.
ihmisen ja eläimen yksi suurimmista eroista on juuri luonnosta erkaantuminen. ihmisen ja eläimen eroista käytiin vääntöä jo länsimaalaisen sivistyksen alkuaikoina eli antiikin aikoina. nyt ihminen on kuitenkin unohtanut perusasiat ja ne tulee jälleen uutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä oli. Tukasta repimistä vähän väliä, oli syytä tai ei. En oppinut käyttäytymään paremmin, ainoastaan sen, että se joka on isompi ja vahvempi saa tehdä pienemmilleen mitä huvittaa. Opetti vihaiseksi tätä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan enkä olekaan enää vanhempiini väleissä.
Jos joku yrittää selittää tätä jollain "kasvatuksella", niin siihen vastaan aina esimerkillä kuinka isämme roikotti minua ja veljeäni tukasta samaan aikaan, toinen toisessa ja toinen toisessa kädessä ja NAUROI. Oli varmaan niin hauskaa juu, kun lapset itkevät kun heitä satuttaa. Että kun tekee teräviä liikkeitä edestakaisin niin ne kiljuvat lisää, hah haa!
Omien lasten kanssa olen aina erityisen valppaana, etten suutu liikaa ja silloin lähden itse heti jäähylle jos edes alan korottaa ääntäni. En kestäisi sitä että tekisin vihanpuuskassa jotain samaa heille kuin mitä meille tehtiin. Isovanhemmat eivät ole lasteni kanssa tekemisissä.
Näille kurilla kasvatuksesta kertoville olen yleensä kommentoinut, että pidän itsekin tukistamista hyvänä kasvatuskeinona ja aina kun meillä on vaimo kuskina ja kytkin sattuu luistamaan, minulla on tapana ottaa hänen hiuksista tiukka ote ja tukistaa kunnolla. Siitä se sitten pikkuhiljaa oppii. En tiedä osaavatko kieroutuneesti ajattelevat tätä kommenttiani edes omaan toimintaansa yhdistää, mutta keskustelunaihe ainakin on nopeasti aina vaihtunut.
Ja ei, en kannata minkäänlaista parisuhdeväkivaltaa. Mutta tilanne tuossa nyt olisi sama kuin lapsella ja vanhemmalla. Paitsi että lapsi on kaiken lisäksi vielä riippuvuussuhteessa vanhempaansa ja todella paljon heikommassa asemassa kuin kukaan aikuisten parisuhteessa.
Ruumillista kurittamista voi vastustaa todella monella hyvällä argumentilla, mutta mielestäni se ei ole hyvä argumentti, että koska lapsi on heikomassa/alisteisessa tms. asemassa niin siksi kuritus on paha juttu. Oli kyse mistä tahansa kasvatustoimenpiteessä, lapsi on aina heikommassa ja alisteisessa asemassa vanhempaansa nähden ja niinhän sen kuuluukin olla. Aikuinen sanoo ja lapsi tottelee. Ei siinä ole kahta tasaväkistä "neuvottelemassa".
Kyllä ruumiillinen kuritus eli fyysinen väkivalta on pahempi asia alisteisessa suhteessa ja heikommassa asemassa olevaa kohtaan kuin vaikkapa tasavertaisten aikuisten välillä. Kovin vääristyneeltä tuntuu ajatus, että lapsen hiuksien repiminen olisi kenenkään moraalisen käsityksen mukaan lievempi tai yhtä lievä asia kuin vaikkapa puolison tai naapurin hiuksien repiminen. Väkivaltarikoksissa ihan juridisestikin huomioidaan uhrin heikompi ja mahdollinen alisteinen asema tuomioita annettaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä oli. Tukasta repimistä vähän väliä, oli syytä tai ei. En oppinut käyttäytymään paremmin, ainoastaan sen, että se joka on isompi ja vahvempi saa tehdä pienemmilleen mitä huvittaa. Opetti vihaiseksi tätä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan enkä olekaan enää vanhempiini väleissä.
Jos joku yrittää selittää tätä jollain "kasvatuksella", niin siihen vastaan aina esimerkillä kuinka isämme roikotti minua ja veljeäni tukasta samaan aikaan, toinen toisessa ja toinen toisessa kädessä ja NAUROI. Oli varmaan niin hauskaa juu, kun lapset itkevät kun heitä satuttaa. Että kun tekee teräviä liikkeitä edestakaisin niin ne kiljuvat lisää, hah haa!
Omien lasten kanssa olen aina erityisen valppaana, etten suutu liikaa ja silloin lähden itse heti jäähylle jos edes alan korottaa ääntäni. En kestäisi sitä että tekisin vihanpuuskassa jotain samaa heille kuin mitä meille tehtiin. Isovanhemmat eivät ole lasteni kanssa tekemisissä.
Näille kurilla kasvatuksesta kertoville olen yleensä kommentoinut, että pidän itsekin tukistamista hyvänä kasvatuskeinona ja aina kun meillä on vaimo kuskina ja kytkin sattuu luistamaan, minulla on tapana ottaa hänen hiuksista tiukka ote ja tukistaa kunnolla. Siitä se sitten pikkuhiljaa oppii. En tiedä osaavatko kieroutuneesti ajattelevat tätä kommenttiani edes omaan toimintaansa yhdistää, mutta keskustelunaihe ainakin on nopeasti aina vaihtunut.
Ja ei, en kannata minkäänlaista parisuhdeväkivaltaa. Mutta tilanne tuossa nyt olisi sama kuin lapsella ja vanhemmalla. Paitsi että lapsi on kaiken lisäksi vielä riippuvuussuhteessa vanhempaansa ja todella paljon heikommassa asemassa kuin kukaan aikuisten parisuhteessa.
Ruumillista kurittamista voi vastustaa todella monella hyvällä argumentilla, mutta mielestäni se ei ole hyvä argumentti, että koska lapsi on heikomassa/alisteisessa tms. asemassa niin siksi kuritus on paha juttu. Oli kyse mistä tahansa kasvatustoimenpiteessä, lapsi on aina heikommassa ja alisteisessa asemassa vanhempaansa nähden ja niinhän sen kuuluukin olla. Aikuinen sanoo ja lapsi tottelee. Ei siinä ole kahta tasaväkistä "neuvottelemassa".
Alisteinen asetelma vanhempi-lapsi tai vaikka hoitaja-lapsi asettaa vanhemmalle/hoitajalle vastuun lapsen hyvinvoinnista ja vaikkapa nyt fyysisen koskemattomuuden turvaamisesta. Koska vastuu fyysisestä koskemattomuudesta ei voi olla lapsella. Sen(kin) vuoksi alaikäisille on nimetty huoltaja(t). Tästä syystä fyysinen väkivalta on erityisen paha juttu alisteisessa suhteessa.
Minulla on vanhempani olivat molemmat rappioalkoholisteja, mutta jostakin käsittämättömästä syystä säästyin väkivallalta. Siis fyysiseltä. Todistin sitä kyllä vierestä, mutta minua ei onneksi koskaan lyöty. Olen jälkikäteen ajatellut, että se olisi ollut se viimeinen raja, jonka jälkeen olisin itse varmasti lipsunut pimeälle puolelle ja menettänyt kykyni tuntea mitään empatiaa. Kenties olisin itsekin alkanut käyttää väkivaltaa ratkaisumallina. Mutta niin ei käynyt, enkä ole koskaan edes lyönyt ketään.
Minua ei ole kuritettu, mutta tämä oli mielenkiintoinen ketju lukea, koska asia oli meillä joitakin vuosia sitten toisella tavalla ajankohtainen ja ehkä nyt ymmärrän jotain vähän paremmin.
Esikoistyttö oli silloin aloittanut 2. luokan ja mies otti silloin puheeksi sen, että tämän ikäistä pitäisi jo voida remmillä kurittaa. Tämä tuli ihan puun takaa, koska kyseessä täysin väkivallaton ihminen, joka ei ole koskaan koskenut minuun tai lapsiin ja rakastaa lapsia vähintäänkin 110 %:sesti. Kyse ei ollut silloin mistään yksittäisestä tapauksesta, josta olisi pitänyt kurittaa, vaan yleisesti, että hänen mielestään se kuuluu kasvatukseen, että voi tarvittaessa kurittaa! Enpä tietenkään suostunut ja pitkän keskustelun jälkeen hänkin uskoi asian. Mutta olihan aika absurdia, että tällaisesta asiasta joutui edes keskustelemaan!
Itse olen syntynyt vuonna 1982 ja koko lapsuuteni ajan kyllä sain tukkapöllyä, luunappia ja selkäsaunoja joko kämmenellä tai vyöllä (muistaakseni jopa joskus sillä solkipäällä). Epäilen, että äitini on kyllä tietänyt että on laitonta, mutta ei ole välittänyt asiasta. Sadistinen hän oli muutenkin.