Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ottaa puheeksi epätasa-arvo vauva-arjessa?
Meillä on mieheni kanssa vuoden vanha lapsi. Olen juuri lopettanut imettämisen kuukausi sitten ja vähän kerrallaan mies on hoitanut nukuttamisia nyt kun ei enää nukahda tissille. Tämä tarkoittaa, että minulla on ensimmäistä kertaa vuoteen mahdollisuus olla poissa kotoa iltaisin kun mieskin voi hoitaa nukutuksia.
Todettakoon, että mies on todella aktiivinen lapsen kanssa, auttaa arjessa ja ottaa vastuuta.
Mutta yksi mutta löytyy, eli iltatoimien rankkuus. Nukutus itsessään menee helposti, mutta mies kokee raskaaksi keittää puuroa, syöttää, kylvettää, pestä hampaat ja nukuttaa ihan yksin.
Olen nyt kahdesti viime kuukauden ollut illan poissa työn merkeissä, kaksi iltaa peräkkäin. Molempina kertoina mies on tehnyt palatessani hyvin selväksi, että koki illat rankkoina ja "toivoisi, ettei iltatöitä olisi". Olenko liian herkkä, kun otin tästä nokkiini, ihan siitä syystä että mies itse on koko vauvavuoden ajan käynyt kaksi iltaa viikossa salilla, jolloin olen aina hoitanut saman nukutusrumban yksin. Plus tietenkin se, että olen itse nukutuksen hoitanut joka ilta kunnes imetys päättyi. En haluaisi olla se vaimo, joka laskee vapaailtoja kristillisellä tasajaolla, mutta olen todella loukkaantunut siitä, että mies jotenkin tekee näistä "vapaailloistani" (jotka eivät edes ole vapaailtoja vaan töitä) niin ison numeron. Se saa minut tuntemaan, ettei hän arvosta sitä, että hänellä on ollut mahdollisuus olla illat poissa kahdesti viikossa koko vuoden ihan vain siksi, että minä olen silloin hoitanut lasta yksin. Ja ihan mukisematta.
Eli, a) ylireagoinko? Ja b) kuinka ottaisin tunteeni puheeksi niin, että mies ymmärtää minua eikä asiasta heti synny riitaa koska "nalkutan"
Kommentit (307)
Ajattele etukäteen kirjoitti:
Tukeehan se jo avioliittoakin,että hommia tekee kumpikin.Ettei toinen uuvu kokonaan,kyllästy ja lähde lätkimään.Ei voi valita vain niitä itselle mieluisimpia ja helpoimpia hommia.Jos toinen ei viitsi,ei pidä sitten myöhemmin päivitellä,jos perhe hajosi.Jos sitten tulee yhteishuoltajuus ja lapsi on vuoroviikon kummallakin,mieskin joutuu hoitamaan iltahommia useamminkin.
Kumpi tahansa voi koska tahansa lähteä ilman mitään vastuita lapsesta, joten ihan hyvin voi valita ne mieluisat hommat ja todeta toiselle, että jokotämä valinta tai minä lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin missään salilla käynyt, vaan panemassa kavereitaan. Nyt sitten kaduttaa, kun tuli hommanneeksi turhan raskaat kulissit todellista elämäntyyliään piilottelemaan. Etkös ole huomannut, miten ukollasi alkavat aina ajatukset harhailla puistoissa, julkisen liikenteen asemilla ja bajamajojen lähistöllä?
Jos miehesi tekee noita asioita niin muista että hän ei ole lapsesi. Eli hän tekee joitakin asioita eri tavalla kuin sinä eikä se silti tarkoita että hänen tapansa tehdä asioita olisi välttämättä väärä tapa. Ja jos hän tekee jotain mitä ei ole aiemmin tehnyt (tai on tehnyt paljon vähmmän kuin sinä) niin hän ei mitenkään voi olla yhtä harjaantunut kuin itse olet. Ihan sama asia pätee työelämään, jos uusi työntekijä alkaa tekemään jotain hommaa mitä harjaantuneempi on tehnyt vuosien ajan, suorituskyvyssä on huima ero.
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä pieniä lapsia hoitaa esim. Simpanssilaumassa? Miksi ihmisten tulisi taistella biologiaa vastaan? Tämä ei tarkoita etteikö mies tekisi mitään, mutta pienten lasten hoitoon on vietit ja ominaisuudet annettu naiselle, ei miehelle. Miksi tätä pitäisi yrittää vääntää siten, että molemmat tekee kaikessa 50/50? Tämä on sille lapsellekin haitallista.
Simpanssilaumoissa ei tiedetä kuka on isä, ja urokset voi vaikka tappaa vastasyntyneen jos sen käsiinsä saa. Näihinkö samaistut?
"mies kokee raskaaksi keittää puuroa, syöttää, kylvettää, pestä hampaat ja nukuttaa"
Pitääkö tämä ymmärtää niin että kun viettää tunnin pari aikaa oman lapsen kanssa yhdessä, niin se on jotenkin "takin tyhjäävä" asia?
Sillä, missä äiti tuona aikana on, tai mitä on tekemässä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Tuossahan kaksi toisilleen rakasta ihmistä (mies & lapsi) muodostavat luonnollista sidettä toisiinsa, joka kestää läpi elämän. Itse en koskaan kaivannut vaimoa "säätämään" noihin sessioihin ja niitä oli lähes joka ilta ja vaimo kotona. Päinvastoin, niistä on jäänyt erittäin rakkaita muistoja, ja kun lapsia tuli toinenkin niin touhu muuttui vieläkin mielenkiintoisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele etukäteen kirjoitti:
Tukeehan se jo avioliittoakin,että hommia tekee kumpikin.Ettei toinen uuvu kokonaan,kyllästy ja lähde lätkimään.Ei voi valita vain niitä itselle mieluisimpia ja helpoimpia hommia.Jos toinen ei viitsi,ei pidä sitten myöhemmin päivitellä,jos perhe hajosi.Jos sitten tulee yhteishuoltajuus ja lapsi on vuoroviikon kummallakin,mieskin joutuu hoitamaan iltahommia useamminkin.
Kumpi tahansa voi koska tahansa lähteä ilman mitään vastuita lapsesta, joten ihan hyvin voi valita ne mieluisat hommat ja todeta toiselle, että jokotämä valinta tai minä lähden.
Mies (tai miksei nainenkin, vaikka harvemmin,`) voi myös lähteä ilman että tulee mitään vuoroviikkosysteemeitä. Näin meillä. Tottakai se vaati suruaikansa. Nyt elämä hyvää siltä osin. Miehen, tai naisenkaan, ei sis tarvitse ottaa mitään vastuita lapsesta.
Ihana lukea, kuinka joillain on vielä mies kuvioissa, kun lapsi syntyy. Itselläni mies lähti pois heti, kun lapsi syntyi. Aina mietin, millaista olisi, jos joku edes vähän auttaisi ja välillä voisi vaikka jutellakin. Ole onnellinen puolisosta. Ne voi hetkenä minä hyvänsä kävellä ovesta ulos eikä koskaan enää palaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"mies kokee raskaaksi keittää puuroa, syöttää, kylvettää, pestä hampaat ja nukuttaa"
Pitääkö tämä ymmärtää niin että kun viettää tunnin pari aikaa oman lapsen kanssa yhdessä, niin se on jotenkin "takin tyhjäävä" asia?
Sillä, missä äiti tuona aikana on, tai mitä on tekemässä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Tuossahan kaksi toisilleen rakasta ihmistä (mies & lapsi) muodostavat luonnollista sidettä toisiinsa, joka kestää läpi elämän. Itse en koskaan kaivannut vaimoa "säätämään" noihin sessioihin ja niitä oli lähes joka ilta ja vaimo kotona. Päinvastoin, niistä on jäänyt erittäin rakkaita muistoja, ja kun lapsia tuli toinenkin niin touhu muuttui vieläkin mielenkiintoisemmaksi.
Ehkä ap on tehnyt lapsesta hankalan, ja nyt jättää hänet mielihyvin kärsimään isänsä kanssa; oikeuttaa hänen kokemat haasteet? Aloituksesta sai vaikutelman, että isä kertoo vaikeuksista - ap:lle oma vapaus on tärkeämpää. Onko kyse siitä, että ei arvioi isän ja lapsen kärsimystä liialliseksi, ja siksi pitää kiinni omista tarpeistaan. Vai suhtautuuko toisten vaikeuksiin tunnekylmästi, jopa sadistisesti? Voisi ajatella, että auttamattomuuden taustalla on omiakin vaikeuksia. Nyt saa mies maistaa samaa? Lapsi nyt on riesa vissiin joka tapauksessa.
lapsen ja isän vaikeuksilla e
Jotain hyvin kummallista tuossa on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä keitän puuroa usein muutaman päivän satsin kerralla ja sitten aamulla ja illalla mikron kautta pöytään. Tsemppiä ap! Meillä vähän samanlaisia asioita välillä, mutta yritän keskustella rakentavasti miehen kanssa.
Isä: minulla on vaikeuksia. Lapsi kärsii.
Äiti: ... (miettii "arvon jakautumista" ja kannattavinta strategiaa sen suhteen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä: minulla on vaikeuksia. Lapsi kärsii.
Äiti: ... (miettii "arvon jakautumista" ja kannattavinta strategiaa sen suhteen)
Isä: lapsen hoito on rasittavaa, nakitanpa lapseni hoidon kokonaan puolisolleni kiukuttelemalla joka kerta, kun lastani joudun yksin hoitamaan.
Äiti: miten kertoisin oikealla tavalla loukkaamatta miehelleni, että myös minulle lapsenhoito on raskasta ja tarvitsen välillä vapaa-aikaa.
En ole lukenut ketjua mutta tämä ilmiö on ikävä kyllä erittäin tuttu: Äidille lasten hoito on vapaa-aikaa, joten siitä ei tarvitse taukoa. Miehelle lasten hoito esim töiden jälkeen on ehdoton no-no, tarvitseehan hän vapaa-aikaa harrastuksiinsa ja muutenkin palautumiseen työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies teki kuten insinöörit teki.
Hän teetätti meille tutkimuksen ja mittasi kalorin kulutuksen päivän aikana ja kun tulokset tuli, niin hän oli liikkunut ja rasittunut päivän aikana (töissä) yli puolet enemmän kuin minä kotona vauvan kanssa.
Jos siihen olisi lisänyt miehelle kotitöitä, niin kuulemma olisi tullut burnout.
Paha siihen on sitten vaatia mitään kotitöitä, kun mies todisti tieteellisesti että minun roolii on paljon kevyempi vauvan kanssa kuin hänen roolinsa mieheenä on.
Totesi kyllä että voidaan tehdä mieluusti vaihto. Se olisi tietänyt 2000e tulojen menetystä meiltä.
Sekin vielä.
Kyllä me naiset usein ollaan kaikessa hyvinvoinnissa hyvin tietämättömiä ja itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, tottakai niitä vapaailtoja saa laskea ihan tasajaolla. Miksi ihmeessä et haluaisi olla tasa-arvosta kiinni pitävä äiti? Annat siinä samalla myös hyvän naisen mallin lapsellesi.
Ja otat puheeksi ihan vain sanomalla. Jos mies on kaksi iltaa viikossa itse poissa, mies hoitaa kaksi iltaa viikossa iltatoimet yksin. Kyllä se siitä sujuvoituu kun säännöllisesti tekee.
Turha katkeroitua, kannattaa pitää puolensa.
Tämä. Huvittaa nämä parisuhteellisten lapsiasioissa kriiseilyt. Terveisin totaaliyh
Vierailija kirjoitti:
Voit kertoa hänelle että jotkut nukuttavat vauvan 100% kerroista itse niin, ettei sitä tee kukaan toinen koskaan. Ja sen lisäksi saattaa olla ettei vauva nukahda kuin vasta 2-3h nukuttelun jälkeen. Että itse asiassa miehen pitäisi olla iloinen.
Mä vähän veikkaan että miestäs rassaa tuo toistuvuus. Aina sama laulu iltaisin, eikä sitä pääse eroon kuin sillä että joku toinen tekee sen. Aina ne samat puurot ja vellit, hampaat ja vaipat.
Meillä vauva herättää yhä 8 kertaa yössä, koska unihäiriö (ihan todettu). Mies reissutöissä niin hoidan arjen pyörityksen (myös ne iltatoimet), yöheräilyt ja vaativan asiantuntijatyön…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä: minulla on vaikeuksia. Lapsi kärsii.
Äiti: ... (miettii "arvon jakautumista" ja kannattavinta strategiaa sen suhteen)Isä: lapsen hoito on rasittavaa, nakitanpa lapseni hoidon kokonaan puolisolleni kiukuttelemalla joka kerta, kun lastani joudun yksin hoitamaan.
Äiti: miten kertoisin oikealla tavalla loukkaamatta miehelleni, että myös minulle lapsenhoito on raskasta ja tarvitsen välillä vapaa-aikaa.
Isä ja äiti: MINÄ, MINÄ (entä lapsi?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä: minulla on vaikeuksia. Lapsi kärsii.
Äiti: ... (miettii "arvon jakautumista" ja kannattavinta strategiaa sen suhteen)Isä: lapsen hoito on rasittavaa, nakitanpa lapseni hoidon kokonaan puolisolleni kiukuttelemalla joka kerta, kun lastani joudun yksin hoitamaan.
Äiti: miten kertoisin oikealla tavalla loukkaamatta miehelleni, että myös minulle lapsenhoito on raskasta ja tarvitsen välillä vapaa-aikaa.
"Kommunikaatio-ongelma". Kumpikaan ei ole jämäkkä.
Et ole todellakaan liian herkkä ja kohtuuton, vaan miehesi on liian itsekäs tuossa asiassa. Olethan sinäkin tähän mennessä mahdollistanut hänen työssäkäyntinsä hoitamalla yksin yhteistä lastanne, nyt olisi hänen vuoronsa suoda sama sinulle.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä, mutta miksi se mies maksaa suurimman osan perheen kuluista, jos hän on suurimmaksi osaksi vastuussa perheen kotitöistä? Eikö se ole sinun mielestäsi epätasa-arvoista?