Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyynärä kirjoitti:
Uskomatonta kun 50+ vilisevät jostain älyllisestä repsahduksesta, itse 60+ en ole havainnut mitään siihen suuntaan tapahtunutta, ei vielä ole tullut tilannetta, jossa olisin ikäni puolesta jotenkin älykkyydessä nuremmilleni oleellisesti hävinnyt, pikemminkin päin vastoin. Liikun yli 300 päivänä vuodesta, joukkue lajit ja hiihto/juoksu ovat harrastuksiani. Coopperi menee 3000 m, joten kunnoltaikin olen vähintäänkin kohtuullinen. Tiedän kyllä yli 70-vuotiaita muutaman, jotka hiihtävät 10km noin 35 - 37min aikaan (SM hiihdot) ja ovat teräväpäisiä kavereita. Ylös, ulos ja liikkumaan, sekä pulmayehtäviä ratkomaan, ei tapistu aivot, eikä roppa!
Tuota, harvemmin sitä itse huomaa, kun dementia alkaa. Ei millään pahalla. Äitinikin oli sitä mieltä, että ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin nuorempana, vaikka selävsti alkoi dementoitua.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhukset eivät enää kykene asumaan omakotitalossa, niin heidän kannattaisi muuttaa helppohoitoiseen ja esteettömään senioritaloon asumaan. Omakotitalo on raskas ja työläs hoidettava yli 75-vuotiaille vanhuksille. Siinä iässä monella alkaa jo olla liikuntarajoitteita ja monia muitakin sairauksia.
On myös erittäin yleistä, että omien vanhempien, appivanhempien tai iäkkäitten sukulaisten "auttaminen" ei ole mitenkään mahdollista. Annan esimerkin. Me asumme toisessa maakunnassa. Meillä on omat lapset, oma perhe ja oma koti hoidettavana ja käymme töissä. Välimatkaa on noin 2,5 tuntia. Meidän ei ole mitään järkeä lähteä ajamaan 2,5 tuntia/suunta ja mennä kolaamaan vanhusten pihoja lumesta. Joka paikkakunnalla on kotipalveluyrityksiä, joista voi ostaa myös lumenaurausta ja lumitöitä.
Vanhojen ihmisten pitäisi tajuta muuttaa, jos he eivät pysty enää kotonaan asumaan. Valitettavasti monet vanhukset elävät menneisyydessä ja ovat jääräpäitä. On korkea ikä ja terveys reistailee eivätkä vanhukset jaksa hoitaa omakotitaloa minään vuodenaikana. Silti pidetään jääräpäisesti kiinni omakotitalosta. Omakotitaloa ei voi myydä ulkopuolisille tai eikä taloa voi lahjoittaa ennakkoperintönä lapsille. Pakollisetkin remontit ovat tekemättä ja kiinteistö rapistuu silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän vanhette te, jotka olette mummotelleet muita vieraita ihmisiä koko elämänne. Kohta teitä itseänne mummotellaan ja kutsutaan jätteeksi. Kivaa?
Ei pidä paikkaansa. Tuo on nykyajan ilmiöitä, että vanhoja ihmisiä vähätellään. Minun nuoruudessani kuusikymppisiä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin kauniisti. Meidän sukupolvi auttaa paljon omia vanhempiaan. Käydään kaupassa ja apteekissa, viedään lääkäriin, käydään luomassa lumet, jopa siivotaan vapaapäivinä omien vanhempien luona. Villi veikkaus on, että kunhan itse aletaan tarvita apua parinkymmenen vuoden päästä, omat lapset tuskin auttavat.
Mikäli "teidän sukupolvi" noin valtavasti auttaa ja tekee, mistä niitä yksinäisiä vanhuksia sitten ilmaantuu, joiden jälkikasvu ei auta eikä käy edes katsomassa, saatikka siivoamassa ja kaupassa ja vielä lumetkin luomassa? Jos yksi ainoa perhe tekee noin, niin hyvä, mutta yleistä ei kyllä ole Suomessa tuollainen sukurakkaus kun motto on "jokainen pärjätköön miten parhaaksi näkee".
On erittäin yleistä, että meidän sukupolvi auttaa omia vanhempiaan. On myös yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole lainkaan lapsia tai lapset asuvat työn takia kaukana. Joillakin on omia vaikeuksia, esim. mt-ongelmia. Meidän perhe ei todellakaan ole ainoa. Tällä kujalla jossa asutaan, suurin osa asukkaista on yli 75-vuotiaita. Eihän se omakotitalossa asuminen enää onnistu, jos ei saa apua. Kyllä meiltä saa aina pyytää apua, mutta hyvin usein näkyvät omat lapset käyvän. Tämä talvi on ollut lumien suhteen hankala.
Mielestäni iso ongelma on se että puuttuu asumismuoto tästä välistä, eli ei enää oma talo mutta ei ihan palvelutalokaan. Tietynlainen rivari jossa talohommat on hoidettu ja pidetään jääkaappi perustäynnä, mutta muuten ei hoivailla sitä ihmistä sen enempää kuin omat lapsetkaan. Itse ainakin kammoan ajatusta jostain vanhustentalosta jossa pastellinvärinen hoitaja käy luonani lässyttämässä. (Anteeksi, en ajattele hoitajista tätä mutta painajaisessani siis vain.) Ihminen ei kuitenkaan ole vauva vaikkei ole fyysisesti parikymppinen.
Uskon että nykyiset kuuskymppiset eivät halua perinteistä vanhustentaloa asumismuodokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhukset eivät enää kykene asumaan omakotitalossa, niin heidän kannattaisi muuttaa helppohoitoiseen ja esteettömään senioritaloon asumaan. Omakotitalo on raskas ja työläs hoidettava yli 75-vuotiaille vanhuksille. Siinä iässä monella alkaa jo olla liikuntarajoitteita ja monia muitakin sairauksia.
On myös erittäin yleistä, että omien vanhempien, appivanhempien tai iäkkäitten sukulaisten "auttaminen" ei ole mitenkään mahdollista. Annan esimerkin. Me asumme toisessa maakunnassa. Meillä on omat lapset, oma perhe ja oma koti hoidettavana ja käymme töissä. Välimatkaa on noin 2,5 tuntia. Meidän ei ole mitään järkeä lähteä ajamaan 2,5 tuntia/suunta ja mennä kolaamaan vanhusten pihoja lumesta. Joka paikkakunnalla on kotipalveluyrityksiä, joista voi ostaa myös lumenaurausta ja lumitöitä.
Vanhojen ihmisten pitäisi tajuta muuttaa, jos he eivät pysty enää kotonaan asumaan. Valitettavasti monet vanhukset elävät menneisyydessä ja ovat jääräpäitä. On korkea ikä ja terveys reistailee eivätkä vanhukset jaksa hoitaa omakotitaloa minään vuodenaikana. Silti pidetään jääräpäisesti kiinni omakotitalosta. Omakotitaloa ei voi myydä ulkopuolisille tai eikä taloa voi lahjoittaa ennakkoperintönä lapsille. Pakollisetkin remontit ovat tekemättä ja kiinteistö rapistuu silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän vanhette te, jotka olette mummotelleet muita vieraita ihmisiä koko elämänne. Kohta teitä itseänne mummotellaan ja kutsutaan jätteeksi. Kivaa?
Ei pidä paikkaansa. Tuo on nykyajan ilmiöitä, että vanhoja ihmisiä vähätellään. Minun nuoruudessani kuusikymppisiä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin kauniisti. Meidän sukupolvi auttaa paljon omia vanhempiaan. Käydään kaupassa ja apteekissa, viedään lääkäriin, käydään luomassa lumet, jopa siivotaan vapaapäivinä omien vanhempien luona. Villi veikkaus on, että kunhan itse aletaan tarvita apua parinkymmenen vuoden päästä, omat lapset tuskin auttavat.
Mikäli "teidän sukupolvi" noin valtavasti auttaa ja tekee, mistä niitä yksinäisiä vanhuksia sitten ilmaantuu, joiden jälkikasvu ei auta eikä käy edes katsomassa, saatikka siivoamassa ja kaupassa ja vielä lumetkin luomassa? Jos yksi ainoa perhe tekee noin, niin hyvä, mutta yleistä ei kyllä ole Suomessa tuollainen sukurakkaus kun motto on "jokainen pärjätköön miten parhaaksi näkee".
On erittäin yleistä, että meidän sukupolvi auttaa omia vanhempiaan. On myös yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole lainkaan lapsia tai lapset asuvat työn takia kaukana. Joillakin on omia vaikeuksia, esim. mt-ongelmia. Meidän perhe ei todellakaan ole ainoa. Tällä kujalla jossa asutaan, suurin osa asukkaista on yli 75-vuotiaita. Eihän se omakotitalossa asuminen enää onnistu, jos ei saa apua. Kyllä meiltä saa aina pyytää apua, mutta hyvin usein näkyvät omat lapset käyvän. Tämä talvi on ollut lumien suhteen hankala.
Mielestäni iso ongelma on se että puuttuu asumismuoto tästä välistä, eli ei enää oma talo mutta ei ihan palvelutalokaan. Tietynlainen rivari jossa talohommat on hoidettu ja pidetään jääkaappi perustäynnä, mutta muuten ei hoivailla sitä ihmistä sen enempää kuin omat lapsetkaan. Itse ainakin kammoan ajatusta jostain vanhustentalosta jossa pastellinvärinen hoitaja käy luonani lässyttämässä. (Anteeksi, en ajattele hoitajista tätä mutta painajaisessani siis vain.) Ihminen ei kuitenkaan ole vauva vaikkei ole fyysisesti parikymppinen.
Uskon että nykyiset kuuskymppiset eivät halua perinteistä vanhustentaloa asumismuodokseen.
Näin me puhuttiin työpaikalla kahvipöydässä myös. Meitä on kolmen kopla, jotka ollaan oltu yhteisessä työpaikassa pidempään kuin 15 vuotta. Iät 52 v., 57v. ja 59v. Kukaan meistä ei osaa edes kuvitella, että parinkymmenen vuoden päästä pitäisi johonkin vanhustentaloon muuttaa ja siellä sammutetaan valot klo 21 ja tarjotaan kaikille samaa ruokaa, tykkäsi tai ei. Enhän minä töissäkään syö, jos on pahaa ruokaa, esim. jotain kuskusia tai kasvispalleroita tai sosekeittoja. En varmasti suostu maksamaan työpaikkalounaan hinnan verran siellä palvelutalossa, jos en tykkää ruuasta. Yksi meistä sanoi, että pahinta ajanvietettä mitä hän tietää, on jotkut bingot ja levyraadit, joita noissa palvelutaloissa vedetään. Mieluummin mennään diskoon ja bailataan kuin istutaan tavoittelemassa bingossa nenäliinapakettia. Eihän sillä sitten niin suurta merkitystä ole, jos muisti menee, mutta siinä vaiheessa asutaan jo hoitokodissa eikä palveluasunnossa.
Joku ihmetteli, että puuttuu väliasumismuoto oman talon ja palveluasunnon välillä. Ei ainakaan Vantaalla puutu. Täällä on tietääkseni ainakin 3 paikkaa, jotka tarjoavat senioreille asumista, johon ei sisälly mitään hoitopalveluita. Ihan tavallista vuokra-asumista kerrostaloissa, joissa on hissit ja melko esteettömät tilat. Jos on rahaa, niin Vantaalla on tarjolla. Yhdessä näistä ainakin on virikeohjelmaa, joka sisältyy asumisen hintaan. Koronan aikaan kuulemma ollut todella vähän.
Luulisin, että varmasti myös muissa kaupungeissa on palveluita, mutta maalla tuskin on, jos ei ole ostajia. Maalla ihmiset on niin pihejä, ettei ymmärretä, miksi pitäisi maksaa vuokra-asumisesta, kun on omakin koti. Siinä se totuus, miksei kukaan uskalla rakentaa nimenomaan senioreille suunniteltuja taloyhtiöitä sinne maaseudulle. Tietysti niissä on kalliimmat vuokrat, kun rakennetaan esteettömät ovet, isot hissit, joihin ambulanssin paarit mahtuu, näkövammaisia varten voi olla ääneen puhuva hissi, valot syttyy ja sammuu käytävillä automaattisesti, esteettömät saunatilat, talon pääoven eteen pitää päästä ajamaan sillä ambulanssilla jne. Kaikki se maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, että puuttuu väliasumismuoto oman talon ja palveluasunnon välillä. Ei ainakaan Vantaalla puutu. Täällä on tietääkseni ainakin 3 paikkaa, jotka tarjoavat senioreille asumista, johon ei sisälly mitään hoitopalveluita. Ihan tavallista vuokra-asumista kerrostaloissa, joissa on hissit ja melko esteettömät tilat. Jos on rahaa, niin Vantaalla on tarjolla. Yhdessä näistä ainakin on virikeohjelmaa, joka sisältyy asumisen hintaan. Koronan aikaan kuulemma ollut todella vähän.
Luulisin, että varmasti myös muissa kaupungeissa on palveluita, mutta maalla tuskin on, jos ei ole ostajia. Maalla ihmiset on niin pihejä, ettei ymmärretä, miksi pitäisi maksaa vuokra-asumisesta, kun on omakin koti. Siinä se totuus, miksei kukaan uskalla rakentaa nimenomaan senioreille suunniteltuja taloyhtiöitä sinne maaseudulle. Tietysti niissä on kalliimmat vuokrat, kun rakennetaan esteettömät ovet, isot hissit, joihin ambulanssin paarit mahtuu, näkövammaisia varten voi olla ääneen puhuva hissi, valot syttyy ja sammuu käytävillä automaattisesti, esteettömät saunatilat, talon pääoven eteen pitää päästä ajamaan sillä ambulanssilla jne. Kaikki se maksaa.
Kyllä, ymmärrän mitä sanot, mutta puhun nyt ihmisistä joilla on näkö tallella eikä tarvita mitään ambulanssipaarejakaan. Luulisi normirivarista voitavan muokata osittaispalvelutalon. Ei se voi niin paljon maksaa että joku kolaa pihatien ja tuo pari kertaa viikossa kauppakassin.
En tunne itseäni yhtään vanhemmaksi kuin kymmenen vuotiaana. Paitsi välillä kun lonkkaa vihlaisee, huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, että puuttuu väliasumismuoto oman talon ja palveluasunnon välillä. Ei ainakaan Vantaalla puutu. Täällä on tietääkseni ainakin 3 paikkaa, jotka tarjoavat senioreille asumista, johon ei sisälly mitään hoitopalveluita. Ihan tavallista vuokra-asumista kerrostaloissa, joissa on hissit ja melko esteettömät tilat. Jos on rahaa, niin Vantaalla on tarjolla. Yhdessä näistä ainakin on virikeohjelmaa, joka sisältyy asumisen hintaan. Koronan aikaan kuulemma ollut todella vähän.
Luulisin, että varmasti myös muissa kaupungeissa on palveluita, mutta maalla tuskin on, jos ei ole ostajia. Maalla ihmiset on niin pihejä, ettei ymmärretä, miksi pitäisi maksaa vuokra-asumisesta, kun on omakin koti. Siinä se totuus, miksei kukaan uskalla rakentaa nimenomaan senioreille suunniteltuja taloyhtiöitä sinne maaseudulle. Tietysti niissä on kalliimmat vuokrat, kun rakennetaan esteettömät ovet, isot hissit, joihin ambulanssin paarit mahtuu, näkövammaisia varten voi olla ääneen puhuva hissi, valot syttyy ja sammuu käytävillä automaattisesti, esteettömät saunatilat, talon pääoven eteen pitää päästä ajamaan sillä ambulanssilla jne. Kaikki se maksaa.
Kyllä, ymmärrän mitä sanot, mutta puhun nyt ihmisistä joilla on näkö tallella eikä tarvita mitään ambulanssipaarejakaan. Luulisi normirivarista voitavan muokata osittaispalvelutalon. Ei se voi niin paljon maksaa että joku kolaa pihatien ja tuo pari kertaa viikossa kauppakassin.
Ei Vantaalla tarvita kauppakassin tuojia, kun täällä saa sen ruuan ihan tavallisesta kaupasta kotiinkuljetuksella. Noissa senioreille suunnitelluissa kerrostaloissa pääsee summeria painamalla sisään ja niissä on ulko-ovella valvontakamera, jonka kuvaa voi katsoa ihminen omassa eteisessä, kun summeri soi. Rivitaloja meillä ei ole, koska niitä ei tänne rakenneta. Vantaalla asutaan kerrostaloissa. Rivarit on täysin syrjässä palveluista, ei senioreille suunnattuja. Nuo senioritalot taas on järkevän matkan päässä palveluista, on esim. kauppoja, ravintoloita, apteekki kävelymatkan säteellä.
Totuus on se, että sairauskohtausten määrä lisääntyy ja sitä pitää huomioida, jos oikeasti tehdään taloja, joissa ikääntynyt voi asua vuosia.
Eikö nyt senioriasuntoja ole kaikissa kaupungeissa? Keskustassa. Se jolla on rahaa niihin pääsee. Mulla ei tule olemaan mitään mahiksia. Kunnan kotihoito on tulevaisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, että puuttuu väliasumismuoto oman talon ja palveluasunnon välillä. Ei ainakaan Vantaalla puutu. Täällä on tietääkseni ainakin 3 paikkaa, jotka tarjoavat senioreille asumista, johon ei sisälly mitään hoitopalveluita. Ihan tavallista vuokra-asumista kerrostaloissa, joissa on hissit ja melko esteettömät tilat. Jos on rahaa, niin Vantaalla on tarjolla. Yhdessä näistä ainakin on virikeohjelmaa, joka sisältyy asumisen hintaan. Koronan aikaan kuulemma ollut todella vähän.
Luulisin, että varmasti myös muissa kaupungeissa on palveluita, mutta maalla tuskin on, jos ei ole ostajia. Maalla ihmiset on niin pihejä, ettei ymmärretä, miksi pitäisi maksaa vuokra-asumisesta, kun on omakin koti. Siinä se totuus, miksei kukaan uskalla rakentaa nimenomaan senioreille suunniteltuja taloyhtiöitä sinne maaseudulle. Tietysti niissä on kalliimmat vuokrat, kun rakennetaan esteettömät ovet, isot hissit, joihin ambulanssin paarit mahtuu, näkövammaisia varten voi olla ääneen puhuva hissi, valot syttyy ja sammuu käytävillä automaattisesti, esteettömät saunatilat, talon pääoven eteen pitää päästä ajamaan sillä ambulanssilla jne. Kaikki se maksaa.
Kyllä, ymmärrän mitä sanot, mutta puhun nyt ihmisistä joilla on näkö tallella eikä tarvita mitään ambulanssipaarejakaan. Luulisi normirivarista voitavan muokata osittaispalvelutalon. Ei se voi niin paljon maksaa että joku kolaa pihatien ja tuo pari kertaa viikossa kauppakassin.
Mikä este on asua normaalissa rivarissa? Äitini asuu eikä ole mitään ongelmia. Yksityisiä sosiaalipalveluyrityksiä on pilvin pimein, joista voi ostaa esim, siivousta, suihkuapua, pyykkihuoltoon apua, lumenluontia, rivarin takapihan nurmikon leikkuuta, asiointiapua yms. Ihan mitä vaan pystyy ostamaan ja tarjontaa riittää. Joku tuossa mainitsi, että ei tarvita kauppakassin kuljettajaa, kun Vantaalla voi tilata ruuat kotiin. Niin ne voi tilata muuallakin Suomessa. Maksaa noin 10-15€/kerta. Tulee aika paljon halvemmaksi tilata suoraan kauppapalvelusta kuin ostaa joku ihminen hakemaan sitä ruokaa kaupasta. Äiti osti viime talvena liukkaiden aikaan kauppa-apua samasta yrityksestä, josta käy siivooja. Tunnin veloitus on heillä minimi, eli 36€ tuli hintaa sille, että käydään ostoksilla puolesta. Nyt hän on tilannut suoraan kauppapalvelusta kerran viikossa. Kesällä hän käy tietysti itse rollaattorin kanssa tekemässä ostokset.
Vanhenemisesta vielä tulin uudestaan kirjoittamaan, että tosiaan jonkinlainen viidenkympin kriisi voi olla menossa, vaikka synttärit ei ole vielä olleet.
Siinä on taustalla varmasti myös luopumisen ajatuksia. Viimeinen lapsi lentää kohta pesästä, hänelläkin alkaa aikuisuus (kaksi muuta ovat jo täysikäisiä). Pitäisi ehtiä luoda muistoja yhdessä.
Parisuhteesta ajattelen niin, että ei se kuitenkaan vaihtamalla parane. On nähnyt jo liikaa vierestä noita uusia yrityksiä ja erehdyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma suhtautuminen kauneusleikkauksiin on muuttunut. Nuorena olin ehdoton, että hyi, ei mitään kauneusleikkauksia ja kaikki botox-julkkikset ja kiristetyt naamat näytti kamalalta omaan silmään. Kun kymmenisen vuotta sitten keski-ikäiset alkoivat ottaa ankkahuulia itselleen, pidin sitä säälittävänä.
Nyt kun omissakin ystävissä on ulkonäköään hiukan kohentaneita, olen muuttanut mieltäni. Yksi ystävä kävi 3-4 vuotta sitten kosmeettisessa leikkauksessa, jossa kohotettiin raskaita silmäluomia. Ihan hyvältä näyttää ja olen harkinnut myös itselleni. Julkiseltahan sitä leikkausta ei saa, jos luomet eivät haittaa pahasti näkökenttää.
Toinen ystävä/tuttava kävi kiristyttämässä ihoa naamasta, siis poskien kohdalta vetivät ryppyjä pois ja kiristys kohti ohimoita. Aluksi ajattelin, että onpa turhaa, mutta nyt kun nähnyt useamman kerran, niin oikeastaan sopii hänelle. Ei ole niin väsynyt ilme. Hän on ottanut myös pistoksia huulten ympärille. Sitä en osaa sanoa, nuorentaako yhtään, mutta ainakin itse hän kertoi, että suupielet ei ole enää alaspäin, joten itse on tyytyväisempi. Sitä en tohtinut kysyä, pitääkö niitä pistoksia laittaa useinkin, että tulos säilyy.
En ole itse tehnyt naamalle vielä mitään, mutta voisin kuvitella, että jos alkaa jokin kohta kovin vaivata, ehkä voisin harkita jotain toimenpidettä. Teenhän minä allien eteen työtä salilla 2-3 kertaa viikossa, joten miten naama olisi eri juttu. Roikkuvat allit, ne on sellainen näky, jota vastaan olen taistellut. Mahamakkarat saa piiloon paidan alle, mutta kesällä t-paita paljastaa, jos ei käsiä ole treenattu.
Olen 53v. Yksi syöpä sairastettu ja parannuttu mutta siinä meni kuvitelma, että taatusti elän vähintään 80-vuotiaaksi. Talous on huolettomampi kun nuorempana, mikä on jees. Muisti ei ole yhtä hyvä kun nuorena mutta ei sen väliä, duunissa nuoret saa mun puolesta loistaa, loistin mäkin aikanaan. Nyt teen työn vähän vasemmalla kädellä. Kunto on aina ollut hyvä, eikä mikään haittaa liikkumista ja siitä olen kiitollinen, monella on tän ikäisenä jo kremppoja. Olo on seesteinen ja bilettää ei jaksa tai kiinnosta. Miestä ei ole, mikä on hyvä, koska parisuhteeni ovat olleet surkeita. Aika menee aikuisten lasten näkemisissä ja ystävien kanssa. Itse asiassa tämä on oikein hyvää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten muisti ja henkiset kyvyt ilmeisesti monella hiipumassa. Minulla on ollut täysin päin vastoin. Nuorena 15-25 v. meni aika kaikkeen sähläämiseen. Oli draamaa ystävyyssuhteissa, poikaystävien kanssa, valvomista yömyöhälle. Olen myöhemmin ihmetellyt, miten olen voinut opiskella yliopistossa ja samaan aikaan sählännyt kaikkea muuta. Luultavasti se on ollut sellaista, että tenttikirjoja lukenut yöt ennen tenttiä ja kaikki saman tien haihtunut päästä, kun tentti meni läpi. Gradun tekokin kesti ja kesti, kun ei ollut kehittynyt vielä itsesäätely. Olin jo töissä, kun viimein sain puserrettua sen ulos. En olisi varmaan vielä silloinkaan saanut, jos ei olisi joka kk lähtenyt palkasta epäpätevyysvähennystä, mikä alkoi harmittaa.
Ensimmäisen kerran tulin äidiksi 26-vuotiaana. Silloin kun lapset oli pieniä, minulla muistamisen kanssa vasta ongelmia olikin. Kolme lasta syntyi 7 vuoden sisällä ja minusta tuntui, etten nukkunut vuosiin. Olin vain äitiyslomat kotona ja heti kun päättyi, niin töihin vaan. Mieheni tavoitteli silloin omaa haavettaan ja perusti yrityksen. Välillä elettiin ihan kädestä suuhun sillä minun palkalla. Läheltä piti, ettei ero tullut, kun hän teki ajoittain todella pitkiä työpäiviä ja arjen pyöritys jäi minun vastuulleni. Töitäkin teki ihan sumussa, ajatukset solmussa.
Oikeastaan vasta nyt viisikymppisenä olen alkanut jotain muistaa ja osata. On kiva kun saa mennä nukkumaan yhdeksältä ja herää virkeänä viiden ja kuuden välillä. Olen myös opiskellut viime vuosina lisää, kun on vihdoin aikaa ja elämä jossain järjestyksessä. Opiskelu on myös muuttunut valtavasti 25-30 vuodessa. Jos silloin ennen taottiin ulkoa päähän asioita, niin nyt se on yhdistelemistä. Tuoda jotain uutta ja yhdistellä näkökulmia, tutkailla, kuinka tämä asia on kaikki nämä seikat huomioiden. Kirjoittaminen toki on hitaampaa kuin nuorena, mutta ajatuksia ja lauseita ei tarvitsekaan nyt puskea sekunnissa esiin, vaan niitä voi makustella ja tuntea iloa siitä, kun saa jonkin asian ilmaistua itseä tyydyttävällä tavalla.
Tuohon äskeiseen vielä lisäyksenä, että teen tällä hetkellä 80% työaikaa, koska opiskelen samalla. Olen miettinyt, että minulle voisi jatkossakin sopia 4-päiväinen työviikko. Taloudellisesti ei mikään hyvä asia, mutta olen tyytynyt siihen, että juuri ja juuri palkallaan pärjää. En ole alkanut säästää itselleni lisäeläkettä, enkä pysty tukemaan pesästä lentäneitä lapsiani taloudellisesti. Ehkä se on hyväkin asia.
Vierailija kirjoitti:
En halua elää lähellekkään satavuotiaaksi. Ap.
Riippuu täysin siitä missä menee henkinen ja fyysinen terveys.
Jos ed. mainitut pelaa niin miksipä ei koska ei tänne ketään ikuisuudeksi kumminkaan tuomita.
Kaikenlaista pientä vaivaa alkaa olla, vaikka mielestään elänyt suht terveellisesti. Ja melkein eniten haittaavat ne vaivat, jotka näkyvät. Tuttavapiirissä alkoi kuuttakymppiä lähestyttäessä kummallinen nuorekkuuskilpailu. Toisinaan tuntuu, että tärkeintä näille ihmisille on nuorekuuden säilyttäminen ja muiden ikäistensä voittaminen tässä kilpailussa.
En pidä viisikuusikymppistä vielä vanhana, kuten monet täällä tuntuvat pitävän. Paljonhan se riippuu mitä sairauksia ja vastoinkäymisiä on ollut miten vanhenemisen kokee. Itselläni on hankala perussairaus ollut nuoresta asti, niin ihan toimintakyvystä osaan iloita päivä kerrallaan. Parhaillaan odotan kiireisenä lähetteenä tehtyä tutkimuskutsua vakavan sairausepäilyn vuoksi. Mutta tällaista on elämä.
Elämäni on ollut todella hyvää ja olen saavuttanut paljon enemmän kuin ikinä uskalsin edes toivoa. Lapset pärjäävät hyvin, ovat löytäneet mukavan puolison, ei taloushuolia. Jos kuolen tähän sairauteen, niin kuolenpahan ainakin nättinä ja rakastettuna. Kun vain ei tarvitsisi jäädä kitumaan. N54
Vierailija kirjoitti:
En pidä viisikuusikymppistä vielä vanhana, kuten monet täällä tuntuvat pitävän. Paljonhan se riippuu mitä sairauksia ja vastoinkäymisiä on ollut miten vanhenemisen kokee. Itselläni on hankala perussairaus ollut nuoresta asti, niin ihan toimintakyvystä osaan iloita päivä kerrallaan. Parhaillaan odotan kiireisenä lähetteenä tehtyä tutkimuskutsua vakavan sairausepäilyn vuoksi. Mutta tällaista on elämä.
Elämäni on ollut todella hyvää ja olen saavuttanut paljon enemmän kuin ikinä uskalsin edes toivoa. Lapset pärjäävät hyvin, ovat löytäneet mukavan puolison, ei taloushuolia. Jos kuolen tähän sairauteen, niin kuolenpahan ainakin nättinä ja rakastettuna. Kun vain ei tarvitsisi jäädä kitumaan. N54
Tsemppiä♥️
Kivasti sanottu:"kuolla kauniina"
Mutta toivon ennen kaikkia kuolla kivutta ... niin ja toki kitumatta. Sitten kun annettu aika on käytetty.
Mutta on kivaa aikaa varhennetulla eläkkeellä. Ei o kiire. Aamukahvit rauhassa. Pihalla kuopsuttelu lintujen liverryksessä. Tahtoisinkin kuolla ulkona. Tai ainakin ikkuna auki💕
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, kun anoppisi pääsi palvelutaloon. Nämä vanhukset pärjäisivät omakotitalossa vielä huonommin. Vanhuksille pitäisi rakentaa esteettömiä yhteisöasuntoja, joissa on turvallista asua ja palvelut ovat lähellä. Omakotitalo on hankala asumismuoto iäkkäälle, liikuntarajoitteiselle ja sairaalle ihmiselle.