Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Jostain syystä olen menettänyt mielenkiintoni ihan kaikkeen. Kun joku kertoo puuhastelleensa jotain, sanon hieno homma ja olen kiitollinen että mun ei tarvi "suorittaa" sitä. Kaiken tekeminen ja edes minkään asian pohtiminen tuntuu ihan turhalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinähän vanhette te, jotka olette mummotelleet muita vieraita ihmisiä koko elämänne. Kohta teitä itseänne mummotellaan ja kutsutaan jätteeksi. Kivaa?
Ei pidä paikkaansa. Tuo on nykyajan ilmiöitä, että vanhoja ihmisiä vähätellään. Minun nuoruudessani kuusikymppisiä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin kauniisti. Meidän sukupolvi auttaa paljon omia vanhempiaan. Käydään kaupassa ja apteekissa, viedään lääkäriin, käydään luomassa lumet, jopa siivotaan vapaapäivinä omien vanhempien luona. Villi veikkaus on, että kunhan itse aletaan tarvita apua parinkymmenen vuoden päästä, omat lapset tuskin auttavat.
Mies rupsahtannut, juo liikaa, erektio-ongelmat, unettomuus… meitä ei uskois samanikäisiksi + 55
Libido on kuollut, mutta mahtavaa on, että mikään ei enää hävetä, eikä yhtään tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat. Ikänäkö on vähän kurja juttu ja aika kiitää hurjaa vauhtia, mutta muuten on kyllä tähänastisen elämän paras aika menossa. Joka asiasta ei enää jaksa ottaa kierroksia.
Vierailija kirjoitti:
Elän parasta aikaa. Mahtavan seesteinen olo, ei paineita uran, talouden tai ulkonäön puolelta. Toki olen sen verran luonteeltani turhamainen, että pidä kunnostani ja siisteydestäni huolta, mutta siihen saa jäädä. Aika tosiaan tuntuu menevän nopeammin jostain syystä.
Joillakin näin. Joillakin kuten minulla taas paineita kun pitäisi vaihtaa työalaa, rahat on vähissä, ja ulkonäkö ja terveys rapistuvat.
Pian 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika menee nopeasti, kun ajankäytöstä tykkää.
Ei ole tylsää työtä, johon kaikki hyvät vuodet hukkuvat ja jää hyvin vähän aikaa vapaa-ajalle.
Eli elämäsi tarkoitus on kuluttaa aika mahdollisimman nopeasti, ennenkuin kuolee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän vanhette te, jotka olette mummotelleet muita vieraita ihmisiä koko elämänne. Kohta teitä itseänne mummotellaan ja kutsutaan jätteeksi. Kivaa?
Ei pidä paikkaansa. Tuo on nykyajan ilmiöitä, että vanhoja ihmisiä vähätellään. Minun nuoruudessani kuusikymppisiä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin kauniisti. Meidän sukupolvi auttaa paljon omia vanhempiaan. Käydään kaupassa ja apteekissa, viedään lääkäriin, käydään luomassa lumet, jopa siivotaan vapaapäivinä omien vanhempien luona. Villi veikkaus on, että kunhan itse aletaan tarvita apua parinkymmenen vuoden päästä, omat lapset tuskin auttavat.
Mikäli "teidän sukupolvi" noin valtavasti auttaa ja tekee, mistä niitä yksinäisiä vanhuksia sitten ilmaantuu, joiden jälkikasvu ei auta eikä käy edes katsomassa, saatikka siivoamassa ja kaupassa ja vielä lumetkin luomassa? Jos yksi ainoa perhe tekee noin, niin hyvä, mutta yleistä ei kyllä ole Suomessa tuollainen sukurakkaus kun motto on "jokainen pärjätköön miten parhaaksi näkee".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa tehdä mitä haluaa. Tänään yllätin itseni nukkumalla melkein 11 aamulla. Yleensä nousem klo 6. Ja mikä parasta, oikein pakko ei ole tehdä mitään. Tykkään työnteosta, joten se on hyvä juttu. Olen alkanut kutoa. Aikaisemmin ei innostanut. Alkoholin olen lopettanut melkein kokonaan. Ruoka on hyvää ilman viiniäkin. Telkkaria en juuri katsele. Niitä älyttömiä ohjelmia katsoessa elämä vasta hukkaan meneekin. Olen ollut onnekasa, sillä kremppoja ei pahemmin ole.
Elämä on hyvää. Isoin parannus oli avioero pitkäaikaisesta puolisosta. Oli ihan pahimman luokan ankeuttaja. Kotiin oli ikävä tulla.
56 v
On tullut kaikenlaista kremppaa, selkä ei kestä, polvet kipeytyy, askel hidastuu...
Rappusissa hengästyy. Pitää varmaan lopettaa tupakointi. Alkon jätin jo 7 vuotta sitten...
Työpäivän jälkeen ihan naatti. Pitäis vielä jaksaa 12 vuotta ennen eläkeikää!
N 55.v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän vanhette te, jotka olette mummotelleet muita vieraita ihmisiä koko elämänne. Kohta teitä itseänne mummotellaan ja kutsutaan jätteeksi. Kivaa?
Ei pidä paikkaansa. Tuo on nykyajan ilmiöitä, että vanhoja ihmisiä vähätellään. Minun nuoruudessani kuusikymppisiä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin kauniisti. Meidän sukupolvi auttaa paljon omia vanhempiaan. Käydään kaupassa ja apteekissa, viedään lääkäriin, käydään luomassa lumet, jopa siivotaan vapaapäivinä omien vanhempien luona. Villi veikkaus on, että kunhan itse aletaan tarvita apua parinkymmenen vuoden päästä, omat lapset tuskin auttavat.
Mikäli "teidän sukupolvi" noin valtavasti auttaa ja tekee, mistä niitä yksinäisiä vanhuksia sitten ilmaantuu, joiden jälkikasvu ei auta eikä käy edes katsomassa, saatikka siivoamassa ja kaupassa ja vielä lumetkin luomassa? Jos yksi ainoa perhe tekee noin, niin hyvä, mutta yleistä ei kyllä ole Suomessa tuollainen sukurakkaus kun motto on "jokainen pärjätköön miten parhaaksi näkee".
On erittäin yleistä, että meidän sukupolvi auttaa omia vanhempiaan. On myös yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole lainkaan lapsia tai lapset asuvat työn takia kaukana. Joillakin on omia vaikeuksia, esim. mt-ongelmia. Meidän perhe ei todellakaan ole ainoa. Tällä kujalla jossa asutaan, suurin osa asukkaista on yli 75-vuotiaita. Eihän se omakotitalossa asuminen enää onnistu, jos ei saa apua. Kyllä meiltä saa aina pyytää apua, mutta hyvin usein näkyvät omat lapset käyvän. Tämä talvi on ollut lumien suhteen hankala.
Vierailija kirjoitti:
On tullut kaikenlaista kremppaa, selkä ei kestä, polvet kipeytyy, askel hidastuu...
Rappusissa hengästyy. Pitää varmaan lopettaa tupakointi. Alkon jätin jo 7 vuotta sitten...
Työpäivän jälkeen ihan naatti. Pitäis vielä jaksaa 12 vuotta ennen eläkeikää!
N 55.v
Joo, tuo on tuttua, että työpäivän jälkeen ihan naatti!!!
Nuorempana jaksoi hakea lapset hoidosta, tehdä ruuan, käydä kaupassa tai jumpassa, toimia harrastuskuskina yms. Nyt hyvä kun jaksaa töiden jälkeen jotain ruokaa väsätä. Liikunta on sitä arkiliikuntaa, esim. kävelen 3 km töihin ja takaisin. Jos en kävelisi työmatkoja, tuskinpa saisin itseäni liikkeelle illalla. Huonolla kelillä kyllä fuskaan ja kuljen autolla.
Toinen muuttunut juttu on alkoholin sieto. Olen aina rakastanut hyvää viiniä. Puoli pulloa ruuan kanssa tai ei aina sitäkään, ehkä kolmasosa pullosta. Mihinkään se ei vaikuttanut. Nykyisin ei pysty illalla edes sitä yhtä lasillista juomaan, kun se jo vaikuttaa yöuniin. Join viimeksi viiniä jouluna ja päätin, että tämä saa nyt olla tauolla toistaiseksi. Koko iltayön hikoilutti ja heräilin monta kertaa. Siskoni sanoi, että hänkään ei enää kestä viinejä, mutta yhden ison oluen voi saunan jälkeen ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin.
Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto.
Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta.
Valmistuin itse AMKsta 50 vuotiaana :D
Nykyinen työ sen varran vaativa, että joutuu päätään oikeasti käyttämään.
Eli, jos päätään ei käytä, äly joko valuu kustessa pönttöön tai poistuu hengityksen kautta ulos.
Jos vanhukset eivät enää kykene asumaan omakotitalossa, niin heidän kannattaisi muuttaa helppohoitoiseen ja esteettömään senioritaloon asumaan. Omakotitalo on raskas ja työläs hoidettava yli 75-vuotiaille vanhuksille. Siinä iässä monella alkaa jo olla liikuntarajoitteita ja monia muitakin sairauksia.
On myös erittäin yleistä, että omien vanhempien, appivanhempien tai iäkkäitten sukulaisten "auttaminen" ei ole mitenkään mahdollista. Annan esimerkin. Me asumme toisessa maakunnassa. Meillä on omat lapset, oma perhe ja oma koti hoidettavana ja käymme töissä. Välimatkaa on noin 2,5 tuntia. Meidän ei ole mitään järkeä lähteä ajamaan 2,5 tuntia/suunta ja mennä kolaamaan vanhusten pihoja lumesta. Joka paikkakunnalla on kotipalveluyrityksiä, joista voi ostaa myös lumenaurausta ja lumitöitä.
Vanhojen ihmisten pitäisi tajuta muuttaa, jos he eivät pysty enää kotonaan asumaan. Valitettavasti monet vanhukset elävät menneisyydessä ja ovat jääräpäitä. On korkea ikä ja terveys reistailee eivätkä vanhukset jaksa hoitaa omakotitaloa minään vuodenaikana. Silti pidetään jääräpäisesti kiinni omakotitalosta. Omakotitaloa ei voi myydä ulkopuolisille tai eikä taloa voi lahjoittaa ennakkoperintönä lapsille. Pakollisetkin remontit ovat tekemättä ja kiinteistö rapistuu silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän vanhette te, jotka olette mummotelleet muita vieraita ihmisiä koko elämänne. Kohta teitä itseänne mummotellaan ja kutsutaan jätteeksi. Kivaa?
Ei pidä paikkaansa. Tuo on nykyajan ilmiöitä, että vanhoja ihmisiä vähätellään. Minun nuoruudessani kuusikymppisiä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin kauniisti. Meidän sukupolvi auttaa paljon omia vanhempiaan. Käydään kaupassa ja apteekissa, viedään lääkäriin, käydään luomassa lumet, jopa siivotaan vapaapäivinä omien vanhempien luona. Villi veikkaus on, että kunhan itse aletaan tarvita apua parinkymmenen vuoden päästä, omat lapset tuskin auttavat.
Mikäli "teidän sukupolvi" noin valtavasti auttaa ja tekee, mistä niitä yksinäisiä vanhuksia sitten ilmaantuu, joiden jälkikasvu ei auta eikä käy edes katsomassa, saatikka siivoamassa ja kaupassa ja vielä lumetkin luomassa? Jos yksi ainoa perhe tekee noin, niin hyvä, mutta yleistä ei kyllä ole Suomessa tuollainen sukurakkaus kun motto on "jokainen pärjätköön miten parhaaksi näkee".
On erittäin yleistä, että meidän sukupolvi auttaa omia vanhempiaan. On myös yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole lainkaan lapsia tai lapset asuvat työn takia kaukana. Joillakin on omia vaikeuksia, esim. mt-ongelmia. Meidän perhe ei todellakaan ole ainoa. Tällä kujalla jossa asutaan, suurin osa asukkaista on yli 75-vuotiaita. Eihän se omakotitalossa asuminen enää onnistu, jos ei saa apua. Kyllä meiltä saa aina pyytää apua, mutta hyvin usein näkyvät omat lapset käyvän. Tämä talvi on ollut lumien suhteen hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankin vaivan. Hajotkaa te muut kremppohinne.
T. Laura. 49- v.
Siis vauvan.
Ei tuntunut miltään ennen kuin täytin 59.
Ulkonäkö, työ, elämää ja maailmaa seuraava.
Naiseus/vanhenemisen/ mahd sairauksien pelko/itsevarmuus kärsivät.
Ihan kuin kaikki olisi ohitse.
Mikään ei oikeasti ole juurikaan muuttunut, muu kuin oma tunne,
nuoruus, oma itsetunto jotenkin muuttunut.
Kamalaa.
Luulin oikeasti, ettei vanhentuminen "ole mitään', mutta kyllä se on.
Elämänkokemus tuo tietoisuuden kaiken katoavaisuudesta.
Väliaikaista kaikki on vain.
Elämä on Lahja ja lyhyt.
Aktiivielämä loppuu, vaikka eläisit yli 100-vuotiaaksi, kuten suvussani perintögeenieni mukaan tuleman pitää.
Olen 59 v, hyväkuntoinen, työssä,
mies on.. Joku "harmaa pilvi, nostagisuus" silti nostaa päätään.
Luopuminen. Lopulta luovumme monista asioista: ystäviä menehtyy, nuoret kulkevat ympärillä..
Oma terveys, ulkonäkö jne pk, mutta olen muuttunut sisäisesti.
Varautunut terveesti ilm tulevaan, tuleviin asioihin.
Jonkinlainen kaunis haikeus, viisas silmä, mieli hiljaisesti, on
antanut paljon, mutta suruakin tähän liittyy.
Ihana Elämä. Parasta ennen - meni nyt - tunne. ♥️🙃🙄
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhukset eivät enää kykene asumaan omakotitalossa, niin heidän kannattaisi muuttaa helppohoitoiseen ja esteettömään senioritaloon asumaan. Omakotitalo on raskas ja työläs hoidettava yli 75-vuotiaille vanhuksille. Siinä iässä monella alkaa jo olla liikuntarajoitteita ja monia muitakin sairauksia.
On myös erittäin yleistä, että omien vanhempien, appivanhempien tai iäkkäitten sukulaisten "auttaminen" ei ole mitenkään mahdollista. Annan esimerkin. Me asumme toisessa maakunnassa. Meillä on omat lapset, oma perhe ja oma koti hoidettavana ja käymme töissä. Välimatkaa on noin 2,5 tuntia. Meidän ei ole mitään järkeä lähteä ajamaan 2,5 tuntia/suunta ja mennä kolaamaan vanhusten pihoja lumesta. Joka paikkakunnalla on kotipalveluyrityksiä, joista voi ostaa myös lumenaurausta ja lumitöitä.
Vanhojen ihmisten pitäisi tajuta muuttaa, jos he eivät pysty enää kotonaan asumaan. Valitettavasti monet vanhukset elävät menneisyydessä ja ovat jääräpäitä. On korkea ikä ja terveys reistailee eivätkä vanhukset jaksa hoitaa omakotitaloa minään vuodenaikana. Silti pidetään jääräpäisesti kiinni omakotitalosta. Omakotitaloa ei voi myydä ulkopuolisille tai eikä taloa voi lahjoittaa ennakkoperintönä lapsille. Pakollisetkin remontit ovat tekemättä ja kiinteistö rapistuu silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän vanhette te, jotka olette mummotelleet muita vieraita ihmisiä koko elämänne. Kohta teitä itseänne mummotellaan ja kutsutaan jätteeksi. Kivaa?
Ei pidä paikkaansa. Tuo on nykyajan ilmiöitä, että vanhoja ihmisiä vähätellään. Minun nuoruudessani kuusikymppisiä pidettiin suuressa arvossa ja kohdeltiin kauniisti. Meidän sukupolvi auttaa paljon omia vanhempiaan. Käydään kaupassa ja apteekissa, viedään lääkäriin, käydään luomassa lumet, jopa siivotaan vapaapäivinä omien vanhempien luona. Villi veikkaus on, että kunhan itse aletaan tarvita apua parinkymmenen vuoden päästä, omat lapset tuskin auttavat.
Mikäli "teidän sukupolvi" noin valtavasti auttaa ja tekee, mistä niitä yksinäisiä vanhuksia sitten ilmaantuu, joiden jälkikasvu ei auta eikä käy edes katsomassa, saatikka siivoamassa ja kaupassa ja vielä lumetkin luomassa? Jos yksi ainoa perhe tekee noin, niin hyvä, mutta yleistä ei kyllä ole Suomessa tuollainen sukurakkaus kun motto on "jokainen pärjätköön miten parhaaksi näkee".
On erittäin yleistä, että meidän sukupolvi auttaa omia vanhempiaan. On myös yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole lainkaan lapsia tai lapset asuvat työn takia kaukana. Joillakin on omia vaikeuksia, esim. mt-ongelmia. Meidän perhe ei todellakaan ole ainoa. Tällä kujalla jossa asutaan, suurin osa asukkaista on yli 75-vuotiaita. Eihän se omakotitalossa asuminen enää onnistu, jos ei saa apua. Kyllä meiltä saa aina pyytää apua, mutta hyvin usein näkyvät omat lapset käyvän. Tämä talvi on ollut lumien suhteen hankala.
Eihän ne talot käy kaupaksi aina. Jää sitten riesaksi se omakotitalo.
Senioritalossa asumisen kalleus voi myös yllättää. Mieheni äiti muutti ns. palvelutaloon. Hän ei muita palveluita tarvitse kuin siivouksen ja syö talon valmiit ateriat (aamiainen, lounas ja päivällinen). Siitä on ollut vähän vääntöä, kun palvelutalo yrittää väkisin myydä ateriapakettia. Kolme ateriaa maksaa n. 14€/pv ja koko paketti 16,30€. Eihän siinä eroa ole kuin reilut 2€, mutta miksi hän haluaisi ostaa koko paketin, kun itse pystyy päiväkahvit keittämään ja iltaisin tottunut syömään pelkän hedelmän.
Vuokra on 880€/kk ja siihen sisältyy vesimaksu ja myös sähkö.
Siivous maksaa n. 80€/kk. Siinä on alviton hinta, kun se on sosiaalipalvelu. Yleensä sisältää kerran viikossa pikkusiivousta alle puoli tuntia ja kerran kuussa on kunnon siivous, joka kestää yli tunnin. Korona-aikana ollut luokattoman huonoa se pikkusiivous. Kerran olivat käyneet pelkät roskat tyhjentämässä ja vähän suihkuttivat vessanpönttöä, aikaa kului 5 min. Minä soitin ja kysyin asiasta, niin syynä henkilöstöpula. Seuraavalla viikolla sama homma. Ikkunanpesut, jääkaapin pesut ja muut ylimääräiset pitää tilata erikseen ja niistä laskutetaan 42€/tunti.
Hyvää on se, että talosta saa hoitoa, jos kunto huononee. Anopilla on nyt vain yksi lääke päivässä eikä tarvitse lääkejakelua, mutta jos tarvitsisi, niin senkin voi ostaa. Takapuolen pesut ja muut voi myös ostaa. Suihkuapua hän ei vielä tarvitse. Me käydään kerran viikossa lauantaisin ja autetaan pyykinpesussa. Hyvä että tuohon taloon sai viedä oman pesukoneen, koska kaikissa palvelutaloissa ei saa ja sitten se pyykinpesu maksaakin.
Mutta.., kallista on, enemmän kuin kuussa tulee eläkettä tilille. Onneksi on rahaa tilillä.
Vierailija kirjoitti:
Hankin vaivan. Hajotkaa te muut kremppohinne.
T. Laura. 49- v.
Joo, hankitaan me muutkin vaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankin vaivan. Hajotkaa te muut kremppohinne.
T. Laura. 49- v.
Siis vauvan.
Voi hyvä ihme, opettelisit ensin kirjoittamaan!
Kaikki tuon ikäisen tietävät, että se on T: (ei t.) ja Lauran jälkeen ei tule pistettä. 49- v. pitää kirjoittaa 49 v. (ilman väliviivaa).
Peruskoulussa opetettiin entisaikaan kielioppiakin.
Alue: Aihe vapaa
On alkanut tuntua siltä, että työelämässä voisi alkaa jo himmailemaan. Johan tässä onkin tullut töitä tehtyä ja kunnianhimoa ei ole kyllä yhtään. Mutta ei sitä vielä voi, kun laskutkin pitää maksaa. Elämä tässä soljuu kuitenkin mukavasti eteenpäin. Lapset kasvaa, oma kunto on loistava ja sijoituksiakin löytyy. Mikäs tässä ollessa.