Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Minä en enää jaksa innostua. Nuoruuden haaveet eivät toteutuneet. Mutta nyt ymmärrän et kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en enää jaksa innostua. Nuoruuden haaveet eivät toteutuneet. Mutta nyt ymmärrän et kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa.

Kohtalo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en enää jaksa innostua. Nuoruuden haaveet eivät toteutuneet. Mutta nyt ymmärrän et kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa.

Kohtalo?

Uskotteko että polkunne täällä on jo ennalta määrätty? Minä lohduttaudun sillä ajatuksella.  

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä helvetin paljon mieluummin 50 kuin 20. 20 ei tajunnut mistään mitään. Elämä pyöri kapitalistisen suorittamisen ympärillä.

Mutta jos sulla olis kylliksi rahaa, eläisit leveää ja komeasti kuin ökyrikas porvari.

Vasemistolainen katkeruus pilaa kenet tahansa, periytyykö se, ilmeisesti koska pojan lähtiessä kotoa maailmalle isän neuvo on, muista olla katkera.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tämä vanheneminen tuntuu, on tosi levollinen olo. Ei enää lainkaan samanlaista ahdistusta ja levottomuutta kuin nuorena. Olen nyt (57 v) paljon onnellisempi kuin esimerkiksi 21-vuotiaana.

Mulla just toisinpäin, nuorena sitä oli rakastunut, meni naimisiin ja sai sen kaipaamansa lapsen. Nyt 57v. oon levoton ja ahdistunut seuratessani miten maailma on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvältä tämä vanheneminen tuntuu, on tosi levollinen olo. Ei enää lainkaan samanlaista ahdistusta ja levottomuutta kuin nuorena. Olen nyt (57 v) paljon onnellisempi kuin esimerkiksi 21-vuotiaana.

Mulla just toisinpäin, nuorena sitä oli rakastunut, meni naimisiin ja sai sen kaipaamansa lapsen. Nyt 57v. oon levoton ja ahdistunut seuratessani miten maailma on muuttunut.

Joskus mietin että onneks omat vanhempani ovat jo päässeet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin. 

Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto. 

Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta. 

Mulle tuo palikkatesteissä taantuminen oli kova paikka. Aina ollut 5% parhaimpien joukossa ja nyt viimevuonna hädintuskin keskitasoa (normaali siis vielä ikäisekseni). Omilla kriteereillä täysin pudonnut kykyjeni tasolta

18

Mitä ihmettä olette tehneet aivoillenne, onko esim. alkoholi tai muut päihteet ongelma? Kysyn siksi, että itse olen 57v. ja pää toimii kuin partaveitsi, ei mitään ongelmia. Mutta olen ollut täysin raitis kymmeniä vuosia, olisiko sillä osuutta asiaan?

Mun paras aika on mennyt.

Elämä oli ihan siedettävää viiteenkymppiin asti mutta sitten on ollut pelkkää alamäkeä. Jos ihan suoraan sanon, niin en jaksaisi enää elää yhtään. Olen aivan suunnattoman pettynyt. Odotin aina, että kyllä ne kivat päivät vielä tulee mutta ei ne sitten tulleet. Aina toivoin ja odotin ja ajattelin, että joku päivä ne vielä tulee. Mutta aika kului ja mä vaan vanhenin eikä mitään tapahtunut vaikka kuinka yritin. Nyt 50+ ikäisenä olen jo lakannut odottamasta. 

Siksi toi koronarokotuskaan ei paljon kiinnosta kun en oikeasti ole niin pahoillani vaikka tämä päättyisi jo. Olen tehnyt ja nähnyt riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin 50-kymppinen mies. Ahdistaa kun aika kuluu niin vikkelään, mihinkään ei vielä satu ja taloudellinen tilanne ok. Mutta jotenkin alkanut tulla ajatuksiin viime aikoina, että tässäkö tämä oli?

Vaikka vuosia oletettavasti vielä pari-kolmekymmentä edessä, niin jotenkin tuo luopumisen tunne on alkanut väikkyä mielessä. Ruuhkavuodet meni tosi nopeasti kun lapset oli pieniä, mutta nyt tuntuu aika kuluvan vielä nopeampaan.

Mieleltäni olen kuin 16-vuotias ja jutut samaa tasoa, ensin meni lähinäkö ja nyt alkaa mennä pikkuhiljaa ulkonäkö :-) 

Muuten hyvä. Mut en jaksais tuon ikäiseltä kuunnella 16-vuotiaan juttuja.

Itselläni muisti pätkii, mutta tutkitusti kyse ei ole dementiasta. Nukun huonosti ja välillä en saa unta lainkaan. Tätäkin tutkittiin testillä. Kolmen viikon seurannassa oli yksi kunnolla nukuttu yö. Ei ihme, jos on toistaitoinen olo ja keskittymiskyvynkin kanssa välillä niin ja näin.

Olen laihtunut viime vuosina ja iho roikkuu niin käsivarsissa kuin vatsassa. Kaulaheltta ilmestyi jokunen vuosi sitten ja posket ovat valahtaneet. Yläluomet roikkuu ja silmäpussit ovat välillä todella komeat. Hiukset harmaantuvat kovaa kyytiä.

Mutta en liiemmin piittaa noista ulkoisista vanhenemisen merkeistä, vaikka peilistä katsookin joku kääkkä. Enemmän ottaa päähän selkä- ja polvikivut sekä yleinen jäykkyys. Tasapainoa pitää aktiivisesti harjoittaa tai sitten pitää kohta vetää aina sukat jalkaa istuen.

Perintönä toisesta sukuhaarasta olen saanut rintasyöpään altistavan geenin. Syöpä todettiin kuusi vuotta sitten. Kaihi leikattiin vähän aikaisemmin. Olen todennut, että tulipa hoidettua pois alta mokomat, mutta toki aika ajoin mielessä käy, että mitä jos se syöpä uusii.

Parasta elämässä on kiireettömyys ja se, että aikuinen lapsi on terve ja löytänyt paikkansa työelämässä. Yritän keksiä jatkuvasti jotain uutta opeteltavaa kuten kielet, käsityöt ja akvarellimaalaus.

Kuten moni on jo todennut niin aika kuluu nopeasti.  Viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat vain hujahtaneet.

N63

olen 51 ja en tunne itseäni vanhaksi. Miehillä yksi varma vanhuuden merkki on kun märät unet ja kuivat pierut vaihtaa paikkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin. 

Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto. 

Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta. 

Mulle tuo palikkatesteissä taantuminen oli kova paikka. Aina ollut 5% parhaimpien joukossa ja nyt viimevuonna hädintuskin keskitasoa (normaali siis vielä ikäisekseni). Omilla kriteereillä täysin pudonnut kykyjeni tasolta

18

Mitä ihmettä olette tehneet aivoillenne, onko esim. alkoholi tai muut päihteet ongelma? Kysyn siksi, että itse olen 57v. ja pää toimii kuin partaveitsi, ei mitään ongelmia. Mutta olen ollut täysin raitis kymmeniä vuosia, olisiko sillä osuutta asiaan?

Ei ole sillä täysin raitis puolisoni vanhempi oli kuin käkikello viimeiset viisi vuotta ja lopetti rasvan syömisen kun kolesteroli nousi. Ei kohta tuntenut ketään enää. Hän alkoi viimeiset vuodet laihduttamaan. 

Kun ylipainoisia peloitellaan, kohdellaan todella törkeästi ja syyllistetään niin ettei niitä hoideta kun se ylipaino on omaa syytä niin ihminen tapetaan siihen.  Normaalipainoinen ei ole yhtään sen kummempi ihminen muuta kuin se paino on kevyempi. 

Vierailija kirjoitti:

olen 51 ja en tunne itseäni vanhaksi. Miehillä yksi varma vanhuuden merkki on kun märät unet ja kuivat pierut vaihtaa paikkaa

Olen 55 ja saman ikäiselläni miehelläni ei ole tuollaisia merkkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en enää jaksa innostua. Nuoruuden haaveet eivät toteutuneet. Mutta nyt ymmärrän et kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa.

Kohtalo?

Uskotteko että polkunne täällä on jo ennalta määrätty? Minä lohduttaudun sillä ajatuksella.  

En usko, mutta tuurin merkitykseen uskon. Jokin osa voi olla vähän ihmeenoloistakin, kun oma elämäni otti käänteen hyvään suuntaan.

Sen hyväksyn, että hyvin monesta ulkoisesta asiasta jäin paitsi, mutta löysin lopulta sisäisen liikkumatilan ja mielen notkeuden. Se kelpaa minulle.

Pitkiä masennusjaksoja takana ja muuta oireilua. Nyt tunnen olevani vahva. Eikä tätä oikeasti voinut ennalta päättää tai tietää, että pääsen nykyiseen tyyneyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungeilla ja kunnilla ei ole siivouspalvelua eläkeläisille. Joko omaiset siivoaa tai siivous on ostettava siivousyritykseltä.

Ymmärtäisin kyllä, että vähävaraisille eläkeläisille tukea siivoomiseen saa jos tarpeen. Aina vaan enemmän tuetaan, et kotona asuminen onnistuis. Laitospaikat ne vasta maksaakin. Köyhiltä vähemmän, rikkailta enemmän.

Kukaan ei tule siivoamaan eläkeläiselle ilmaiseksi, mutta 1257 tai tuota pienemmällä eläkkeellä voi saada 2 palveluseteliä, joilla saa alennusta 2 tunnin siivouksesta kuukaudessa.

Kun täytin 50v siitä alkoi toinen elämäni. Uusi ja erilainen ja ei ole kuin hyvää sanottavaa. Se on tosi, että aika alkaa 50: n jälkeen juoksemaan nopeammin. Olen nyt 75v ja aion pysyä kunnossa, jos suinkin voin siihen vaikuttaa. Olen yrittänyt pitää itseni kunnossa ja olen siinä onnistunutkin. Kremppoja on tullut, mutta niistä selvitty kirurgin operaatioilla. Tykkään liikkua paljon, seuraan mitä maailmalla tapahtuu, luen paljon ja minulla on useita läheisiä ja ystäviä. Teen hieman vapaaehtoistyötä. Olen terveesti utelias ja katson mitä kohtalolla on vielä tarjottavana.

Ikääntymistä ei tarvitse pelätä. Se on hyväkin, ei ole enää velvoitteita mihinkään suuntaan ja saa päättää kaikesta omien mielihalujen mukaan. Miesystävä on( 10v nuorempi), emme asu yhdessä mutta olemme pariskunta. Tätä yhteiseloa on kestänyt 23v ja olemme tyytyväisiä. Tämä malli parisuhteesta sopii meille. Käymme tapahtumissa, festareilla, näyttelyissä, teatterissa jne..

Neuvoni on kaikenikäisille: Eläkää, nauttikaa elämästä ja antakaa toisten elää omalla tavallaan.

Viikatemies odottaa!

Viisikymppisenä on kaikki vielä hyvin, mutta loppuu liian aikaisin, ihmiset ei jää turhan takia eläkkeelle. 

Olen kärsinyt vakavasta sairaudesta koko ikäni johon on vasta viime vuosina keksitty tehokas biologinen lääke, joten itse koen että nyt vasta elämä alkaa. En pelkää siis kipuja ja sairauksia kun olen jo kestänyt niitä vuosikymmenet.

Omistauduin perheelle ja työn teolle. Nyt olen hiljattain aloittanut tavoitteellisen treenaamisen ja koen että paljon hyviä terveempiä vuosia edessä.

Olen kiinnostunut asioista, mm. musiikki ja tiede kiinnostavat. On ihan mukavaa myös laittautua ja koen olevani aika seksikäs. Sinänsä ei ole tarvetta miellyttää ketään mutta ihan mukavaa nauttia kauniista ulkonäöstä.

Olen saanut kestää paljon ikäviä asioita elämässäni, nyt kaikki pienikin hyvä tuntuu isolta iloiselta asialta.

N49, ulkosuomalainen

Nykyisin tuntuu ihan mukavalta. Annoin itselleni 50-vuotislahjaksi avioeron ja hommasin 21 vuotta nuoremman kumppanin. Nyt nautitaan.