Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Että olisi voinut opetella kirjoittamaan yli 50 vuotta. Tuntuu vanheneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, kun ikää jo +50, ihan kamalaa olisi olla tässä hullussa mailmassa vaika 20 ja pitäisi jaksaa tehdä kaikkea "paskaa"...ei jaksa....
20v. ajattelee ehkä eri tavalla.
Minä en. Olen 20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on muuttumassa liian vaikeaksi. Tietokoneohjelmat turhauttavat ja raivostuttavat, koska ne tuntuvat muuttuvan yhä vaikeammiksi käyttää. Suuri osa työajasta kuluu uuden tietotekniikan kanssa kamppailuun ja yhä vähemmän itse perustehtävään.
Tältä siis tuntuu nyt.
Vanhempani ovat kuolleet, joten heistä ei ole huolta enää. Pian täytän 60. Ajattelen olevani vanha eukko, vaikka joskus tuntuu kuin olisin vasta teini.
Eläkemummot ulos seuraavassa yt:ssä. Niin se menee jos ei enää edes osaa tietokonetta ja ohjelmia käyttää. Nuoret tilalle. Juuri tämän vuoksi yli 55-vuotiaiden paikka on eläkkeellä, ei työssä.
Mummoikäisenä olen sitä mieltä, että jos me ihmiset olemme niin fiksuja kuin luulemme, niin miksi emme osaa tehdä käyttäjäystävällisiä ja aivoergonomisia tietokoneohjelmia?
Kun nyt kuitenkin oletetaan, että satavuotiaankin pitäisi hoitaa asiansa netissä.
Syytän niitä ohjelmien suunnittelijoita. Käyttäjien mielipiteitä ei yleensä kysellä, vaan ohjelmat annetaan sellaisenaan ja asenne on, että opetelkaa tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Heh, vanhat kurpat luulee täällä että 50 on uusi 25. Ei ole. Te ootte kulahtaneita korppikotkia, jotka etenee kovaa vauhtia kohti hautaa. Vieläkö ihmettelette, että menette sinne yksin?
Äläpä nyt jonne ilkeäksi heittäydy! Ehkäpä sitten kun sinullakin rupeaa parta kasvamaan niin sinulla on mahkua noihin vanhoihin kurppiin jotka ovat uusi 25! Sori vaan mutta sinun tehtäväsi on odottaa, sitä että haivenesi parraksi muuttuisivat :D
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kun läheinen äitini kuoli 88-vuotiaana ja pitkä ihmissuhde siis päättyi, aloin oivaltaa konkreettisesti, että kaikki ihmissuhteet päättyvät kuolemaan. Tämä on fakta.
Siihen voi suhtautua kahdella tavalla. Joko se vie arvon kaikelta, koska kuitenkin kuolema korjaa. Tai se nostaa ihmissuhteet todella arvoonsa: pitää tarttua hetkeen ja elää hyvin muita kohtaan.
Myös se, että tietyt elämänvaiheet ovat jääneet peruuttamattomasti taakse kuten.. no, nuoruus, tuntuu haikealta. Tai lapset pieninä, niisk.
Parisuhteessa olevien kannattaisi muistaa, että parisuhdetta voi kehittää vain silloin kun molemmat vielä elävät. Sitten kun toinen poistuu näyttämöltä, game is over, eikä mitään voi enää anteeksi pyytää, anteeksi saada, puhua selväksi tms. Vaikka silloin tavallaan selvästi näkee, mitä olisi pitänyt tehdä suhteen kehittämiseksi. Usein ihmiset kuitenkin elävät kuin aikaa olisi rajattomasti, vaikka niin ei ole.
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, vanhat kurpat luulee täällä että 50 on uusi 25. Ei ole. Te ootte kulahtaneita korppikotkia, jotka etenee kovaa vauhtia kohti hautaa. Vieläkö ihmettelette, että menette sinne yksin?
Äläpä nyt jonne ilkeäksi heittäydy! Ehkäpä sitten kun sinullakin rupeaa parta kasvamaan niin sinulla on mahkua noihin vanhoihin kurppiin jotka ovat uusi 25! Sori vaan mutta sinun tehtäväsi on odottaa, sitä että haivenesi parraksi muuttuisivat :D
Vanhat naiset ovat ilkeitä ja katkeria. Ei ihme, että ukkonsa heittävät heidät pihalle kun 50 rajapyykki on ylitetty, ja etsivät nuoren naisen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on muuttumassa liian vaikeaksi. Tietokoneohjelmat turhauttavat ja raivostuttavat, koska ne tuntuvat muuttuvan yhä vaikeammiksi käyttää. Suuri osa työajasta kuluu uuden tietotekniikan kanssa kamppailuun ja yhä vähemmän itse perustehtävään.
Tältä siis tuntuu nyt.
Vanhempani ovat kuolleet, joten heistä ei ole huolta enää. Pian täytän 60. Ajattelen olevani vanha eukko, vaikka joskus tuntuu kuin olisin vasta teini.
Hassua, että koet tietotekniikan noin. Mun lapseni ällistelevät jatkuvasti sitä miten heidän vanha mutsinsa pärjää jopa heitä paremmin some- ja ohjelmamaailmassa.
Koneet ja laitteet eivät ole kiinnostaneet minua ikinä.
Toisaalta äitiäni ne kiinnostivat, mutta hänkin joutui kuusikymppisenä pyytämään apua tietokoneen käytössä.
Aika paljon riippuu siitä, ajatteleeko itse samoin kuin tietokoneohjelma. Onko samanlainen logiikka kuin ohjelman suunnittelijalla.
Sitten jossain iässä monelle tulee hahmotusongelmia ja koordinaatio-ongelmia. Käsi ei enää ole vakaa eikä kosketus ole tarkka. Näkö huononee ja vaikka näkisi, niin näkemäänsä ei aina ymmärrä.
Itsellä on esim. vaikeaa löytää toimintoja. Kun luen ohjeita, miten asia pitäisi tehdä, voiolla vaikeaa löytää ruudulta niitä oikeita painikkeita. Tai en löydä sitä valikkoa, joka pitäisi löytyä jostain, tai valikosta sitä oikeaa vaihtoehtoa, joka pitäisi valita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hoo moilasena luen näitä. Miten jotkut tosiaan kokevat olevansa vanhoja ja raihnaisia jo 50 vuotiaana?? Itse fyysisesti ja henkisesti terveenä koen elämän mukavaksi ja tosiaan elämääkin edessä vielä se 30-50 vuotta.
Raitis, liikunnallinen, hoikka ja terveellisesti syövä serkkuni sai 35-vuotiaana divertikuloosin.
40-vuotiaana aivokasvaimen ja nyt 50-kymppisenä jänteitä repeilee sängystä noustessa.
Työelämässä on silloin, kun ei ole saikulla.
Lääkärin vastaus vaivoihin:
"Kun sitä ikää tulee..."
68v ja elän päivän kerrallaan, löytäen jotain positiivista päivittäin. Ikääntymiselle ei voi mitään joten mitä sitä suremaan?
Vierailija kirjoitti:
Kun läheinen äitini kuoli 88-vuotiaana ja pitkä ihmissuhde siis päättyi, aloin oivaltaa konkreettisesti, että kaikki ihmissuhteet päättyvät kuolemaan. Tämä on fakta.
Siihen voi suhtautua kahdella tavalla. Joko se vie arvon kaikelta, koska kuitenkin kuolema korjaa. Tai se nostaa ihmissuhteet todella arvoonsa: pitää tarttua hetkeen ja elää hyvin muita kohtaan.
Myös se, että tietyt elämänvaiheet ovat jääneet peruuttamattomasti taakse kuten.. no, nuoruus, tuntuu haikealta. Tai lapset pieninä, niisk.
Parisuhteessa olevien kannattaisi muistaa, että parisuhdetta voi kehittää vain silloin kun molemmat vielä elävät. Sitten kun toinen poistuu näyttämöltä, game is over, eikä mitään voi enää anteeksi pyytää, anteeksi saada, puhua selväksi tms. Vaikka silloin tavallaan selvästi näkee, mitä olisi pitänyt tehdä suhteen kehittämiseksi. Usein ihmiset kuitenkin elävät kuin aikaa olisi rajattomasti, vaikka niin ei ole.
Tämän tekstini pointti siis oli, että vanheneminen tuo mukanaan väistämättömästi kuoleman läsnäolon elämässä, kun edellinen sukupolvi alkaa siirtyä manan majoille. Se on haikeaa ja hieman tuskallistakin. Se on minusta paljon isompi juttu kuin jokin ryppy jossain, niin kuin nuoret tuntuvat luulevan, että se ulkonäön muuttuminen on pahinta kaikessa. Nelikymppisenä oli kivaa, kun kaikki vanhemmat läheiset olivat vielä elossa.
Yli 50 v elää täysillä, kannattaa pitää huoli kunnosta hyvissä ajlin, ei tupakointia, alkoholia harvoin ja maltillisesti, aurinkoa rasva iholla ja hyvin maltillisesti, seksi sujuu, harrastukset, työ, kenties opiskelua jne
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, vanhat kurpat luulee täällä että 50 on uusi 25. Ei ole. Te ootte kulahtaneita korppikotkia, jotka etenee kovaa vauhtia kohti hautaa. Vieläkö ihmettelette, että menette sinne yksin?
Äläpä nyt jonne ilkeäksi heittäydy! Ehkäpä sitten kun sinullakin rupeaa parta kasvamaan niin sinulla on mahkua noihin vanhoihin kurppiin jotka ovat uusi 25! Sori vaan mutta sinun tehtäväsi on odottaa, sitä että haivenesi parraksi muuttuisivat :D
Vanhat naiset ovat ilkeitä ja katkeria. Ei ihme, että ukkonsa heittävät heidät pihalle kun 50 rajapyykki on ylitetty, ja etsivät nuoren naisen tilalle.
No, parrankasvun lisäksi sinun pitänee odottaa että viisastuisit. Valitettavasti se ei tule iän mukana joten saatat jäädä tuollaiseksi :D
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Nää miehenvaihtajat tuossa iässä ällöttää, oikeesti.
Naisenvaihtajat ei?
Vierailija kirjoitti:
Olen kuusikymppinen, työelämässä täysillä, terveys ok, lapset aikuisia, raha-asiat mallillaan. Kroppa on suht ok, naaman kävin fiksauttamassa. Elämä on hyvää!
Mitäs kohtaa naamassa fiksautit??? Itse yläluomia omin varoin.
Tulee hitaaksi ja kömpelöksi. Aivosumua. Yöunet 4-5h. Lihoo vaikkei syö. Mitään ei jaksa. Inhoaa kaikkea ja kaikkia. Jää kaikkeen negatiiviseen kiinni. Kun seisoo alasti peilin edessä niin sitä kattelee itteensä ja toteaa että pilaantunut on.
Ei siinä mitään sen huonompaa, mies sanoi, ettei enää kiihotu minusta ja hän runkkaakin ainakin 3 kertaa viikossa pornoa katsoessaan, ei siinä mitään, nyt vaan ollaan niin kuin ennekin, olen 55 v ja hoikahko, pitkähiuksinen ja mielestäni ok oloinen muutenkin, muttei vaan enää kotona minua haluta, olemme olleet aina yhdessä, teinivuosista alkaen. Lapsia saimme 2 joista yksi, rakas kuoli. Nyt olen tai en ole enää oikein onnellinen koska tykkään seksistä.
Eniten kyllä ihmetyttää ajan kuluminen. Eipä mitään ihmeempiä ole elämässä mutta päivät, viikot, kuukaudet menevät todella nopeasti. Äskän oli kesä ja ei mee kuin jotain 4kk niin taas on maa sula ja kesä?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 v elää täysillä, kannattaa pitää huoli kunnosta hyvissä ajlin, ei tupakointia, alkoholia harvoin ja maltillisesti, aurinkoa rasva iholla ja hyvin maltillisesti, seksi sujuu, harrastukset, työ, kenties opiskelua jne
Sujuisi seksi muttei miehellä, ei kaikki voi erota ja olla vain itselleen, vai voiko.
Muuten en ajattele asiaa, mutta jalat on ongelma, en pysty enää juoksemaan ja pitkän istumisen jälkeen kävely on hidasta. Myös kipuja ilman syytä, luultavasti jonkinlaista reumaa, mitä suvussa on esiintynyt nuorillakin, on alkamassa.
Hassua, että koet tietotekniikan noin. Mun lapseni ällistelevät jatkuvasti sitä miten heidän vanha mutsinsa pärjää jopa heitä paremmin some- ja ohjelmamaailmassa.